Vierailija

Kestän ihmisiä harvakseltaan nähden, mutta enemmän kun on tekemisissä esim. työyhteisössä, kaveripiirissä, harrastuksissa, naapurustossa jne. niin alan ärsyyntyä ihmisten huonoista puolista. :( Kaikissa on myös hyviä puolia, mutta huonot puolet ikään kuin peittävät hyvät alleen ja kiinnitän niihin enemmän huomiota. Lisäksi mua alkaa ärsyttää sinänsä ihan neutraalitkin luonteenpiirteet: joku on mielestäni liian selkeä mielipiteissään (musta-valkoinen) ja liian avoin (alkaa tuntua töksäyttelyltä tai sitten itsensä liialliselta esille tuomiselta), joku toinen taas liian hillitty ja vetäytyvä, joskus jopa jonkun positiivisuus (periaatteessa hyvä piirre) ärsyttää "ihan simona".

Kuulostaako normaalilta? Ärsyynnyttekö te ihmisistä?

  • ylös 46
  • alas 1

Kommentit (12)

Vierailija

Joistain joo.

Mä taas näen kaupungilla/kaupassa/kävelytiellä tms oikeastaan kaikki ihmiset vaan esteenä, jotka on tielläni.

  • ylös 26
  • alas 1
Vierailija

En ärsyynny, mutten pidä melkein kenestäkään. En tiedä, onko se normaalia. Onko sulle muuten käynyt niin, että sitten jos pidät jostakusta, se on hyvin mustavalkoista?

  • ylös 17
  • alas 0
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Mulla tuo liittyy ehkä siihen ettei pysty olemaan rennosti oma itsensä. Joidenkin kanssa pitää varoa sanomisiaan ettei tule tuomituksi tai sitten täytyy tsempata ja kannustaa ujompaa ihmistä kanssakäymisessä mikä on pois omasta antoisasta vapaasta ilmaisusta. Tai varoa sanomisiaan ettei loukkaa herkkää ihmistä. Tai jos toinen on kiinnostunut ihan eri asioista kuin itse niin siinä taas tuntuu ettei yhteistä vapaasti ja helposti toimivaa kieltä ole ja kanssakäyminen käy työstä.

Jos joku on samalla aaltopituudella niin silloin ne virheet siinä toisessa ei hyppää silmille vaan ovat oikeastaan ihan ok.

  • ylös 16
  • alas 0
Vierailija

Kuulostaa normaalilta, vaikkei itsellä olekaan samaa ongelmaa. Minusta ihmiset ovat yleensä ihan hirvittävän energiaavieviä, vaikka näenkin muut yleensä ihan positiivisessa valossa. Siksi vältän läheisempää kontaktia suurimman osan kanssa.

  • ylös 18
  • alas 0
Vierailija

Kyllä ärsyynnyn.Jos kiinnostaa, lue tarkemmin miksi;googlaa 'olen ihmisvihaaja' -keskustelu suomi24, nimim'suljesilmätsuljesuu'.

Vierailija

Sama täällä. Puolisoni on ainoa ihminen, jota minun on helppo sietää ja rakastaa. En vaan jaksa ihmisiä ja samalle aaltopituudelle pääseminen on äärimmäisen vaikeaa. Ehkä olen itse se viallinen sitten.

  • ylös 17
  • alas 0
Vierailija

Päivittäin ihmiset ärsyttävät, lähinnä niiden itsekeskeinen toiminta. Joka päivä sitä yrittää lähteä liikenteeseen sillai avoimin mielin "uusi päivä, uudet mahdollisuudet", hyvin harvoin kuitenkaan tulee mitään positiivisia kohtaamisia ja jos tulee sitä haluaisi ojentaa ruusun heti sellaiselle ihmiselle. Paljon useammin maantiet, kaupat, kaikki kulkuväylät, virastot sun muut, missä vain ihmisiä joutuu kohtaamaan kohtaamiset ovat täynnä ärsyttäviä, raivostuttavia, masentavia ihmisiä. Paras tapa selviytyä on ottaa sellainen välinpitämätön asenne kanssaihmisiin. Läheisten kanssa sentään pystyy setvimään, jos alkaa ärsyttämään, että missä mennään ja miltä tuntuu, muita joutuu vain päivästä toiseen sietämään.

