Kävin katsomassa siskoni vauvaa, enkä voinut kuin ihmetellä minkälaista sakkia sitä mahtukaan synnyttäneiden kirjoon!

... ja miettikää: noiden kaikkien omituisten alapäitä joutuu kätilöt ja synnytyslääkärit katselemaan!!! YÖK.

:-P

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole vielä lapsia, mutta sairaalapotilaana olen silti ollut: 12-vuotiaana jouduin muutamaksi päiväksi sairaalaan ja tietenkin lastenosastolle, jonne siis kaikki 0-16-vuotiaat menivät.

Oli perseestä, koska suurin osa potilaista oli vauvoja, tai taaperoita ja niitähän minullakin tietenkin oli huonekaverina. Sain siinä sairastaessani vähän osviittaa siitä, miltä pienten lasten äideistä tuntuu, sillä yli kolmen tunnin yhtäjaksoiset unet oli aivan liikaa vaadittu. Jos joku vauvoista nukkui, niin toinen huusi.

Mukavampaahan tuo on kuin joutua juuri 16 vuotta täyttäneenä samaan huoneeseen muutaman mummon kanssa, jotka tekivät kuolemaa. Edelleen muistan miltä kuolonkorina kuulostaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 4 synnytyksen yhteydessä ollut 7-8 huonekaveria. Ei kaikki ole jääneet mieleen. Yksi nuori äiti kyllä jäi. Hän vaihtoi keskellä yötä minun huonekaverikseni, koska edellisen huonekaverinsa vauva oli itkeskellyt yöllä ja tämä äiti ei ollut saanut nukuttua. Mietin mielessäni, että voi tulla melkoisena järkytyksenä, että vauvat valvottavat.

Et yhtään pidemmälle osaa ajatella? Itse saattaisin olla juuri tuollainen huonetta vaihtava äiti. Lähisuvussani on psykoosia ja itsekin tuota alttiutta kannan. Välttääkseni lapsivuodepsykoosin, unensaanti synnytyksen jälkeen on todella tärkeää. Huonosti ja aivan liian vähän nyt nukkuvat kaikki vastasyntyneen äidit, mutta jos on jo esim.2vrk valvonut putkeen olisi erittäin suotavaa saada edes hetki nukkua.

Mäkin ihmettelin mitä pahaa siinä on että vaihtaa huonetta siksi että huonekaverin vauva itkee. Sehän on yhtä helvettiä valvoa ja kuunnella vauvan itkua, vielä kun ei ole oma vauva jonka itkua tietenkään ei pääsisi karkuun. Joku k-pää neljän äiti sitten naureskelee, että etkö tiennyt että vauvat valvottavat. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli todella mukavat huonekaverit. Tavallisia tallaajia ja juuri sopivasti sosiaalisia. Jutut ei ollu liian yksityiskohtaisia :) Kukaan ei hölöttänyt puhelimessa tai haissut röökille. Samalla osastolla oli myös Marika Krook ja vitsi että se oli kiva ja nätti. Me muut siellä mentiin tukka takussa ja vaipat rahisten :D

Että hällä tais olla vaippa märkä kun ei rahissut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 4 synnytyksen yhteydessä ollut 7-8 huonekaveria. Ei kaikki ole jääneet mieleen. Yksi nuori äiti kyllä jäi. Hän vaihtoi keskellä yötä minun huonekaverikseni, koska edellisen huonekaverinsa vauva oli itkeskellyt yöllä ja tämä äiti ei ollut saanut nukuttua. Mietin mielessäni, että voi tulla melkoisena järkytyksenä, että vauvat valvottavat.

Et yhtään pidemmälle osaa ajatella? Itse saattaisin olla juuri tuollainen huonetta vaihtava äiti. Lähisuvussani on psykoosia ja itsekin tuota alttiutta kannan. Välttääkseni lapsivuodepsykoosin, unensaanti synnytyksen jälkeen on todella tärkeää. Huonosti ja aivan liian vähän nyt nukkuvat kaikki vastasyntyneen äidit, mutta jos on jo esim.2vrk valvonut putkeen olisi erittäin suotavaa saada edes hetki nukkua.

