Olen nainen enkä ole koskaan tunnistanut itsessäni minkäänlaisia psyykkisiä PMS-oireita. Niitäkö todella on olemassa?

Minulla on psyykkisiä PMS oireita, erityisesti ahdistusta, masentuneisuutta, keskittymisvaikeuksia, ärtyisyyttä ja itkuherkkyyttä, plus sitten kaikkia fyysisiä oireita, kuten turvotusta rinnoissa ja vatsassa, ilmavaivoja, ihon kunnon huonenemista (tulee finnejä ja rasvoittuu). Lisäksi sitten makeanhimoa, rasvanhimoa ja hiilarihimoja. Koskaan en ole kuitenkaan ollut sitä mieltä, että PMS tai menkat olisi hyväksyttävä syy kiukutella muille. En erityisesti nauti siitä, että yhtäkkiä alkaa selittämätön ahdistus ja ärtyneisyys, jota on vaikea hallita. Nämä oireet on joskus vaikeuttaneet esim opiskelua, kun motivaatio putoaa nollaan ahdistuksen ja masentuneisuuden takia. Mulla on ehkä keskivertoa vaikeampi PMS, mutta menkkojen alkaessa lähes kaikki oireet katoavat, ja menkat ovat helpot ja kipuja on vain satunnaisesti näin aikuisiällä, teininä oli kivuliaammat ja runsaammat. Silloin tosin ei ollut noita PMS oireita juurikaan.

Mutta minähän varmaan keksin nämä päästäni kun ei ap:llä eikä hänen kenelläkään hänen tuttavallaakaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Mahtavaa, en ole koskaan tavannut toista naista jolla ei olisi kuukautiskipuja tai muita oireita :) En olekaan yksin!

Minäkin ilmoittaudun. Ei mitään kipuja.

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä noista psyykkisistä oireista. Itse kärsin pms-vaikeuksista, mutta oirekuva voi olla tuhat kertaa hankalampi, kuin " väsy ja vituttaa". Esimerkiksi itse saan migreenejä ja nivelkipuja sekä viikon verran särkyä alaselkään ennen kuukautisia. Naamaan tulee sormenpään kokoisia paiseita ja paino nousee 4kg turvotuksesta. Ja ohessa myös vatsa menee ruikulle. Pahin näistä on se migreenin laukeaminen. Esimerkiksi valot, äänet ja hajut laukaisevat pahoinvointia todella helposti ja minun migreenini saapuu halvausoireiden kanssa ja vie helposti tippaan tai vaihtoehtoisesti olen liian pöllyssä kipulääkkeistä tehdäkseni mitään. Tekee mieli kynsiä kasvot irti, kun joku vain henkisistä oireista kärsivä alkaa valittelemaan pms oireitaan ja kehtaa napsahdella lähipiirille. Itse kun antaisin mitä vaan, jos ainoa sivuoire olisi joku pillittely tai epävakaa mieliala.

HP! Toivottavasti joku jatkuvasti monisairas tulee kynsimään sun naaman irti! Sillähän olis siihen oikeus tuon sinun loogiikan mukaan, kun aina löytyy joku jolla on enemmän kamalaa ja joka on enemmän oikeutettu

Ne psyykkiset oireet voi olla todella karmeat ja vähentää elämänlaatua älyttömästi.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on psyykkisiä PMS oireita, erityisesti ahdistusta, masentuneisuutta, keskittymisvaikeuksia, ärtyisyyttä ja itkuherkkyyttä, plus sitten kaikkia fyysisiä oireita, kuten turvotusta rinnoissa ja vatsassa, ilmavaivoja, ihon kunnon huonenemista (tulee finnejä ja rasvoittuu). Lisäksi sitten makeanhimoa, rasvanhimoa ja hiilarihimoja. Koskaan en ole kuitenkaan ollut sitä mieltä, että PMS tai menkat olisi hyväksyttävä syy kiukutella muille. En erityisesti nauti siitä, että yhtäkkiä alkaa selittämätön ahdistus ja ärtyneisyys, jota on vaikea hallita. Nämä oireet on joskus vaikeuttaneet esim opiskelua, kun motivaatio putoaa nollaan ahdistuksen ja masentuneisuuden takia. Mulla on ehkä keskivertoa vaikeampi PMS, mutta menkkojen alkaessa lähes kaikki oireet katoavat, ja menkat ovat helpot ja kipuja on vain satunnaisesti näin aikuisiällä, teininä oli kivuliaammat ja runsaammat. Silloin tosin ei ollut noita PMS oireita juurikaan.

Mutta minähän varmaan keksin nämä päästäni kun ei ap:llä eikä hänen kenelläkään hänen tuttavallaakaan ole.

Jep, inhottaa miten naiset kohtelee toisiaan. Miehille ei olis sallittua tuollainen vähättely. Niissä psyykkisessä oireissa ei ole mitään vähäteltävää. Se on kamala olotila kun ahdistaa ja ärsyttää niin että pää meinaa räjähtää.