  • ylös 16
  • alas 0
Vierailija

Ihme porukkaa. Kyllä mä nautin ihmisten seurasta. Taalasmaan Ullakin sanoi että Dalia (joka on siis hänen vihamiehensä) on parempaa seuraa kun ei seuraa lainkaan.

Vierailija

Mäkin ärsyynnyn ihmisten käyttäytymisestä ja tavoista liiankin herkästi. Tänäänkin mua ärsytti ihan suunnattomasti ainakin kerran tunnissa jonkun ihmisen ääliömäisyys. Kaikista turhin näistä oli takanani kahvilassa istunut nainen, joka paukutti ruokailuvälineitään mielestäni tarpeettoman tiheästi lautasta vasten syödessään. Oli pakko kääntyä ihan katsomaan, millainen ääliö siellä syö ja miten, ja huomasinkin, että hänellä todellakin oli tapana siirrellä ruokaa edestakaisin lautasellaan ihan turhan takia sen suuhun laittamisen välissä. Jokaisella siirrolla haarukka ja veitsi piti vielä nostaa lautasen pinnasta ja laskea kovaäänisesti takaisin. En tajua itseäni, miksi tuollainenkin voi vituttaa niin rankasti. Ehkä olen erityisherkkä tai ääniyliherkkä tai jotain. Yksi syy tänään oli myös, että olin siellä kahvilassa todella väsynyt  ja yritin kuitenkin väkisin saada töitäni hoidettua samalla. Vaativaa tekstin lukua ja tarkistamista. Myös ihmisten maiskuttaminen saa minut raivon partaalle jostakin käsittämättömästä syystä. Aasialaisten kanssa ruokaileminen on mahdotonta minulle.

Vierailija

Ei toi minusta ole epänormaalia, ymmärrän kyllä. Itse en ehkä sanoisi inhoavani kaikkia ihmisiä, mutta tiedostan, että iso osa ihmisistä on jollain tavoin sellaisia, etten heitä elämääni kaipaa. Johtuu lähinnä itsekkyydestä.. totta kai täytyy pitää puolensa, mutta monet tuntuu oikeasti ajattelevan vain sitä omaa napaansa eikä osaa asettua muiden ihmisten asemaan. Onnekseni lähelläni on paljon hyväsydämisiä ihmisiä. Saan heistä positiivista energiaa.

Vierailija

Totean harva se päivä hiljaa itsekseni, että people = shit. Suurin osa ihmisistä on joko välinpitämättömiä ympäristöään ja kanssaihmisiä kohtaan, tai sitten tyhmiä. Useat on sekä että.
Just äsken mietin, että olishan se ihan kiva, jos tuossa pöydän toisella puolen istuis just nyt joku kaveri iltateellä rupattelemassa. Mutta sitten kun ajattelin asiaa tarkemmin, täytyi vilpittömästi huokaista, että luojan kiitos ei ole. Saan töissä yliannostuksen ihmisiä joka päivä muutenkin, kun asiakkaita lappaa vaatimuksineen ja harkkareita pitää vetää perässä jatkuvasti. Siihen vielä joku Prismassa käynti törttöilevine ja itsekkäine kanssa-asiakkaineen niin kyllä on ihanaa olla ihan itsekseen. Saa olla myös ihan sellanen kun on, ei tarvii pingottaa yhtään, että miltä näyttää ja tuliko sanavalinta nyt oikein jne.
Jeps. Olen introvertti.

Hei tuolle yliherkkyydelle toisten syömisäänille on olemassa ihan termikin!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla