Kävin katsomassa siskoni vauvaa, enkä voinut kuin ihmetellä minkälaista sakkia sitä mahtukaan synnyttäneiden kirjoon!

Mä en muista yhtään ketä siellä huoneessa oli, kun olin niin onnellinen vauvasta ja hormonihuuruissa, että ihan sama vaikka ois ois tullut sota :D Mä vaan elin kahdestaan jossain onnen universumissa eikä millään ollut mitään merkitystä paitsi mulla ja vauvalla ♡.♡

Mulla oli huonotoverina mun kaveri, joka synnytti samana päivänä. Oli niin ihanaa yhdessä hoitaa meidän vauvoja :)

Vierailija kirjoitti:

Onko tässä av:ssä joku vika nykyään, kun ei kommenttia näy missään, vaikka sen normaalisti julkaisee?! Ei ole eka ketju, jossa on hävinnyt.

Joo on, ja sitten kun monen minuutin tai jopa kymmenen jälkeen laitat uudestaan viestin niin kappas! Siellä se vanha viesti onkin julkaistuna. Ei auta vaikka päivittäisi tai etsisi keskustelun kokonaan uudestaan :p 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskauden aikainen normaali painonnousu on korkeintaan kymmenisen kiloa. Kaikki puu on pelkkää syöpöttelyä ja mielihaluille periksi antamista, mitä on turha puolustella. Onkin isompi työ sitten karistaa kiloja. Osa ei siihen enää pysty, vaan karkin mättäminen jatkuu. Vedotaan stressiin ja kiireeseen. Silloin oikeasti ei ehtisi syödä, vaan laihtuisi.

Aha, mites selität mun raskauden: kaksosraskaus, 21 kg, kun muut 7-14kg. Olin täynnä selkäfinnejä, jotka puf katosivat täysin imetysaikana ja maito lensi. Söin täsmälleen samoin kuin muistakin.

Ja mulla +20 kg, synnäriltä lähtiessä -10 kg (lapsi 3,5 kg), kuuden viikon kuluttua -6 kg, loput 4 kg sulivat seuraavien parin-kolmen kuukauden aikana. Turvotusta oli ja paljon. Söin raskausajan terveellisemmin kuin aiemmin, koska ei tehnyt mieli makeaa yhtään. Että ei kannata yleistää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tässä av:ssä joku vika nykyään, kun ei kommenttia näy missään, vaikka sen normaalisti julkaisee?! Ei ole eka ketju, jossa on hävinnyt.

Joo on, ja sitten kun monen minuutin tai jopa kymmenen jälkeen laitat uudestaan viestin niin kappas! Siellä se vanha viesti onkin julkaistuna. Ei auta vaikka päivittäisi tai etsisi keskustelun kokonaan uudestaan :p 

Kyseinen vika on ollut jo pitkään. Muidenkaan uusimmat kommentit eivät yleesä näy vähään aikaan oman kommentin lähettämisen jälkeen ja kokonaisia sivuja voi puuttua (näyttää että keskustelua olisi vain 8 sivua, vaikka olisi oikeasti jo sivu 9 menossa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tässä av:ssä joku vika nykyään, kun ei kommenttia näy missään, vaikka sen normaalisti julkaisee?! Ei ole eka ketju, jossa on hävinnyt.

Joo on, ja sitten kun monen minuutin tai jopa kymmenen jälkeen laitat uudestaan viestin niin kappas! Siellä se vanha viesti onkin julkaistuna. Ei auta vaikka päivittäisi tai etsisi keskustelun kokonaan uudestaan :p 

Onpas ärsyttävää! >:P

Mulla oli ihan helppo sairaala-aika molempien lasten kanssa. Huonetovereina oli molemmilla kerroilla n. 10 vuotta itseäni vanhemmat naiset. Ensimmäisen kerran huonetoverin vauva oli keltainen ja joutui lamppujen alle ja toisen kerran huonetoverille tehtiin sektio joka ei mennyt ihan hyvin ja hän oli tosi kipeä. Eli molemmilla kerroilla hoitajat hösäsivät huonetoverin ympärillä ja sain itse rauhassa keskittyä oman vauvan hoitoon. Hoitajat jopa ihmettelivät omatoimisuuttani molemmilla kerroilla, niin totesin että en ole sairas ja en ajatellut vauvan kanssa sairaalaan jäädä jos ei vauvakaan ole sairas. Molempien lasten kanssa kotiuduin kahden päivän sisään synnytyksestä.

Vierailija kirjoitti:

Istuin siskon sängyn vieressä, useamman hengen huone ja joku blondi tappeli siinä hoitajan kanssa. Siskon mukaan siitä, että kyseinen nainen ravaa tupakalla/kahviossa ja tyrkyttää vauvaa hoitajille ...

tuli mieleen omat synnytykset 2001 ja 2008, molemmilla kerroilla oli melkoiset huonekaverit! Puhelinseksiä miehensä kanssa harrastanut, todella ylipainoinen sivukalju- nainen jäi mieleen samoin kuin mustalaisnainen, jonka luona ravasi koko suku!

