Koiranpennun kanssa vaikeuksia

Vierailija kirjoitti:

Tuossa voi toimia usealla tavalla, mutta älä ainakaan palkitse sitä syliin ottamisella. Joillakin koirilla tuo kiljahtaminen toimii, toisilla oikein sinnikkäillä voi antaa pienen luunapin kuonolle kun puree, ja napakka "ei" yhtä aikaa. Leikki loppuu aina jos koira puree, ja koira menee jäähylle. Ei auta asiaa jos lapset juoksee kiljuen karkuun purevaa pentua; se saattaa olla koiran mielestä kiva leikki ja vain innostaa sitä. Eli heti kun koira puree, kielto, pieni luunappi, leikki loppuu heti ja koira jäähylle. Pidä myös huolta että koiralla on muuta pureskeltavaa.

Toimi näin mutta jätä luunapit ja jäänyt pois. Kun puree (mikä on ihan normaalia tuon ikäisellä) niin leikki/huomio loppuu välittömästi. Lähdet pois, nouset lattialta. Et huomaa mitenkään, kieltäminenkin on huomiota. Pennun opetus vaatii aikaa ja hermoja

Se pitää juoksuttaa henkihieveriin. Ihan liikaa energiaa. Ja hankkikaa häkki rauhoittumista varten, sinne heti jos riehuu.

Vierailija kirjoitti:

Se pitää juoksuttaa henkihieveriin. Ihan liikaa energiaa. Ja hankkikaa häkki rauhoittumista varten, sinne heti jos riehuu.

Joo ei. Häkistä tulee tällöin rangaistus ja jos haluaa autossa tai näyttelyssä käyttää häkkiä, niin koira ottaa sen rankaisuna

Pennulle pitää "räjähtää". Vihainen nopea karjaisu puremiseen, niin emokin tekee.

Sen jälkeen huomioimattomuus.

Koiria ja lapsia ei voi kasvattaa samalla tavalla, koira ei ole ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Kai nyt tuon ikäinen pentu pelkää jos lähdet suoraan lenkille keskelle kaupunkia. Ihmisiin, muihin koiriin ym. pitäisi pikkuhiljaa siedättää

Öö, missä tässä mainittiin, että on lähdetty keskelle kaupunkia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se pitää juoksuttaa henkihieveriin. Ihan liikaa energiaa. Ja hankkikaa häkki rauhoittumista varten, sinne heti jos riehuu.

Joo ei. Häkistä tulee tällöin rangaistus ja jos haluaa autossa tai näyttelyssä käyttää häkkiä, niin koira ottaa sen rankaisuna

Ei todellakaan mitään henkihieveriin juoksuttamista tai häkittämistä. Jos pentu on sinnikäs ja kova menemään niin juoksuttaminen ei sitä väsytä vaan kiihdyttää lisää. Ennemminkin sitten jotain rauhallisia leikkejä, arteenetsintää tms.

Lapset eivät ole enää ihan pieniä vaan 12 ja 13-v. Eivät todellakaan häiritse koiraa, koiralla on oma paikka missä rauhoittua, on leluja jne. Aiemminkin on ollut koiria, joten tämä ei todellakaan ole mikään hetken päähänpisto vaan harkittu asia. Enkä ole luovuttamassa ja kiikuttamassa koiraa takaisin kasvattajalle vaan haluan nyt toimia niin että saan koirasta kunnollisen. Nyt sattui vain aivan erityyppinen pentu kohdalle kuin ikinä aiemmin.

Puremiseen auttoi alkuun kiljahtelu, mutta nykyään pentu vain puree ja puree vaikka maailman tappiin, vaikka jähmettyisin paikalleen. Kehittää itselleen sellaisen hepulin puremisesta, että saa siitä vissiin jonkinlaiset kicksit eikä muusta välitäkään. Ainoa millä puremisen saa katkaistua on pennun syliin ottaminen niin ettei pääse puremaan. Mitään fyysistä kurittamista ei käytetä eikä tulla käyttämään.

Enemmän itseäkin huolettaa pennun epäilevä suhtautuminen uusiin asioihin. Kaikki pitää haukkua. Ottaa kyllä kontaktia uusiin ihmisiin, mutta on vähän sellainen "hei mua jännittää ja ujostuttaa kamalasti kuka sä oot". Sitten kun pääsee tuosta yli on kaveri.

