Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kissanpennun luovutusikä?
29.05.2017 |
Olemme varanneet kaksi pentua (maatiaiskissa) samasta poikueesta. Kasvattaja sanoi että pennut voisi jo hakea. Ovat nyt 9 vk. Käyvä hiekkalaatikolla ja syövät kiinteää ruokaa, imevät kyllä myös emää. Onko kuitenkin vielä liian aikaista?
Kommentit (41)
Kyseessä on kaksi aivan erilaista eläinlajia. Kissa on itsenäinen eläin, jolle mallioppiminen emolta on erittäin tärkeää. Se että on olemassa yksittäisiä tapauksia, joissa "kaikki on mennyt hyvin", ei poista sitä, että liian varhainen vieroitus lisää riskiä käytöshäiriöille. Käytöshäiriö ei ole vain riesa sinulle, vaan kertoo siitä, ettei kissa voi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän pentu tuli meille ihan liian aikaisin, 7-9 viikkoisena, en muista enää tarkkaa ikää. Kissamme oli pentueen ainut jäljellä, sisarukset oli jo luovutettu ja mun kävi sääliksi yksinäistä pentua (en yritä puolustautua, EI OLE hyvä syy ottaa ennen luovutusikää). Nyt kissamme on kuusivuotias terve ja tyytyväinen kolli, onneksi kasvussa tai käytöksessä ei ole ilmennyt ongelmia. Jatkossa en kuitenkaan enää koskaan ottaisi kissaa alle luovutusikäisenä enkä paikasta, joka luovuttaa alle luovutusikäisenä, se kuulostaa vain rahan käärimiseltä kissan terveydestä ja tulevaisuudesta piittaamatta. Myyjä/luovuttaja ja minä olimme molemmat vastuuttomia. Onhan se pieni kissa söpö, mutta miettikää sen pennun kannalta.
Mulla sama juttu edellisen kissan kanssa eli 9 vko oli, kun otin. Muut pennut oli jo luovutettu, eikä omistaja suostunut pitämään vaikka tarjouduin maksamaankin pennun (150 € maatiainen) silloin ja hakisin, kun on 12 vko. Ei suostunut vaan totesi, että jos et sinä ota, niin joku muu sitten. Niinpä sitten otin, kun tiesin, että saa luotani hyvän kodin eli pääsee varmasti hyvään paikkaan. Tiedän kyllä, että olisi pitänyt pysyä tiukkana ja jättää pentu sinne jne., mutta kyllä se on tosi tilanteessa ihan hirveän vaikeaa.
No pienestä rääpäleestä kasvoi iso ja tyytyväinen maailman kiltein kolli. Iso ongelma oli kuitenkin se, että kissa leimautui minuun aivan liiaksi. Stressaantui vähänkään pidemmästä poissaolostani niin, että rupesi panttaamaan pissaamista. En voinut edes yhdeksi yöksi viedä kaverille hoitoon, kun ei pissanut kylässä ollenkaan. Jos itse lähdin vaikka aamulla töihin ja sieltä suoraan johonkin terassikierrokselle niin, että tulin vasta yöllä kotiin, ei kissa ollut käynyt vessassa koko aikana ollenkaan. Jatkuvat kiteet, pissatulehdukset ja tukokset olivat siis vaivana alle pari vuotiaasta asti.
Mitä vanhemmaksi tuli, sen aremmaksi myös muuttui muita ihmisiä kohtaan, joten ei tullut kysymykseenkään, että oltais käyty missään ja lääkärikäynnit oli ihan hirveitä, kun kissa meni pelosta niin sekaisin, ettei tuntenut edes minua.