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä noista psyykkisistä oireista. Itse kärsin pms-vaikeuksista, mutta oirekuva voi olla tuhat kertaa hankalampi, kuin " väsy ja vituttaa". Esimerkiksi itse saan migreenejä ja nivelkipuja sekä viikon verran särkyä alaselkään ennen kuukautisia. Naamaan tulee sormenpään kokoisia paiseita ja paino nousee 4kg turvotuksesta. Ja ohessa myös vatsa menee ruikulle. Pahin näistä on se migreenin laukeaminen. Esimerkiksi valot, äänet ja hajut laukaisevat pahoinvointia todella helposti ja minun migreenini saapuu halvausoireiden kanssa ja vie helposti tippaan tai vaihtoehtoisesti olen liian pöllyssä kipulääkkeistä tehdäkseni mitään. Tekee mieli kynsiä kasvot irti, kun joku vain henkisistä oireista kärsivä alkaa valittelemaan pms oireitaan ja kehtaa napsahdella lähipiirille. Itse kun antaisin mitä vaan, jos ainoa sivuoire olisi joku pillittely tai epävakaa mieliala.

Harvoin toivon kenellekään pahaa mut nyt tekis mieli...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä noista psyykkisistä oireista. Itse kärsin pms-vaikeuksista, mutta oirekuva voi olla tuhat kertaa hankalampi, kuin " väsy ja vituttaa". Esimerkiksi itse saan migreenejä ja nivelkipuja sekä viikon verran särkyä alaselkään ennen kuukautisia. Naamaan tulee sormenpään kokoisia paiseita ja paino nousee 4kg turvotuksesta. Ja ohessa myös vatsa menee ruikulle. Pahin näistä on se migreenin laukeaminen. Esimerkiksi valot, äänet ja hajut laukaisevat pahoinvointia todella helposti ja minun migreenini saapuu halvausoireiden kanssa ja vie helposti tippaan tai vaihtoehtoisesti olen liian pöllyssä kipulääkkeistä tehdäkseni mitään. Tekee mieli kynsiä kasvot irti, kun joku vain henkisistä oireista kärsivä alkaa valittelemaan pms oireitaan ja kehtaa napsahdella lähipiirille. Itse kun antaisin mitä vaan, jos ainoa sivuoire olisi joku pillittely tai epävakaa mieliala.

HP! Toivottavasti joku jatkuvasti monisairas tulee kynsimään sun naaman irti! Sillähän olis siihen oikeus tuon sinun loogiikan mukaan, kun aina löytyy joku jolla on enemmän kamalaa ja joka on enemmän oikeutettu

Ne psyykkiset oireet voi olla todella karmeat ja vähentää elämänlaatua älyttömästi.

Ota pami. Olen käynyt läpi itsemurhayrityksiin johtaneen masennuksen ja kuntoutunut siitä. En nyt meinannut, että jonkun muun päälle kävisin. Vaan semmoinen turhautunut facepalm-naamakynsintä itselle. Kuvittele, kun yrittää kertoa miten hankala oirekuva voi olla ja sitten joku yrittää samaistua, koska itku on herkemmässä vs. itse on kiputipassa kolme päivää  ja työkyvytön kaksi viikkoa migreenihallusinaatioiden vuoksi. Sä nyt et ainakaan voi laittaa noita psyykkisiä oireitasi PMSän piikkiin. Hae oikeesti apua, jos jonkun internetviesti ajaa noin villiksi. 

Minulla ei ollut nuorempana mitään PMS-oireita, kun täytin 35, alkoi helvetti: Viikon ajan ennen kuukautisia vihaan kaikkea, haluan irtisanoutua työstäni ja joskus jopa miehestäni. Itkettää, masentaa, olen täysin toivoa vailla. En silti ole ilkeä kenellekään. Pahinta on kun ei heti ymmärrä, että kaikki johtuu tulevista menkoista, vaan uskoo että kaikki on paskaa paitsi kusi.

Terveellinen ruokavalio ja liikunta on auttanut jonkin verran, ja välillä on parempia kausia. Hyvän mielen elokuvat ja kirjat auttavat myös. Surullisia ja masentavia juttuja ei kannata katsella. Tosin minua itkettää tuolloin Sinkkuelämää ja Serranon perhekin. :D Seuraavaksi kokeilen alanvaihtoa.

Minullakaan ei nuorena ollut mitään oireita, vain runsaat kuukautiset. Nykyään taas on monenlaisia alavartalon kipuja, mieliala heittelee ja rinnat kipeytyvät. Oireet ovat alkaneet ja pahentuneet pikku hiljaa vuosien varrella. Kuukautiset eivät sentään ole yhtä runsaat kuin teininä.

