Lue keskustelun säännöt.
Mainio sarjis kotitöiden jaosta ja näkymättömästä työstä :)
24.05.2017 |
"Olisit pyytänyt". Ylempi englanniksi ja alempi alkukielellä ranskaksi siille, joilta se paremmin taittuu. Mainittu tieto kotitöiden jakautumisesta on Ranskasta, mutta myös Suomessa naiset tekevät puolet keskimäärin päivässä puolet enemmän kotitöitä kuin miehet.
https://english.emmaclit.com/2017/05/20/you-shouldve-asked/
https://emmaclit.com/2017/05/09/repartition-des-taches-hommes-femmes/
Kommentit (706)
Vierailija kirjoitti:
Juu. Juuri noin se menee. Vaimolla aivot sulaa kaiken muistamisen kanssa.
Meillä mies aina "keskittyy" eli tekee aina vain tasan sitä hommaansa jonka haluaa tehdä. Jos teemme pihatöitä, lapset saa hukkua lampeen metrin päässä, koska hän keskittyy. Sen sijaan minun pitää tulla erikseen kasvihuoneesta kädet mullassa sadan metrin päästä pelastamaan ne lapaet, joita vaihdin silmät selässä seinän läpi.
Tällä viikolla olen seurannut neljä päivää poimiiko mies keskellä lattiaa olevan muovipussin vai odottaako kaikki että minä kerään sen sieltä...
Millanen ihminen rakentelee tällaisia lapsellisia ansoja. Jos haluat roskapussin vietävän, sano se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu. Juuri noin se menee. Vaimolla aivot sulaa kaiken muistamisen kanssa.
Meillä mies aina "keskittyy" eli tekee aina vain tasan sitä hommaansa jonka haluaa tehdä. Jos teemme pihatöitä, lapset saa hukkua lampeen metrin päässä, koska hän keskittyy. Sen sijaan minun pitää tulla erikseen kasvihuoneesta kädet mullassa sadan metrin päästä pelastamaan ne lapaet, joita vaihdin silmät selässä seinän läpi.
Tällä viikolla olen seurannut neljä päivää poimiiko mies keskellä lattiaa olevan muovipussin vai odottaako kaikki että minä kerään sen sieltä...
Millanen ihminen rakentelee tällaisia lapsellisia ansoja. Jos haluat roskapussin vietävän, sano se.
En minä ole mitään rakennellut. Keskellä lattiaa on tyhjä muovipussi (ei ole minun jäljiltäni) ja odotan mielenkiinnolla, että montako päivää mies kykenee käveleämään sen päältä ennen kuin huomaa, että muovikassi ei kuulu keskelle lattiaa.
Mielestäni keski-ikäiselle akateemisesti koulutetulle yritysjohtajalle ei tarvitse erikseen sanoa, että keskellä lattiaa lojuva muovikassi on selkeästi väärässä paikassa.
Mä olen kyllä allerginen sille ajatukselle, että mies "auttaa" kotitöissä tai lastenhoidossa tai että aikuista ihmistä pitää pyytää tai käskeä tekemään asioita oman arkensa eteen. Meillä toi loppui siihen, että äitiysloman jälkeen kun palasin töihin, mutta mies ei ottanut lisävastuuta kodista, mä yksikertaisesti lähdin menemään, jos mentiin siihen, että minä delegoin ja hoidan kaiken. Ei kukaan aikuinen ole niin tampio, ettei näitä opi tai hoida, mutta ainakin meillä mies oli niin mukavuudenhaluinen, ettei tehnyt sitä jos minä olin läsnä. Järjestin itselleni ihan superpaljon työmatkoja ja ylitöitä töihinpaluun jälkeen heti kun alkoi selvitä, että mies ei oikeasti tee, vaan mankui vaan multa missä on sitä ja tätä ja miten nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu. Juuri noin se menee. Vaimolla aivot sulaa kaiken muistamisen kanssa.
Meillä mies aina "keskittyy" eli tekee aina vain tasan sitä hommaansa jonka haluaa tehdä. Jos teemme pihatöitä, lapset saa hukkua lampeen metrin päässä, koska hän keskittyy. Sen sijaan minun pitää tulla erikseen kasvihuoneesta kädet mullassa sadan metrin päästä pelastamaan ne lapaet, joita vaihdin silmät selässä seinän läpi.
Tällä viikolla olen seurannut neljä päivää poimiiko mies keskellä lattiaa olevan muovipussin vai odottaako kaikki että minä kerään sen sieltä...
Millanen ihminen rakentelee tällaisia lapsellisia ansoja. Jos haluat roskapussin vietävän, sano se.
