Miksi naiset unohtaa äidinkielensä kun asuvat muutaman kk ulkomailla - Pia Lamberg vuorostaan
Onko naisten kielipää todella niin onneton?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä hänen kohdallaan, muta itse olen kielellisesti lahjakas mutta muuten tyhmä kuin saapas ja Britanniassa vuosien asumisen jälkeen joudun etsimään sanoja.
Esim .Teemu Selänne on asunut toistakymmentävuotta jenkeissä eika huomaa mitenkään.
Teemu taitaakin puhua kotona suomea.
Itsekin asun ulkomailla, enkä ole vuosiin puhunut suomea kuin aivan satunnaisesti. Pidän kielitaitoa yllä palstailemalla ja lukemalla Hesaria. Huomaan, että kielenkäyttöni on tökkivää ja varsinkin lauserakenteisiin ujuttautuu vierasperäisiä malleja. Sanajärjestys menee helposti ihan väärin, lainasanoja sentään osaan välttää ihan hyvin enkä puhu tuollaista ärsyttävää "mennään dinnereille"-kieltä.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä hänen kohdallaan, muta itse olen kielellisesti lahjakas mutta muuten tyhmä kuin saapas ja Britanniassa vuosien asumisen jälkeen joudun etsimään sanoja.
Asun ulkomailla ja aksentin tarttuminen on feikkaamista. Tunnen suuren yhteisön ulkomaille muuttaneita ihmisiä, joista on on asunut ulkomailla 50 vuotta. Mitään aksenttia ei syntyperäisillä, nuoruusvuotensa Suomessa viettäneillä ihmisillä ole, ei yhdelläkään.
Sen sijaan sanoja, joita ei ei kotona käytä ja käyttää toisella kielellä vai ystävien kanssa, voi joskus joutua etsimään, esim lapsisanasto on hallussa enkuksi paremmin, koska sain lapset ulkomailla enkä ikinä puhu tuteista, pulloista tms suomalaisnaisten kanssa.
Yli 20 vuotta ulkomaankomennuksilla. Vielä sujuu suomenkieli ilman sanojen hakemista, vaikka ei tule edes joka kuukausi suomea puhuttua. Puhun myös neljää vierasta kieltä.
Kyllä oman kielen ylläpito on yllättävän hankalaa. Mä puhun äidinkieltäni päivittäin työkielenä ja kotona perheelleni. Kielet kehittyvät ja jo kymmenessä vuodessa voit olla ihan pihalla uusista sanoista ja sanonnoista jos et ole ollut niitä kuulemassa. M29 ja latino
Ulkomailla kun asuu ja jatkuvasti kaikessa käyttää englantia, alkaa ajatella asioita englannin sanojen ja käsitteiden kautta. Varsinkin jos kertoo asioista joita on tehnyt "englanniksi", ei suomenkieliset termit ole ensimmäisenä mielessä.
Varsinkin alussa kun joutuu tekemään töitä vieraalla kielellä puhumisen eteen, jolloin aivot kiinnittyvät siihen kieleen. Sitten kun englannin käyttö arjessa on automatisoitunut, sujuu vaihto kielestä toiseen helpommin.
Tunnustan; olen nainen!
Olin puoli vuotta pois Suomesta englantia, ranskaa ja italiaa puhuen. Kotiin tullessa olivat suomalaiset sanat vähän hakusessa, löytyivät kuitenkin nopeasti.
Meidän miehemme Brysselissä ja Strasbourgissa onneksi puhuvat sujuvaa suomea ja osaavat ammatillisesti hoitaa asiansa muutaman avustajan ja tulkkien avulla!
Piahan unohti sukunimensäkin, sehän oli vielä Suomessa Pakarinen :)
Vierailija kirjoitti:
Ulkomailla kun asuu ja jatkuvasti kaikessa käyttää englantia, alkaa ajatella asioita englannin sanojen ja käsitteiden kautta. Varsinkin jos kertoo asioista joita on tehnyt "englanniksi", ei suomenkieliset termit ole ensimmäisenä mielessä.
Varsinkin alussa kun joutuu tekemään töitä vieraalla kielellä puhumisen eteen, jolloin aivot kiinnittyvät siihen kieleen. Sitten kun englannin käyttö arjessa on automatisoitunut, sujuu vaihto kielestä toiseen helpommin.
Samoin kuin jos oppii jonkun asian alun perin englanniksi tai toisella kielellä. Sitä syvempää aihesanastoa ei välttämättä edes tiedä suomeksi, joten on helpompi vain "suomentaa" ne sanat kuin että lähtisi sanakirjan kautta etsimään niitä oikeita sanoja, varsinkin jos selittää asiaa ohimennen jossain kahvikeskustelussa, eikä esim. työn takia.
Nämä "dinnerit" nyt sitten ovat jo ihan erilaista laiskuutta.
Aina ne naiset tekee tän saman mokan. Just niinku Andy MC ja kamunsa Miihkali. Ju nou! So not cool..
Piahan on asunut jenkeissä jo vuosia, ei vain muutamaa kuukautta?
On varmaan myös panostanut ja keskittynyt täysin englannin kieleen tuolla asuessaan (näin jonkin haastattelunsa ja ainakin kovasti yritti jäljitellä amerikkalaista puhetyyliä), joten ehkä suomi on jäänyt vähän hunningolle.