Mäkin ihmettelin mitä pahaa siinä on että vaihtaa huonetta siksi että huonekaverin vauva itkee. Sehän on yhtä helvettiä valvoa ja kuunnella vauvan itkua, vielä kun ei ole oma vauva jonka itkua tietenkään ei pääsisi karkuun. Joku k-pää neljän äiti sitten naureskelee, että etkö tiennyt että vauvat valvottavat. 

Minun vauvani oli tällainen huutaja. Otin vauvan kainaloon ja lähdin pois huoneesta, että huonekaveri saa nukkua. Istuskelin pitkin sairaalaa tyhjissä tiloissa, kuuntelin vauvan huutoa ja yritin imettää.

Ihmettelin huonekaveria joka piti vauvaa koko ajan siinä pikkusängyssään kapalossa eikä ottanut syliin. Ilmoitti heti hoitajille ettei aio imettää. Oli paljon puhelimessa ja käytävillä kavereiden kanssa. Säälitti pieni kun tuntui ettei saa läheisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus 80-luvulla kätilö kävi haistamassa tuoreiden äitien alapäätä, sivistyneesti. Näin saatiin selville kenellä on tulehdusta. Huonekaverilla oli tapana pieraista h-hetkellä ja kysellä sitten pokkana, että miltäs se tuoksui. Tapa haistella oli yleinen käytäntö, mutta olihan se... kuvottavaa.

Voisko joku synnyttäny varmistaa onko tämä totta?

Kuulostaa niin urbaanilegendalta ja kahvit tuli nenästä tätä lukiessa.

Oli kuule totisinta totta Rauman aluesairaalassa 80-luvulla! En siis ole kuullut tätä juttua torilla pystökaffeella, vaan olin nuori äiti vastapäisessä sängyssä tätä vähän vanhempaa äitiä, joka tuhnautteli tuon tuostakin näitä ns. hiipiviä kostajiaan.

Taas täällä naiset haukkuu toisiaan. Ei mitään uutta auringon alla.

Onko joku ihme että siellä synnärillä on samanlaista porukkaa niinkuin esim ruokamarketissa?

En kyllä ymmärrä miksi sinne synnärille pitää änketä jos ei oke vauvan vanhempi tai sisarus.

On tuo totta. Oma äitini kertoi että harrastivat tuota kun itse oli minut synnyttänyt ja itse olen -84.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö lapsen hankkimiseksi suorittaa jokin "ajokortti"?

Kyllä pitäisi! Valtiollinen jälkiabortointi olisi myös erittäin hyödyllinen uudistus. 

Vierailija kirjoitti:

 Puhelinseksiä miehensä kanssa harrastanut, todella ylipainoinen sivukalju- nainen j

Tää on etovinta, mitä vähään aikaan olen netistä lukenut.

Minulla ei huonetovereista negatiivista kokemusta. Lähinnä itse taisin olla se häirikkö, sillä sektion jälkeen oli todella kovat kivut ja heräsin usein yöllä itkuun. Pyydän nöyrästi anteeksi yöllisiä itku/kipu kohtauksia, joista ollut melu haittaa.

Tyks 02/2008

Pahinta oli olla 4 hengen ahtaassa huoneessa, jossa parilla muulla synnyttäneellä oli kummallakin mies ja kiljuva lapsilauma paikalla koko päivän ja vielä liuta muita sukulaisia vierailuaikoina. Lapset juoksivat ja riehuivat, repivät verhoja auki ja kurkkivat milloin mistäkin ja meteli oli sen mukainen. Ja erään naisen mies keskittyi muiden synnyttäjien tollottamiseen eikä huoneessa ollut hetkenkään rauhaa. Aivan hirveä kokemus, onneksi seuraavalla kerralla pääsin pienempään huoneeseen.

Minulla ei ole ollut hirveitä huonekavereita vaan olin varmaan itse sellainen. Olin viikon synnytyssalissa, kyllä, en osastolla odottelemassa käynnistelyn tuloksia. En mene yksityiskohtiin mutta synnytys oli hirveä, kaikki meni pieleen mikä mennä voi ja hätäsektio vältettiin koska se viimeinen yritys imukupin kanssa tuotti tulosta.

