Minulle on sattunut vuoden sisään yhtäkkiä useammat hautajaiset, ja vasta nyt olen tajunnut, että haluan omia lapsia
Aiemmin ei hautajaisia ole ollut oikeastaan yhtään, sitten yhtäkkiä niitä sattuikin useammat lähes yhteen syssyyn. Vasta tätä kautta olen alkanut toivomaan omia lapsia. Olen ymmärtänyt sen, miten hieno asia uusi elämä on ja miten upeaa on syntymän ihme.. se kun uusi elämä kasvaa ensin naisen sisällä ja sitten syntyy.. ja elämä alkaa.
Ei mulla muuta. Halusin kertoa tämän.. olen valaistunut. Toivottavasti minulle siunaantuu lapsia, aiemmin en ole niitä itselleni ajatellut.
Kommentit (14)
Lapset tuovat mukanaan elämäniloa ja mutkattomuutta. Olen iloinen sukulaisten lapsista. Ei ole pelkkää kuolemaa ympärillä. Omia lapsia ei ehkä tule.
Niinhän se on. Synnytys ja syntyminen on maailman hienoin ja upein asia, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Ei mikään voita sen tapahtuman hienoutta. Myös raskaus on aivan järjettömän upea asia.
Hienoin lahja maailmassa on synnyttää uusi ihminen elämään. Pyhä hetki, kuten lähdön hetkikin.
Koko raskaus ja syntyminen tuntuu ihan absurdilta asialta ollakseen edes totta. Siitä ei ikinä saa millään tavalla ''normaalia'' vaikka ihmisiä ja muita eläimiä syntyy kokoajan. On se vaan aina yhtä uskomatonta.
Et malta odottaa omien lapsiesi hautajaisia, vai miksi juuri hautajaiset saavat innostumaan lastenhankinnasta?
Itse olen vapaaehtoisesti lapseton, sillä omaan elämääni ei vaan lapsi/lapset mitenkään sopisi. Olen kuitenkin ap:n kanssa samaa mieltä, sillä onhan se käsittämättömän hienoa.
Hautajaisissa ymmärtää, että me emme ole täällä ikuisesti ja että emme elä itseämme varten. T. Ei Ap
Vierailija kirjoitti:
Et malta odottaa omien lapsiesi hautajaisia, vai miksi juuri hautajaiset saavat innostumaan lastenhankinnasta?
Ehkäpä siellä ymmärtää elämän ainutlaatuisuuden? Idiootti kommentti!
Toivottavasti saat lapsia ap! Elämän hienoin kokemus on oman lapsen syntymä, ei sille mitään voi. Mikään ei ikinä voi sitä mitenkään ylittää, se on jotain käsittämätöntä. Lapsen saatuasi ihmettelet, että miten voitkaan jotain rakastaa niin järjettömästi ja ilman minkäänlaista odotusta vastarakkaudesta. Teet kaikkesi oman lapsesi vuoksi, etkä odota häneltä mitään "palkkaa". Ennen luulit tietäväsi, mitä suuret tunteet ja rakkaus on...lapsen saatuasi ihmettelet, että luulitko todella ennen tietäväsi mitä täysin pyyteetön rakkaus ja suuret tunteet ovat. Maailmanympärimatkat, hienot talot, kaikki maailman rikkaudet...ne ja kaikki muu kalpenee oman lapsen rinnalla.
Syntymä ja kuolema ovat molemmat yhtä uskomattomia, jopa hulluja tapahtumia, mutta samaan aikaan niin älyttömän luonnollisia tapahtumia. Itse uskon, että nämä tapahtumat seuraavat toisiaan, ensin synnytään -> myöhemmin kuollaan -> kuolemaa seuraa uusi syntyminen jne.
Syntymä ja kuolema on jo ihan itsessään niin älyttömiä tapahtumia, ettei siinä olisi edes mitään ihmeellistä, vaikka ne seuraisivatkin toisiaan. :)
Katsoin Koiviston hautajaisia ja mietin, että pitäisikö sittenkin riskeistä/epävarmuustekijöistä huolimatta koittaa tehdä toinen lapsi.
Joo, hautajaisilla on kieltämättä erityinen voima. Itsekin alan aina hautajaisissa arvostamaan elämää täysin uudella tavalla, sitä alkaa ottamaan yhteyttä vanhoihin tuttuihin, soittelee useammin iäkkäille isovanhemmille, osoittaa poikaystävälle ja parhaimmille ystäville sitä, miten tärkeitä he ovat jne.. Siis pitäisihän tällainen tajuta jokaisena päivänä, mutta se oikeasti realisoituu vasta hautajaisissa.
Hommiin sitte vaan.