Voisinpa vain palata kivuttomaan ja mielialoihin vaikuttamattomaan kuukautiskiertoon. Vaikka olen kyllä onnellinen, etteivät oireet minua täysin invalidisoi ja vuoto ei ole enää erityisen runsasta. Mutta totuttelua tämä muutos on vaatinut.

N27

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä noista psyykkisistä oireista. Itse kärsin pms-vaikeuksista, mutta oirekuva voi olla tuhat kertaa hankalampi, kuin " väsy ja vituttaa". Esimerkiksi itse saan migreenejä ja nivelkipuja sekä viikon verran särkyä alaselkään ennen kuukautisia. Naamaan tulee sormenpään kokoisia paiseita ja paino nousee 4kg turvotuksesta. Ja ohessa myös vatsa menee ruikulle. Pahin näistä on se migreenin laukeaminen. Esimerkiksi valot, äänet ja hajut laukaisevat pahoinvointia todella helposti ja minun migreenini saapuu halvausoireiden kanssa ja vie helposti tippaan tai vaihtoehtoisesti olen liian pöllyssä kipulääkkeistä tehdäkseni mitään. Tekee mieli kynsiä kasvot irti, kun joku vain henkisistä oireista kärsivä alkaa valittelemaan pms oireitaan ja kehtaa napsahdella lähipiirille. Itse kun antaisin mitä vaan, jos ainoa sivuoire olisi joku pillittely tai epävakaa mieliala.

HP! Toivottavasti joku jatkuvasti monisairas tulee kynsimään sun naaman irti! Sillähän olis siihen oikeus tuon sinun loogiikan mukaan, kun aina löytyy joku jolla on enemmän kamalaa ja joka on enemmän oikeutettu

Ne psyykkiset oireet voi olla todella karmeat ja vähentää elämänlaatua älyttömästi.

Ota pami. Olen käynyt läpi itsemurhayrityksiin johtaneen masennuksen ja kuntoutunut siitä. En nyt meinannut, että jonkun muun päälle kävisin. Vaan semmoinen turhautunut facepalm-naamakynsintä itselle. Kuvittele, kun yrittää kertoa miten hankala oirekuva voi olla ja sitten joku yrittää samaistua, koska itku on herkemmässä vs. itse on kiputipassa kolme päivää  ja työkyvytön kaksi viikkoa migreenihallusinaatioiden vuoksi. Sä nyt et ainakaan voi laittaa noita psyykkisiä oireitasi PMSän piikkiin. Hae oikeesti apua, jos jonkun internetviesti ajaa noin villiksi. 

Byhyy. Haluat empatiaa muilta, mutta itse et siihen kykene. Vähättelet minkä kerkeät. Revi vaan naamasi.

Jos jollekulle epävakaa mieliala on "pieni" oire, niin voin kertoa oman kokemukseni. Samaa ajattelin nimittäin itsekin jonnekin 28-vuotiaaksi, minulla oli "vain" kipuja ja turvotusta. PMS kuulosti joltain miesten keksimältä urbaanilegendalta, tai muutenkin epävakaiden draamakuningattarien säätämiseltä. Kunnes 3 vuoden pillerikäytön jälkeen lopetin pillerini.

On todella harmillista, että minulla ei ollut mitään kokemusta PMS:stä ennen tuota, sillä minulla meni melkein vuosi tajuta, miksi minusta on tullut ajoittain aggressiivinen ja jopa  väkivaltainen ihminen. Sitä RAIVOA on todella vaikea kuvailla, koska siinä ei ole _MITÄÄN_ järkeä, ei pienintäkään mahdollisuutta ulospääsyyn. Hajoitin kerran läppärini, koska mies oli tehnyt "väärää" ruokaa. Löin oven hajalle, koska myöhästyin bussista. Riitaannuin koko sukuni kanssa jne. Se oli täysin irrationaalista, sokeaa ja fyysistä. Luihin ja ytimiin menevää vihaa.

Jossain vaiheessa oli pakko myöntää itselleni, että tää ei ollut satunnaista, vaan toistuvaa.  Ja sille tehtävä jotain. Eka aloin miettimään, että yli menee aika usein silloin, kun mulla on kiire tai nälkä. Kun ne sai hallintaan (välipaloja jne) ja olotila oli ajoin silti sangen kupliva, tajusin että heu vit *n reka, MENKAT.

Kävin juttelemassa lääkärin kanssa ja totes että joku varmaan hormonitoiminnassa on muuttunut niiden pillerien jälkeen. Tarjosi lääkitystä oireisiin, mutta oon nyt kuitenkin pari vuotta sinnitellyt ilman. Jotenkin kun tietää mistä se raivo tulee, niin voi tietoisesti yrittää suunnata sitä jonnekin mistä siitä ei ole haittaa. Tai mennä rauhoittumaan yksin jonnekin.