Onko teille osunut sairaalassa omalaatuisia huonetovereita? .D

On osunut. Vieläpä ärsyttäviä moukkia: Olin samassa huoneessa sinun kanssasi aikoinaan. En voinut sietää ylimielisyyttäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskauden aikainen normaali painonnousu on korkeintaan kymmenisen kiloa. Kaikki puu on pelkkää syöpöttelyä ja mielihaluille periksi antamista, mitä on turha puolustella. Onkin isompi työ sitten karistaa kiloja. Osa ei siihen enää pysty, vaan karkin mättäminen jatkuu. Vedotaan stressiin ja kiireeseen. Silloin oikeasti ei ehtisi syödä, vaan laihtuisi.

Aha, mites selität mun raskauden: kaksosraskaus, 21 kg, kun muut 7-14kg. Olin täynnä selkäfinnejä, jotka puf katosivat täysin imetysaikana ja maito lensi. Söin täsmälleen samoin kuin muistakin.

Monikkoraskaus ei olekaan perinteinen normaaliraskaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskauden aikainen normaali painonnousu on korkeintaan kymmenisen kiloa. Kaikki puu on pelkkää syöpöttelyä ja mielihaluille periksi antamista, mitä on turha puolustella. Onkin isompi työ sitten karistaa kiloja. Osa ei siihen enää pysty, vaan karkin mättäminen jatkuu. Vedotaan stressiin ja kiireeseen. Silloin oikeasti ei ehtisi syödä, vaan laihtuisi.

Aha, mites selität mun raskauden: kaksosraskaus, 21 kg, kun muut 7-14kg. Olin täynnä selkäfinnejä, jotka puf katosivat täysin imetysaikana ja maito lensi. Söin täsmälleen samoin kuin muistakin.

Monikkoraskaus ei olekaan perinteinen normaaliraskaus.

Sehän se kun ei ollut sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän 10-15 vuotta sitten ollut sivukaljuja, eihän? Haiskahtaa nyt vähän "vauva.fissä hulvaton juttu synnärihuonetovereista"-kalastelulta.

Kyllä ne tuolloin omassa nuoruudessani olivat jo ihan teinien parissa muotia.

Mulla oli sivukalju 14-vuotiaana, eli vuonna 1993. Olinkohan edelläkävijä vai jäänne 80-luvulta?

Ohis.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli huonotoverina mun kaveri, joka synnytti samana päivänä. Oli niin ihanaa yhdessä hoitaa meidän vauvoja :)

Huonotoverina?!

Olipas kertomuksia.

Minä olen synnyttänyt 1970-luvulla (3 synnytystä) ja mitään näihin kertomuksiin viittaavaa en kokenut.

Maalaisjärki ja käytötavat näyttävät unohtuneet.

Ei liity synnytykseen, mutta... Romani huonekaverina sairalaassa on sieltä ja syvältä. Makasin aikanaan melko huonossa hapessa päivystysosastolla ja viereisessä pedissä oli "henkihieverissä" oleva romanimies. Sitä sukulaisten määrää mikä siellä ramppasi! Menoa ja meininkiä riitti! Ja eläimellinen mölinä jatkui ja jatkui... Hengenhädässä oleva potilas sujautti aina välillä tippapussin aamutakin taskuun ja lähti röökille, muun seurueen jäädessä kiisteleemään ja mölyämään huoneeseen. Hoitajat eivät tilanteeseen juuri reagoineet, mutta lopulta taluttivat "potilaan" jonnekin, sukulaisten meluaminen toki kuului käytävältä vielä pitkän aikaa...

2009 neljän hengen huoneessa eräs nainen käänsi huoneen ainoan television omaan sänkyynsä päin ja söi illalla myöhään sipsejä ja karkkia ja limua ja katsoi elokuvaa. Yritä siinä sitten nukku kun verhojenkin läpi näkyi selvästi television vilkkuminen ja se rousk rousk rousk sipsien syönnistä.. koko kolmen päivän aikana hän ei käynyt suihkussa eikä pessyt hampaitaan. Sänky oli aivan veressä. Hoitaja kävi monta kertaa sanomassa, että alapään haavat tulehtuvat jos niitä ei suihkutella ja lakanat pitää vaihtaa puhtaisiin.

2014 huonekaveri oli nuori äiti, joka ei osannut mitään. Vauva itki ja äiti piti vauvaa sylissä ja hoki "niin".

2016 olin kuusi tuntia osastolla. Huonekaveri järkyttävä. Päihtyneitä vierailijoita ja haju karsea.. lähdin vauvan kanssa kävelemään pitkin käytävää.

