Sanooko miehet suuttuneena sellaisia asioita joita eivät tarkoita? Tai jos ovat surullisia?
Kommentit (34)
Eksäni kuvitteli, että se että jokin asia menee pieleen ja vituttaa, antaa oikeuden päästellä suustään mitä tahansa kuonaa. Jälkikäteen aina lässytti että "anna anteeksi kulta, en tarkoittanut!" Lähetin eropaperit ja tarkoitin sitä.
Siinä ei ole mitään hellyyttävää että aikuinen mies käyttäytyy kuin kolmevuotias.
Vierailija kirjoitti:
Sanooko miehet... Ei nyt oikein voi puolta ihmiskuntaa niputtaa yhteen, että ovat tietynlaisia kaikki. Jotkut sanoo, jotkut ei.
Totta. Oli hieman tyhmä otsikko minulta, ymmärrän kyllä että olemme kaikki ihmisiä ja yksilöitä. Avaustani väritti se, että eräs mies on kohdellut minua ikävästi ja sanonut ikävästi, joten siksi laitoin otsikkoon miehet.
En pääse yli. Sattuu. Ja tajuan, että itsekin olen sanonut pahasti. Oikein halunnut loukata, koska minua loukattiin. Olen epäkypsäkin vielä. Sen lisäksi että sydän on särkynyt.
Ap
Te jotka sanotte ikävästi niin miten suhtaudutte jos joku tekee teille samoin?
Vierailija kirjoitti:
Te jotka sanotte ikävästi niin miten suhtaudutte jos joku tekee teille samoin?
Ainakin exäni, joka stressaantuneena tai muuten ns. huonona päivänä purki sen kaiken minuun ja oli todella tyly ja ilkeä, suuttui mitä pienimmästä kritiikistä. Ja mulla ei siis ollut tapana "sanoa ikävästi" vaan rakentavasti, huumorilla, tai omien tunteiden kautta.
Siis tämä "minusta tuntuu, että..."
" Minua surettaa, että..."
"Olen miettinyt, että..."
Ei syyttävästi "sinä AINA..."
"Miksi sinä taas..."
"Sinä olet *jotakin ikävää*"
Jne.
Näissä on ratkaiseva ero. Mies kilahti kuitenkin kaikesta. Herkkä mimosa.
Huoh, miehet miehet miehet miehet. Ei kukaan aikuinen ihminen voi olla noin tyhmä, että jaottelee miehet ja naiset eri lajeiksi, joilla on erilaiset käytösmallit. -.-
Tuorein eksäni halusi minua suhteessa lähes koko ajan, mutta riidoissa ja eron jälkeen kroppani olikin aivan puistattavan kamala ja ties mitä. Jossain vaiheessa sain myös kuulla olevani ruma (mikä on kaukana totuudesta ja tiedän sen. Saan niin paljon kehuja ja katseita, ja minulla on kotona peili). Itsekin sanoin rumia asioita pettyneenä ja vihaisena, mutta en tarkoittanut niitä oikeasti. Enkä ajattele vihaisuuden olevan mikään oikeutus sanoa rumia asioita, mutta jos tietäisitte totuuden niistä riidoista niin ymmärtäisitte. En jaksa selittää tähän.
Vierailija kirjoitti:
Huoh, miehet miehet miehet miehet. Ei kukaan aikuinen ihminen voi olla noin tyhmä, että jaottelee miehet ja naiset eri lajeiksi, joilla on erilaiset käytösmallit. -.-
Tuorein eksäni halusi minua suhteessa lähes koko ajan, mutta riidoissa ja eron jälkeen kroppani olikin aivan puistattavan kamala ja ties mitä. Jossain vaiheessa sain myös kuulla olevani ruma (mikä on kaukana totuudesta ja tiedän sen. Saan niin paljon kehuja ja katseita, ja minulla on kotona peili). Itsekin sanoin rumia asioita pettyneenä ja vihaisena, mutta en tarkoittanut niitä oikeasti. Enkä ajattele vihaisuuden olevan mikään oikeutus sanoa rumia asioita, mutta jos tietäisitte totuuden niistä riidoista niin ymmärtäisitte. En jaksa selittää tähän.
Testosteroni tekee miehistä aggressiivisempia, joten on siinä eroa. Toinen ero on siinä, että jotkut miehet ovat ihania ja hyviä tyyppejä ja oikeasti ottavat naisen tunteet huomioon, ja jotkut ovat kuin perseeseen ammuttuja karhuja, jos kiire, stressi, mikä vaan edes hiukan puskee päälle. Mulla on kokemusta molemmista. Itse en edes lapsena sanonut muista pahasti. Teininä joskus tuli auottua päätä, mutta se meni nopeasti ohi. Pikemminkin jos suutun (harvoin), minusta tulee kylmän viileä, asiallinen ja kohtelias. Sitä kohteliaampi ja viileämpi, mitä vihaisempi olen.
En sano. Olen aikuinen mies, ja pystyn kyllä olemaan kohtelias herrasmies myös suuttuneena ja surullisena. Se on ihan toinen luonto. Avokkini on samanlainen. Tässä auttaa se, että me KOMMUNIKOIMME ja puhumme asioista avoimesti. Silloin ne eivät myöskään kärjisty yhtä nopeasti, vaikka ongelmia on elämässä aina. Niistä selviää yleensä puhumalla.
Miesten saunailloissa on puolestaan selvinnyt (ei telakoitumista, heh heh), että kaikilla ei ole näin.