Mutta anteeksi vaan kaikille, joita pidin jotenkin draamaisina tai turhan valittelijoina ennen. Kannattaa myös muistaa, että hormonit on ne, jotka kasvattaa meille rinnat, sukupuolielimet, karvat.. Pitää yllä raskautta, käynnistää synnytyksen. Lakkauttaa kuukautiset jne. Jos hormoneilla (ja nämä vain sukupuolisuuteen liittyviä hormoneja) pystyy aikaan saamaan kaiken tämän, miksi ne ei voisi aikaansaada psyykkisiä ongelmia? Ne, jotka ovat sitä mieltä, että näitä pitäisi jotenkin hallita, niin voitko hallita rintojesi kasvun, pysäyttää synnytyksen, raskauden päätöksilläsi? Niin ajattelinkin.

Ole onnellinen siinä tapauksessa. Sun kroppasi todennäköisesti sitten toimii kuten pitääkin. Pms johtuu mm. hormonien epätasapainosta ja muista elimistön "toimintahäiriöistä", kaikkia tarkkoja syitä ei tiedetä. Se on kuitenkin ihan oikea fyysinen ja henkinen vaiva, mitä ei todellakaan täysin pysty kontrolloimaan sillä, että "päättää vain olla nyt kunnolla". Toki on syytä yrittää, mutta ei se ole naisen vika, jos ei siinä aina onnistu. Enkä siis silti tarkoita sitä, että nainen saisi käyttäytyä miten sattuu ja syyttää vain olkiaan kohauttamalla hormoneitaan siitä. Tarkoitan sellaista kuin ei esim. masentuneitakaan syytetä siitä, että eivät pysty reipastumaan ja ottamaan itseään niskasta kiinni vain jos joku käskee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä noista psyykkisistä oireista. Itse kärsin pms-vaikeuksista, mutta oirekuva voi olla tuhat kertaa hankalampi, kuin " väsy ja vituttaa". Esimerkiksi itse saan migreenejä ja nivelkipuja sekä viikon verran särkyä alaselkään ennen kuukautisia. Naamaan tulee sormenpään kokoisia paiseita ja paino nousee 4kg turvotuksesta. Ja ohessa myös vatsa menee ruikulle. Pahin näistä on se migreenin laukeaminen. Esimerkiksi valot, äänet ja hajut laukaisevat pahoinvointia todella helposti ja minun migreenini saapuu halvausoireiden kanssa ja vie helposti tippaan tai vaihtoehtoisesti olen liian pöllyssä kipulääkkeistä tehdäkseni mitään. Tekee mieli kynsiä kasvot irti, kun joku vain henkisistä oireista kärsivä alkaa valittelemaan pms oireitaan ja kehtaa napsahdella lähipiirille. Itse kun antaisin mitä vaan, jos ainoa sivuoire olisi joku pillittely tai epävakaa mieliala.

HP! Toivottavasti joku jatkuvasti monisairas tulee kynsimään sun naaman irti! Sillähän olis siihen oikeus tuon sinun loogiikan mukaan, kun aina löytyy joku jolla on enemmän kamalaa ja joka on enemmän oikeutettu

Ne psyykkiset oireet voi olla todella karmeat ja vähentää elämänlaatua älyttömästi.

Ota pami. Olen käynyt läpi itsemurhayrityksiin johtaneen masennuksen ja kuntoutunut siitä. En nyt meinannut, että jonkun muun päälle kävisin. Vaan semmoinen turhautunut facepalm-naamakynsintä itselle. Kuvittele, kun yrittää kertoa miten hankala oirekuva voi olla ja sitten joku yrittää samaistua, koska itku on herkemmässä vs. itse on kiputipassa kolme päivää  ja työkyvytön kaksi viikkoa migreenihallusinaatioiden vuoksi. Sä nyt et ainakaan voi laittaa noita psyykkisiä oireitasi PMSän piikkiin. Hae oikeesti apua, jos jonkun internetviesti ajaa noin villiksi. 

Kyllä sä olet inhottava. Itku herkemmässä? Kehtaa napsahdella? Lue täällä monien kokemuksia noista psyykkisistä oireista, niin ymmärrät paremmin mistä on kyse. Ja mun oireet on juurikin vain pms. Mulla ei ole mt-ongelmia (muita kun tuo kamala pms)

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä noista psyykkisistä oireista. Itse kärsin pms-vaikeuksista, mutta oirekuva voi olla tuhat kertaa hankalampi, kuin " väsy ja vituttaa". Esimerkiksi itse saan migreenejä ja nivelkipuja sekä viikon verran särkyä alaselkään ennen kuukautisia. Naamaan tulee sormenpään kokoisia paiseita ja paino nousee 4kg turvotuksesta. Ja ohessa myös vatsa menee ruikulle. Pahin näistä on se migreenin laukeaminen. Esimerkiksi valot, äänet ja hajut laukaisevat pahoinvointia todella helposti ja minun migreenini saapuu halvausoireiden kanssa ja vie helposti tippaan tai vaihtoehtoisesti olen liian pöllyssä kipulääkkeistä tehdäkseni mitään. Tekee mieli kynsiä kasvot irti, kun joku vain henkisistä oireista kärsivä alkaa valittelemaan pms oireitaan ja kehtaa napsahdella lähipiirille. Itse kun antaisin mitä vaan, jos ainoa sivuoire olisi joku pillittely tai epävakaa mieliala.