Luepa toi sarjakuva vielä kerran, koska juuri tuostahan siinä on kyse. On raskasta olla kotona se työnjohtaja, jonka tehtävä on edistää ihan kaiken kotityön toteutumista ja valvoa, antaa tehtäviä ja valvoa, että toinen suorittaa ne. Jos mikään kotityö ei hoidu mieheltä ilman erillistä pyyntöä, tuohan tarkoittaa, että naisen työpanosta vaaditaan JOKAISEEN kodin työhön, vaikka kyseessä on kahden aikuisen talous, jossa ehkä vielä molemmat käyvät töissä.
Kyllä aikuisen miehen pitäisi tajuta, että roskapussi viedään ulos ilman että hänen vaimonsa tarvitsee käyttää energiää tän oivalluksen tukemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu. Juuri noin se menee. Vaimolla aivot sulaa kaiken muistamisen kanssa.
Meillä mies aina "keskittyy" eli tekee aina vain tasan sitä hommaansa jonka haluaa tehdä. Jos teemme pihatöitä, lapset saa hukkua lampeen metrin päässä, koska hän keskittyy. Sen sijaan minun pitää tulla erikseen kasvihuoneesta kädet mullassa sadan metrin päästä pelastamaan ne lapaet, joita vaihdin silmät selässä seinän läpi.
Tällä viikolla olen seurannut neljä päivää poimiiko mies keskellä lattiaa olevan muovipussin vai odottaako kaikki että minä kerään sen sieltä...
Millanen ihminen rakentelee tällaisia lapsellisia ansoja. Jos haluat roskapussin vietävän, sano se.
Luepa toi sarjakuva vielä kerran, koska juuri tuostahan siinä on kyse. On raskasta olla kotona se työnjohtaja, jonka tehtävä on edistää ihan kaiken kotityön toteutumista ja valvoa, antaa tehtäviä ja valvoa, että toinen suorittaa ne. Jos mikään kotityö ei hoidu mieheltä ilman erillistä pyyntöä, tuohan tarkoittaa, että naisen työpanosta vaaditaan JOKAISEEN kodin työhön, vaikka kyseessä on kahden aikuisen talous, jossa ehkä vielä molemmat käyvät töissä.
Kyllä aikuisen miehen pitäisi tajuta, että roskapussi viedään ulos ilman että hänen vaimonsa tarvitsee käyttää energiää tän oivalluksen tukemiseen.
Sulleko tulee ihan työtä kun sanot yhden lauseen jalosta suustasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu. Juuri noin se menee. Vaimolla aivot sulaa kaiken muistamisen kanssa.
Meillä mies aina "keskittyy" eli tekee aina vain tasan sitä hommaansa jonka haluaa tehdä. Jos teemme pihatöitä, lapset saa hukkua lampeen metrin päässä, koska hän keskittyy. Sen sijaan minun pitää tulla erikseen kasvihuoneesta kädet mullassa sadan metrin päästä pelastamaan ne lapaet, joita vaihdin silmät selässä seinän läpi.
Tällä viikolla olen seurannut neljä päivää poimiiko mies keskellä lattiaa olevan muovipussin vai odottaako kaikki että minä kerään sen sieltä...
Millanen ihminen rakentelee tällaisia lapsellisia ansoja. Jos haluat roskapussin vietävän, sano se.
En minä ole mitään rakennellut. Keskellä lattiaa on tyhjä muovipussi (ei ole minun jäljiltäni) ja odotan mielenkiinnolla, että montako päivää mies kykenee käveleämään sen päältä ennen kuin huomaa, että muovikassi ei kuulu keskelle lattiaa.
Mielestäni keski-ikäiselle akateemisesti koulutetulle yritysjohtajalle ei tarvitse erikseen sanoa, että keskellä lattiaa lojuva muovikassi on selkeästi väärässä paikassa.
Miehesi on keski-ikäinen akateemisesti koulutettu yritysjohtaja, jolla voi olla tärkeämpääkin mietittävää, kuin joku v*tun muovipussi. Mikäs SINÄ olet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu. Juuri noin se menee. Vaimolla aivot sulaa kaiken muistamisen kanssa.
Meillä mies aina "keskittyy" eli tekee aina vain tasan sitä hommaansa jonka haluaa tehdä. Jos teemme pihatöitä, lapset saa hukkua lampeen metrin päässä, koska hän keskittyy. Sen sijaan minun pitää tulla erikseen kasvihuoneesta kädet mullassa sadan metrin päästä pelastamaan ne lapaet, joita vaihdin silmät selässä seinän läpi.
