Olen pilannut elämäni.

Vasta myöhemmin nyt tiedän, että tämän kanssa voi " elää" .

Hätäily kannattaa aina!

Eikö riittänyt jo yksi ongelma vaan piti hommata toinenkin eroamalla töistä?

Suostuin tekemään lapsenkin niin myöhään että mieheni tulee olemaan iäkäs isä, vaikka ollaan oltu jo 14 vuotta yhdessä. :( Mieheni olis ollut ihana nuori isä mutta minä en sitä hänelle sallinut. :-( Olen oikea mätäpaise paskiainen ja ruoskin itseäni erityisesti tästä asiasta johtuen päivittäin.

lähipiirissäni on useita miehiä, jotka ovat tulleet isäksi vasta/vielä nelissäkymmenissä! Ja oikein oivia isukkeja ovatkin! Nuoruuden nuohoamiset on nuohottu ja osaavat nauttia perhe-elämästä ja pienistä päivänsäteistään! :) (Ja ei, en väitä, etteikö nuoret miehetkin voisi olla oivia isukkeja, mutta nyt olikin kyse vähän enämpi ikää omaavista isistä ;))

Ei kai se miehesi nyt vanhanakaan voi sen huonompi olla? Koskaan ei ole liian myöhäistä. Relaa nyt vähän tai mene puhumaan ammattiauttajalle jos ei muuten helpota!

sinulla taitaa olla luulotauti.. älä hankaloita elämääsi.. mene nauttimaan aurongosta lapsesi kanssa ja sano miehellesi että rakastat häntä ja perhettäsi. Ja myönnä itsellesi, että myös itseäsi. Siitähän kaikki lähtee.



Minä olen nuori ja kolmas lapsi tulossa.. joskus tunnen, että kaikki kattoo mua ihan tyhmänä, että tuolla jo kolmas tulossa, on se hullu... ja tämä hankaloittaa minun itsetuntoani.. vaikka muuten olen vastuullinen ja henkisesti valmis..en pelkää sitä, kun kolmas tulee vaan häpeän TOISTEN puolesta..



kaikilla on omansa..kun vain tajuttais, että pääasia, että olemme sinut itsemme kanssa ja ei välitettäis MUISTa ihmisistä..

niin koita hyväksyä itsesi. Täälläkin on luuseri joka ei jaksa tehdä töitä, eikä kodin- ja lastenhoidostakaan oikein mitään tule. pakollisia puhelinsoittoja varten kerään rohkeutta monta päivää ja hoidan asiat sitten viime tipassa tai myöhässä, saan kauheita masennuskohtauksia, roikun netissä päivät pitkät...

Silti sinä ja minäkin ollaan ainutkertaisia yksilöitä. Minä olen maailman paras minä ja sinä maailman paras sinä. Ja ajattele: miehesi on sinut kumminkin valinnut, joten ei sinulla ole mitään syytä hävetä hänen edessään. Ei kai upea mies tieten tahtoen valitse vastenmielistä limanuljaskaa, vaan ihmisen jota rakastaa ja josta ajattelee lämpimästi. Ja nyt olet lahjoittamassa vielä lapsenkin hänelle! Onnea!

Vaikea tietysti saada mielenterveystoimistoon aikoja, mutta aina kannattaa yrittää!



Minä kävin masennuksen vuoksi terapiassa pari-kolme vuotta. Ja siitä oikeasti oli minulle apua: koko loppuelämälleni!! Itsetuntoni parani kovasti. En enää tulkitse muiden tekemisiä niin, että he väheksyisivät tai syyttäisivät minua.



Apua on myös psykologisten kirjojen lukemisesta:

Minulle aikoinaan kolahti tosi kovasti Keijo Tahkokallion kirja " Myönteisyyden mahtava voima" . Tahkokalliolla on muitakin hyviä kirjoja. Ja mites sitten Ben Furmanin ja Tommy Hellstenin kirjat - en kyllä ite ole niitä lukenut.



Nyt lainasin kirjastosta seuraavat opukset, joista sullekin voisi olla hyötyä:

*Pirkko Lahti: Hyvän mielen mahdollisuudet

*Åsa Nilsonne: Kuka ohjaa elämääsi. Tietoisuustaidot arjen apuna.



Tuo Åsa Nilsonnen kirja on tarkoitettu kaikille, jotka haluavat olla syvemmin läsnä omassa elämässään. Nilsonne on ruotsalainen psykiatri. Kirjassa on paljon harjoituksia. Ruotsissa bestseller!