Asioita, joita tapahtuu vain elokuvissa, ei ikinä tosielämässä?

Koiraa ei tarvitse lenkittää eikä se vaadi ravinnokseen märkäruokaa, kuivanappulat riittävät hyvin. 90% ajasta se nukkuu somasti kerällä takkatulen ääressä tai sitä ei vaihtoehtoisesti näy missään.

Aamulla herätessä on tulla hyvin ja meikit siististi.

Törmätään kadulla, kaupassa, käytävällä niin, että kamat tippuu maahan ja sitten niitä jaetaan ja saadaan selville jotain mielenkiintoista ihastuksesta/ujutetaan jotain viholliselle/vaihdetaan tärkeät paperit päikseen.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät koskaan sekoa sanoissaan tai puhele mitään niitä näitä, elokuvissa kaikella on jokin huomionarvoinen merkitys. Myös kaikki ujoimmat ja nörteimmät kyllä uskaltavat puhua ihmisille, jopa ihastuksen kohteilleen, joka tietenkin pitää sitä vain söpönä jos he höpöttävät "mitä sattuu"

Katsot vain mainstream-leffoja. Kokeile vaikka eurooppalaisia, niin ovat paljon inhimillisempiä ja siloittelemattomampia. Ihmiset möläyttelevät ja takeltelevat, nörtit ujostelee omissa oloissaan jne.

Näistä vastauksista tosiaan paistaa se, miten huonosti valitsette leffanne. Yle näyttää aika paljon parempia elokuvia kuin mainoskanavat. Katsokaa vaikka norjalaisia, ranskalaisia ja espanjalaisia leffoja.

Amerikkalaisissa leffoissa on aina järjettömän isot talot. Vaikka nainen eroaa niin muuttaa (lapsineen) isoon, hienoon taloon/asuntoon.

Pokkeuksena tarinat, joissa ensin muuttaa vaatimattomaan, mutta sitten tapaa rikkaan miehen ja elintaso nousee.

Vierailija kirjoitti:

Näistä vastauksista tosiaan paistaa se, miten huonosti valitsette leffanne. Yle näyttää aika paljon parempia elokuvia kuin mainoskanavat. Katsokaa vaikka norjalaisia, ranskalaisia ja espanjalaisia leffoja.

No nyt kun tulit tähän ketjuun, niin kerropas mitä niissä norjalaisissa, ranskalaisissa tai espanjalaisissa elokuvissa tapahtuu sellaista, mitä normaalielämässä ei koskaan tapahdu?

Vierailija kirjoitti:

Koiraa ei tarvitse lenkittää eikä se vaadi ravinnokseen märkäruokaa, kuivanappulat riittävät hyvin. 90% ajasta se nukkuu somasti kerällä takkatulen ääressä tai sitä ei vaihtoehtoisesti näy missään.

Cavalier king charlesin spanieli. Vaikka se kyllä seuraa kun vaihtaa huonetta ja alkaa taas nukkua.

Otetaan jääkaapista jotain, seistään vieressä ja jutellaan ovi auki. Usein sitten lähdetään ja edelleen se jääkaapin ovi jää auki. Jää tunne, että se ovi jää sitten todella auki siihen asti, että joku muu sulkee sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koiraa ei tarvitse lenkittää eikä se vaadi ravinnokseen märkäruokaa, kuivanappulat riittävät hyvin. 90% ajasta se nukkuu somasti kerällä takkatulen ääressä tai sitä ei vaihtoehtoisesti näy missään.

Cavalier king charlesin spanieli. Vaikka se kyllä seuraa kun vaihtaa huonetta ja alkaa taas nukkua.

Ot: sairaaksi jalostetut rodut nukkuvat paljon, koska elämä on epämukavaa, vaikka eläiminä sen epämukavuuden toki yrittävätkin piilottaa.

Ja alkuperäiseen aiheeseen: lentokenttäkohtaus, jossa tajutaan rakastavansa toista vasta kun toinen on juuri nousemassa koneeseen. Oikeassa elämässä silloin varmaan soitetaan sille rakkauden kohteelle, ei osteta jotain superkallista viimehetken lippua, että päästään lähtöportille.

Ovi kuin ovi aukeaa potkaisemalla. Näin siis poliisisarjoissa ja -elokuvissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät koskaan sekoa sanoissaan tai puhele mitään niitä näitä, elokuvissa kaikella on jokin huomionarvoinen merkitys. Myös kaikki ujoimmat ja nörteimmät kyllä uskaltavat puhua ihmisille, jopa ihastuksen kohteilleen, joka tietenkin pitää sitä vain söpönä jos he höpöttävät "mitä sattuu"

Katsot vain mainstream-leffoja. Kokeile vaikka eurooppalaisia, niin ovat paljon inhimillisempiä ja siloittelemattomampia. Ihmiset möläyttelevät ja takeltelevat, nörtit ujostelee omissa oloissaan jne.