Tällä viikolla olen seurannut neljä päivää poimiiko mies keskellä lattiaa olevan muovipussin vai odottaako kaikki että minä kerään sen sieltä...
Millanen ihminen rakentelee tällaisia lapsellisia ansoja. Jos haluat roskapussin vietävän, sano se.
Luepa toi sarjakuva vielä kerran, koska juuri tuostahan siinä on kyse. On raskasta olla kotona se työnjohtaja, jonka tehtävä on edistää ihan kaiken kotityön toteutumista ja valvoa, antaa tehtäviä ja valvoa, että toinen suorittaa ne. Jos mikään kotityö ei hoidu mieheltä ilman erillistä pyyntöä, tuohan tarkoittaa, että naisen työpanosta vaaditaan JOKAISEEN kodin työhön, vaikka kyseessä on kahden aikuisen talous, jossa ehkä vielä molemmat käyvät töissä.
Kyllä aikuisen miehen pitäisi tajuta, että roskapussi viedään ulos ilman että hänen vaimonsa tarvitsee käyttää energiää tän oivalluksen tukemiseen.
Sulleko tulee ihan työtä kun sanot yhden lauseen jalosta suustasi?
Sulleko on ihan liikaa työtä napata se muovipussi lattialta, kerta sen siinä näet? Vai pitääkö itsestäänselvyyksistä erikseen aina sanoa kuin taaperolle, toistaa, toistaa ja toistaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu. Juuri noin se menee. Vaimolla aivot sulaa kaiken muistamisen kanssa.
Meillä mies aina "keskittyy" eli tekee aina vain tasan sitä hommaansa jonka haluaa tehdä. Jos teemme pihatöitä, lapset saa hukkua lampeen metrin päässä, koska hän keskittyy. Sen sijaan minun pitää tulla erikseen kasvihuoneesta kädet mullassa sadan metrin päästä pelastamaan ne lapaet, joita vaihdin silmät selässä seinän läpi.
Tällä viikolla olen seurannut neljä päivää poimiiko mies keskellä lattiaa olevan muovipussin vai odottaako kaikki että minä kerään sen sieltä...
Millanen ihminen rakentelee tällaisia lapsellisia ansoja. Jos haluat roskapussin vietävän, sano se.
Mahtaa tuollaisen ihmisen kämppä yksinasuvana näyttää mielenkiintoiselta, jos jonkun täytyy erikseen sanoa roskienviennistä yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo joo joo mies tyhmä kun ei osaa mitään tehdä pyytämättä (jos sillonkaan) mutta kuinka tyhmä on se nainen joka on tuollaisen miehen kanssa perheen perustanut "kyllä se siitä muuttuu asenteella"!?
Jaa tämä on tuttua jo teini-iästä kun vanhemmat erosi, jäin isäni kanssa ja käytännössä minusta tuli uusi nainen taloon joka hoiti ruoat, pyykit ja jopa isäni matkajärjestelyt vaikka en itse ollut lähdössä mukaan.
Isäni oli viidestä lapsesta nuotin ja ainut poika joka suoraan kotoa muutti yhteen äitini kanssa joten päässäni selitin sen yksinkertaisesti sillä ja koska itse annoin asian tapahtua ilman että isäni sitä olisi vaatinut.
Joten jo nuorena päätin etten ikinä ota miestä joka ei olisi jo opetellut pärjäämään yksin. Löysin sellaisen miehen enkä ikinä kokenut olevani kuten tässä sarjakuvassa tai isäni kanssa.
Sitten tuli lapset. Kotityöt eivät vieläkään ole minun työni vaikka nyt olen kotona mutta lapset ovat. Eikä se ole sama asia koska minähän niiden kanssa enemmän olen ja hoidan joten selvään se on että minulle tulee "vetovastuu".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu. Juuri noin se menee. Vaimolla aivot sulaa kaiken muistamisen kanssa.
Meillä mies aina "keskittyy" eli tekee aina vain tasan sitä hommaansa jonka haluaa tehdä. Jos teemme pihatöitä, lapset saa hukkua lampeen metrin päässä, koska hän keskittyy. Sen sijaan minun pitää tulla erikseen kasvihuoneesta kädet mullassa sadan metrin päästä pelastamaan ne lapaet, joita vaihdin silmät selässä seinän läpi.
Tällä viikolla olen seurannut neljä päivää poimiiko mies keskellä lattiaa olevan muovipussin vai odottaako kaikki että minä kerään sen sieltä...