Nykyisen kissani sain 11 viikkoisena eli liian pieni oli sekin, mutta sama juttu taas, syntymäkodissa ei haluttu enää pitää. Pentu oli tullessaan hyvin reipas, sisäsiisti ja söi pelkästään kiinteää ruokaa. Periaatteessa ulkoisesti siis täysin luovutuskelpoiselta vaikuttava, mutta kyllä mun sydän meinasi särkyä, kun omistaja nosti kopasta pienen rääpäleen. Aika näyttää, mitä tuosta tulee ja onko ongelmia liian varhaisesta luovutuksesta, vielä ei pysty yhtään sanomaan.
Älä ota alle luovutusikäisiä pentuja! On enemmän todennäköistä, että tulee jotain ongelmia kuin, että ei vaikuttaisi mitenkään. Tuollainen 9 viikkoinen on oikeasti niin hentoinen, että sen saa hengiltä aivan pelottavan helposti.
Miksi ihmeessä edes haluat alle luovutusikäisen pennun? Ne ei itse asiassa ole vielä edes kovin nättejä, kun korvat, silmät ja tassut on liian isoja päähän ja muuhun kroppaan nähden. Lähinnä näyttävät sellaisilta mulkosilmäisiltä alieneilta. Kyllä ne on pieniä ja suloisia vielä tosi kauan luovutusiän jälkeenkin, typerää sen takia ottaa liian pientä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on liian aikaisin pentuna luovutettu ongelmakissa. On kiertänyt parikin kotia ennen meille tulemistaan. Pitkää pinnaa tämä vaatii. En tiedä tarkalleen, mutta kuulema alunperin otettu 9 tai 10 viikon ikäisenä "koska oli niin pieni ja söpö että lapset halusi sen heti eikä parin viikon päästä".
- Ei oppinut koskaan kommunikoimaan kissojen tavalla, eli ei tule lainkaan toimeen muiden kissojen kanssa koska elekieli on erilaista.
- On erittäin ihmisriippuvainen, eikä se todellakaan ole pidemmän päälle söpöä. Ei kestä olla yksin ja hätääntyy aina kun oma ihmisensä ei ole läsnä. Stressaantuneena repii omaa turkkiaan ja huutaa kuin syötävä, myös useat kodinvaihdot varmaan vaikuttaa.
- Ei hahmota lainkaan omaa voimankäyttöä, puree ja raapii leikkiessään (ei siis edes mitenkään villiintyneenä saati vihaisena) todella kovaa. Myöskin tunkee väkisin syliin läheisriippuvuutensa takia ja takertuu siihen kunnolla kynsillään repien vaatteet ja tuottaen rakkautensa kohteelle paljon naarmuja.
- Hiekkalaatikon käyttö on vähän miten sattuu. Useinmiten onnistuu, mutta harmillisen usein ei.
- Useasta raapimapuusta huolimatta raapii pakonomaisesti verhot, huonekalut ja rappaa jopa betoniseiniä niin että riipinä särkee korvia.
Pitkää pinnaahan tämä vaatii, mutta olemme päättäneet että me olemme tämän raskashoitoisen mutta pohjimmiltaan hyvin lempeän ja rakkautta täynnä olevan kissan loppuelämän koti. Kiertoon sitä ei enää laiteta yhtään ainutta kertaa. Sen sijasta mieleni tekisi läimäyttää kunnolla jokaikistä joka edes harkitsee kissanpennun liian aikaista luovuttamista tai ottamista. Vastuutonta paskahousuhommaa.
Kuulostaa tutulta. Meillä on asunut vuoden ajan löytöeläinyhdistykseltä adoptoitu aikuinen kissa, jonka menneisyydestä en tiedä sen enempää kuin että se on kodinvaihtaja. Se ei tule toimeen vanhemman kissamme kanssa. Olen kuukausikaupalla yrittänyt tehdä päätöstä, voiko tämä uudempi jäädä meille vai ei, pitäisikö luovuttaa vai vielä yrittää. Tosi vaikeaa on ollut ja tuntuu ihan hirveän pahalta, jos kissaparka ei voi meillekään pysyvästi jäädä. Se on niin täynnä rakkutta ja erityisesti minun perääni, miten tuollaisen voisi torjua ja lähettää pois.
