Kävin katsomassa siskoni vauvaa, enkä voinut kuin ihmetellä minkälaista sakkia sitä mahtukaan synnyttäneiden kirjoon!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat itse täysin roskasakilta aloittaja, koska käytössääntöihin kuuluu, etteivät potilaatkaan kerro julkisesti toisten potilaitten asioita.

Lisäksi miten kerrot asioita antaa sinusta epämiellyttävän kuvan. 

Taisi osua ja upota, oletko kenties itse tämä nainen ? En ole ap, mutta olen nähnyt työni puolesta  tarpeeksi näitä  "käyn röökillä/ kahvilassa/ihan tossa parkkiksella juttelemassa frendien kaa" - äitejä,  joille vastasyntynyt ei ole ihme vaan este. 

Etkö sinä ymmärrä lukemaasi? Kirjoittaja peräänkuulutti tiettyä hienotunteisuutta potilaita kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus 80-luvulla kätilö kävi haistamassa tuoreiden äitien alapäätä, sivistyneesti. Näin saatiin selville kenellä on tulehdusta. Huonekaverilla oli tapana pieraista h-hetkellä ja kysellä sitten pokkana, että miltäs se tuoksui. Tapa haistella oli yleinen käytäntö, mutta olihan se... kuvottavaa.

Voisko joku synnyttäny varmistaa onko tämä totta?

Kuulostaa niin urbaanilegendalta ja kahvit tuli nenästä tätä lukiessa.

Mun tietääkseni sitä vieläkin haistetaan. Ei tietenkään nenää värkkiun tungeta mutta siitä samalla kun tutkitaan haistetaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus 80-luvulla kätilö kävi haistamassa tuoreiden äitien alapäätä, sivistyneesti. Näin saatiin selville kenellä on tulehdusta. Huonekaverilla oli tapana pieraista h-hetkellä ja kysellä sitten pokkana, että miltäs se tuoksui. Tapa haistella oli yleinen käytäntö, mutta olihan se... kuvottavaa.

Voisko joku synnyttäny varmistaa onko tämä totta?

Kuulostaa niin urbaanilegendalta ja kahvit tuli nenästä tätä lukiessa.

Mun tietääkseni sitä vieläkin haistetaan. Ei tietenkään nenää värkkiun tungeta mutta siitä samalla kun tutkitaan haistetaan

Minulla oli tulehdus ja sitä tutkittiin ihan sormet sisään menetelmällä. Kävi siinä monta harjoittelijaa myös kokeilemassa miltä se tuntuu niin muistan oikein hyvin.

Mutta en minä tiedä miten paljon erilaisia tulehduksia voi olla ja miten monta tapaa ne todella.

Ensimmäisellä kerralla v. 2005 samassa huonessa oli 5 synnyttänyttä. Oli heinäkuu ja kuuma!:/ Huone oli tupaten täynnä.

Huoneessa oli venäläinen nainen, jota tuli katsomaan liuta sukulaisia. Ja myös oli joku juppipariskunta, jonka naisella oli kova päänsärky, kun epiduraali oli mennyt pieleen. :( Ja hänen miehensä toi hänelle jotain noutoruokaa, kun sairaalaruoka ei kelvannut.

Taisi huoneessa joku kovaa kuorsannutkin olla.

Ja yksi sektiolla synnyttänyt nainen on jäänyt mieleen, kun hän vaan nukkui koko ajan. Ja labrahoitaja tuli ottamaan yhtenä päivänä siellä ollessani (Naikkari) minulta verikokeen, vaikka hänen piti ottaa verikoe siltä sektiolla synnyttäneeltä naiselta. Sattuuhan sitä. :D

Kyllä sitä ainakin 90- l alussa tutkimusta tehdessä myös haistettiin hienovataisesti. Tosin en minä haistamisesta koskaan mitään puhunut vaan samalla nuuhkaisin kun silmämääräistä alapää tutkimusta tein.

Jos haju oli epäilytyävä, mutta näky oklähetin äidin alapesulle ja kohta (1 h) taas kurkkasin.

Jos haju vieläkin voimakas tai muita merkkejä tulehduksesta otettiin näytteet.

Mulla on käsi kipsissä ja alla leikkausarpi. Tarkkailuohjeissa on mm. kipsistä tulevan hajun tarkkailu. On merkki tulehduksesta. Samoin siis myös jos pikkulintu haisee vai miten sitä jossain artikkelissa mainittiin.

Kirjoitus jäi äsken edelliseltä kesken..

Toisen lapsen synnytettyäni 2007 pääsin huoneeseen, jossa oli vain yhteensä kaksi henkilöä/potilasta.