Millanen ihminen rakentelee tällaisia lapsellisia ansoja. Jos haluat roskapussin vietävän, sano se.
Luepa toi sarjakuva vielä kerran, koska juuri tuostahan siinä on kyse. On raskasta olla kotona se työnjohtaja, jonka tehtävä on edistää ihan kaiken kotityön toteutumista ja valvoa, antaa tehtäviä ja valvoa, että toinen suorittaa ne. Jos mikään kotityö ei hoidu mieheltä ilman erillistä pyyntöä, tuohan tarkoittaa, että naisen työpanosta vaaditaan JOKAISEEN kodin työhön, vaikka kyseessä on kahden aikuisen talous, jossa ehkä vielä molemmat käyvät töissä.
Kyllä aikuisen miehen pitäisi tajuta, että roskapussi viedään ulos ilman että hänen vaimonsa tarvitsee käyttää energiää tän oivalluksen tukemiseen.
Sulleko tulee ihan työtä kun sanot yhden lauseen jalosta suustasi?
Sulleko on ihan liikaa työtä napata se muovipussi lattialta, kerta sen siinä näet? Vai pitääkö itsestäänselvyyksistä erikseen aina sanoa kuin taaperolle, toistaa, toistaa ja toistaa?
Äläpä loukkaa taaperoja, meillä 1,5v siivoaa innoissaan jälkiään ja kerää osoitetut asiat ihan parilla sanomisella 😉
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu. Juuri noin se menee. Vaimolla aivot sulaa kaiken muistamisen kanssa.
Meillä mies aina "keskittyy" eli tekee aina vain tasan sitä hommaansa jonka haluaa tehdä. Jos teemme pihatöitä, lapset saa hukkua lampeen metrin päässä, koska hän keskittyy. Sen sijaan minun pitää tulla erikseen kasvihuoneesta kädet mullassa sadan metrin päästä pelastamaan ne lapaet, joita vaihdin silmät selässä seinän läpi.
Tällä viikolla olen seurannut neljä päivää poimiiko mies keskellä lattiaa olevan muovipussin vai odottaako kaikki että minä kerään sen sieltä...
Millanen ihminen rakentelee tällaisia lapsellisia ansoja. Jos haluat roskapussin vietävän, sano se.
Luepa toi sarjakuva vielä kerran, koska juuri tuostahan siinä on kyse. On raskasta olla kotona se työnjohtaja, jonka tehtävä on edistää ihan kaiken kotityön toteutumista ja valvoa, antaa tehtäviä ja valvoa, että toinen suorittaa ne. Jos mikään kotityö ei hoidu mieheltä ilman erillistä pyyntöä, tuohan tarkoittaa, että naisen työpanosta vaaditaan JOKAISEEN kodin työhön, vaikka kyseessä on kahden aikuisen talous, jossa ehkä vielä molemmat käyvät töissä.
Kyllä aikuisen miehen pitäisi tajuta, että roskapussi viedään ulos ilman että hänen vaimonsa tarvitsee käyttää energiää tän oivalluksen tukemiseen.
Sulleko tulee ihan työtä kun sanot yhden lauseen jalosta suustasi?
Kai käsität että jos noin yksinkertaisenkon asian joutuu erikseen ohjeistamaan niin se koko koti on orjaleiri sille työnjohdolle. Missä työpaikassa sulatettaisiin tuollainen täydellinen aloitekyvyttömyys?
Sitäpaitsi meillä mies ei myöskään ekasta kerrasta kuuntele. Usein joutuu sanomaan 5-10kertaa, minkä jälkeen edelleen on eoäselvää, mitä pitikään tehdä.
Eli yhteen muovikassiin saa sitten menemään pari tuntia, se vaatii kymmenen tarkistusta ja muistutusta. Ja toista tämä ihan kaiken kanssa.
Eilen pyysin (kyllä, pyysin, viisi kertaa) miestä auttamaan kuorikatteen levittämisessä. Sanoin viisi kertaa, että voitko laittaa tuonne aidan viereen paksun kerroksen sanomalehtiä. Kasa sanomalehtä oli valmiina, olin ne lajitellut ja tuonut siihen valmiiksi. Menin hakemaan koiran pois etupihalta haukkumasta (koska tietenkäön mies ei pihatöissä kykene vahtimaan samalöa koiraa) ja kun palasin takaisin, mies oli levittäkyt ne lehdet väärin. Koko iso penkki ripoteltu täyteen. Olin jauhanut asiasta ennakkoon jo monta iltaa, että tarvitsen aoua ja että mitä siellä potää tehdä. Ja sen sekunnin kun olen piissa, pieleen meni.
