Lue keskustelun säännöt.
Koiranpennun kanssa vaikeuksia
27.05.2017 |
Meillä on ollut 2,5 viikkoa koiranpentu, iältään 10,5 viikkoa. Minua vain itkettää tämä arki. Pentu on ihana, mutta puree koko ajan jalkoja ja käsiä ja kovaa. Lapset on alkaneet arastella pentua ja puremista ei tahdo saada kuriin millään. Jos en huomioi puremista niin pentu jatkaa silti. Jos otan syliin rauhoittumaan niin rauhoittuu kyllä, mutta lattialle päästyään aloittaa taas puremisen. Koiralle pureminen on selkeästi leikkiä, ei ole mitenkään vihainen. Mitä tämän puremisen kanssa voisi tehdä?!
Toinen juttu mikä vie voimia on, kun pentu haukkuu ulkona ollessa esim lapsia ja selvästi ihan pelkää meluavia ja juoksevia lapsia, myös vieraat aikuiset pitää haukkua. Lenkillä ollessa saattaa myös yhtäkkiä pyrkiä syliin ja tärisee, vaikka oltaisiin ihan kaksin liikkeellä. Ei tosiaankaan mikään avoin pentu.
En tiedä onko tämä meidän syytä, että pentu on tällainen. Pureminen alkoi pari päivää pennun kotiutumisesta. Mitä ihmettä teen pennun kanssa? Minulla on ollut aiemminkin koiria, mutta ei ikinä tällaista pentua, joka on noin vimmainen purija ja ei ota vieraita avoimesti vastaan jne. Olen ihan puhki pennun kanssa ja harmittaa kun on vaikea enää löytää iloa koiraan liittyen :'(
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Hei! Koiranpentu leikkii ja kokeilee asioita suullaan, se vain kuuluu koiran luontoon.
Minäkin kokeilin oman koirani kanssa montaa keinoa pureskelun lopettamiseen, mutta esimerkiksi huomiotta jättäminen/kiljahtaminen eivät pennun kanssa toimineet, kun ei ollut mikään herkkis.
Kaikista parhain keino meillä oli vedellä laimennettu etikka. Taskussa kulki aina pieni truutta, ja juurikin esimerkiksi leikkitilanteessa jos pennun hampaisiin eksyi sormia, varpaita jne, niin ruiskaisu etikkaa suuhun. Samaten jos pureksi jotain muuta luvatonta (kannattaa pitää laimennettua etikkaa myös suihkepullossa.) Näin pentu yhdisti luvattomuuksien pureskelun pahaan makuun ja lopetti puremisen melko pian.
Kun pennun hampaat vaihtuvat, sen suu kutisee kovasti ja sekin aiheuttaa tarpeen järsiä jotain lähes koko ajan. Kannattaa siis pitää saatavilla koko ajan jotain luvallista pureskeltavaa. Meillä syötiin seinään reikä ja sohvankulmakin olisi ollut hauska purtava, mutta otettiin tavaksi suihkia etikalla sitten kaikki mahdollinen, mitä ei haluttu pennun järsivän.
En missään nimessä suosittele luunappeja saati muitakaan väkivaltaisempia keinoja. Koira vain ei toimi samalla tavalla kuin ihminen, mutta lopulta hyvinkin yksinkertaisilla keinoilla pötkii jo pitkälle. Joku toki tuomitsee minunkin neuvoni vääränlaisiksi, mutta fakta on se että koira täytyy saada opetettua tavoille, muuten teillä on hampaanjälkiä raajoissanne koko koiran eliniän. Kysy ihmeessä jos kaipaat lisää neuvoja :)
Ei missään nimessä etikkaa koiran suuhun! Tuo vinkki on ehkä toiseksi tyhmin mitä olen ikinä kuullut koko koirahistoriani aikana, sen ohi menee vain koiran väkivaltainen kouluttaminen jota en myöskään hyväksy. Etikan, oli sitten laimennettua tai ei, ruiskuttaminen koiran suuhun on eläinrääkkäystä.
Meillä käytetään etikkaa huonekaluihin joita ei saa järsiä, mutta en missään tilanteessa ruiskuttaisi koiran suuhun etikkaa ja minä olen kouluttanut käytöshäiriöisiä koiria joiden yksi ongelmakäyttäytyminen on ollut muunmuassa ihmisen ja muiden eläinten pureminen.
