Lue keskustelun säännöt.
Millaisia ihmisiä näistä nykypäivän lapsista tulee, joille lykätään älypuhelin kouraan 2-4-vuotiaana?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan samanlaisia kuin minun sukupolvestani, joka istui nenä kiinni kirjassa eikä suostunut menemään kesällä ulos, koska liian kirkkaassa valossa lukemisesta sai päänsärkyä. Aina löytyy asia, joka pilaa näön tai ryhdin tai elämän.
Voisin väittää että hyvin harva tuijotti kirjaansa yhtä intensiivisesti ja pitkään kuin nykynuoriso kännyään.
Minä väitän toisin.
Enpä koskaan nuoruudessa nähnyt ketään kirja nenässä kiinni kadulla kävellessä tai pyöräilemässä. Nykyinen addiktio on aivan eri suuruusluokkaa eikä pääty hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen jo nelikymppinen mutta voi kun olisin saanut elää nuoruuden epäsosiaalisten ja ruutua tuijottavien ikätovereiden kanssa. Olen introvertti assi ja tämä ympäröivä maailma ahdistaa. Kaikkien pitää olla niin sosiaalisia.
Sitäpaitsi uskon älykkäiden lasten hakeutuvan muun tekemisen ja kokemisen pariin. Sieltä netistä voi löytää vaikka mitä vinkkejä.
Jokainen sukupolvi vuorollaan kauhistelee seuraavaa pilalle menevää sukupolvea. Silti meistä kukaan ei voi asettua siihen nuorempien asemaan. Asiat oikeasti muuttuu nopeasti. Ei se ole mikään uusi ilmiö. Joskus ei ollut kaupassa ulkolaisia hedelmiä. Silloin on varmaan peloteltu kulkutaudeilla, jos syö eksoottisia appelsiineja.
Meidän lapsi käyttää harvoin ( ja vain hetken) kännykkää/tablettia jos ollaan jossain, mutta mistäs se ohikulkija sen tietää? Varmasti mielummin tehdään se päätelmä että tuo lapsi kasvatetaan tabletin avulla!
Ennen kaikkea mietin millaisia vanhempia heistä sitten joskus tulee - jos yleensä ottaen enää edes harrastavat seksiä, onhan se jo todettu, että some koukuttaa niin ettei seksi enää muistu mieleen. Ja toisaalta, puhelimen/padin selaus on seksintappaja nro 1. Mutta siis kun nämä tämän hetken pienet ihmiset ei koe lapsuudessaan läsnäoloa ja vuorovaikutusta, niin eihän ne edes tiedä semmoisesta mitään siinä vaiheessa kun itse tulevat vanhemmiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan samanlaisia kuin minun sukupolvestani, joka istui nenä kiinni kirjassa eikä suostunut menemään kesällä ulos, koska liian kirkkaassa valossa lukemisesta sai päänsärkyä. Aina löytyy asia, joka pilaa näön tai ryhdin tai elämän.
Voisin väittää että hyvin harva tuijotti kirjaansa yhtä intensiivisesti ja pitkään kuin nykynuoriso kännyään.
Minä väitän toisin.
Enpä koskaan nuoruudessa nähnyt ketään kirja nenässä kiinni kadulla kävellessä tai pyöräilemässä. Nykyinen addiktio on aivan eri suuruusluokkaa eikä pääty hyvin.
Minä kävelen kirjan tai lehden kanssa ihan armon vuonna 2017. Tosin useammin nykyään kännystä lukien. T. 41.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En itse ole antanut lapsille älylaitteita kuin vasta n. 4 vuotiaana. Nykyään pelaavat liikaa. Ovat saaneet kiitosta laajasta sanavarastosta. Keskusteltu on.
Yksikään täällä jatkuvasti roikkuvista aikuisita ei ole pätevä opettamaan rajoja lapsille.
Jos itse roikkuu aamusta iltaan eri foorumeilla niin mistäköhän kyse?
Täytyy ensin myöntää oma riippuvuus.
Veikkaan, että on todella harvassa ne, jotka roikkuvat koko päivän eri foorumeilla. Toki, jos aikuinen roikkuu koko ajan netissä, niin lapset mallioppivat tästä ja ei auta vaikka kuinka kieltäisi lasta tekemästä samaa.
Vierailija kirjoitti:
Ennen kaikkea mietin millaisia vanhempia heistä sitten joskus tulee - jos yleensä ottaen enää edes harrastavat seksiä, onhan se jo todettu, että some koukuttaa niin ettei seksi enää muistu mieleen. Ja toisaalta, puhelimen/padin selaus on seksintappaja nro 1. Mutta siis kun nämä tämän hetken pienet ihmiset ei koe lapsuudessaan läsnäoloa ja vuorovaikutusta, niin eihän ne edes tiedä semmoisesta mitään siinä vaiheessa kun itse tulevat vanhemmiksi.
Minä taas väitän, että nykyään lapset saavat enemmän vuorovaikutusta perheen aikuisilta kuin koskaan ennen. Niinä vanhoina hyvinä aikoina isä luki lehteä, äiti teki kotitöitä ja ruokapöydässä lapsi sai näkyä muttei kuulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En itse ole antanut lapsille älylaitteita kuin vasta n. 4 vuotiaana. Nykyään pelaavat liikaa. Ovat saaneet kiitosta laajasta sanavarastosta. Keskusteltu on.
Yksikään täällä jatkuvasti roikkuvista aikuisita ei ole pätevä opettamaan rajoja lapsille.
Jos itse roikkuu aamusta iltaan eri foorumeilla niin mistäköhän kyse?
Täytyy ensin myöntää oma riippuvuus.
Vasta 4-vuotiaana?? Mitä 4-vuotias tekee älylaitteilla?
Ainakin mietin sitä, että miten nämä lapset oppivat koskaan sietämään vaikka tylsiä tilaisuuksia, lentokoneessa istumista tai odottamista, kun kirpputoriakaan äidit eivät voi kiertää ilman, että parivuotiailla on eväspussi ja kännykkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakin mietin sitä, että miten nämä lapset oppivat koskaan sietämään vaikka tylsiä tilaisuuksia, lentokoneessa istumista tai odottamista, kun kirpputoriakaan äidit eivät voi kiertää ilman, että parivuotiailla on eväspussi ja kännykkä.
Parivuotiailla harvoin on kärsivällisyyttä odotteluun. Kuuluu siihen ikään.
Kuinka moni 40-50v. jaksaa odottaa kärsivällisesti vaikka myöhässä olevaa junaa tai jonottaa marketin kilometrijonoissa? Jupinasta päätellen huonosti.
Ei varmaan mitään kovin älykkäitä.
Mä olin lapsena aina nenä kiinni kirjassa. Ihan aina. Nykyään olen nenä kiinni kirjassa, lehdessä tai kännyssä. Todella vaikeaa olla lukematta, kun on aina lukenut.
Koulumenestys ja yleissivistys ovat huippuluokkaa, ja olen pärjännyt hyvin elämässäni. Mutta kyllä tämä jonkinlainen riippuvuus on. Lapsiperhearjessa pitää taistella itseään vastaan, ettei uppoudu tekstiin.
Omille lapsilleni olen antanut hyvin varovasti ruutuaikaa, mutta he ovat koukussa lautapeleihin. Tietty ihmistyyppi janoaa näitä älyllisiä haasteita, ja tämäntyyppinen riippuvuus on eduksi vaikkapa tutkijan uralla.