Minkälaisia teidän ensi syksynä eskarin aloittavat tytöt on? Onko hankalia tyyppejä?
Meillä ihan hirveä. Kiljuu, kitisee, itkee, huutaa, vaatii.. Kaikki on aina huonosti. Tänäänkin ulkoiltu, menty, tehty, huomioitu vain häntä ja mikään ei riitä. Ihan kamalaa parkumista joka asia! Onko tämä normaalia??
Kommentit (30)
En tiedä onko normaalia vai ei, mutta ainakaan kaikilla tuollaista vaihetta ei tule. Tai ehkä mun 3 tyttöä on epänormaaleita kun mitää 6-v uhmaa ei kenelläkään ollut.
Unohdin hänen lempilauseen konfliktitilanteessa: ihan sama. Hän tuijottaa minua kulmien alta naama mutrulla ja sähisee tuon hampaiden välistä.
Ihan sama, en mene. Ihan sama, en mä olisi halunnutkaan jälkiruokaa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko normaalia vai ei, mutta ainakaan kaikilla tuollaista vaihetta ei tule. Tai ehkä mun 3 tyttöä on epänormaaleita kun mitää 6-v uhmaa ei kenelläkään ollut.
Epänormaalia voisi olla, jos mitään uhmaa ei tule missään vaiheessa. Lapsi joka uhmaa vanhempaansa on raivostuttava, mutta asian voi nähdä myös luottamuksen osoituksena: minä uskallan näyttää sinulle että olen vihainen, minä uskallan väittää vastaan, etkä sinä katoa mihinkään ja minä tiedän sen.
On normaalia. Meillä poika oli aina rauhallinen eikä kunnon uhmaa ollut aikaisemmin. Mutta kun 7-v tuli täyteen alkoi kunnolla uhmaamaan ja useinkin ollut se olo kuin kotoa löytyisi jo teini. Kun asiat harmittaa marssii poika omaan huoneeseen ja paiskoo oven kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että tilannetta auttaa hillitön viihdyttäminen, "huomioitu vain häntä" meininki... Ei lapsesta ole pidemmän päälle kiva olla huomiopiste, vaan ihan normaali luonteva osa perhettä, jota kuuunnellaan ja arvostetaan, muttei koeta häntä "ongelmana jolle mikään viihdytys ei riitä". Ehkä lapsi kaipaa vähän omaa rauhaa ja rajoja?
No kiitos, mutta heitä on neljä joten nyt neuvolan neuvojen mukaan on saanut eriryisesti " isi aikaa"... No eipä auta.
Tuli isin kanssa kalasta ja seikkailulta niin sai raivarin kun ei ruvettu leipoon kakkua. Makasi maassa selällään ja huusi yhen 30 min. :D
.. No ei ole naurun asia.. Itketti vähän.
Meilläkin on neljä, ymmärrän kyllä miten tärkeää on että jokainen saa omaa huomiota. Enkä tarkoittanut suoranaisesti ap:n esimerkkiä vaan ihan yleisesti sitä että "lapsen ympärillä pyörivä sirkus" saattaa vaan pahentaa uhmaa. Meillä toimii vaikeina aikoina se, että vaikka tunteet saa näyttää niin käytöstavoista pidetään kiinni ja uhmiksellakin on sopiva määrä vastuuta toiminnastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan ihana, omatoiminen, taitava, sosiaalinen ja empaattinen. Ihan parasta seuraa. Ulkoilee kyllä kavereidensa kanssa päivät pitkät myös, eli saa ikätovereiden seuraa ja purkaa energiaa. Ehkä siksi sietää meitä vanhempiansakin niin kivasti... Ja temperamentia löytynyt aina, mutta nyt on kääntynyt arki helpoksi.
Ihanaa että jollain menee hyvin, tätäkin tullaan tosin alapeukuttamaan koska suomalaisten mielestä pitää kätkeä onni:D
Alpeukutin koska tästä saa kuvan että lapsi on helppo koska tekemistä riittää ja kavereita on. Aivan kuin ap:n lapsi ei olisi kavereiden kanssa tai tekisi mitään.
Kiitos teille!!!!
Ette arvaa että helpotti lukea että muilla samaa!
Kuulostaa niin kovin tutulta kirjoitukset. Huh!
Meillä saman ikäinen tyttö. Ihan järkky uhmaamisvaihe. Kaikki on ihan tylsää ja tyhmää. Äiti on tyhmä. Isi on tyhmä. Sisarukset on tyhmiä. Lelu on tyhmä. Ruoka on pahaa.
Kyllä se ohi menee. Usko pois. Itse olen yhden lapsen kanssa jo selvinnyt tästä vaiheesta. :D
Meillä ollaan saatu uhmaa hieman kuriin sillä, että huomioidaan mahd paljon kaikkea lapsen hyvää käytöstä ja kehutaan kun siihen on aihetta. Mutta kerran se on pieni ja pitää muistaa, että se ei uhmaa tahallaan tai kiusallaan. Tunteiden pyörremyrsky on vaan niin iso. Huvittavaa, miten meillä asuu jo nyt pieni teinityttö, vaikka ikää on vasta kuusi vuotta.... Teini-ikää odotellessa!
Meillä kuusivuotias myös, menee syksyllä eskariin. On alkanut itkeä päiväkotiin jäämistä aamuisin, kun on niin kauhea ikävä äitiä, joka muuten on tyhmä eikä saa asua meillä jos vielä komentaa. Pikkusisarus ei kelpaa enää leikkikaveriksi, aina pitäisi olla aikuinen pelaamassa lautapeliä. Lisäksi alkanut tulla "kukaan ei tykkää minusta" -kohtauksia.
Meillä kohta 6-v, syksyllä eskariin menevä tyttö on alkanut selvästi uhmailla myöskin. Ei tosin (vielä?) mitenkään erityisen rajusti, mutta esimerkiksi väittää vastaan nykyään paljon, eikä aina tottele, kun jotain pyydetään tekemään (esim. likavaatteidensa vienti olohuoneesta pyykkikoriin), kitisee ettei ole tekemistä ja pitäis järkätä hänelle ohjelmaa, vaikka juuri olisi käyty kaupungilla/leikkipuistossa/sisäleikkipuistossa/uimassa/pyöräilemässä/pelattu yhdessä/luettu/you name it. Pitääpä tsekata lisätietoja 6-v-uhmasta ja linkittää miehellekin, hän kun tuntuu hermostuvan mm. tuohon vastaanväittämiseen herkästikin.