Silti minulla ja naisellani on hyvin intohimoinen suhde. En ikinä loukkaisi häntä tarkoituksella. Sitä varten ihmisellä on säätelyjärjestelmä ja kehittyneet aivot sekä ennen muuta EMPATIA. Näen aina asiat myös hänen perspektiivistään ja haluan hänelle vain kaikkea hyvää, vaikka välillä työstressi jne. painavat päälle, ja asiat ärsyttävät.
Silti en ole mikään nössö tossukka, eikä ole avokkikaan.
Ehkä tässä auttaa myös se, etten ole mikään teinijanari vaan 44-v MIES.
Vierailija kirjoitti:
En sano. Olen aikuinen mies, ja pystyn kyllä olemaan kohtelias herrasmies myös suuttuneena ja surullisena. Se on ihan toinen luonto. Avokkini on samanlainen. Tässä auttaa se, että me KOMMUNIKOIMME ja puhumme asioista avoimesti. Silloin ne eivät myöskään kärjisty yhtä nopeasti, vaikka ongelmia on elämässä aina. Niistä selviää yleensä puhumalla.
Miesten saunailloissa on puolestaan selvinnyt (ei telakoitumista, heh heh), että kaikilla ei ole näin.
Silti minulla ja naisellani on hyvin intohimoinen suhde. En ikinä loukkaisi häntä tarkoituksella. Sitä varten ihmisellä on säätelyjärjestelmä ja kehittyneet aivot sekä ennen muuta EMPATIA. Näen aina asiat myös hänen perspektiivistään ja haluan hänelle vain kaikkea hyvää, vaikka välillä työstressi jne. painavat päälle, ja asiat ärsyttävät.
Silti en ole mikään nössö tossukka, eikä ole avokkikaan.
Ehkä tässä auttaa myös se, etten ole mikään teinijanari vaan 44-v MIES.
Tuollaisen suhteen haluaisin
Oma kokemus on, että miehet lirkuttelevat ja puhuvat mukavia kun heille on siitä hyötyä, mutta kun ei enää ole, saat kylmää kyytiä ja loukkaavia sanoja sekä tekoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sano. Olen aikuinen mies, ja pystyn kyllä olemaan kohtelias herrasmies myös suuttuneena ja surullisena. Se on ihan toinen luonto. Avokkini on samanlainen. Tässä auttaa se, että me KOMMUNIKOIMME ja puhumme asioista avoimesti. Silloin ne eivät myöskään kärjisty yhtä nopeasti, vaikka ongelmia on elämässä aina. Niistä selviää yleensä puhumalla.
Miesten saunailloissa on puolestaan selvinnyt (ei telakoitumista, heh heh), että kaikilla ei ole näin.
Silti minulla ja naisellani on hyvin intohimoinen suhde. En ikinä loukkaisi häntä tarkoituksella. Sitä varten ihmisellä on säätelyjärjestelmä ja kehittyneet aivot sekä ennen muuta EMPATIA. Näen aina asiat myös hänen perspektiivistään ja haluan hänelle vain kaikkea hyvää, vaikka välillä työstressi jne. painavat päälle, ja asiat ärsyttävät.
Silti en ole mikään nössö tossukka, eikä ole avokkikaan.
Ehkä tässä auttaa myös se, etten ole mikään teinijanari vaan 44-v MIES.
Tuollaisen suhteen haluaisin
Minä myös.
T. Miehiin pettynyt sinkku
Minun mielestä totuus tulee silloin esiin, nimittäin miehen luonteesta.
Edes avioeron pahimpina hetkinä en ole tarkoituksella sanonut eksälle niin loukkaavasti, koska tiedän että sitä ei ikinä saa takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä totuus tulee silloin esiin, nimittäin miehen luonteesta.
Edes avioeron pahimpina hetkinä en ole tarkoituksella sanonut eksälle niin loukkaavasti, koska tiedän että sitä ei ikinä saa takaisin.
Näin juuri. Niitä sanoja ei saa koskaan takaisin. Sanottu sana on kuin ammuttu nuoli. Ja joskus siitä jää haava, joka ei koskaan parane.
Itse olin eron hetkellä hyvin satutettu, mutta en loukannut enkä sanonut pahasti. Minulta on omainen kuollut niin, että erosimme riidoissa, enkä ole ikinä unohtanut sitä viimeistä keskustelua. Se tulee uniinkin. Miettikää mitä sanotte, koska ne voivat olla ne viimeiset sanat, ja joskus vielä kaduttaa, eikä mitään voi enää muuttaa tai sanomattomaksi saa.
Sen jälkeen olen miettinyt, ja vaikka kuinka olisi paha olla tms., en satuta sanoilla. Monesti niistä jää syvempi haava kuin veitsestä, eikä se tosiaan toisinaan parane ikipäivänä.
Kyllä. Mutta vielä useammin silloin kun haluavat pesää.
Itse olen kuitenkin niitä naisia, jotka lähtevät kävelemään, jos mies v*ttuilee tai on muuten ilkeä. On niitä hyviäkin tyyppejä, jotka halaavat, kun on paha mieli ja osaavat riidelläkin rakentavasti. Kuten nyksäni. Rakastan sua, J.
Sellainen mies on tuki ja turva. Eksäni puukotti mua selkään, valehteli minusta selän takana ja oli uskomattoman julma henkisesti, vaikka tiesi masennustaustastani. Sen jälkeen osaa arvostaa hyvää miestä. Niitäkin onneksi on.
Sanooko miehet... Ei nyt oikein voi puolta ihmiskuntaa niputtaa yhteen, että ovat tietynlaisia kaikki. Jotkut sanoo, jotkut ei.