Ap

Hei! Koiranpentu leikkii ja kokeilee asioita suullaan, se vain kuuluu koiran luontoon.

Minäkin kokeilin oman koirani kanssa montaa keinoa pureskelun lopettamiseen, mutta esimerkiksi huomiotta jättäminen/kiljahtaminen eivät pennun kanssa toimineet, kun ei ollut mikään herkkis.

Kaikista parhain keino meillä oli vedellä laimennettu etikka. Taskussa kulki aina pieni truutta, ja juurikin esimerkiksi leikkitilanteessa jos pennun hampaisiin eksyi sormia, varpaita jne, niin ruiskaisu etikkaa suuhun. Samaten jos pureksi jotain muuta luvatonta (kannattaa pitää laimennettua etikkaa myös suihkepullossa.) Näin pentu yhdisti luvattomuuksien pureskelun pahaan makuun ja lopetti puremisen melko pian.

Kun pennun hampaat vaihtuvat, sen suu kutisee kovasti ja sekin aiheuttaa tarpeen järsiä jotain lähes koko ajan. Kannattaa siis pitää saatavilla koko ajan jotain luvallista pureskeltavaa. Meillä syötiin seinään reikä ja sohvankulmakin olisi ollut hauska purtava, mutta otettiin tavaksi suihkia etikalla sitten kaikki mahdollinen, mitä ei haluttu pennun järsivän. 

En missään nimessä suosittele luunappeja saati muitakaan väkivaltaisempia keinoja. Koira vain ei toimi samalla tavalla kuin ihminen, mutta lopulta hyvinkin yksinkertaisilla keinoilla pötkii jo pitkälle. Joku toki tuomitsee minunkin neuvoni vääränlaisiksi, mutta fakta on se että koira täytyy saada opetettua tavoille, muuten teillä on hampaanjälkiä raajoissanne koko koiran eliniän. Kysy ihmeessä jos kaipaat lisää neuvoja :)

Vierailija kirjoitti:

Pennulle pitää "räjähtää". Vihainen nopea karjaisu puremiseen, niin emokin tekee.

Sen jälkeen huomioimattomuus.

Koiria ja lapsia ei voi kasvattaa samalla tavalla, koira ei ole ihminen.

Eipäs vaan koiraemo ärähtää pennulle ja heti sen jälkeen lepyttelee pentua nuolemalla.

Vierailija kirjoitti:

Hei! Koiranpentu leikkii ja kokeilee asioita suullaan, se vain kuuluu koiran luontoon.

Minäkin kokeilin oman koirani kanssa montaa keinoa pureskelun lopettamiseen, mutta esimerkiksi huomiotta jättäminen/kiljahtaminen eivät pennun kanssa toimineet, kun ei ollut mikään herkkis.

Kaikista parhain keino meillä oli vedellä laimennettu etikka. Taskussa kulki aina pieni truutta, ja juurikin esimerkiksi leikkitilanteessa jos pennun hampaisiin eksyi sormia, varpaita jne, niin ruiskaisu etikkaa suuhun. Samaten jos pureksi jotain muuta luvatonta (kannattaa pitää laimennettua etikkaa myös suihkepullossa.) Näin pentu yhdisti luvattomuuksien pureskelun pahaan makuun ja lopetti puremisen melko pian.

Kun pennun hampaat vaihtuvat, sen suu kutisee kovasti ja sekin aiheuttaa tarpeen järsiä jotain lähes koko ajan. Kannattaa siis pitää saatavilla koko ajan jotain luvallista pureskeltavaa. Meillä syötiin seinään reikä ja sohvankulmakin olisi ollut hauska purtava, mutta otettiin tavaksi suihkia etikalla sitten kaikki mahdollinen, mitä ei haluttu pennun järsivän. 

En missään nimessä suosittele luunappeja saati muitakaan väkivaltaisempia keinoja. Koira vain ei toimi samalla tavalla kuin ihminen, mutta lopulta hyvinkin yksinkertaisilla keinoilla pötkii jo pitkälle. Joku toki tuomitsee minunkin neuvoni vääränlaisiksi, mutta fakta on se että koira täytyy saada opetettua tavoille, muuten teillä on hampaanjälkiä raajoissanne koko koiran eliniän. Kysy ihmeessä jos kaipaat lisää neuvoja :)

Meilläkin pentu on sillä tavalla kova, ettei ihan pienestä usko. Tuota etikkaa voisi kokeilla, kiitos vinkistä! Miten harjoittelisit pennun sosiaalistamista? Se on hankalaa varautuneen pennun kanssa.