Okei, myönnetään tämä. Tosin niin on varmaan monissa muissakin tän ketjun vastauksissa. Lähinnä siinä on se, että kun leffassa on joku juoni ja kaikkien tapahtumien ja dialogien pitää jotenkin liittyä siihen. Jos omasta elämästä alkais suoraan tekee leffaa, pitäisi napsaista varmaan 90 % jutuista pois jotta siihen sais jonkulaisen "selkärangan".

Mut joo pitäs katsoa enemmän muitakin leffoja kuin amerikkalaisia!

Yleensäkin ovi on aina auki: ensin koputellaan ja huudetaan: täällä on poliisi. Sitten kokeillaan ja kappas vaan ovi aukeaakin, ei ollut lukossa.

Vierailija kirjoitti:

Pakotilanteessa juostaan korkean talon katolle.

Ja hypätään vielä katolta toiselle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä vastauksista tosiaan paistaa se, miten huonosti valitsette leffanne. Yle näyttää aika paljon parempia elokuvia kuin mainoskanavat. Katsokaa vaikka norjalaisia, ranskalaisia ja espanjalaisia leffoja.

No nyt kun tulit tähän ketjuun, niin kerropas mitä niissä norjalaisissa, ranskalaisissa tai espanjalaisissa elokuvissa tapahtuu sellaista, mitä normaalielämässä ei koskaan tapahdu?

Mua kans kiinnostaisi. Tämä ketju kertoo vain siitä, miten epärealistisia amerikkalaiset elokuvat on. Itsellä ei ainakaan tule mieleen mitään vastaavaa maneeria, joka toistuisi esim. espanjalaisissa leffoissa, eikä tapahtuisi tosielämässä.

Pariskunta menee katsomaan jotain uutta asuntoa, ja paikanpäällä (yleensä) mies tokaiseekin, että talo on jo ostettu heille. Tadaa!

Että näin helppoa. Ja talo on varmasti kiva, mutta vois olla vielä kivempi, jos myös naisen toiveet ois otettu huomioon :D

Lapsia kannetaan sylissä joka paikkaan. Taaperot eivät huojahtele menemään kuin komedioissa.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka ihminen on ollut sidottuna ja vangittuna paikoilleen, niin koskaan heillä ei ole kakat tai pissat housuissa. Ainakaan ei siltä näytä tai näytetä.

Kun tietää, että talossa tai jossain lähettyvillä on uhkaava ihminen, niin  aina täytyy mennä sinne pimeään kellariiin/ullakolle/metsään haahuilemaan yksin, usein nainen, kukaan tuskin oikeassa elämässä menisi.

Kun juoksee karkuun, niin aina menee metsään, suolle, pellolle tai just semmoseen paikkaan missä ei ole muita ihmisiä, vaikka olisi esim. taloja/naapuri lähellä. 

Tähän liittyen: murhaajaa mennään piiloon kaappiin, vaikka reitti olisi selvä uloskin. Totta kai se murhaaja katsoo sitten ensimmäisenä sinne kaappiin.

Muita:

-Kuristettaessa uhri yskii, huutaa ja muutenkin ääntelee lähes aina tavalla, joka olisi tosielämässä mahdotonta henkitorven ollessa salpautuneena. 

-Raskauttavia tai muuten todella henkilökohtaisia asioita puhutaan normaalilla tai vain hieman normaalia puhevolyymia matalammalla äänellä. Yleensä vielä niin, että ihmisiä, joita asia koskee, on lähettyvillä, mutta he eivät mystisesti kuulekaan mitään. 

-Vastaavasti, historiallisissa draamoissa maanpetoksia yms. suunnitellaan metrin päässä palvelijoista, mutta koskaan kukaan ei juorua sille, jota petos/murhajuoni tms. koskee. 

Kihlasormus on naiselle yllätys, heti mieleinen ja oikean kokoinen.

Synnytys käynnistyy aina yhdellä voimakkaalla supistuksella jolloin naisnäyttelijä tarttuu mahaansa ja kumartuu, supistukset ovat saman tien jatkuvia ja säännöllisiä (ja sairaalaan lähdetään heti sen ensimmäisen jälkeen) ja noin kahden tunnin kuluttua vauva on syntynyt.