Henkiset PMS-oireet on raskaita nekin. Jossakin näin tilaston, jossa naiset tekevät keskimäärin enemmän itsemurhia juuri PMS-oireiden aikaan. En lähtisi vertailemaan fyysista ja psyykkistä kipua toisiinsa, koska ovat niin erilaisia. Fyysinen kipu on muiden helpompi ymmärtää ja hyväksyä. Sen sijaan psyykkisen kivun kanssa olet yksin ja pakko sinnitellä, vaikka mielessä tekisi miten kipeää tahansa. 

Minulla PMS-oireet on sekä fyysisiä että psyykkisiä. Fyysisenä on tulehduksellisen sairauden pahenemisesta aiheutuvat nivelsäryt, vaikka ei ilmeisesti yhtä pahoja kuin lainaamani tekstin kirjoittajalla. Psyykkisinä oireina on masennusta, ahdistuneisuutta, keskittymiskyvyttömyyttä, itkuisuutta, univaikeuksia ja levottomuutta. En myöskään halua olla kenenkään kanssa tekemisissä enkä nähdä ketään. Vältän kaupassa käymistä ja muita sosiaalisia menoja enkä oikeastaan halua olla tekemisissä mieheni kanssa ja lastenkin kanssa vain mahdollisimman vähän. Pahimpina kuukausina on ranteet auki -fiilis useita päiviä. Ihan oikeasti mulle tulee itsemurha-ajatuksia, vaikka kaikki olisi muuten ihan tosi hyvin. Pahinta on, että on vain pakko yrittää esittää töissä iloista ja jaksaa kotonakin, kun ei nyt vain voi oikein vedota niihin psyykkisiin PMS-oireisiin. Harva ymmärtää, miten vaikeita ja lamauttavia ne voi olla.

Harkitsen lääkityksen aloittamista, mutta en oikein haluaisi sen viikon tai vajaan viikon takia mitään masennuslääkitystä. Lisäksi joka kuukausi ei ole yhtä paha vaan välissä on laimeita viikkoja, jolloin olen lähinnä vain vähän ärtynyt ja pahantuulinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä noista psyykkisistä oireista. Itse kärsin pms-vaikeuksista, mutta oirekuva voi olla tuhat kertaa hankalampi, kuin " väsy ja vituttaa". Esimerkiksi itse saan migreenejä ja nivelkipuja sekä viikon verran särkyä alaselkään ennen kuukautisia. Naamaan tulee sormenpään kokoisia paiseita ja paino nousee 4kg turvotuksesta. Ja ohessa myös vatsa menee ruikulle. Pahin näistä on se migreenin laukeaminen. Esimerkiksi valot, äänet ja hajut laukaisevat pahoinvointia todella helposti ja minun migreenini saapuu halvausoireiden kanssa ja vie helposti tippaan tai vaihtoehtoisesti olen liian pöllyssä kipulääkkeistä tehdäkseni mitään. Tekee mieli kynsiä kasvot irti, kun joku vain henkisistä oireista kärsivä alkaa valittelemaan pms oireitaan ja kehtaa napsahdella lähipiirille. Itse kun antaisin mitä vaan, jos ainoa sivuoire olisi joku pillittely tai epävakaa mieliala.

HP! Toivottavasti joku jatkuvasti monisairas tulee kynsimään sun naaman irti! Sillähän olis siihen oikeus tuon sinun loogiikan mukaan, kun aina löytyy joku jolla on enemmän kamalaa ja joka on enemmän oikeutettu

Ne psyykkiset oireet voi olla todella karmeat ja vähentää elämänlaatua älyttömästi.

Ota pami. Olen käynyt läpi itsemurhayrityksiin johtaneen masennuksen ja kuntoutunut siitä. En nyt meinannut, että jonkun muun päälle kävisin. Vaan semmoinen turhautunut facepalm-naamakynsintä itselle. Kuvittele, kun yrittää kertoa miten hankala oirekuva voi olla ja sitten joku yrittää samaistua, koska itku on herkemmässä vs. itse on kiputipassa kolme päivää  ja työkyvytön kaksi viikkoa migreenihallusinaatioiden vuoksi. Sä nyt et ainakaan voi laittaa noita psyykkisiä oireitasi PMSän piikkiin. Hae oikeesti apua, jos jonkun internetviesti ajaa noin villiksi. 

Byhyy. Haluat empatiaa muilta, mutta itse et siihen kykene. Vähättelet minkä kerkeät. Revi vaan naamasi.

