Kävin katsomassa siskoni vauvaa, enkä voinut kuin ihmetellä minkälaista sakkia sitä mahtukaan synnyttäneiden kirjoon!

Minulla on 4 synnytyksen yhteydessä ollut 7-8 huonekaveria. Ei kaikki ole jääneet mieleen. Yksi nuori äiti kyllä jäi. Hän vaihtoi keskellä yötä minun huonekaverikseni, koska edellisen huonekaverinsa vauva oli itkeskellyt yöllä ja tämä äiti ei ollut saanut nukuttua. Mietin mielessäni, että voi tulla melkoisena järkytyksenä, että vauvat valvottavat.

Mulla kivat huonekaverit, huvittavinta että kellään ei ollut aluksi vauvaa huoneessaan.

Yksi kyllä kuorsasi.

Yksi lähtikin vauvan kanssa Helsinkiin, sydänvika.

Kummallakin kerralla on ollut perhehuone joten ei mitään kummallisia huonetovereita mutta mieheni taisi olla erikoinen tapaus.

Itse muistan kuinka ne synnytyksen jälkeiset päivät haluaa vain olla rauhassa mutta ei mieheni. Hän oli tietysti todella onnellinen vauvasta ja työnsi sitä pitkin käytäviä tervehtien kaikkia ja kyselen kuulumisia jotta pääsee kertomaan omasta lapsestaan.

Olimme ottamassa aamupalaa kun siihen sattui samaan aikaan väsyneen näköinen nainen. Mies siinä iloisesti kysyy kuinka teillä on yö mennyt ja jatkaa samaan että meillä on nukuttu hyvin. Nainen tuijottaa hetken ennen kuin vastaa synnyttäneensä aamuyöllä.

En tiedä miksi häpeään sitä tilannetta niin paljon. Rakkaani ei siinä onnen sekaisessa tilassaan tajunnut että kaikkien synnytys ei ollut niin helppo kuin meidän eikä välttämättä halua jakaa sitä tuntemattoman kanssa.

Siellä oli myös perhe kahden 3-6 vuotiaan lapsen kanssa. Muistan heidät vain siitä miten hyvin ne isommat lapset käyttäytyi. Liikkuivat ja puhuivat rauhallisesti, välillä silittivät uutta sisarustaan ja kysyivät ensin saako vauvaa katsoa ennen kuin menivät kurkkimaan muiden vauvasänkyihin.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomuus on usein syrjäytyneisyyden merkki -- etenkin miehillä. Mutta yhä enemmän myös naisilla. 

On ryhmänsä on nämä viisi lasta eri miehelle WT:n edustajat, mutta heitä on loppujen lopuksi vähän. Esim. minä en tiedä yhtäkään. 

Asuinalue ja koko muu oma ympäristä -- suku, työyhteisö, kaverit -- tietysti vaikuttaa mihin havainnot perustuvat. 

Miten niin lapsettomuus on syrjäytymisen merkki. Mielestäni asia on päinvastoin. Olen lapseton, aun Itä-Hgissä omassa asunnossa, ei velkaa ja hyväpalkkainen työ.

Vierailija kirjoitti:

Mä kävin viimeksi työasioissa synnytysosastolla ja mietin kyllä ihan tosissani, että miten joitakin naisyksilöitä kukaan on suostunut panemaan, etenkin kun siinä vieressä vauva sylissä köpöttelee ihan mukiinmenevän näköinen mies.. siis anteeksi, tää kuulostaa ihan tosi kauhealta enkä itsekään ole kaunotar, mutta joidenkin kohdalla on pakko kelailla, että tolla on varmaan rikas suku tai jotain..

Olen itsekin synnyttänyt 2000 luvun alussa enkä tosiaankaan ollut erityisen hehkeä, mutta edes raskaus ei tehnyt minusta muodotonta mutanttia, vaikka painoa kertyikin jonkin verran.

Mahtaa meidän naisten muutokset tulla shokkina miehille. :D

Todella hyvin olet sisäistänyt sen, että naisen ensisijainen ja oikeastaan ainoa tehtävä on olla kaunis ja haluttava. Mitään muuta arvoa hänellä ei ole. Siten rumat naiset ovat täydellisen arvottomia. Jos heidät huomataan, heitä voi kuka tahansa arvostella ihan kaikesta ihan huoletta, koska he ovat arvottomia. Jos he ovat jotenkin saaneet säälimunaa, pitää heidän olla siitä kiitollisia ja peittää mieheltä rumuutensa, ettei miesparka traumatisoidu.