Välittäkää kissasta sen verran että annatte sen rauhassa varttua emon kanssa. Se muutaman lisäviikon odotus on kärsimättömälle ihmiselle pieni harmi, mutta kissan hyvinvoinnille sillä on suuri merkitys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän pentu tuli meille ihan liian aikaisin, 7-9 viikkoisena, en muista enää tarkkaa ikää. Kissamme oli pentueen ainut jäljellä, sisarukset oli jo luovutettu ja mun kävi sääliksi yksinäistä pentua (en yritä puolustautua, EI OLE hyvä syy ottaa ennen luovutusikää). Nyt kissamme on kuusivuotias terve ja tyytyväinen kolli, onneksi kasvussa tai käytöksessä ei ole ilmennyt ongelmia. Jatkossa en kuitenkaan enää koskaan ottaisi kissaa alle luovutusikäisenä enkä paikasta, joka luovuttaa alle luovutusikäisenä, se kuulostaa vain rahan käärimiseltä kissan terveydestä ja tulevaisuudesta piittaamatta. Myyjä/luovuttaja ja minä olimme molemmat vastuuttomia. Onhan se pieni kissa söpö, mutta miettikää sen pennun kannalta.
Mulla sama juttu edellisen kissan kanssa eli 9 vko oli, kun otin. Muut pennut oli jo luovutettu, eikä omistaja suostunut pitämään vaikka tarjouduin maksamaankin pennun (150 € maatiainen) silloin ja hakisin, kun on 12 vko. Ei suostunut vaan totesi, että jos et sinä ota, niin joku muu sitten. Niinpä sitten otin, kun tiesin, että saa luotani hyvän kodin eli pääsee varmasti hyvään paikkaan. Tiedän kyllä, että olisi pitänyt pysyä tiukkana ja jättää pentu sinne jne., mutta kyllä se on tosi tilanteessa ihan hirveän vaikeaa.
No pienestä rääpäleestä kasvoi iso ja tyytyväinen maailman kiltein kolli. Iso ongelma oli kuitenkin se, että kissa leimautui minuun aivan liiaksi. Stressaantui vähänkään pidemmästä poissaolostani niin, että rupesi panttaamaan pissaamista. En voinut edes yhdeksi yöksi viedä kaverille hoitoon, kun ei pissanut kylässä ollenkaan. Jos itse lähdin vaikka aamulla töihin ja sieltä suoraan johonkin terassikierrokselle niin, että tulin vasta yöllä kotiin, ei kissa ollut käynyt vessassa koko aikana ollenkaan. Jatkuvat kiteet, pissatulehdukset ja tukokset olivat siis vaivana alle pari vuotiaasta asti.
Mitä vanhemmaksi tuli, sen aremmaksi myös muuttui muita ihmisiä kohtaan, joten ei tullut kysymykseenkään, että oltais käyty missään ja lääkärikäynnit oli ihan hirveitä, kun kissa meni pelosta niin sekaisin, ettei tuntenut edes minua.
Nykyisen kissani sain 11 viikkoisena eli liian pieni oli sekin, mutta sama juttu taas, syntymäkodissa ei haluttu enää pitää. Pentu oli tullessaan hyvin reipas, sisäsiisti ja söi pelkästään kiinteää ruokaa. Periaatteessa ulkoisesti siis täysin luovutuskelpoiselta vaikuttava, mutta kyllä mun sydän meinasi särkyä, kun omistaja nosti kopasta pienen rääpäleen. Aika näyttää, mitä tuosta tulee ja onko ongelmia liian varhaisesta luovutuksesta, vielä ei pysty yhtään sanomaan.