Minun oloni aikana siellä oli minua nuorempi äiti, jolla oli jo (muistaakseni) 3 lasta ja tämä vauva tummaihoisen miehen kanssa. Hän kertoi, että edellisvuonna hänellä oli kuollut vauva kohtuun juuri pari päivää ennen laskettua aikaa. :( Sen takia hänen tämä uusin synnytyksensä oli juuri sen takia käynnistetty.

Hänen jälkeensä huoneeseen tuli nuorehko nainen, jonka vauva oli alipainoinen ja itki paljon. Eihän sille tietenkään mitään voinut.

Yhtenä yönä nainen lähti ilman vauvaa vessaan (minä otin aina vauvan mukaan) ja vauva alkoi juuri silloin itkeä. Menin katsomaan onko kaikki hyvin.

Osastolle oli myös tullut nuori nainen, joka oli tosi heikossa kunnossa synnytyksestä ja hänen miehensä/poikaystävänsä talutti häntä. Wc:n pöntön kansi oli ihan veressä, kun hänen jälkeensä sinne menin. :(

Vierailija kirjoitti:

Mulla ollut ihan normaaleja. Paitsi viimeksi oli nainen joka kuorsasi todella kovaa 🤤

Apua, minullakin oli tuollainen huonekaveri! Itse siinä pari vuorokautta synnytyksen takia putkeen valvoneena ja leikkaussalissa synnytysvaurioiden takia tikattuna olin aivan kuolemanväsynyt, ja sitten vieressä aloittaa valehtelematta kovaäänisin kuorsaaja jonka olen missään tavannut! Lopulta oli pakko soittaa itku kurkussa päivystäjä paikalle ja pyytää tuomaan korvatulpat, koska en yksinkertaisesti pystynyt nukahtamaan siinä melussa.

Ko. huonekaveri kävi myös äänekkäitä perheriitoja puolisonsa kanssa, aiheena oli mm. ettei mies ollut viitsinyt imuroida heidän asuntoaan ennen vauvan kotiuttamista.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö lapsen hankkimiseksi suorittaa jokin "ajokortti"?

Sitä voisi harkita. Ainakin juuri noille kuvatun kaltaisille sivukalju-ihroille.

Vierailija kirjoitti:

Joskus 80-luvulla kätilö kävi haistamassa tuoreiden äitien alapäätä, sivistyneesti. Näin saatiin selville kenellä on tulehdusta. Huonekaverilla oli tapana pieraista h-hetkellä ja kysellä sitten pokkana, että miltäs se tuoksui. Tapa haistella oli yleinen käytäntö, mutta olihan se... kuvottavaa.

Öljytikullako se olisi pitänyt mitata/kokeilla?

Vierailija kirjoitti:

Nuori  isänmaallinen pariskunta, joka suri sitä ettei vauva syntynyt itsenäisyyspäivänä ja ettei tullut poikaa, jonka nimeksi olisi voinut laittaa Aatu!  Surivat asiaa keskenään ja tyttö  kännykän välityksellä.. olin huikata, että tehkää tytöstä Eva! 

Eihän tuo mitään, meillä oli yksi pariskunta: Aatami ja Eeva ja tienmutkaa jossa asuivat, kutsutaan Paratiisinkaarteeksi :D

Mulla oli muuten ihan kiva huonekaveri, mutta hän piti ikkunaa syksyllä auki ja kylmää puhalsi niin pirusti sisään :-D Mä olin itse ihan kamala huonekaveri sillä että mun lapsi huusi yöt läpeensä kun ei saanut tarpeeksi ruokaa :-( hävetti tosi paljon kun en saanut vauvaa rauhottumaan ja itseäkin alkoi jo itkettää. Pyytelin aamuisin anteeksi monta kertaa, mut onneks huonekaveri oli mukava eikä häntä kuulemma haitannut :-) mulla oli esikoinen silloin, hänellä kolmas ni oli kuulemma tottunut mut voi että miten nolotti ja hävetti silloin :-(

Onkohan joku huonekaveri jo kuvaillut mut tähän ketjuun, en jaksa lukea :D Olin hermona ja sekaisin, nukuin valot päällä enkä uskaltanut avata ikkunaa vaikka oli törkeät ilmavaivat (mulla siis). Sit kun mulle tuli vieraita niin aloin itkeä. 

Quuhyty2 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä todella kyllä ihmettelee, minkälaiset ihmiset lisääntyy. Tilastollisestikin eniten sukuaan jatkaa ne, joilla on ihan liikaa tai liian vähän lepakoita tapulissa.

Tilastolliseti Suomessa eniten lisääntyvät korkeasti koulutetut. Heitäkö kuvasit?

Kymmenkunta lasta ja väitöskirja taitaa olla melko harvinainen yhdistelmä.