Olin kuolemanväsynyt ja menettänyt paljon verta. En saanut lisäverta kun oli unohdettu tilata osastolle. Joku kuitenkin sanoi etten saa enää nousta itse kun pyörryin joka kerta, eli en voinut hoitaa lastakaan itse. Vaikka oli heikossa hapessa päättivät kätilöt että sinähän imetät ja lisämaitoa ei anneta. Tästäkään en jaksa kertoa muuta kuin sen että sehän tarkoitti sitä että lapsi huuti koko ajan minkä oli rinnalla ja sitten kun se nukahti, kätilöt pakottivat minut maitohuoneeseen pumppaamaan. Siellä sitten istuin, itkin ja pumppasin ja havaihduin aina siihen kun kätilö huusi ovelta että mun vauva huutaa, tule syöttämään. Maitoa ei tullut, pullo oli tyhjä mutta tissistä kuulemma saa maitoa. Lopuksi minulla oli vain sinisen punaiset rinnat kun kun niitä revittiin koko ajan. Vauva oli hiljaa yhden yön, kiitos miesyökön joka ei tullut repimään tissejä. Vauvalla todettiin neuvolassa huono imuote, osasi idea kuitenkin pullosta. Maito ei minulta sitten noussut, kiitos stressin. Kolme muuta lastani imetin kyllä. Mutta siis, olin varmasti hirveä huonetoveri. Vauva huuti koko ajan ja kätilöt äksyili minulle joko siitä etten osaa imettää tai siitä etten itse voi nousta hoitamaan vauvaa. En tajunnut yhtään olinko ainoa jota tylytettiin noin huolella. Enkä muista huonekavereista yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus 80-luvulla kätilö kävi haistamassa tuoreiden äitien alapäätä, sivistyneesti. Näin saatiin selville kenellä on tulehdusta. Huonekaverilla oli tapana pieraista h-hetkellä ja kysellä sitten pokkana, että miltäs se tuoksui. Tapa haistella oli yleinen käytäntö, mutta olihan se... kuvottavaa.

Voisko joku synnyttäny varmistaa onko tämä totta?

Kuulostaa niin urbaanilegendalta ja kahvit tuli nenästä tätä lukiessa.

Ei ole legendaa vaan täysin totta. Synnytin ensimmäisen lapseni 1975 nuorena 18 -vuotiaana. Huoneessa oli 6 potilaspaikkaa ja yksi oli ylipaikalla, kaikkiaan siis 7 synnyttänyttä samassa huoneessa. Vauvat olivat tuolloin vauvalassa ja tuotiin syömään isolla kärryllä. Äidit saivat tuolloin levätä. Rutiinitoimenpide oli että kävivät nuuhkaisemassa alapään, kaikki laskivat housunsa alaspäin ja hoitaja tai kätilö haisteli. Kyllä tuohon aikaan ujouden rippeet katosi jo odotusaikana kun sisätutkimuksia tehtiin usein raskauden aikana.

Äidit eivät vaihdelleet vaippoja vaan lastenhoitajat huolehtivat vauvoista. Vierailijoille näytettiin vauvaa lasin takaa jopa isälle.

Lähtöpäivän aamuna äiti meni opettelemaan kylvetyksen ja vauvan pukemisen. Ennen lähtöä vaihdettiin vielä vauva omiin vaatteisiin ja hoitaja seurasi vieressä osaako homman.

Minua ärsyttää se ettei noudateta vierailuaikoja. Synnytin 2kk sitten ja kyseisessä sairaalassa oli vierailuaika muille kuin puolisolle ja lapsille klo 18-19, mutta huonetoverin vieraat eivät tätä noudattaneet, vaan porukkaa tuli miten sattui.

hmph kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Istuin siskon sängyn vieressä, useamman hengen huone ja joku blondi tappeli siinä hoitajan kanssa. Siskon mukaan siitä, että kyseinen nainen ravaa tupakalla/kahviossa ja tyrkyttää vauvaa hoitajille ...

tuli mieleen omat synnytykset 2001 ja 2008, molemmilla kerroilla oli melkoiset huonekaverit! Puhelinseksiä miehensä kanssa harrastanut, todella ylipainoinen sivukalju- nainen jäi mieleen samoin kuin mustalaisnainen, jonka luona ravasi koko suku!