Älä ota alle luovutusikäisiä pentuja! On enemmän todennäköistä, että tulee jotain ongelmia kuin, että ei vaikuttaisi mitenkään. Tuollainen 9 viikkoinen on oikeasti niin hentoinen, että sen saa hengiltä aivan pelottavan helposti.
Miksi ihmeessä edes haluat alle luovutusikäisen pennun? Ne ei itse asiassa ole vielä edes kovin nättejä, kun korvat, silmät ja tassut on liian isoja päähän ja muuhun kroppaan nähden. Lähinnä näyttävät sellaisilta mulkosilmäisiltä alieneilta. Kyllä ne on pieniä ja suloisia vielä tosi kauan luovutusiän jälkeenkin, typerää sen takia ottaa liian pientä.
En ole sanonut että otan ne nyt. Kasvattaja sanoi että voi jo ottaa, mitä tässä nyt epäröinyt.. onkohan niiden ikä oikein? Ovat nyt sopusuhtaisia ja vikkeliä kisuja. Eivät isopäisiä mulkosilmä alienia.
12 viikkoa on kait kissaliiton suositus mutta laissa se on edelleen 8 viikkoa.
Eli voi ottaa vaikka ei ole suositeltavaa.
Itse ole kaksi pentuetta kasvattanut ja vielä 12 viikkoinenkin tarvitsee emoa ja emo huutaa, kun syötävä pentujen lähdettyä pois 12 viikkoisina.
Kasvattajan pentuja niin ne oli pakko luovuttaa 12 viikkoisina mutta olisin pitänyt itse muutaman viikon yli.
Rehellisesti sanottuna emoltaan ryöstettiin lapset, karmeaa katseltavaa.
Monet antaa liian aikaisin pois koska pennut riehuu ja niistä on paljon hommaa. Syövät ja paskovat koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan ottanut alle 12 vk pentua? Onko kaikki mennyt hyvin? Onko eroa kun otetaan 2? Ei tarvitse olla yksin. Ap
Meille on tullut arviolta 6-8 -viikkoinen kissanpentu, tarkkaa ikää ei tiedetä ja tämä kylläkin olosuhteiden pakosta. Pentu löytyi hylättynä tienvarresta ilman emoa tai mitään muutakaan eikä sitä kukaan kaivannut kun ilmoitettiin sellainen löydetyksi alueen löytöeläinkotiin. Niimpä me annoimme sille rakastavan kodin.
Käytöshäiriöinen ja omalaatuinen tapaus on nykyään aikuisena, mutta silti tietysti rakas. En suosittele ottamaan alle 12-viikkoista jos sellaista tarjotaan, kyllä niille suosituksille on syynsä.
Aikoinaan (= yli 30 v. sitten) saimme maalta navettakissan pennun, joka oli 8-viikkoinen. Aivan suloinen, reipas ja hurmaava kisu oli - lopulta liiankin reipas poju, joka tapasi kohtalonsa autotiellä.
Toinen kissamme oli ilmeisesti max. 7 viikkoa (syntymäaika ei ollut ihan tarkka, kun kissa oli synnyttänyt piilossa). Haimme sen kun omistaja sanoi, että lähtevät lomalle ja pentu on haettava, vaikka olimme sopineet, että saa hiukan vielä kasvaa. Tämä äärettömän suloinen punavalkea kissaneiti oli hirmuisen arka ja itkuinen ja leimautui 10-vuotiaaseen tyttäreemme, joka hoiti sitä hellästi kuin pikkuvauvaa. Rohkaistui sitten pikkuhiljaa ja hyvä hiirien metsästäjä tuli. Eli kanssamme yli 14 vuotta. 2 viimeistä vuottaan hiljaisemmin, koska glaukooman takia oli jouduttu poistamaan toinen silmä, eikä metsästysharrastus enää sujunut (yksisilmäisyyteen sopeuduttuaan metsästi kyllä vähän).