Kahvit näppäimistöllä, kiitti vaan :D 

Esikoisen kun sain, niin viereisessä sängyssä oli ammatiltaan sairaanhoitaja valitti eeten mie oikkeen ssaa tätä vaikka olenkin sairaanhoitaja...sitmpiti saada lsnodilia rintoihin kun olivat niin rikki menneet ja emmie osssaa linja jatku kokoaika..

tokasta olinkin onneksi yksin omassa huoneessa. hoitajat kävi välillä kurkkaan et miten pärjään kun en turhaan soitellut kelloa.

kolmannesta oli joku parikymppinen joka sai esikoisensa jättivät aina vaipanvaihtopaikalle likaiset juttunsa eikä ikinä keränneet alustaa pois, äiti valitti kun huippaa kokoaikaa ja sitä piti saattaa vessaan,sitten hoitjat toi sille rollaattorin, poikaystävää harmitti ku kello oli pysähtynyt sen piti saada siihen uusi patteri et sai mielenrauhan, ja tällä poikaystävällä oli paljon omia kiireitä ettei kereeny vastaan tyttöystävälleen puhelimeen.

olin niin onnellinen kun päsin pois. mun mies ihmetteli kun naisten vaappuvaa kävelytyyliä ja ihmetteli kun mä kävelin "normaalistti" noh kätilö mulle ekan lapsen syntymisen jälkeen totes et toiset on tehty synnyttämään...

Eipä hän kertonut mitään yksilöintitietoja, joten taidat itse dolla nolla

Keskenmenon/ hätäkaavinnan jälkeen minut kärrättiin synnyttäneiden osastolle.

Itkukurkussa katselin onnellisia äitejä ja vastasyntyneitä vauvoja...

Minulla ei ole vielä lapsia, mutta sairaalapotilaana olen silti ollut: 12-vuotiaana jouduin muutamaksi päiväksi sairaalaan ja tietenkin lastenosastolle, jonne siis kaikki 0-16-vuotiaat menivät.

Oli perseestä, koska suurin osa potilaista oli vauvoja, tai taaperoita ja niitähän minullakin tietenkin oli huonekaverina. Sain siinä sairastaessani vähän osviittaa siitä, miltä pienten lasten äideistä tuntuu, sillä yli kolmen tunnin yhtäjaksoiset unet oli aivan liikaa vaadittu. Jos joku vauvoista nukkui, niin toinen huusi.

Lihava , englantia kovaan ääneen molottava nainen tumman vauvan kanssa ja  mustaihoinen  aviomies, joka vaikutti selvästi vaivaantuneelta vaimon halailusta ja tuijotti tissejäni lipevästi  hymyillen.. Olen varma, että se äijä häipyi heti oleskeluluvan saatuaan !

Ja sitten äiti, jonka mies  lähti  asioille ja jätti "ihan hetkeksi pojat tänne äiskän seuraan kun on ollut ikävä" .  kaksi pikkupoikaa riehuvat ympäriinsä, tökkivät vauvaani ja juoksivat ja huusivat. Lopulta parin tunnin päästä MUMMI haki pois, minne lie  isäntä eksynyt...

Koko sairaalan henkilökunta oli kuin jostain Twin Peaksista, huonetovereista sitten puhumattakaan! Yksi siivooja oli ihan entiseltä mieheltä vaikuttava parimetrinen mörisijä,  joka  paiskoi ovia ja availi tuuletusikkunoita  ja sitten oli ylimielisen oloinen hoitaja ,jonka asenne oli tyyliä " en mä tiiä mä oon vaan töissä täällä". Pääsin kahden hengen huoneeseen, mutta se ei paljon lohdutanut kun huonekaveri oli valoja jatkuvasti sammutteleva, mykkä albiino,..

Lisäksi meitä pidettiin siellä viikko, vaikka olimme kumpikin kunnossa.!Synnytin su ja pääsin pois pe, tuo on kuulemma normikäytäntö koska perjantaisin  lääkärinkierto.. tai jtn.

Ei tapahtunut synnärillä.

Olin sairaalassa kärsimässä keuhkokuumeesta, kun samaan huoneeseen tupattiin ärsyttävä maalaismummo. Hän soitteli jatkuvasti pikkupuheluja miehelleen käskyttäen häntä mm. eläinten hoidosta. Ei ilmeisesti osannut laittaa edes miehen yhteystietoja puhelimen muistiin, vaan joka kerta piti painella koko numero. Näppäinäänet vanhassa nokialaisessa tietenkin täysillä, ja joka näppäintä painettiin pitkään ja hartaasti.

Lisäksi tämä tapaus marisi hoitohenkilökunnalle koko ajan jostakin, vaikka hoitajat olisivat olleet minun luonani. Ne hetket kun tämä mummo oli puhumatta, hän pihisi. Veti pitkään ilmaa keuhkoihinsa ja sitten vapautti sen voimakkaan "piuuuhh"-äänen säestyksellä. Tätä teki koko ajan. Pari päivää jouduin kestämään tätä pirullista pihisevää mummoa, ennen kuin pääsin pois.