Asiantuntija sanoo: ei kaikkien kanssa tarvitse leikkiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole koskaan ajatellut, että kaikkien kanssa tulisi leikkiä. En koskaan. Minä esimerkiksi olin lapsena sellainen, että ymmärrän hyvin, ettei kaikkien hiirien olisi ollut syytä leikkiä minun kanssani :D

En lapsena ruvennut ketään mielistelemään, enkä halunnut itkuntuhertajien seuraa. Miksi ihmeessä heidän olisi pitänyt leikkiä kanssani? :O

Minä minä-asenne kyllä aika vahvasti paistaa läpi. Mites sosiaaliset suhteet noin muuten sujuneet?

Mikä minä minä -asenne? Otan huomioon sellaiset, joista välitän.

Otapa huomioon ne muutkin.

Kaikkien kanssa ei tosiaankaan tarvitse leikkiä. Meillä oli ala-asteella yksi tyttö, joka pilasi välinsä kaikkiin luokkalaisiin haukkumalla meitä selän takana ristiin ja mm. vetämällä rasteja (mitä helv...) koulukuvien päälle, joita oltiin hyväuskoisina menty syksyllä vaihtamaan hänen kanssaan. Kun tyttöä pyydettiin mukaan leikkimään, hän kieltäytyi ja väitti myöhemmin opettajalle, että häntä kiusataan jättämällä hänet leikkien ulkopuolelle. Siihen loppui pyytäminen. Miksi sellaisen ihmisen kanssa pitäisi edes yrittää olla kaveri?

Tässäkin on sävyeroja. Jos lapsen kerhokaverin äidiltä tulee viesti että haluaisiko lapseni tulla leikkimään heille, ja lapsi ei halua leikkiä ko. lapsen kanssa koska X, niin todennäköisesti keskustelemme asiasta X mutta en tietenkään pakota lasta kylään. Ja kerron kerhokaverin vanhemmallekin kohteliaasti mutta ilman tekosyitä että T ei oikein innostunut.

Jos taas lapseni kerhossa nostaisi nokan pystyyn ja sanoisi "en sitten leiki!" joka kerta kun ko. lapsi liittyisi leikkiin, ja veisi pahimmassa tapauksessa muut leikkijät mukanaan, niin se ei ole ok. Keskustelusimme jälleen siitä että miksi mutta antaisin kyllä vähän empatia- ja tapakasvatusta. Jos jokin ko. lapsessa tekisi leikistä vaikeaa (esim. on kovin äänekäs tai vaatii tiettyjä roolia tms.) niin sitten pohditaan ratkaisuja ja mietitään asiaa sen toisenkin näkökulmasta, ja jos omani silti kieltäytyy leikkimästä tämän lapsen kanssa niin ainakin opettelee vetäytymään tai huolehtimaan rajoistaan kohteliaasti. (Ja toki tämä kerhon aikuisten kanssa yhteistyössä kun itse en ole kerhossa paikalla.)

Voiko lukea mistään tätä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opetetaan siis lapsia kiusaamaan.

Mikset sinä kahvitauolla mene juttelemaan sen ärsyttävän ja huonotapaisen työkaverin viereen, vaan juttelet mieluummin ystäviesi kanssa? Tai mikset kutsu häntä juhannuksena mökillesi? Muuten sinä kiusaat häntä.

Vertaatko aikuisia ja leikki-ikäisiä toisiinsa? Onko sinulla mitään ymmärrystä lapsen kehityksestä? Lasten sosiaaliset taidot kehittyvät eri tahtia. Jos hitaammin kehittyvät suljetaan leikeistä heti sosiaalisen vuorovaikutuksen ensikynnyksellä, kehitystä ei pääse tapahtumaan ja lapsi jää vuosi vuodelta enemmän jälkeen. Päästessään mukaan leikkeihin lapsi voi ottaa muita nopeastikin kiinni ja osoittautua kivaksi kaveriksi.

Minäkään en ole Hesarin tilaaja, joten en päässyt lukemaan artikkelia. Ajattelen niin, että päiväkoti ja koulu ovat tavallaan lapsen työpaikkoja. Niissä lapsi toimii kuten aikuiset (työpaikalla esimies) käskee. Tämä juuri opettaa tulemaan toimeen niidenkin ihmisten kanssa, joita ei oikeasti voi edes sietää. Ei töissäkään voi sanoa, että mä en suostu tuohon projektiin, jos tuo työkaverikin tulee tiimiin. Vapaa-ajalla taas niin lapsi kuin aikuinenkin voi olla juuri niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa haluaa olla.