Jälkimmäisen kokemuksen perusteella en suosittelisi liian pientä pentua ehdoin tahdoin otettavaksi, eri asia sitten emottomat pennut, jos semmoiseen törmää. Toki sisaruksista on turvaa toisilleen.
Otimme sittemmin kolmannen kissan (10-11 -viikkoisena, en ihan muista - tässäkin "välittäjä" hiukan valehteli ylöspäin). Jos olisitte nähneet sen kerrostaloyksiön, olisitte tekin ottaneet... Kisu oli tosi rohkea, hurmaava, temppuja oppiva kissa. Sille teetimme yhdet pennut, joista yksi jäi kotiin. Emo vieroitti 14-viikkoisena ja oli sen jälkeen tuolle pennulleen aika julma äiti. Pentu kesytti sitten "kaverikseen" yllämainitun (8 vuotta vanhemman) yksisilmäisen tädin.
Ovat nämä varmaan luonnekysymyksiäkin, mutta kotona syntynyt kissamme oli ehdottomasti suloisin ja ongelmattomin, kaikkia rakastava kissamme - emon hylkäämisen luonnonmukaisesti kokenut. Kiinnostavaa oli seurata, kuinka sekä emokissa että "täti" raahasivat pennulle hiiriä niin, että se itse pääsi metsästyksen makuun vasta yli 2-vuotiaana. Emokissa ja pentunsa olivat ilonamme 18-vuotiaiksi, kunnes vanhuuden vaivat veivät eläinlääkärin pakeille viimeisen kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain vaiheessa emo hylkii pentua. Ärhentelee ja ajaa pois. On tosi raadollinen pennulle,
Kaksi kertaa nähnyt se, kun meillä 2 emoa kotona.
Tyttö 7v. ja sen tyttö 4 vuotta ja 4v. on poika 2v.
4v. emo tappelee poikansa kanssa päivittäin.
Sitten kun ulkoiluttaa poikaa niin emo maukuu ikkunassa.
Pentu olisi hyvä luovuttaa juuri oikeaan aikaan. Monesti juuri 14 viikkoa olisi se oikea aika ja ennen, kun emo ärhentelee pennulle.
8 viikkoinen kyllä selviää jos on pakko ja joskus on parempi ottaa kuin jättää. Aina kannattaa neuvotella.
Sama juttu meillä että kotona syntynyt pentu on tosi tosi rento. Jaksaa vaan emoansa ärsyttää suuntaan jos toiseen.
Se pentu siis täyttää 2 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niin... Ap tässä. Haettiin pennut 14 viikkoisina. Rokotukset yms OK. Toinen kissoista pissannut sänkyyn muutamia kertoja. Aina petaamattomaan sänkyyn jos on päässyt makkariin ennen kuin on päiväpeittoa ehtinyt laittaa. Olisko nyt antaa fiksuja neuvoja miten toimia?
Tosiaan sen 12 viikkoa, mieluummin jopa vähän enemmän.
Mun toinen kissa on otettu noin 8 viikon ikäisenä, kun tutun tuttu sanoi että se on joko otettava silloin tai se "lähtee helvettiin täältä" ja pelkäsin että se suunnilleen tapetaan kun vaikuttivat niin ärsyyntyneiltä yllätyspennuista. Onneksi kävi sen kanssa hyvin ja ei tullut mitään pahoja käytösongelmia mikä on mahdollista jos liian pienen pennun emosta erottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan sen 12 viikkoa, mieluummin jopa vähän enemmän.
Mun toinen kissa on otettu noin 8 viikon ikäisenä, kun tutun tuttu sanoi että se on joko otettava silloin tai se "lähtee helvettiin täältä" ja pelkäsin että se suunnilleen tapetaan kun vaikuttivat niin ärsyyntyneiltä yllätyspennuista. Onneksi kävi sen kanssa hyvin ja ei tullut mitään pahoja käytösongelmia mikä on mahdollista jos liian pienen pennun emosta erottaa.