Tuire Kaimion Pennun kasvatus -kirjasta vinkkejä mm. sosiaalistamiseen.

Kielto pitää opettaa siinä missä muutkin koulutussanat, siksi se ei toimi. Kokeile AP murahtaa. Ole looginen myös muussa käytöksessäsi. Ei pentu ota tosissaan murinaasi/kieltoasi, jos olet "alisteinen" muualla.

Kimitys ja kiljuminen kuulu heikommalle koiralaumassa, älä kilju ja kimitä, kun koira puree.

Älä myöskään ole turhautunut, vihainen tai kiihtynyt, kun kiellät tai murahdat koiralle tai se saa pontta.

Minkä rotuinen pentu? Onko sama kuin aiemmat koirat? Roduissa ja yksilöissä on paljon eroa tuon varautuneisuuden suhteen ja emän luonne vaikuttaa paljon. Oliko emä varautunut vai kovin sosiaalinen? Ei kannata viedä varautunutta ja pelokasta pentua liian vaativaan ympäristöön vaan altistaa ja totuttaa vähitellen pennun tahdissa. Kutsu tuttavia käymään, sovi jonkun tutun kanssa ulkoiluharjoituksesta eli joku tuttu tulee seisomaan ja kävelemään ohi stressaamattoman etäisyyden päästä ja pennulle syötetään nameja aina kun se vilkaisee tuttavaan. Ja sitten vähän kerrallaan lähemmäs. Nakkirinki tuttavien tai vaikka lasten kavereiden kanssa eli pentu keskellä, ihmiset kyykyssä ja aina kun pentu tulee lähelle ja hakee kontaktia, saa namia. Kukaan ei väkisin siltä tai koske, ellei pentu itse halua.

Kaikista koirista ei koskaan tule yltiösosiaalisia eikä ole tietysti pakkokaan, kunhan arkoloissa hyvin pärjätään. Nyky-yhteiskunnassa ei olekaan toivottavaa, että koira huomioisi esim. lenkillä vastaantulevia koiria tai ihmisiä mitenkään. Ihmis- ja koirakaverit on sitten erikseen, vieraisiin pitäisi suhtautua kuin ilmaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei! Koiranpentu leikkii ja kokeilee asioita suullaan, se vain kuuluu koiran luontoon.

Minäkin kokeilin oman koirani kanssa montaa keinoa pureskelun lopettamiseen, mutta esimerkiksi huomiotta jättäminen/kiljahtaminen eivät pennun kanssa toimineet, kun ei ollut mikään herkkis.

Kaikista parhain keino meillä oli vedellä laimennettu etikka. Taskussa kulki aina pieni truutta, ja juurikin esimerkiksi leikkitilanteessa jos pennun hampaisiin eksyi sormia, varpaita jne, niin ruiskaisu etikkaa suuhun. Samaten jos pureksi jotain muuta luvatonta (kannattaa pitää laimennettua etikkaa myös suihkepullossa.) Näin pentu yhdisti luvattomuuksien pureskelun pahaan makuun ja lopetti puremisen melko pian.

Kun pennun hampaat vaihtuvat, sen suu kutisee kovasti ja sekin aiheuttaa tarpeen järsiä jotain lähes koko ajan. Kannattaa siis pitää saatavilla koko ajan jotain luvallista pureskeltavaa. Meillä syötiin seinään reikä ja sohvankulmakin olisi ollut hauska purtava, mutta otettiin tavaksi suihkia etikalla sitten kaikki mahdollinen, mitä ei haluttu pennun järsivän. 

En missään nimessä suosittele luunappeja saati muitakaan väkivaltaisempia keinoja. Koira vain ei toimi samalla tavalla kuin ihminen, mutta lopulta hyvinkin yksinkertaisilla keinoilla pötkii jo pitkälle. Joku toki tuomitsee minunkin neuvoni vääränlaisiksi, mutta fakta on se että koira täytyy saada opetettua tavoille, muuten teillä on hampaanjälkiä raajoissanne koko koiran eliniän. Kysy ihmeessä jos kaipaat lisää neuvoja :)

Meilläkin pentu on sillä tavalla kova, ettei ihan pienestä usko. Tuota etikkaa voisi kokeilla, kiitos vinkistä! Miten harjoittelisit pennun sosiaalistamista? Se on hankalaa varautuneen pennun kanssa.

