Miten hyväksyisin sen, että en koskaan tule saamaan miestä koska olen ujo ja itsetuntoni on huono?

Älä hyväksy sitä mutta älä myöskään tee asiasta elämän ja kuoleman kysymystä johon saatava ratkaisu heti.

Olet vielä hyvin nuori, ehdit tavata lukemattomia ihmisiä ja jonkun mukavan kumppanin siinä samalla.

M

Oletko muuten tyytyväinen elämääsi ujona? Ujoudesta nimittäin voi oppia pois ja itseään voi oppia arvostamaan. Oletko käynyt terapiassa?

Olen varma siitä, että sinä löydät itsellesi sopivan ja ihanan kumppanin. Älä hosu, anna asioiden tapahtua, ja suhtaudu maailmaan avoimin mielin.  :)

kannattaa varmaan ottaa itteensä niskasta kiinni. ei se lapsuuden muisteleminen mitään auta

 

Sinussa ei ole mitään vikaa. Miehet ei tajua hyvän päälle ja eivät uskalla tehdä aloitetta. Ei aloitteen tekeminen ole sinun vastuulla. Ansaitset hyvän miesystävän ja rakkautta itsellesi.

:)

-M-

Hyväksyt sen vaan ja alat elää omaa elämääsi ja toteuttaa unelmiasi yksin vielä kun se on mahdollista. Niin mäkin tein ja nyt olen todella onnellinen. Et tarvitse ketään. Usko pois. Yksinkin voi saavuttaa unelmansa. T: entinen masentunut ja samoja pohdintoja läpikäynyt.

Niin minäkin luulin. Olin absoluuttisen varma etten tule koskaan saamaan parisuhdetta. Tuossa tuo mies on ollut kuitenkin nyt 8 vuotta.

 

Kaunis ja ujo nuori nainen on todella viehettävää.

Älä ainakaan ota "ketä tahansa", sinulle kuuluu hyviä asioita elämässä <3

Ujous tai huono itsetunto tuskin täysin estävät parisuhdetta saamasta (ainakaan suurimmalla osalla naisista), ja koulukiusaustraumoja nyt on suunnilleen puolella väestöstä, mutta seksuaalinen hyväksikäyttö (tapahtui se missä iässä tahansa, mutta lapsuudesssa tapahtuneella on tosiaan yleensä ekstrapahat seuraukset) jättää kyllä jälkensä, se on totta. Mielestäni sieltä ajalta mahdollisesti jääneet tunnelukot ovat niitä, joita sinun kannattaisi lähteä ensimmäisenä selvittämään.

T. N24, joka ei ole itsekään koskaan seurustellut, suunnilleen samoista syistä kuin sinä (miinus tuo hyväksikäyttö), mutta ei ole ainakaan vielä kokenut tilannettaan niin ongelmalliseksi, että olisi jaksanut lähteä tilannetta "selvittämään"

Mullakin huono itsetunto ja ujous vaivasi. Vasta kolmekymppisenä alkoi tuntumaan siltä että nyt riittää, hankin miehen vaikka miten vaikeaa tulisi. Ulkonäössäni ei ole mitään vikaa, mutta itse näin paljonkin vikoja. Aloin harrastamaan liikuntaa, minkä avulla itseluottamus nousi. Sillä hetkellä olin työtönkin, mutta en antanut sen olla este vaikka se hieman hävettikin. Aina ennen keksin syitä miksen voi lähestyä miehiä tai antaa heille mahdollisuutta. Ujous oli varmasti se isoin syy. Ei se heti tapahtunut. Mutta tästä päätöksestä alle vuosi ja olin tavannut muutamia miehiä. Vaikka ne ei johtanut sen enempään niin lopulta iski ja kunnolla. Nyt vuosia myöhemmin olemme edelleen onnellisia ja lapsikin tulossa. Mies on todella puhelias ja sosiaalinen joten ikäänkuin täydennetään toisiamme.

Minäkin luulin noin. Olin pitkään ihastunut yhteen mieheen, mutta ujouden takia siitä ei tullut mitään. Sitten hän paljastuikin mulkeroksi ja päätin unohtaa kaikki miehet. Viikon päästä baarissa tukevassa humalassa vaihdoin numeroita yhden herran kanssa ja sitten alettiin tapailemaan. Ensin en edes ollut kovin kiinnostunut, mutta sitten ajattelin että ainakin saan kokemusta. Alussa oli vaikeaa, kun olin niin ujo, mutta pikkuhiljaa pääsin siitä.

Sitten rakastuinkin ja nyt ollaan oltu 5v yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

 

Kaunis ja ujo nuori nainen on todella viehettävää.

Älä ainakaan ota "ketä tahansa", sinulle kuuluu hyviä asioita elämässä <3

Missä kohtaa ap mainitsi olevansa kaunis? Se, että ap mainitsi ettei ole omasta mielestään ruma, jättää nimittäin auki senkin vaihtoehdon, että on ihan vain arkisen näköinen "keskivertosuomalainen".

Vierailija kirjoitti:

Huono provo. Ideana oli ilmeisesti kääntää asetelma toisinpäin ja katsoa mikä on reaktio?

Naisen ei nimittäin tarvitse eikä kuulu lähestyä, kuten hyvin tiedämme. Naisen ei tarvitse vaivautua.