Lukekaa pliis viesti nro 31!!! Tarvin neuvoja!!!!
Vierailija kirjoitti:
Olemme varanneet kaksi pentua (maatiaiskissa) samasta poikueesta. Kasvattaja sanoi että pennut voisi jo hakea. Ovat nyt 9 vk. Käyvä hiekkalaatikolla ja syövät kiinteää ruokaa, imevät kyllä myös emää. Onko kuitenkin vielä liian aikaista?
Lukekaa viesti nro 31, nyt tarvitaan viisaita neuvoja!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille tuli aikanaan kaksi kissanpentua 8 viikkoisina eläinsuojeluyhdistyksen kautta. Tuo taisi 80-luvulla olla ihan suosituskin. Meillä oli vanhempikin kissa, joka nuo pienet otti hoiviinsa.
Estä pääsy sinne makkariin ja tsekkaa että vessat on pissailijakissan mielestä hyvissä paikoissa. Vessoja olisi hyvä olla yksi enemmän kuin kissoja.
Vierailija kirjoitti:
No niin... Ap tässä. Haettiin pennut 14 viikkoisina. Rokotukset yms OK. Toinen kissoista pissannut sänkyyn muutamia kertoja. Aina petaamattomaan sänkyyn jos on päässyt makkariin ennen kuin on päiväpeittoa ehtinyt laittaa. Olisko nyt antaa fiksuja neuvoja miten toimia?
Eläinlääkäriin! Meidän samanikäisellä pennulla oli sama vaiva, pissaili sänkyyn ja muuallekin. Löytyi bakteeritulehdus rakosta ja liian korkea virtsan pH. Hoitui antibiooteilla ja erikoisruoalla. Pissailu loppui melkein heti kun kuuri oli alkanut. Kissa ei pissaa vääriin paikkoihin ilman syytä.
Vierailija kirjoitti:
Estä pääsy sinne makkariin ja tsekkaa että vessat on pissailijakissan mielestä hyvissä paikoissa. Vessoja olisi hyvä olla yksi enemmän kuin kissoja.
Ovia pidetty kiinni, välillä pääsee livahtamaan jos unohtunut raolleen. Kun ovet kiinni käy aina hiekkalaatikolla. Laatikko puhdistetaan 2 krt päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin... Ap tässä. Haettiin pennut 14 viikkoisina. Rokotukset yms OK. Toinen kissoista pissannut sänkyyn muutamia kertoja. Aina petaamattomaan sänkyyn jos on päässyt makkariin ennen kuin on päiväpeittoa ehtinyt laittaa. Olisko nyt antaa fiksuja neuvoja miten toimia?
Eläinlääkäriin! Meidän samanikäisellä pennulla oli sama vaiva, pissaili sänkyyn ja muuallekin. Löytyi bakteeritulehdus rakosta ja liian korkea virtsan pH. Hoitui antibiooteilla ja erikoisruoalla. Pissailu loppui melkein heti kun kuuri oli alkanut. Kissa ei pissaa vääriin paikkoihin ilman syytä.
Voiko olla tulehdus kun pissaa aina muulloin laatikkoon? Ja kun on päiväpeitto niin silloin ei ole pissannut kun makkariin livahtanut.
Kissa pissailee vääriin paikkoihin – mitä voin tehdä?
Alue: Aihe vapaa
Meille tuli orpokissa n10 viikkoisena. Olin vakavasti sitä mieltä ettei meille tule pentua ennen luovutusikää, mutta muut pennut ja emo olikin jo maailmalla joten totesin pennun voivan paremmin meidän kissalaumassa oppimassa kissan tavoille kuin päivät yksin ilman ihmistä tai kissatoveria. Isompia ongelmia ei ole tullut vielä. Jotain pientä, ei oikein ymmärrä milloin muihin kissoihin kohdistuva hyökkäysleikki pitäisi lopettaa ja on vahva halu imeä peittoja.