Kokeile ihmeessä ja kerro sitten että onko edistynyt! Paha maku toimii varmaan parhaiten juuri siksi, että koirat yleensä tykkäävät syömisestä niin kovasti. :D

Pentuaikana pyrittiin siihen, että harjoiteltiin muiden ihmisten (ja koirien) kohtaamista ihan päivittäin. Pyydettiin kavereita kylään ja raahattiin myös pentua mukanamme kyläpaikkoihin. Vietiin puistoihin, kävelytettiin keskustassa, rannoilla, markkinoilla, annettiin vieraitten ihmisten tulla katsomaan, tehtiin ihan kaikkea mitä keksittiin. Uusissa tilanteissa annettiin aina myös nameja ja kehuja. Kun käyttäytyi itse normaalisti, niin pentukin oppi äkkiä että kaikki on ihan ok. Koirapuistossa aloimme käymään heti kun rokotukset olivat kunnossa, koska ajateltiin, että meille on tärkeää se että pentu oppii olemaan toisten koirien kanssa, eikä näinollen koe vastaantulevia koirakoita lenkillä uhkana tai pelottavana. Jos koirapuisto ei ole teillä vaihtoehto, niin kannattaa hyödyntää mahdollisia tuttavia, joilla on ystävällisiä koiria.  Vaikkei olisikaan tarkoitus, että teistä tulisi koirapuistoilijoita, niin pennulle olisi hyödyllistä saada jossain määrin kontaktia muihin koiriin.

Meillä pentu oli kyllä alusta pitäen aika reipas, mutta kun syksy tuli ja pentu oli noin 5 kk ikäinen, se alkoi aristelemaan ja haukkumaan muita hämärässä. Silloinkin auttoi rauhoittava puhuminen, namit ja se että matkaa jatkettiin ihan normaalisti. Aikaa se otti yllättävän paljon, mutta lopulta pentu lakkasi jännittämästä :)

t: hullu etikkanainen.

Riippuu koirasta, mikä keino tehoaa parhaiten puremiseen. Minun kumpaankaan koiraani ei kiljahtelut auttaneet yhtään mitään. Ensimmäisen kohdalla tehokkain keino oli jäähy toisessa huoneessa ja toisen kanssa toimi veden suihkauttaminen sumutinpullosta aina kun puri. Ei kannata käyttää mitään sellaista keinoa, mikä vahingoittaa koiraa ja voi saada sen pelkäämään sinua. Varsinkin, kun koira on jo valmiiksi arka. Pentu vaatii paljon sosiaalistamista, eikä peloista pääse kuin totuttamalla pentu kaikkiin uusiin asioihin. Kannattaa viedä pentua mahdollisimman paljon erilaisiin paikkoihin jo pienenä, jotta se tottuu erilaisiin ärsykkeisiin. Herkuilla ja kehuilla kannattaa palkata koiraa aina näissä uusissa tilanteissa. Jotkut koirat ovat pelokkaampia ja varautuneempia kaikkea uutta kohtaan. Koiran kouluttaminen vaatii paljon viitsimistä ja paljon toistoja. Parhaat vinkit olemme saaneet rotuyhdistyksen koulutuksissa. 

Samoja fiiliksiä, joskin nyt ollaan parempaan suuntaan menossa. Ei oo eka koira meilläkään, mutta eri rotua kuin aiemmat ja on luonteeltaan tosi erilainen. Aiemmat oli pehmeitä ja helposti alistuvia, tämä taas tosi vilkas, roikkuu lahkeissa ja hihoissa, puree käsiä ja jalkoja, kieltäessä haukkuu vastaan ja välillä menee myös ihan ylikierroksilla. Pyöri (ja edelleen välillä pyörii) jo mielessä, että ei meistä olekaan tähän hommaan, ei tää ollut yhtään sellaista kuin piti olla ja palautan kasvattajalle tai etsin uuden kodin, niin kauan kun me ei olla pilattu pentua eikä se meitä... Haluttu rotu, josta narttupennuista etenkin kova kysyntä ja varmasti uusi koti löytyisi heti eikä pentu meitä varmasti kauaa muistelisi, on ollut meillä vasta kaksi viikkoa...