No nyt olisi hyvä ajatella, eikä vain reagoida. En todellakaan ole ihminen, joka kuittailisi muille henkisistä vaikeuksista tai alkaisi vähättelemään naamatusten oloja. Vaikean masennuksen läpikäyneenä ymmärrän kyllä surun ja mielipahan subjektiivisuuden. Mutta pms-liitteisinä siihen on olemassa yläpuoli. Sentään tietää sen olevan sesonkiluontoista ja mielestäni se ei oikeuta kohtelemaan muita huonosti tai purkamaan ulospäin huonoa oloa (napsahtelu lähimmäisille). Asiasta puhuminen ja avautuminen on täysin ok ja vielä parempi on, kun itse tiedostaa mistä tunteet kumpuavat ja mikä niihin vaikuttaa. En myöskään sanonut, etten itse kärsi psyykkisistä oireista pmsän kassa. Kyllä kärsin, mutta olisin tyytyväinen mikäli ne olisivat ainoat oireet. PMS on yleistetty yleiseksi vitsiksi ja kaikki naisen elämässä tapahtuva on "varmaan menkat tulossa" ja parodioitu psyykkiset oireet (joita en kiistänyt tai mitätöinyt, kunhan toin ilmi, että olisin tyytyväinen mikäli oma oirekirjo rajoittuisi vain siihen). Joten välillä on hankala saada itseä kuulluksi, kun yrittää puhua fyysisistä oireista, joita tilan mukana voi tulla. Et todellakaan voi ottaa noin henkilökohtaisesti sitä, että joku toivoisi PMS oireiden rajoittuvan vain niihin henkisiin vaivoihin ja on katkera, kun en kerran kenenkään kokemuksia ole debunkkaamassa? Kroonisen masennuksen kokeneena osaa suhtautua letkeämmin pms-ahdistuksiin ja masennuksiin, koska sentään voi katsoa kalenterista koska ne loppuu. Ei se suinkaan tarkoita, että olisin vieressä vittuilemassa, mutta osa (painotan osa, ei edes puolet) tuntuu hillitsevän niitä tunteitaan PMS aikaan todella heikosti. Jos nyt voisit vetää henkeä ja haudata sotakirveen. 

Vierailija kirjoitti:

Jos jollekulle epävakaa mieliala on "pieni" oire, niin voin kertoa oman kokemukseni. Samaa ajattelin nimittäin itsekin jonnekin 28-vuotiaaksi, minulla oli "vain" kipuja ja turvotusta. PMS kuulosti joltain miesten keksimältä urbaanilegendalta, tai muutenkin epävakaiden draamakuningattarien säätämiseltä. Kunnes 3 vuoden pillerikäytön jälkeen lopetin pillerini.

On todella harmillista, että minulla ei ollut mitään kokemusta PMS:stä ennen tuota, sillä minulla meni melkein vuosi tajuta, miksi minusta on tullut ajoittain aggressiivinen ja jopa  väkivaltainen ihminen. Sitä RAIVOA on todella vaikea kuvailla, koska siinä ei ole _MITÄÄN_ järkeä, ei pienintäkään mahdollisuutta ulospääsyyn. Hajoitin kerran läppärini, koska mies oli tehnyt "väärää" ruokaa. Löin oven hajalle, koska myöhästyin bussista. Riitaannuin koko sukuni kanssa jne. Se oli täysin irrationaalista, sokeaa ja fyysistä. Luihin ja ytimiin menevää vihaa.

Jossain vaiheessa oli pakko myöntää itselleni, että tää ei ollut satunnaista, vaan toistuvaa.  Ja sille tehtävä jotain. Eka aloin miettimään, että yli menee aika usein silloin, kun mulla on kiire tai nälkä. Kun ne sai hallintaan (välipaloja jne) ja olotila oli ajoin silti sangen kupliva, tajusin että heu vit *n reka, MENKAT.

Kävin juttelemassa lääkärin kanssa ja totes että joku varmaan hormonitoiminnassa on muuttunut niiden pillerien jälkeen. Tarjosi lääkitystä oireisiin, mutta oon nyt kuitenkin pari vuotta sinnitellyt ilman. Jotenkin kun tietää mistä se raivo tulee, niin voi tietoisesti yrittää suunnata sitä jonnekin mistä siitä ei ole haittaa. Tai mennä rauhoittumaan yksin jonnekin.

Mutta anteeksi vaan kaikille, joita pidin jotenkin draamaisina tai turhan valittelijoina ennen. Kannattaa myös muistaa, että hormonit on ne, jotka kasvattaa meille rinnat, sukupuolielimet, karvat.. Pitää yllä raskautta, käynnistää synnytyksen. Lakkauttaa kuukautiset jne. Jos hormoneilla (ja nämä vain sukupuolisuuteen liittyviä hormoneja) pystyy aikaan saamaan kaiken tämän, miksi ne ei voisi aikaansaada psyykkisiä ongelmia? Ne, jotka ovat sitä mieltä, että näitä pitäisi jotenkin hallita, niin voitko hallita rintojesi kasvun, pysäyttää synnytyksen, raskauden päätöksilläsi? Niin ajattelinkin.

