Mies avasi äsken erohaastekirjeen, voi kääk!
Nyt on pahalla päällä olkkarissa. Itse linnottauduin makkariin.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei eroajatuksista voi ensin puhua, vaan ensimmäinen keskustelunavaus on viranomaisen toimittama haaste?
No aika monelle miehelle kyllä vihjaillaan vuosikausia kotitöistä ym. Tuskin tuo ensimmäinen negatiivinen merkki sentään oli. Pitäisi välillä miehenkin viitsiä vähän ajatella syitä ja seurauksia.
Miehet eivät mitään vihjailuja useimmiten ymmärrä, joten paras tapa saada viestinsä perille on suoraan puhuminen. Miehen putkiaivot eivät kovin monimutkaisiin syy-seuraus-ajatusketjuihin kykene, joten naisen pitää tehdä viestinsä yksiselitteisemmäksi ja lakata turha ja tehoton vihjailu. Ja kotitöiden tekemättömyys tuskin on mikään eron todellinen syy.
Itseasiassa on, yllättävän usein. Jossain kyselyssä yksi tavallisimmista syistä oli se että mies ei osallistunut "arjen jakamiseen". Eli nainen pyöritti kotia käytännössä yksin.
Raivokohtauksiin taipuvainen ex-vaimoni sanoi suutuspäissään monta kertaa haluavansa erota, ja minä vain yritin keskustella ja lepytellä. Sitten kun kolmen vuoden erouhkailujen jälkeen kyllästyin ja hain eroa itse, se tulikin muka täytenä yllätyksenä. Vielä harkinta-ajan jälkeen hän syytti erosta yksin minua. Eiköhän ne merkit ole aina jollain tavalla ilmassa. Keskustelukyvyttömien ja aina muita syyttävien ihmisten kanssa on turha yrittää jatkaa suhdetta.
Joo-o. Mun eksälleni ero tuli ihan puskista. Hän olisi kuulemma mielellään jatkanut mukavaa yhteiseloamme, käynyt vain välillä toisen naisen kanssa viettämässä laatuaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei eroajatuksista voi ensin puhua, vaan ensimmäinen keskustelunavaus on viranomaisen toimittama haaste?
No aika monelle miehelle kyllä vihjaillaan vuosikausia kotitöistä ym. Tuskin tuo ensimmäinen negatiivinen merkki sentään oli. Pitäisi välillä miehenkin viitsiä vähän ajatella syitä ja seurauksia.
Tiskeistä vihjailu on vähän eri asia kuin eroajatuksista puhuminen, eikö niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ah, täysin puskista ilmestyvä eroilmo eikä mitään asiaan vihjaavaa keskustelua ennen eroa. Kumma kun ei kilju riemusta, pääsee vihdoinkin eroon mykästä muijasta.
No nyt miehellä on nyt reilu puoli vuotta aikaa tuhlata omaisuutensa, jolloin saa puolet exän omaisuudesta.
Eipä onnistu. Ositus tehdään sen päivämäärän mukaan milloin on saanut tiedon avioerohakemuksesta.
Surullista että parisuhde loppuu riitaan kotitöistä:( Kuinka paskasia kämppiä teillä on ja miten ihmeessä sitä hommaa on niin paljon ettei sitä vasemmalla kädellä hoida siinä sivussa? Mä teen meillä kaikki kotityöt ja neljä lasta. Pesukone ja tiskinpesukone laulavat ja lapset tekevät oman osansa. Aikaa jää hyvin oman firman pyörittämiselle ja sosiaaliselle elämälle. Mies on töissä aamusta iltaan. Ei millään jää aikaa kotitöille, on kivempi halailla sohvalla ja syödä ruoka perheen kesken ilman että joku höösää silloin jossakin kotitöitä tekemässä.
Ei kirje tullut yllärinä! 3kk sitten ilmoitin haluavani erota. Noin 3 viikkoa sitten ilmoitin laittaneeni hakemuksen menemään. Välissä on kyllä puhuttu. Ap
Ja joo, kyllä mä pelkään! Olisi pitänyt ehkä lähteä ensin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ah, täysin puskista ilmestyvä eroilmo eikä mitään asiaan vihjaavaa keskustelua ennen eroa. Kumma kun ei kilju riemusta, pääsee vihdoinkin eroon mykästä muijasta.
No nyt miehellä on nyt reilu puoli vuotta aikaa tuhlata omaisuutensa, jolloin saa puolet exän omaisuudesta.