Mutta luulen, että tämä on kuitenkin enemmän puppy bluesia ja "synnytyksenjälkeistä" masennusta, eli kun elämä muuttuu taas perusteellisesti ja alku on haastavaa, tulee sellainen luovuttamisfiilis ja ansaan jäämisen olo, joka ahdistaa. Pentu sitoo ja vaatii tosi paljon ja se tulee yllätyksenä, vaikka tähän on kuinka paljon etukäteen valmistautunut. Itse olen myös tarkka suunnittelija ja täydellisyydentavoittelija ja kun asiat ei menekään niin kuin on itse suunnitellut, sekin tuo ahdistusta.

Meillä kuitenkin on edistystäkin tapahtunut eli se pureminen ja repiminen on vähentynyt, lapset osaa suhtautua paremmin pentuun eivätkä hermostu ja pelkää sitä näykkimistä niin paljon, osaavat kieltää ja nousta pois jos homma ei lopu. Meillä on alakerta rajattu koiraportilla kahtia niin, ettei koira valvomatta pääse olohuoneeseen ja jos näykkiminen ei lopu, lapset osaa jättää koiran portin toiselle puolelle.

Aktiiviselle pennulle kannattaa alkaa opettaa temppuja ja kun se on huomiota vailla ( esim. Alkaa repiä lahkeita tms.) kieltää sen touhun mutta alkaa teettää sillä temppuja, joista sitä taas voi kehua ja palkita. Meillä pentu on muutamassa päivässä oppinut istu, tassu ja maahanmenon ja nyt harjoitellaan paikallaan pysymistä. Aina kun riehuminen alkaa, pysäytetään se touhu ja annetaan tilalle tehtäviä tai jotain sallittua tekemistä. Paljon pitää olla purtavaa, puruleluja, sellaisia kasvispohjaisia tai nahkaisia purutikkuja tai rullia (ei solmuluita!) ja jos maha kestää niin oikeita rustoluita jne. Ongelmatehtäviä, kuten pulmapelejä, namien piilotusta, nameja pahvilaatikoihin tai vessapaperirulliin piiloon etsittäväksi, saa repiä. Helppoja jäljitystehtäviä voi kokeilla. Nenän käyttäminen ja etsiminen rauhoittaa ja väsyttää pentua. Riehumisleikit, vetoleikit, pallon heittäminen, lasten perässä juokseminen taas kiihdyttää ja stressaa ja näitä hyvin rajatusti.

Tsemppiä, kyllä se teilläkin varmaan parempaan suuntaan menee joka päivä mutta ei se kerrasta tai kahdesta lopu...Pentu vaatii sitkeyttä ja kovapäinen pentu vielä enemmän. Toisaalta vähän kovapäisestä ja vahvaluonteisesta koirasta voi saada paremman harrastuskaverin kuin oikein helposta ja pehmeästä. Lue puppy bluesista vertaiskokemuksia, et ole yksin asian kanssa!

Meillä on liiankin rohkea ja kovapäinen pentu. Se ei turhia hauku mutta välillä lähtee mopo täysin tassuista. Se juoksee hulluna ja hyökkii käsiin tai puntteihin, karjahdus tai murahdus villiinnyttää entisestään. Taidan kanssa kokeilla hullun etikkanaisen neuvoja:)

Älä nyt ainakaan syliin ota kun puree, sehän on palkinto pennulle...

Vierailija kirjoitti:

Samoja fiiliksiä, joskin nyt ollaan parempaan suuntaan menossa. Ei oo eka koira meilläkään, mutta eri rotua kuin aiemmat ja on luonteeltaan tosi erilainen. Aiemmat oli pehmeitä ja helposti alistuvia, tämä taas tosi vilkas, roikkuu lahkeissa ja hihoissa, puree käsiä ja jalkoja, kieltäessä haukkuu vastaan ja välillä menee myös ihan ylikierroksilla. Pyöri (ja edelleen välillä pyörii) jo mielessä, että ei meistä olekaan tähän hommaan, ei tää ollut yhtään sellaista kuin piti olla ja palautan kasvattajalle tai etsin uuden kodin, niin kauan kun me ei olla pilattu pentua eikä se meitä... Haluttu rotu, josta narttupennuista etenkin kova kysyntä ja varmasti uusi koti löytyisi heti eikä pentu meitä varmasti kauaa muistelisi, on ollut meillä vasta kaksi viikkoa...