Nro 41
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli käytössä vedellä täytetyt suhupullot pennun purentavimman aikaan (roikkui lanteella nuin revolveri :)). Kun pentu puri jotain kiellettyä, sai se nopeasti vesisuhauksen naamalleen. Oppi äkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se pitää juoksuttaa henkihieveriin. Ihan liikaa energiaa. Ja hankkikaa häkki rauhoittumista varten, sinne heti jos riehuu.
Joo ei. Häkistä tulee tällöin rangaistus ja jos haluaa autossa tai näyttelyssä käyttää häkkiä, niin koira ottaa sen rankaisuna
Hah hah. Mikä vitun rankaisu?
Rankaiseminen ja rauhoittuminen
on 2 eri asiaa.
Ei ihme että ihmisten koirat ja lapset on ihan pöhköjä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli käytössä vedellä täytetyt suhupullot pennun purentavimman aikaan (roikkui lanteella nuin revolveri :)). Kun pentu puri jotain kiellettyä, sai se nopeasti vesisuhauksen naamalleen. Oppi äkkiä.
Meillä pentu innostuu entistä enempi vesisuihkuista. Toiseen huoneeseen laittaminen rauhottaa kummasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli käytössä vedellä täytetyt suhupullot pennun purentavimman aikaan (roikkui lanteella nuin revolveri :)). Kun pentu puri jotain kiellettyä, sai se nopeasti vesisuhauksen naamalleen. Oppi äkkiä.
Meillä pentu innostuu entistä enempi vesisuihkuista. Toiseen huoneeseen laittaminen rauhottaa kummasti.
Joo mut sitten saa trauman huoneista ja suihkusta ja vedestä!
Ei koiraa saa rankaista!:( hävittäkää lapset ja antakaa koiran toteuttaa itseään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Feromonihaihdutin Käyttöön! Puruluut käyttöön! Sulatetut pakasteluut käyttöön esim. Kerran viikossa
Näillä pääset jo pitkälle
Oman pennun kans muistan n. Pari viikkoa istuneeni lattialla pitämässä puruluutikusta kiinni jota pentu jäysti.
Aika tekee tehtävänsä, usko vain!
Vierailija kirjoitti:
Ap hanki ja lue Pertti Vilanderin Koirankorjauskirja!
En edes tiedä mistä aloittaa, koska teet tällä hetkellä kaiken väärin ja jos et nyt ala kouluttamaan koiraa niin pilaat sen. Etsi tuo kirja jostain ja lue se läpi. Kirjassa on käyty läpi se, miksi koira toimii näin ja miten se voidaan kouluttaa siitä pois.
Koira puree kouluttaakseen, koska pitää itseään sinua ja lapsia ylempiarvoisena. Arvaan, että pidät koiraa tiukalla hihnalla lenkillä kun vastaan tulee muita ihmisiä tai hermostut itse näissä tilanteissa ja jännität niitä etukäteen jolloin koira kokee nämä uhkaaviksi tilanteiksi. Tai sitten pidät koiralla fleksiä, jota ei pitäisi ikinä käyttää. Koiraa ei myöskään missään tilanteessa pidä nostaa syliin rauhoittumaan, jos tämä puree.[/quotem]
Voi miten väärässä olet. Vilanderin koulutuskeinot ovat tosi kovia ja nykypäivänä löytyy paljon parempia ja pehmeämpiä keinoja, esim Tuire Kaimion.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kieltäminen ei toimi pennun kohdalla vaan saa siitä lisää pontta. Huomioimattomuus toimi kunnes pentu alkoi purra kovempaa. Sylissä rauhoituu kyllä.
Leluja on, mutta jalat ja kädet on hänelle super ihana leikki.
Sitten kiellät väärin. Mitä kieltäminen sulle tarkoittaa? Kimakka vingahdus, luja EI-kielto ja kättä purressa voi jopa painaa pennun omaa huulta hammasta vasten (ei tietenkään liian kovaa!), niin rupeaa assosioimaan ihmisen puremisen epämiellyttävän kivun kanssa. Ihmisen kädet, jalat ja mikä tahansa ruumiinosa täytyy olla ehdoton ei ja tehdä selväksi alusta asti, että niillä ei leikitä.