Järkytys oli 18 veenä ja esikoisen saaneena kun huoneeseen paukkas huonetoverin perhe mummoineen. Mies ensinnäkin hakkasi nyrkillä huoneen ovea. Onneksi en ollut ihan siinä oven kohilla mutta harmitti kaksoset saaneen äidin puolesta kun oli just siinä. Ihan järkyttävä metelin pitivät. Ja olin juuri yrittämässä imetystä kun se mummo yks kaks repäisi verhon auki. En osannu sanoa mitää, hämmästyin todella. Ja muutenkin oli levoton huone kun kyseinen nainen juoksutti hoitajia yötä päivää huoneeseen. Elämäni hirvein viikko. Samainen kaksoset saanut äiti jutteli hoitajalle kuinka hänen esikoisensa täyttää kesällä 18. Huvitti kun itse olin täyttänyt 18 tammikuussa ja huhtikuussa löhösin synnärillä pienen tytön tuoreena äitinä :D

No onhan näitä nähty nimittäin 7 kertaa olen synnyttänyt. Esikoiseni synnytyksestä en muista juuri mitään koska kivut olivat jumalattomat.. kaikilla muilla kerroilla on kuitenkin ollut kamaliakin synnyttäjiä ja niiden läheisiä.

mm. nukahdin hetkeksi kunnes heräsin siihen että joku lapsi tulee hyppimään sänkyyni ja vatsani päälle.

kyllä otin pentua korvasta kiinni ja tönäisin hänet tulikuumaan patteriin. eipä pentua näkynyt sen jälkeen.

viime synnytyksessä kätilö oli kyllä niin rasittava että siitä jäi paljon muistoja. synnyttäessäni sanoin että minulla on vessa hätä johon kätilö vastasi kutakuinkin näin " sinä et nyt vessaan pääse, jos kakattaa, kakkaa sänkyyn. SIIS MITÄ? no minä kakkasin ja väänsin kunnon ripulit. Sain vielä tehtyä sen niin että tämä saatanan kätilö sai paskaa suuhun haha.

Synnytin tyttäreni v. 2008 Naistenklinikalla. Olin nuori (25-v) enkä oikein osannut pitää puoliani.. Olin luonnollisesti synnytyksen jälkeen täysin loppu, synnytys kesti pitkään ja menetin kohtalaisen paljon verta + lapsi kiskottiin lopulta imukupilla ulos. Päästyäni huoneeseen vauvan kanssa, oli toiveena tietysti nukkua edes hetki (olin valvonut 2,5 vuorokautta putkeen), mutta huonetoveri teki siitä mahdotonta. Tämä nainen oli ehkä 40-vuotias, musta nainen jolla oli tapana valuttaa vettä hanoista kymmeniä minuutteja täysillä, ihan mihin kellonaikaan tahansa. Valot läväytettiin myöskin päälle koko huoneeseen aina kun rouva näin halusi, ja jostain syystä hän myös rämppäsi valoja edestakas. Kun hänen vauvansa alkoi itkeä, nainen alkoi hirveän älämölä huutelun vauvalle takaisin (siis jutteli vauvalle huutamalla), ja naisella oli TODELLA kova ääni. Eikä mitään väliä mitä kello oli, tai yritinkö minä nukkua, akka varmisti huutamalla, laulamalla, hanoja valuttamalla ja valoja remppaamalla etten nukkunut kuin muutaman kymmmenen minuutin pätkiä. Ja sitten kun nainen ei tehnyt edellämainittuja juttuja, eli nukkui, hän kuorsasi. Kaksi vuorokautta tätä sirkusta vierestä seurattuani rukoilin kätilöiltä toista huonetoveria, toista huonettta, korvatulppia, mitävaan, mutta sain vastaukseksi että minun on totuttava vauvan kanssa siihen että on pärjättävä vähillä unilla. Luonnollisesti möykkäävälle huonetoverille ei sanottu mitään, eikä hän minun parista pyynnöstä huolimatta ollut yhtään hiljaisempi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monen hengen huoneet ja koko suku vierailee on painajaista muille synnyttäjille. Miksi ap menit sinne synnärille, monessa paikassa pääsee vain isä tai isovanhemmat.

"Miksi menit"... Niitä synnäreitähän on joka kadunkulmassa, senkus vain valitsee

Täh? Jos ap vieraili siskonsa luona, niin eikö voi odottaa paria päivää, että pääsevät kotiin? Meillä on aina käynyt vain oma mieheni ja isovanhemmat molempien puolelta. Annetaan niille vastasyntyneille rauha, kun se aikakin on niin lyhyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän romanit pääsääntöisesti vieraile juuri synnyttäneen naisen luona, ainakaan koko suvun voimin. Kuulostaa keksityltä.

Olen töissä yliopistosairaalassa.Kerran juttelin yöllä turvamiehen kanssa minkälainen hänen työnkuvansa on ? Kertoi sitten joutuneensa useaan kertaan työtehtäviin myös syynnytysosastolle.Kerran mm.romaniäiti oli tullut synnyttämään koko suvun voimin.Perhe oli ollut sitä mieltä että vauvan pitää syntyä heti.Luonto oli kuitenkin päättänyt toisin ja siinä vaiheessa tarvittiin jo turvamiestä koska kätilöt /lääkäri eivät saaneet sukua lähtemään.Niin paljon mahtuu suuren sairaalan ,jopa synnytysosastolle :) Tästä on vuosia aikaa.

Tosi outoa, koska ko kulttuurissa ei edes saisi kertoa vanhemmille olevansa raskaana. Ellei sitten kyseessä ollut iso samanikäisten porukka, josta nyt vaan käytetään tässä nimitystä "koko suku".