Mutta luulen, että tämä on kuitenkin enemmän puppy bluesia ja "synnytyksenjälkeistä" masennusta, eli kun elämä muuttuu taas perusteellisesti ja alku on haastavaa, tulee sellainen luovuttamisfiilis ja ansaan jäämisen olo, joka ahdistaa. Pentu sitoo ja vaatii tosi paljon ja se tulee yllätyksenä, vaikka tähän on kuinka paljon etukäteen valmistautunut. Itse olen myös tarkka suunnittelija ja täydellisyydentavoittelija ja kun asiat ei menekään niin kuin on itse suunnitellut, sekin tuo ahdistusta.

Meillä kuitenkin on edistystäkin tapahtunut eli se pureminen ja repiminen on vähentynyt, lapset osaa suhtautua paremmin pentuun eivätkä hermostu ja pelkää sitä näykkimistä niin paljon, osaavat kieltää ja nousta pois jos homma ei lopu. Meillä on alakerta rajattu koiraportilla kahtia niin, ettei koira valvomatta pääse olohuoneeseen ja jos näykkiminen ei lopu, lapset osaa jättää koiran portin toiselle puolelle.

Aktiiviselle pennulle kannattaa alkaa opettaa temppuja ja kun se on huomiota vailla ( esim. Alkaa repiä lahkeita tms.) kieltää sen touhun mutta alkaa teettää sillä temppuja, joista sitä taas voi kehua ja palkita. Meillä pentu on muutamassa päivässä oppinut istu, tassu ja maahanmenon ja nyt harjoitellaan paikallaan pysymistä. Aina kun riehuminen alkaa, pysäytetään se touhu ja annetaan tilalle tehtäviä tai jotain sallittua tekemistä. Paljon pitää olla purtavaa, puruleluja, sellaisia kasvispohjaisia tai nahkaisia purutikkuja tai rullia (ei solmuluita!) ja jos maha kestää niin oikeita rustoluita jne. Ongelmatehtäviä, kuten pulmapelejä, namien piilotusta, nameja pahvilaatikoihin tai vessapaperirulliin piiloon etsittäväksi, saa repiä. Helppoja jäljitystehtäviä voi kokeilla. Nenän käyttäminen ja etsiminen rauhoittaa ja väsyttää pentua. Riehumisleikit, vetoleikit, pallon heittäminen, lasten perässä juokseminen taas kiihdyttää ja stressaa ja näitä hyvin rajatusti.

Tsemppiä, kyllä se teilläkin varmaan parempaan suuntaan menee joka päivä mutta ei se kerrasta tai kahdesta lopu...Pentu vaatii sitkeyttä ja kovapäinen pentu vielä enemmän. Toisaalta vähän kovapäisestä ja vahvaluonteisesta koirasta voi saada paremman harrastuskaverin kuin oikein helposta ja pehmeästä. Lue puppy bluesista vertaiskokemuksia, et ole yksin asian kanssa!

Voi miten hyvin kirjotit. Mulla on ollut samat tuntemukset. Kiitos sulle. T:38

Ap hanki ja lue Pertti Vilanderin Koirankorjauskirja!

En edes tiedä mistä aloittaa, koska teet tällä hetkellä kaiken väärin ja jos et nyt ala kouluttamaan koiraa niin pilaat sen. Etsi tuo kirja jostain ja lue se läpi. Kirjassa on käyty läpi se, miksi koira toimii näin ja miten se voidaan kouluttaa siitä pois.

Koira puree kouluttaakseen, koska pitää itseään sinua ja lapsia ylempiarvoisena. Arvaan, että pidät koiraa tiukalla hihnalla lenkillä kun vastaan tulee muita ihmisiä tai hermostut itse näissä tilanteissa ja jännität niitä etukäteen jolloin koira kokee nämä uhkaaviksi tilanteiksi. Tai sitten pidät koiralla fleksiä, jota ei pitäisi ikinä käyttää. Koiraa ei myöskään missään tilanteessa pidä nostaa syliin rauhoittumaan, jos tämä puree.