Höpö löpö, ositus tehdään kylläkin harkinta-ajan alkamispäivän tilanteen mukaan. Sorry, mut tuhlaaminen ei enää onnistu :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei eroajatuksista voi ensin puhua, vaan ensimmäinen keskustelunavaus on viranomaisen toimittama haaste?
No aika monelle miehelle kyllä vihjaillaan vuosikausia kotitöistä ym. Tuskin tuo ensimmäinen negatiivinen merkki sentään oli. Pitäisi välillä miehenkin viitsiä vähän ajatella syitä ja seurauksia.
Miehet eivät mitään vihjailuja useimmiten ymmärrä, joten paras tapa saada viestinsä perille on suoraan puhuminen. Miehen putkiaivot eivät kovin monimutkaisiin syy-seuraus-ajatusketjuihin kykene, joten naisen pitää tehdä viestinsä yksiselitteisemmäksi ja lakata turha ja tehoton vihjailu. Ja kotitöiden tekemättömyys tuskin on mikään eron todellinen syy.
Eron syy voi olla myös kumppanin kohteleminen stereotypiana, ei ihmisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei eroajatuksista voi ensin puhua, vaan ensimmäinen keskustelunavaus on viranomaisen toimittama haaste?
No aika monelle miehelle kyllä vihjaillaan vuosikausia kotitöistä ym. Tuskin tuo ensimmäinen negatiivinen merkki sentään oli. Pitäisi välillä miehenkin viitsiä vähän ajatella syitä ja seurauksia.
Miehet eivät mitään vihjailuja useimmiten ymmärrä, joten paras tapa saada viestinsä perille on suoraan puhuminen. Miehen putkiaivot eivät kovin monimutkaisiin syy-seuraus-ajatusketjuihin kykene, joten naisen pitää tehdä viestinsä yksiselitteisemmäksi ja lakata turha ja tehoton vihjailu. Ja kotitöiden tekemättömyys tuskin on mikään eron todellinen syy.
Tämä. Ei mitään vihjailuja ja naismaisia mutkitteluja, vaan pitää sanoa suoraan ja selkeästi, että jos asiaan x ei tule muutosta, niin minä en halua enää jatkaa elämää sinun kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei eroajatuksista voi ensin puhua, vaan ensimmäinen keskustelunavaus on viranomaisen toimittama haaste?
No aika monelle miehelle kyllä vihjaillaan vuosikausia kotitöistä ym. Tuskin tuo ensimmäinen negatiivinen merkki sentään oli. Pitäisi välillä miehenkin viitsiä vähän ajatella syitä ja seurauksia.
Miehet eivät mitään vihjailuja useimmiten ymmärrä, joten paras tapa saada viestinsä perille on suoraan puhuminen. Miehen putkiaivot eivät kovin monimutkaisiin syy-seuraus-ajatusketjuihin kykene, joten naisen pitää tehdä viestinsä yksiselitteisemmäksi ja lakata turha ja tehoton vihjailu. Ja kotitöiden tekemättömyys tuskin on mikään eron todellinen syy.
Eron syy voi olla myös kumppanin kohteleminen stereotypiana, ei ihmisenä.
Huuli pyöreenä kuuntelin, kun erään tutun tytär lähti erilleen ja syy on ollut se, ettei ole saanut mitään huomiota avioliitossa?
Yhdessä kuitenkin noin kahdeksan vuotta ja kaksi lastakin siunaantunut. Oletan, että eron
syy on avioliiton arki. Arki tulee vääjäämättä jokaiseen suhteeseen ja liittoon.
Mies oli myös ykskaks jotenkin "hullu" ja mistään vaikeuksista missään ei ollut tullut esille mitään aiemmin. Kaikkea sitä tuleekin vastaan. En usko että parisuhde loppuu vain toisen "pahuuden/huonommuuden vuoksi". Pitäisi itsekunkin katsoa peiliin ja muistella hyviä aikoja koska en usko sitäkään , etteikö niitä ole ollut jokaisella, sillä ei kukaan mene onnettomana vihille, jotta pääsee pian eroomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei eroajatuksista voi ensin puhua, vaan ensimmäinen keskustelunavaus on viranomaisen toimittama haaste?