Vaikea uskoa, että sulla on ollut aikaisemminkin koiria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei! Koiranpentu leikkii ja kokeilee asioita suullaan, se vain kuuluu koiran luontoon.
Minäkin kokeilin oman koirani kanssa montaa keinoa pureskelun lopettamiseen, mutta esimerkiksi huomiotta jättäminen/kiljahtaminen eivät pennun kanssa toimineet, kun ei ollut mikään herkkis.
Kaikista parhain keino meillä oli vedellä laimennettu etikka. Taskussa kulki aina pieni truutta, ja juurikin esimerkiksi leikkitilanteessa jos pennun hampaisiin eksyi sormia, varpaita jne, niin ruiskaisu etikkaa suuhun. Samaten jos pureksi jotain muuta luvatonta (kannattaa pitää laimennettua etikkaa myös suihkepullossa.) Näin pentu yhdisti luvattomuuksien pureskelun pahaan makuun ja lopetti puremisen melko pian.
Kun pennun hampaat vaihtuvat, sen suu kutisee kovasti ja sekin aiheuttaa tarpeen järsiä jotain lähes koko ajan. Kannattaa siis pitää saatavilla koko ajan jotain luvallista pureskeltavaa. Meillä syötiin seinään reikä ja sohvankulmakin olisi ollut hauska purtava, mutta otettiin tavaksi suihkia etikalla sitten kaikki mahdollinen, mitä ei haluttu pennun järsivän.
En missään nimessä suosittele luunappeja saati muitakaan väkivaltaisempia keinoja. Koira vain ei toimi samalla tavalla kuin ihminen, mutta lopulta hyvinkin yksinkertaisilla keinoilla pötkii jo pitkälle. Joku toki tuomitsee minunkin neuvoni vääränlaisiksi, mutta fakta on se että koira täytyy saada opetettua tavoille, muuten teillä on hampaanjälkiä raajoissanne koko koiran eliniän. Kysy ihmeessä jos kaipaat lisää neuvoja :)
Ei missään nimessä etikkaa koiran suuhun! Tuo vinkki on ehkä toiseksi tyhmin mitä olen ikinä kuullut koko koirahistoriani aikana, sen ohi menee vain koiran väkivaltainen kouluttaminen jota en myöskään hyväksy. Etikan, oli sitten laimennettua tai ei, ruiskuttaminen koiran suuhun on eläinrääkkäystä.
Meillä käytetään etikkaa huonekaluihin joita ei saa järsiä, mutta en missään tilanteessa ruiskuttaisi koiran suuhun etikkaa ja minä olen kouluttanut käytöshäiriöisiä koiria joiden yksi ongelmakäyttäytyminen on ollut muunmuassa ihmisen ja muiden eläinten pureminen.
Nro 41
Kerro ihmeessä, miten olet toiminut näiden purevien, käytöshäiriöisten koirien kanssa?
Eläinrääkkäystä tuntuu nykyään olevan ihan kaikki komentamisesta alkaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samoja fiiliksiä, joskin nyt ollaan parempaan suuntaan menossa. Ei oo eka koira meilläkään, mutta eri rotua kuin aiemmat ja on luonteeltaan tosi erilainen. Aiemmat oli pehmeitä ja helposti alistuvia, tämä taas tosi vilkas, roikkuu lahkeissa ja hihoissa, puree käsiä ja jalkoja, kieltäessä haukkuu vastaan ja välillä menee myös ihan ylikierroksilla. Pyöri (ja edelleen välillä pyörii) jo mielessä, että ei meistä olekaan tähän hommaan, ei tää ollut yhtään sellaista kuin piti olla ja palautan kasvattajalle tai etsin uuden kodin, niin kauan kun me ei olla pilattu pentua eikä se meitä... Haluttu rotu, josta narttupennuista etenkin kova kysyntä ja varmasti uusi koti löytyisi heti eikä pentu meitä varmasti kauaa muistelisi, on ollut meillä vasta kaksi viikkoa...