Kyllä joidenkin muslimimaiden burkha-pakolla taitaa sittenkin olla jokin erittäin humaani syy.

Oho, onpa ketju kasvanut ! :D

Niin ja menin osastolla ihan siskoni huoneeseen koska eivät ole yhdessä lapsen isän kanssa ja vanhempamme asuvat ulkomailla, olen siis tätinä lähin omainen. Toki varmistin ensin hoitajilta, että sopiiko  mennä ! 

ap

Ei tapahtunut synnärillä, mutta umpparin poiston jälkeen oli suunniteltua pidempää osastolla kun nousi kuume ja viereisessä pedissä makoili nainen, joka soitti miehelleen päivittäin ja antoi vihaisen oloisena ohjeita kotitöihin sekä koiran  hoitoon. Vain ohut verho välissä enkä saanut oikein levättyä, kun tämä Justiina antoi ohjeita lattioiden oikeaoppisesta pesemisestä.

Minulla  nousivat viikolla 20 verenpaineet koholle ja  tuli  päänsärkyä, ottivat osastolle ja huonekaverini oli sitten  todella ylipainoinen ketjupolttaja. joka ei  ollut viitsinyt hoitaa raskausdiabetestään ! Teki mieli vedellä sitä ylipainoista suklaamussuttajaa päin näköä, niin paljon vitutti kun olin kipeä ja peloissani ja sitten toinen pistää äijänsä salakuljettamaan roskaruokaa ja ravaa tupakalla... 

Käyttäjä5593 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monen hengen huoneet ja koko suku vierailee on painajaista muille synnyttäjille. Miksi ap menit sinne synnärille, monessa paikassa pääsee vain isä tai isovanhemmat.

Eipä sitä synnäriä niin vaan valita.

Ap ei ole itse synnyttänyt, vaan ollut vieraana siellä!!!!!! Ja sitten on pokkaa arvostella, millaista porukkaa siellä näki.

Kun uutisissa kuulee lasten kaltoinkohtelusta, niin tuo ajokorttiajatus ei ole lainkaan huono!

Vierailija kirjoitti:

Minulla  nousivat viikolla 20 verenpaineet koholle ja  tuli  päänsärkyä, ottivat osastolle ja huonekaverini oli sitten  todella ylipainoinen ketjupolttaja. joka ei  ollut viitsinyt hoitaa raskausdiabetestään ! Teki mieli vedellä sitä ylipainoista suklaamussuttajaa päin näköä, niin paljon vitutti kun olin kipeä ja peloissani ja sitten toinen pistää äijänsä salakuljettamaan roskaruokaa ja ravaa tupakalla... 

Sairasta ihmistä olisit halunnut lyödä? Onhan tuossa kyse aivan selvästä syomishäiriöstä (tai muista mt-ongelmista), jos ei pysty hallita yhtään syömistään edes sairaalaan joutumisen uhalla. Jos näet anorektisen odottavan äidin, tunnetko yhtään sääliä hänen sairautensa vuoksi, vai tekeekö mielesi takoa häntäkin turpaan?

Olin ulkomailla sairaalassa saamassa keskenmenoa, huonekaverina oli Lisbet Salanderin oloinen punkkari ja  joku Lumikki, joka oli teettänyt abortin poikaystävän toiveesta. Lumikki  meikkasi ja laittoi hiuksiaan koko sen ajan kun poikaystävä ei ollut paikalla.  Poikaystävä vietti aikaa Lumikin lakanoissa ja sai ääniefekteistä päätellen henkilökohtaista hoitoa. Oksettavaa.   "Lisbet" sen sijaan oli aivan mahtava tyyppi, terävä kuin mikä, ja hauska.