No aika monelle miehelle kyllä vihjaillaan vuosikausia kotitöistä ym. Tuskin tuo ensimmäinen negatiivinen merkki sentään oli. Pitäisi välillä miehenkin viitsiä vähän ajatella syitä ja seurauksia.
Miehet eivät mitään vihjailuja useimmiten ymmärrä, joten paras tapa saada viestinsä perille on suoraan puhuminen. Miehen putkiaivot eivät kovin monimutkaisiin syy-seuraus-ajatusketjuihin kykene, joten naisen pitää tehdä viestinsä yksiselitteisemmäksi ja lakata turha ja tehoton vihjailu. Ja kotitöiden tekemättömyys tuskin on mikään eron todellinen syy.
Eron syy voi olla myös kumppanin kohteleminen stereotypiana, ei ihmisenä.
Huuli pyöreenä kuuntelin, kun erään tutun tytär lähti erilleen ja syy on ollut se, ettei ole saanut mitään huomiota avioliitossa?
Yhdessä kuitenkin noin kahdeksan vuotta ja kaksi lastakin siunaantunut. Oletan, että eron
syy on avioliiton arki. Arki tulee vääjäämättä jokaiseen suhteeseen ja liittoon.
Mies oli myös ykskaks jotenkin "hullu" ja mistään vaikeuksista missään ei ollut tullut esille mitään aiemmin. Kaikkea sitä tuleekin vastaan. En usko että parisuhde loppuu vain toisen "pahuuden/huonommuuden vuoksi". Pitäisi itsekunkin katsoa peiliin ja muistella hyviä aikoja koska en usko sitäkään , etteikö niitä ole ollut jokaisella, sillä ei kukaan mene onnettomana vihille, jotta pääsee pian eroomaan.
No kyllä avioliitto on ihan onneton, jos puolisolta ei saa mitään huomiota vaan se ignooraa sun olemassaolon täysin. Niinkin katsos puoliso voi tehdä - ei kuuntele, ei vastaa ja menee omissa menoissaan ilman ilmoitteluja.
Kai tajusit pitää suusi kiinni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei eroajatuksista voi ensin puhua, vaan ensimmäinen keskustelunavaus on viranomaisen toimittama haaste?
No aika monelle miehelle kyllä vihjaillaan vuosikausia kotitöistä ym. Tuskin tuo ensimmäinen negatiivinen merkki sentään oli. Pitäisi välillä miehenkin viitsiä vähän ajatella syitä ja seurauksia.
Miksi vihjailla, miksi ei voi puhua suoraan? Sanoa, että jollei meno muutu niin otan eron, en jaksa passata aikuista lasta huushollissani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei eroajatuksista voi ensin puhua, vaan ensimmäinen keskustelunavaus on viranomaisen toimittama haaste?
No aika monelle miehelle kyllä vihjaillaan vuosikausia kotitöistä ym. Tuskin tuo ensimmäinen negatiivinen merkki sentään oli. Pitäisi välillä miehenkin viitsiä vähän ajatella syitä ja seurauksia.
Miehet eivät mitään vihjailuja useimmiten ymmärrä, joten paras tapa saada viestinsä perille on suoraan puhuminen. Miehen putkiaivot eivät kovin monimutkaisiin syy-seuraus-ajatusketjuihin kykene, joten naisen pitää tehdä viestinsä yksiselitteisemmäksi ja lakata turha ja tehoton vihjailu. Ja kotitöiden tekemättömyys tuskin on mikään eron todellinen syy.
Eron syy voi olla myös kumppanin kohteleminen stereotypiana, ei ihmisenä.
Huuli pyöreenä kuuntelin, kun erään tutun tytär lähti erilleen ja syy on ollut se, ettei ole saanut mitään huomiota avioliitossa?
Yhdessä kuitenkin noin kahdeksan vuotta ja kaksi lastakin siunaantunut. Oletan, että eron
syy on avioliiton arki. Arki tulee vääjäämättä jokaiseen suhteeseen ja liittoon.
Mies oli myös ykskaks jotenkin "hullu" ja mistään vaikeuksista missään ei ollut tullut esille mitään aiemmin. Kaikkea sitä tuleekin vastaan. En usko että parisuhde loppuu vain toisen "pahuuden/huonommuuden vuoksi". Pitäisi itsekunkin katsoa peiliin ja muistella hyviä aikoja koska en usko sitäkään , etteikö niitä ole ollut jokaisella, sillä ei kukaan mene onnettomana vihille, jotta pääsee pian eroomaan.