Mutta luulen, että tämä on kuitenkin enemmän puppy bluesia ja "synnytyksenjälkeistä" masennusta, eli kun elämä muuttuu taas perusteellisesti ja alku on haastavaa, tulee sellainen luovuttamisfiilis ja ansaan jäämisen olo, joka ahdistaa. Pentu sitoo ja vaatii tosi paljon ja se tulee yllätyksenä, vaikka tähän on kuinka paljon etukäteen valmistautunut. Itse olen myös tarkka suunnittelija ja täydellisyydentavoittelija ja kun asiat ei menekään niin kuin on itse suunnitellut, sekin tuo ahdistusta.
Meillä kuitenkin on edistystäkin tapahtunut eli se pureminen ja repiminen on vähentynyt, lapset osaa suhtautua paremmin pentuun eivätkä hermostu ja pelkää sitä näykkimistä niin paljon, osaavat kieltää ja nousta pois jos homma ei lopu. Meillä on alakerta rajattu koiraportilla kahtia niin, ettei koira valvomatta pääse olohuoneeseen ja jos näykkiminen ei lopu, lapset osaa jättää koiran portin toiselle puolelle.
Aktiiviselle pennulle kannattaa alkaa opettaa temppuja ja kun se on huomiota vailla ( esim. Alkaa repiä lahkeita tms.) kieltää sen touhun mutta alkaa teettää sillä temppuja, joista sitä taas voi kehua ja palkita. Meillä pentu on muutamassa päivässä oppinut istu, tassu ja maahanmenon ja nyt harjoitellaan paikallaan pysymistä. Aina kun riehuminen alkaa, pysäytetään se touhu ja annetaan tilalle tehtäviä tai jotain sallittua tekemistä. Paljon pitää olla purtavaa, puruleluja, sellaisia kasvispohjaisia tai nahkaisia purutikkuja tai rullia (ei solmuluita!) ja jos maha kestää niin oikeita rustoluita jne. Ongelmatehtäviä, kuten pulmapelejä, namien piilotusta, nameja pahvilaatikoihin tai vessapaperirulliin piiloon etsittäväksi, saa repiä. Helppoja jäljitystehtäviä voi kokeilla. Nenän käyttäminen ja etsiminen rauhoittaa ja väsyttää pentua. Riehumisleikit, vetoleikit, pallon heittäminen, lasten perässä juokseminen taas kiihdyttää ja stressaa ja näitä hyvin rajatusti.
Tsemppiä, kyllä se teilläkin varmaan parempaan suuntaan menee joka päivä mutta ei se kerrasta tai kahdesta lopu...Pentu vaatii sitkeyttä ja kovapäinen pentu vielä enemmän. Toisaalta vähän kovapäisestä ja vahvaluonteisesta koirasta voi saada paremman harrastuskaverin kuin oikein helposta ja pehmeästä. Lue puppy bluesista vertaiskokemuksia, et ole yksin asian kanssa!
Kiitos kun kirjoitit, niin samat mietteet! T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kieltäminen ei toimi pennun kohdalla vaan saa siitä lisää pontta. Huomioimattomuus toimi kunnes pentu alkoi purra kovempaa. Sylissä rauhoituu kyllä.
Leluja on, mutta jalat ja kädet on hänelle super ihana leikki.
Sitten kiellät väärin. Mitä kieltäminen sulle tarkoittaa? Kimakka vingahdus, luja EI-kielto ja kättä purressa voi jopa painaa pennun omaa huulta hammasta vasten (ei tietenkään liian kovaa!), niin rupeaa assosioimaan ihmisen puremisen epämiellyttävän kivun kanssa. Ihmisen kädet, jalat ja mikä tahansa ruumiinosa täytyy olla ehdoton ei ja tehdä selväksi alusta asti, että niillä ei leikitä.
Vaikea uskoa, että sulla on ollut aikaisemminkin koiria.
No huh, huh, kivun aiheuttaminen kouluttamisessa on ihan älytöntä. EI sanaa ei kannata käyttää kieltämiseen. Jos uusi pentu on ihan erilainen kuin aiemmat koirat niin kouluttaminen voi olla vaikeaa kokeneellekin koiraihmiselle. Asiat ei ole niin mustavalkoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kieltäminen ei toimi pennun kohdalla vaan saa siitä lisää pontta. Huomioimattomuus toimi kunnes pentu alkoi purra kovempaa. Sylissä rauhoituu kyllä.