Täydellisen tietämättömyyden tuoma itsevarmuus on se pahin. Mitä enemmän asiasta tietää, sen hankalammaksi se tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä noista psyykkisistä oireista. Itse kärsin pms-vaikeuksista, mutta oirekuva voi olla tuhat kertaa hankalampi, kuin " väsy ja vituttaa". Esimerkiksi itse saan migreenejä ja nivelkipuja sekä viikon verran särkyä alaselkään ennen kuukautisia. Naamaan tulee sormenpään kokoisia paiseita ja paino nousee 4kg turvotuksesta. Ja ohessa myös vatsa menee ruikulle. Pahin näistä on se migreenin laukeaminen. Esimerkiksi valot, äänet ja hajut laukaisevat pahoinvointia todella helposti ja minun migreenini saapuu halvausoireiden kanssa ja vie helposti tippaan tai vaihtoehtoisesti olen liian pöllyssä kipulääkkeistä tehdäkseni mitään. Tekee mieli kynsiä kasvot irti, kun joku vain henkisistä oireista kärsivä alkaa valittelemaan pms oireitaan ja kehtaa napsahdella lähipiirille. Itse kun antaisin mitä vaan, jos ainoa sivuoire olisi joku pillittely tai epävakaa mieliala.

Henkiset PMS-oireet on raskaita nekin. Jossakin näin tilaston, jossa naiset tekevät keskimäärin enemmän itsemurhia juuri PMS-oireiden aikaan. En lähtisi vertailemaan fyysista ja psyykkistä kipua toisiinsa, koska ovat niin erilaisia. Fyysinen kipu on muiden helpompi ymmärtää ja hyväksyä. Sen sijaan psyykkisen kivun kanssa olet yksin ja pakko sinnitellä, vaikka mielessä tekisi miten kipeää tahansa. 

Minulla PMS-oireet on sekä fyysisiä että psyykkisiä. Fyysisenä on tulehduksellisen sairauden pahenemisesta aiheutuvat nivelsäryt, vaikka ei ilmeisesti yhtä pahoja kuin lainaamani tekstin kirjoittajalla. Psyykkisinä oireina on masennusta, ahdistuneisuutta, keskittymiskyvyttömyyttä, itkuisuutta, univaikeuksia ja levottomuutta. En myöskään halua olla kenenkään kanssa tekemisissä enkä nähdä ketään. Vältän kaupassa käymistä ja muita sosiaalisia menoja enkä oikeastaan halua olla tekemisissä mieheni kanssa ja lastenkin kanssa vain mahdollisimman vähän. Pahimpina kuukausina on ranteet auki -fiilis useita päiviä. Ihan oikeasti mulle tulee itsemurha-ajatuksia, vaikka kaikki olisi muuten ihan tosi hyvin. Pahinta on, että on vain pakko yrittää esittää töissä iloista ja jaksaa kotonakin, kun ei nyt vain voi oikein vedota niihin psyykkisiin PMS-oireisiin. Harva ymmärtää, miten vaikeita ja lamauttavia ne voi olla.

Harkitsen lääkityksen aloittamista, mutta en oikein haluaisi sen viikon tai vajaan viikon takia mitään masennuslääkitystä. Lisäksi joka kuukausi ei ole yhtä paha vaan välissä on laimeita viikkoja, jolloin olen lähinnä vain vähän ärtynyt ja pahantuulinen. 

Pakko tulla kehumaan sinua ihmisenä :) Juuri olin avaamassa tätä kantaa edellisessä viestissä! En tosiaan mitenkään mitätöi niitä psyykkisiä oireita. Itse kärsin niistä myös, mutta koen henkilökohtaisella tasolla ne helpommiksi selvitä, kun voi sentään katsoa kalenterista eräpäivän. Eihän se kivaa ole tietenkään. Itse siis olen lähinnä ahdistunut ja maalailen piruja seinille, kun kotona saikulla ja tulevaisuus näyttää yhdeltä mustalta tunnelilta, koska hoitoa ei löydy ja tietää, että sama rumba alle 20 päivän päästä ja haluaisi vain normaalia arkea. Normaalisti ilman pms-hyörinää olen siis viimeisen päälle strömssimäinen kaikkea puuhaava ja kokeileva ihminen, mutta jumitun kotiin fyysisten oireiden vuoksi ja käytännössä olen ohessa osa-aikahullu. Ikävää, että moni kokee viestistäni välittyneen jotain vähättelyä henkisiä oireita kohtaan. Onhan ne raskaita, mutta puhuin omalta kohdalta vain siitä erotuksesta, että pms-oireet tunnutaan mieltävän pelkästään surumieliseksi mielenalaksi ja syndrooma on oikeasti paljon haastavampi ja pahimmillaan invalidisoiva. Se tuntuu monille ottavan koville, että mielummin painisin pelkkien henkisten oireiden kanssa, joiden itse koen olevan helpommat hallita, kuin taaseen kaivaa kepit kaapista lähestyvien menkkojen vuoksi.  Tai jos olisi edes jompikumpi ja saisi pitää sen hilpeämmän mielenlaadun ja olla vain fyysisesti sohjona.