Onko teille osunut sairaalassa omalaatuisia huonetovereita? .D

On osunut. Vieläpä ärsyttäviä moukkia: Olin samassa huoneessa sinun kanssasi aikoinaan. En voinut sietää ylimielisyyttäsi.

  Hauskaa, kun tuli noin monta alapeukkua.

Kummallisia vinkujia. kirjoitti:

Onko nämä papattajat nyt niitä ns.verkkari/hiukset sekaisin/itse täydellisyyksiä jne.äitejä,kummallista,että äitiyden lomassa on aikaa vinkua muiden äitien tekemisistä ja olemisista,luulisi omassa elämässä olevan heilläkin tarpeeksi tekemistä ja suurin osa kommentoijista on varmasti näitä äitejä jotka vetää tupakkaa ketjussa,harrastaa kaappi juopottelua ja roikkuu puheliella fasessa aamusta iltaan ja palset huutaa vieressä.Aivan älyttömiä juttuja kun lukee noita kommentteja,tuo alkuhan on selvä provo ja suurin osa noista kommenteista.Jos joku äiti on tupakoinut koko odotus ajan ja ennen sitä,kuvitteletteko,että hän sitä lopettaisi synnytyksen jälkeenkään?Mikä siinä on,että aina täytyy arvostella muita ja pitää itseään täydellisenä vaikka on kaukana siitä?Jos joku äiti tupakoi(En nyt puolustele tupakointia tai juomista raskauden aikana),ei se ole niiltä äideiltä pois jotka sitä eivät harrasta,sehän on jokaisen oma asia,säälittävää,että kaikesta pitää vinkua ja valittaa,jos on lapsia hankkinut kasvaisivat aikuiseksi,millään yksikään äiti ei voi tietää polttako oma lapsi teini ässä ja juoko alkoholia,joten kannattaa vaan avata ne silmänsä oikealla tavalla ja pitää huolta omista asioistaa.

Tiesitkö, että välimerkkien jälkeen tulee tyhjä välilyönti) En jaksanut lukea kirjoitustasi paria sanaa pidemmälle, on raskasta lukea tekstejä, jossa ei ole lauseiden välissä välejä.

Joo, anoppi ja äiti kertoivat muös että 1970-luvun alussa aika kävi pitkäksi kun ei saanut vauvaakaan hoitaa. Normaalin synnytyksen jälkeenkin oltiin osastolla viitisen päivää lepäämässä. Anoppi pari viikkoa sektion jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus 80-luvulla kätilö kävi haistamassa tuoreiden äitien alapäätä, sivistyneesti. Näin saatiin selville kenellä on tulehdusta. Huonekaverilla oli tapana pieraista h-hetkellä ja kysellä sitten pokkana, että miltäs se tuoksui. Tapa haistella oli yleinen käytäntö, mutta olihan se... kuvottavaa.

Voisko joku synnyttäny varmistaa onko tämä totta?

Kuulostaa niin urbaanilegendalta ja kahvit tuli nenästä tätä lukiessa.

Ei ole legendaa vaan täysin totta. Synnytin ensimmäisen lapseni 1975 nuorena 18 -vuotiaana. Huoneessa oli 6 potilaspaikkaa ja yksi oli ylipaikalla, kaikkiaan siis 7 synnyttänyttä samassa huoneessa. Vauvat olivat tuolloin vauvalassa ja tuotiin syömään isolla kärryllä. Äidit saivat tuolloin levätä. Rutiinitoimenpide oli että kävivät nuuhkaisemassa alapään, kaikki laskivat housunsa alaspäin ja hoitaja tai kätilö haisteli. Kyllä tuohon aikaan ujouden rippeet katosi jo odotusaikana kun sisätutkimuksia tehtiin usein raskauden aikana.

Äidit eivät vaihdelleet vaippoja vaan lastenhoitajat huolehtivat vauvoista. Vierailijoille näytettiin vauvaa lasin takaa jopa isälle.

Lähtöpäivän aamuna äiti meni opettelemaan kylvetyksen ja vauvan pukemisen. Ennen lähtöä vaihdettiin vielä vauva omiin vaatteisiin ja hoitaja seurasi vieressä osaako homman.