Leluja on, mutta jalat ja kädet on hänelle super ihana leikki.
Sitten kiellät väärin. Mitä kieltäminen sulle tarkoittaa? Kimakka vingahdus, luja EI-kielto ja kättä purressa voi jopa painaa pennun omaa huulta hammasta vasten (ei tietenkään liian kovaa!), niin rupeaa assosioimaan ihmisen puremisen epämiellyttävän kivun kanssa. Ihmisen kädet, jalat ja mikä tahansa ruumiinosa täytyy olla ehdoton ei ja tehdä selväksi alusta asti, että niillä ei leikitä.
Vaikea uskoa, että sulla on ollut aikaisemminkin koiria.
No huh, huh, kivun aiheuttaminen kouluttamisessa on ihan älytöntä. EI sanaa ei kannata käyttää kieltämiseen. Jos uusi pentu on ihan erilainen kuin aiemmat koirat niin kouluttaminen voi olla vaikeaa kokeneellekin koiraihmiselle. Asiat ei ole niin mustavalkoisia.
Samaa mieltä, kipua ei pidä koiralle tuottaa. Joskus koiran kouluttaminen voi olla hyvin hienovaraista, se mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle. Eihän kukaan koskaan uskalla kysyä neuvoa muilta, jos vastaanotto on tuollainen "vaikea uskoa että sulla on ollut aiemmin koiria" heitto tyyppistä. Kokenutkin kasvattaja ja jopa ammatti koiran kouluttajat kysyvät neuvoja, jos omat konstit ei riitä.
Oi voi, koiraa voi kouluttaa niin monella tavalla. Pehmeitä keinoja kannatavilla on ihan ok nostaa koira syliin, jos tilanne on koiralle liian pelottava tai jopa vaarallinen. Sitten on nää Vilanderit, jotka suosii purkilla heittelyä, laumasta eristämistä "hylkäämällä" koira koulutusmielessä omasta laumastaan jne.
Kokenutkin koiran omistaja voi olla pulassa haastavan pennun kanssa. Mutta sitä ei tietty kannata täällä vauvapalstalla ääneen sanoa tai tulee kuraa niskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä ap, meillä vähän sama tilanne. Meilläkin ollut aiemmin koira ja nyt tämä nykyinen on ihan eri tyyppinen kuin aiempi koira oli. Vaatii itseltäkin ihan erilaisia taitoja kuin koskaan aiemmin ja niitä nyt sitten etsitään ja opiskellaan. Eiköhän asiat ala sujua teilläkin! Aikaa se ottaa ja alussa on aina rankkaa pennun kanssa.
Koiranpentu arki on rankkaa, jos ongelmat eivät rajoitu esim vain sisäsiisteyteen. Usein kasvattajat auttavat mielellään. Siis ne, jotka eivät myy pentuja perävalotakuulla.
Niin tuttua! Meidän perheessä kanssaa koiranpentu iältään 9 viikkoa, joka on osoittautunut aika tyypiksi :D Vaatii kyllä hermoja ja hyvää huumorintajua.
Luin kommentit läpi ja ihmettelen tuota sylissä pitämisen moralisointia koiran rauhoittamisessa. Tuire Kaimio opastaa tekemään näin eikä koira koe sylissä olemista palkinnoksi. Miksi kokisi? Etenkin, jos koira ei tykkää olla sylissä niin miten se palkitsisi? Koira ei ole ihminen, jolle syli taas olisi palkkio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei! Koiranpentu leikkii ja kokeilee asioita suullaan, se vain kuuluu koiran luontoon.
Minäkin kokeilin oman koirani kanssa montaa keinoa pureskelun lopettamiseen, mutta esimerkiksi huomiotta jättäminen/kiljahtaminen eivät pennun kanssa toimineet, kun ei ollut mikään herkkis.