Ap ja muut, joilla ei ole pms-oireita, mua kiinnostaisi tietää, minkälaisia olette muutoin, minkä ikäisiä ja minkälaiset elintavat teillä on, mitä syötte, mitä ette syö, ihan kaikki mahdollinen. :-) Itse aloin kärsiä kamalista pms-oireista alle kolmekymppisenä ja kuulisin mielelläni vinkkejä heiltä, joilla oireita ei ole.

Anoppi kerran ihmetteli, kuinka hänellä ei ole ikinä ollut kuumia aaltoja, vaikka on yli 60 ja pohti, että ei taida olla mikään oikea nainen. Mun mielestä tuo on vain terveen naisen merkki. Hän kasvattaa paljon vihanneksia ja yrttejä itse. Olen miettinyt, mikäköhän rooli tuolla itse tuotetulla ruoalla on. Varmasti aika suuri.

Vierailija kirjoitti:

Miesten keksintöä koko homma. Voi laittaa aina menkkojen syyksi vaimon kiukuttelun kun ukko on törttöillyt.

Ihan turhaan syytetään niitä menkkoja. PMS on  varsinainen syypää mielen ailahteluun eikä menkat.

Mulle iski tajuntaan, että erosin avopuolisostani varmaan PMS-oireiden takia. Sain ihmeellisiä raivokohtauksia säännöllisesti, mun mielen oikut ja mieheen purkamani kiukku ja ahdistus lopulta johtivat eroon. Eihän sellaista jaksa kukaan pitemmän päälle, että toinen vähän väliä suunnilleen vihaa sua, mutta parin päivän päästä taas rakastaa ja on normaali.

Nuorena mulla ei ollut mitään oireita kuukautisista, joten en ollut vain tajunnut, että minulla voisi olla PMS. Myöhemmin uudessa suhteessa kun aloin kilahdella uudelle kumppanille, hän huomasi nopeasti kaavan. Olin ihan häpeissäni, kun en ollut itse tajunnut tätä.

Nykyään sitten osaamme molemmat varautua tähän. Minä minimoin muut ärsytyksen aiheet (esim. pidän mukana välipaloja, pyrin rationalisoimaan kiukkuni psyykkaamalla itse itseäni) ja mies tietää, ettei juuri ennen menkkojani kannata ottaa puheeksi jotain asiaa, mikä vaatisi loogista päätöksentekoa tai tunteiden käsittelyä.

Kun tiedostaa asian, on paljon helpompi elää. Vaikkei masentuneisuus, ärtymys ja jopa raivo mihinkään varsinasesti ole kadonnut. Osaan kuitenkin hallita omaa käyttäytymistäni paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette sitten varmaan niitä, joille ei tule vaihdevuosioireitakaan sitten, kun se aika koittaa. Ette tajua, miten ystävä voi hikoilla ja kärsiä kuumien aaltojen kourissa, kun "enhän mää ainakaan hikoile koskaan". Umpipuusta olette varmaan rakennetut, hormonit ei vaan hyrrää.[/quote

Hikoilu ja kuumat aallothan ovat fyysisiä oireita. Eihän nyt niistä ollut kyse. -ap

Vaihdevuosioireet ovat hyvin moninaiset ja hikoilu ja kuumat aallot oli nyt vain esimerkki niistä. Omat kuumat aaltoni alkavat niin, että ensin tulee käsittämätön ahdistuksen kouraisu jossain pallean tienoilla, ihan psyykkinen tunne, vasta sitten alkaa lämpö leviämään koko kehoon ja lopuksi on sitten aivan hikinen. Vaihdevuosiin liittyy usein myös masennusta, ärtyisyyttä ja unettomuutta. Vaihdevuosioireiksi ne tunnistaa siitä, että estrogeeni yleensä auttaa ja poistaa oireet.

PMS-oireita minulle tuli vasta vähän ennen vaihdevuosia, eivätkä ne olleet kovin vaikeita. Kiristävä vanne pään ympärillä ja yleinen huono olo, kireys ja ahdistus oli yleensä. Pystyin jopa sanomaan sen hetken, kun tuo kiristys pään ympärillä hellitti ja tiesin, että 24 tuntia ja kuukautiset alkavat. Puhuin asiasta gynekologin kanssa ja kysyin, voiko tuo olla mahdollista ja hän vastasi että voi, jos on herkkä eli tuntee myös esim. ovulaation. Minulla on parikin ikätoveria, joilla ei ole aavistustakaan mistä puhun, jos kerron näistä oireista, ei mitään omakohtaista kokemusta.