Ja nainen, etenkin kaksikymppinen, saa. Seksin lisäksi myös omaa ulkonäkötasoa ja muuta tasoaan paremman miehen, vaikka olisi 200 kiloinen sotanorsu. Siinä ei ujous paina pätkääkään vaakakupissa. Riittää että on pllu. Ja se on oikeasti etuoikeus, vaikka muulla tavalla pitäisi asiaan virallisesti suhtautua.

Jaahas, kerrotko missä todellisuudessa ne miehet tulevat ujon hissukan kotoa hakemaan, kun tämä ei uskaltaudu baareihin sun muihin "lihatiskimestoihin", ulkona (kaupassa, virallisilla asioilla, ym.) käydään kiireellä ja miesten katseita vältellen, ja netissäkin miehille uskaltaa jutella korkeintaan anonyyminä vauvapalstalla?

Nainen joutuu tosissaan tekemään töitä jos meinaa olla saamatta miestä.

Passiivisin näkemäni tyttö: hän tuli vastaan, olimme molemmat kännissä vähän, sanoin moi ja hän vastasi hiljaisella äänellä, käänsin hänet vauhdissa ympäri ja otin mukaani. Kävelimme aika kauan sanomatta mitään ja hän vain tuli mukana.

Vierailija kirjoitti:

Ja nainen, etenkin kaksikymppinen, saa. Seksin lisäksi myös omaa ulkonäkötasoa ja muuta tasoaan paremman miehen, vaikka olisi 200 kiloinen sotanorsu. Siinä ei ujous paina pätkääkään vaakakupissa. Riittää että on pllu. Ja se on oikeasti etuoikeus, vaikka muulla tavalla pitäisi asiaan virallisesti suhtautua.

Kuulehan... olet täsmälleen samaa tasoa sen seuran kanssa mitä onnistut houkuttamaan. Jos miehenä saat huomiota vain sotanorsuilta, ne 200 kiloiset sotanorsut ovat silloin sitä sinun tasoasi. Jos tilanne ei miellytä niin miesten tulisi yrittää kehittää itseään eikä kitistä siitä kuinka he ovat etuoikeutettuja saamaan timmin kaunottaren vain koska se oma äiti aina kehui kultapoikaansa komeaksi.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin luulin noin. Olin pitkään ihastunut yhteen mieheen, mutta ujouden takia siitä ei tullut mitään. Sitten hän paljastuikin mulkeroksi ja päätin unohtaa kaikki miehet. Viikon päästä baarissa tukevassa humalassa vaihdoin numeroita yhden herran kanssa ja sitten alettiin tapailemaan. Ensin en edes ollut kovin kiinnostunut, mutta sitten ajattelin että ainakin saan kokemusta. Alussa oli vaikeaa, kun olin niin ujo, mutta pikkuhiljaa pääsin siitä.

Sitten rakastuinkin ja nyt ollaan oltu 5v yhdessä.

"Olin niin ujo etten osannut päättää kenet sulhasehdokkaista valitsisin"

Heh heh :) 

Sama mutta olen 29-vuotias ja olen mielestäni ruma eikä mulla ole tissejä :( Miehet ei kiinnitä muhun mitään huomiota. En saa edes katseita kadulla eikä baareissa kukaan ole koskaan lähestynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja nainen, etenkin kaksikymppinen, saa. Seksin lisäksi myös omaa ulkonäkötasoa ja muuta tasoaan paremman miehen, vaikka olisi 200 kiloinen sotanorsu. Siinä ei ujous paina pätkääkään vaakakupissa. Riittää että on pllu. Ja se on oikeasti etuoikeus, vaikka muulla tavalla pitäisi asiaan virallisesti suhtautua.

Kuulehan... olet täsmälleen samaa tasoa sen seuran kanssa mitä onnistut houkuttamaan. Jos miehenä saat huomiota vain sotanorsuilta, ne 200 kiloiset sotanorsut ovat silloin sitä sinun tasoasi. Jos tilanne ei miellytä niin miesten tulisi yrittää kehittää itseään eikä kitistä siitä kuinka he ovat etuoikeutettuja saamaan timmin kaunottaren vain koska se oma äiti aina kehui kultapoikaansa komeaksi.

Ei täysin pidä paikkaansa. Ns. sotanorsut yrittävät miesten parhaimmistoa. Ja usein vielä selkeämmin kuin kauneimmat naiset. Minua nyt ei kukaan yritä, mutta monesti näkee yöelämässä lihavien naisten olevan baarin tasokkaimpien miesten kimpussa.

Vierailija kirjoitti:

 

Sinussa ei ole mitään vikaa. Miehet ei tajua hyvän päälle ja eivät uskalla tehdä aloitetta. Ei aloitteen tekeminen ole sinun vastuulla. Ansaitset hyvän miesystävän ja rakkautta itsellesi.

:)

-M-

Voi jumalauta miten imelää ja kliseistä nuoleskelua! Hah!  Kerro nyt samantien että olet miesfeministi ja valkoritari, aatelinen siis :D

Hei! Tulisitko kynnysmatoksi erään baarin ovelle? On järjesteillä naisten ilta ja tarvittaisiin tosi miestä!

Miehistä ei ole muuta kuin haittaa, joten olet onnellisessa asemassa kun sinulla ei ole moista riesaa. Ehkä ymmärrät asian myöhemmin.