Kaikista parhain keino meillä oli vedellä laimennettu etikka. Taskussa kulki aina pieni truutta, ja juurikin esimerkiksi leikkitilanteessa jos pennun hampaisiin eksyi sormia, varpaita jne, niin ruiskaisu etikkaa suuhun. Samaten jos pureksi jotain muuta luvatonta (kannattaa pitää laimennettua etikkaa myös suihkepullossa.) Näin pentu yhdisti luvattomuuksien pureskelun pahaan makuun ja lopetti puremisen melko pian.
Kun pennun hampaat vaihtuvat, sen suu kutisee kovasti ja sekin aiheuttaa tarpeen järsiä jotain lähes koko ajan. Kannattaa siis pitää saatavilla koko ajan jotain luvallista pureskeltavaa. Meillä syötiin seinään reikä ja sohvankulmakin olisi ollut hauska purtava, mutta otettiin tavaksi suihkia etikalla sitten kaikki mahdollinen, mitä ei haluttu pennun järsivän.
En missään nimessä suosittele luunappeja saati muitakaan väkivaltaisempia keinoja. Koira vain ei toimi samalla tavalla kuin ihminen, mutta lopulta hyvinkin yksinkertaisilla keinoilla pötkii jo pitkälle. Joku toki tuomitsee minunkin neuvoni vääränlaisiksi, mutta fakta on se että koira täytyy saada opetettua tavoille, muuten teillä on hampaanjälkiä raajoissanne koko koiran eliniän. Kysy ihmeessä jos kaipaat lisää neuvoja :)
Ei missään nimessä etikkaa koiran suuhun! Tuo vinkki on ehkä toiseksi tyhmin mitä olen ikinä kuullut koko koirahistoriani aikana, sen ohi menee vain koiran väkivaltainen kouluttaminen jota en myöskään hyväksy. Etikan, oli sitten laimennettua tai ei, ruiskuttaminen koiran suuhun on eläinrääkkäystä.
Meillä käytetään etikkaa huonekaluihin joita ei saa järsiä, mutta en missään tilanteessa ruiskuttaisi koiran suuhun etikkaa ja minä olen kouluttanut käytöshäiriöisiä koiria joiden yksi ongelmakäyttäytyminen on ollut muunmuassa ihmisen ja muiden eläinten pureminen.
Nro 41
Kerro ihmeessä, miten olet toiminut näiden purevien, käytöshäiriöisten koirien kanssa?
Eläinrääkkäystä tuntuu nykyään olevan ihan kaikki komentamisesta alkaen.
Rähinäpurkki.
Nro41
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap hanki ja lue Pertti Vilanderin Koirankorjauskirja!
En edes tiedä mistä aloittaa, koska teet tällä hetkellä kaiken väärin ja jos et nyt ala kouluttamaan koiraa niin pilaat sen. Etsi tuo kirja jostain ja lue se läpi. Kirjassa on käyty läpi se, miksi koira toimii näin ja miten se voidaan kouluttaa siitä pois.
Koira puree kouluttaakseen, koska pitää itseään sinua ja lapsia ylempiarvoisena. Arvaan, että pidät koiraa tiukalla hihnalla lenkillä kun vastaan tulee muita ihmisiä tai hermostut itse näissä tilanteissa ja jännität niitä etukäteen jolloin koira kokee nämä uhkaaviksi tilanteiksi. Tai sitten pidät koiralla fleksiä, jota ei pitäisi ikinä käyttää. Koiraa ei myöskään missään tilanteessa pidä nostaa syliin rauhoittumaan, jos tämä puree.[/quotem]
Voi miten väärässä olet. Vilanderin koulutuskeinot ovat tosi kovia ja nykypäivänä löytyy paljon parempia ja pehmeämpiä keinoja, esim Tuire Kaimion.
Kerro esimerkki jostain Vilanderin kovasta koulutuskeinosta jota hän suosittelee tänä päivänä? Vilander ei hyväksy enää väkivaltaisia koulutuskeinoja, joita käytti joskus monta kymmentä vuotta sitten kun vasta aloitti koirien kouluttamisen ja tietoa oli vähän. Etikkaa suuhun -vinkki on rajumpi kuin yksikään Vilanderin neuvo.
Nro41
Osta tai lainaa kirjastosta tämä kirja
Tuire Kaimio - Pennun kasvatus
http://www.kirja.fi/kirja/tuire-kaimio/pennun-kasvatus-uudistettu-laitos/9789510357606/