No kyllä avioliitto on ihan onneton, jos puolisolta ei saa mitään huomiota vaan se ignooraa sun olemassaolon täysin. Niinkin katsos puoliso voi tehdä - ei kuuntele, ei vastaa ja menee omissa menoissaan ilman ilmoitteluja.
Kai tajusit pitää suusi kiinni?
Ilman muuta pidin suun kiinni. Mutta asia ei ole noin mustavalkoinen kuin esitit. Ko nainen jätti aiemmin kunnollisen/mukavan ehkä "kilttimiehen", jolta huomiota riitti ja oli yllätys kun nainen sitten otti toisentyyppisen miehen ja halusi vielä tehdä lapsia sen kanssa... Olen sanonut tutulleni, että eka mies olisi ollut paljon mukavampi kaikin puolin ja sen lisäksi, että huomiota riitti naiselleen. Tuttuni on täysin samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei eroajatuksista voi ensin puhua, vaan ensimmäinen keskustelunavaus on viranomaisen toimittama haaste?
No aika monelle miehelle kyllä vihjaillaan vuosikausia kotitöistä ym. Tuskin tuo ensimmäinen negatiivinen merkki sentään oli. Pitäisi välillä miehenkin viitsiä vähän ajatella syitä ja seurauksia.
Miehet eivät mitään vihjailuja useimmiten ymmärrä, joten paras tapa saada viestinsä perille on suoraan puhuminen. Miehen putkiaivot eivät kovin monimutkaisiin syy-seuraus-ajatusketjuihin kykene, joten naisen pitää tehdä viestinsä yksiselitteisemmäksi ja lakata turha ja tehoton vihjailu. Ja kotitöiden tekemättömyys tuskin on mikään eron todellinen syy.
Eron syy voi olla myös kumppanin kohteleminen stereotypiana, ei ihmisenä.
Huuli pyöreenä kuuntelin, kun erään tutun tytär lähti erilleen ja syy on ollut se, ettei ole saanut mitään huomiota avioliitossa?
Yhdessä kuitenkin noin kahdeksan vuotta ja kaksi lastakin siunaantunut. Oletan, että eron
syy on avioliiton arki. Arki tulee vääjäämättä jokaiseen suhteeseen ja liittoon.
Mies oli myös ykskaks jotenkin "hullu" ja mistään vaikeuksista missään ei ollut tullut esille mitään aiemmin. Kaikkea sitä tuleekin vastaan. En usko että parisuhde loppuu vain toisen "pahuuden/huonommuuden vuoksi". Pitäisi itsekunkin katsoa peiliin ja muistella hyviä aikoja koska en usko sitäkään , etteikö niitä ole ollut jokaisella, sillä ei kukaan mene onnettomana vihille, jotta pääsee pian eroomaan.
No kyllä avioliitto on ihan onneton, jos puolisolta ei saa mitään huomiota vaan se ignooraa sun olemassaolon täysin. Niinkin katsos puoliso voi tehdä - ei kuuntele, ei vastaa ja menee omissa menoissaan ilman ilmoitteluja.
Kai tajusit pitää suusi kiinni?
Ilman muuta pidin suun kiinni. Mutta asia ei ole noin mustavalkoinen kuin esitit. Ko nainen jätti aiemmin kunnollisen/mukavan ehkä "kilttimiehen", jolta huomiota riitti ja oli yllätys kun nainen sitten otti toisentyyppisen miehen ja halusi vielä tehdä lapsia sen kanssa... Olen sanonut tutulleni, että eka mies olisi ollut paljon mukavampi kaikin puolin ja sen lisäksi, että huomiota riitti naiselleen. Tuttuni on täysin samaa mieltä.
Ei tasan kukaan ulkopuolinen voi esittää toisten parisuhteesta ja arjesta, tai edes osapuolten aidoista luonteenpiirteistä mitään analyysia.
No minäpä puhuin, useaan otteeseen. Viimeisenä mies vielä itsekin sanoi haluavansa erota, ja laittoi jopa tulostamaani paperiin ihan itse nimen, eli oli myös eron hakija. No, kun sitten muutaman vkon päästä käräjäoikeuden kirje saapui ja avasi sen, oli helvetti irti! Eipä muistanut enää että tällaista oli puhuttu ja että ihan omin pikku kätösin sen paperin allekirjoitti! Niin on alkoholisoituminen muistin vienyt mennessään.