Itse olin molemmilla kerroilla synnytyksen jälkeen (ja myös ennen synnytyksiä) omassa yhden hengen huoneessa. Eka oli 2009 hätäsektio hellp-syndrooman takia, ja toinen 2015 ja taas tosi korkeat paineet. Mieleen jäi sydäntäsärkevä tapaus tuoreemmalta visiitiltä. Nuori, odottava äiti aivan riekaleen näköisenä käytävällä tupakka huulessa menossa tupakointitilaan miehensä ja vanhempiensa kanssa. Valmistautumassa synnyttämään kohtuun kuolleen lapsensa. Oli lakannut sydän lyömästä vain päivää, paria ennen laskettua aikaa. Näin hänet myös synnytyksen jälkeen, kun hän kertoi lempeästi äidilleen, miten kauniita kuvia vauvasta oli saatu otettua. Piti mennä omaan huoneeseen itkemään, mietin vieläkin välillä tätä nuorta naista ja hänen enkelityttöään.

molemmilla kerroilla oli kivat huonekaverit, mutta ekalla kerralla minä olin varmaan se kauhea huonekaveri :D. 

en ollut nukkunut pitkään aikaa kunolla, sitten synnytys lähti käyntiin tulin osastolle ja 23h synnytyksen keston jälkeen tehtii sektio. 

olin todella väsynyt ja kipeä, viellä seuraavana päivänäkin kun sängystä olisi pitnyt nousta en  vaan pystynyt juoksutin hoitajia  ja vauvaa hoidatin kansliassa olin vaan niin tööt ettei mitää rajaa , mitäköhän lie huonekaverit musta ajatteli? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla  nousivat viikolla 20 verenpaineet koholle ja  tuli  päänsärkyä, ottivat osastolle ja huonekaverini oli sitten  todella ylipainoinen ketjupolttaja. joka ei  ollut viitsinyt hoitaa raskausdiabetestään ! Teki mieli vedellä sitä ylipainoista suklaamussuttajaa päin näköä, niin paljon vitutti kun olin kipeä ja peloissani ja sitten toinen pistää äijänsä salakuljettamaan roskaruokaa ja ravaa tupakalla... 

Sairasta ihmistä olisit halunnut lyödä? Onhan tuossa kyse aivan selvästä syomishäiriöstä (tai muista mt-ongelmista), jos ei pysty hallita yhtään syömistään edes sairaalaan joutumisen uhalla. Jos näet anorektisen odottavan äidin, tunnetko yhtään sääliä hänen sairautensa vuoksi, vai tekeekö mielesi takoa häntäkin turpaan?

Jos aikuinen ihminen ei sen vertaan välitä vauvastaan, että mittailisi verensokereita ym ja söisi vällillä muutakin  kuin  hampurilaisia niin kyllä.  Ei tuo syömishäiriö ole, vaan välinpitämättömyyttä.

Täällä synnyttäneet ovat samalla osastolla kuin muitakin naistenvaivoja potevat,  yöt itkuvirsiä  loilottava mummeli tuli tutuksi esikoisen synnyttyä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä synnyttäneet ovat samalla osastolla kuin muitakin naistenvaivoja potevat,  yöt itkuvirsiä  loilottava mummeli tuli tutuksi esikoisen synnyttyä.

Oys? Ja se ns. "synnytystä odottavien"-sekaosasto? Hauska osasto se...

Joskus 80-luvulla kätilö kävi haistamassa tuoreiden äitien alapäätä, sivistyneesti. Näin saatiin selville kenellä on tulehdusta. Huonekaverilla oli tapana pieraista h-hetkellä ja kysellä sitten pokkana, että miltäs se tuoksui. Tapa haistella oli yleinen käytäntö, mutta olihan se... kuvottavaa.

Mulle jäi mieleen vierestä kuulemani puhelinkeskustelut. Juuri synnyttänyt nainen siinä ensin ohjeisti kotiin pyykinpesua ja sitten jutteli kaverin kanssa siitä, miten ensikertalainen MIEHENSÄ oli jaksanut ja kestänyt synnytyksen. Kyllä hieman heräsi ajatuksia naisen osasta.

Vierailija kirjoitti:

Joskus 80-luvulla kätilö kävi haistamassa tuoreiden äitien alapäätä, sivistyneesti. Näin saatiin selville kenellä on tulehdusta. Huonekaverilla oli tapana pieraista h-hetkellä ja kysellä sitten pokkana, että miltäs se tuoksui. Tapa haistella oli yleinen käytäntö, mutta olihan se... kuvottavaa.

Voisko joku synnyttäny varmistaa onko tämä totta?

Kuulostaa niin urbaanilegendalta ja kahvit tuli nenästä tätä lukiessa.