Niiiiiin raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähteet aloituksen väitteelle? Suomalainen mies tekee 38-tuntista työviikkoa, nainen 32-tuntista työviikkoa.
Lisäksi naiset makaavat kotona vuosikausia äitiyden varjolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu. Juuri noin se menee. Vaimolla aivot sulaa kaiken muistamisen kanssa.
Meillä mies aina "keskittyy" eli tekee aina vain tasan sitä hommaansa jonka haluaa tehdä. Jos teemme pihatöitä, lapset saa hukkua lampeen metrin päässä, koska hän keskittyy. Sen sijaan minun pitää tulla erikseen kasvihuoneesta kädet mullassa sadan metrin päästä pelastamaan ne lapaet, joita vaihdin silmät selässä seinän läpi.
Tällä viikolla olen seurannut neljä päivää poimiiko mies keskellä lattiaa olevan muovipussin vai odottaako kaikki että minä kerään sen sieltä...
Millanen ihminen rakentelee tällaisia lapsellisia ansoja. Jos haluat roskapussin vietävän, sano se.
En minä ole mitään rakennellut. Keskellä lattiaa on tyhjä muovipussi (ei ole minun jäljiltäni) ja odotan mielenkiinnolla, että montako päivää mies kykenee käveleämään sen päältä ennen kuin huomaa, että muovikassi ei kuulu keskelle lattiaa.
Mielestäni keski-ikäiselle akateemisesti koulutetulle yritysjohtajalle ei tarvitse erikseen sanoa, että keskellä lattiaa lojuva muovikassi on selkeästi väärässä paikassa.
Miehesi on keski-ikäinen akateemisesti koulutettu yritysjohtaja, jolla voi olla tärkeämpääkin mietittävää, kuin joku v*tun muovipussi. Mikäs SINÄ olet?
Minä olen myös akateemisesti koulutettu yrittäjä ja minä rahoitan sen hänen yrityksensä. On minullakin ehkä päässäni muuta kuin jankuttaa itsestäänselvyyksiä naama sinisenä.
Itsehän olette mieslapsenne valinneet. Olisitte valinneet paremmin. Niin minä ainakin tein.
Laskeeko tämänkin ketjun av-mammat palstailuaikansa kotitöiksi? Ja astianpesukoneen kahden tunnin ohjelma on kaksi tuntia kotitöitä?
Mielenkiintoista on se, että naiset tekevät uskomattomat määrät turhaa työtä vain siksi, että asiat olisivat siten kuin he haluavat. Olen nainen, jonka mieleen ei edes tulisi siivota miehen jälkiä. Jos mies ei huomaa muovikassia lattialla ja se kassi häiritsee minua, niin nappaan sen parempaa talteen. Jos se ei häiritse minua, annan sen olla ja sanon mahdolliselle vieraalle, että hyppää siitä yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu. Juuri noin se menee. Vaimolla aivot sulaa kaiken muistamisen kanssa.
Meillä mies aina "keskittyy" eli tekee aina vain tasan sitä hommaansa jonka haluaa tehdä. Jos teemme pihatöitä, lapset saa hukkua lampeen metrin päässä, koska hän keskittyy. Sen sijaan minun pitää tulla erikseen kasvihuoneesta kädet mullassa sadan metrin päästä pelastamaan ne lapaet, joita vaihdin silmät selässä seinän läpi.
Tällä viikolla olen seurannut neljä päivää poimiiko mies keskellä lattiaa olevan muovipussin vai odottaako kaikki että minä kerään sen sieltä...
Millanen ihminen rakentelee tällaisia lapsellisia ansoja. Jos haluat roskapussin vietävän, sano se.
Luepa toi sarjakuva vielä kerran, koska juuri tuostahan siinä on kyse. On raskasta olla kotona se työnjohtaja, jonka tehtävä on edistää ihan kaiken kotityön toteutumista ja valvoa, antaa tehtäviä ja valvoa, että toinen suorittaa ne. Jos mikään kotityö ei hoidu mieheltä ilman erillistä pyyntöä, tuohan tarkoittaa, että naisen työpanosta vaaditaan JOKAISEEN kodin työhön, vaikka kyseessä on kahden aikuisen talous, jossa ehkä vielä molemmat käyvät töissä.
Kyllä aikuisen miehen pitäisi tajuta, että roskapussi viedään ulos ilman että hänen vaimonsa tarvitsee käyttää energiää tän oivalluksen tukemiseen.
Sulleko tulee ihan työtä kun sanot yhden lauseen jalosta suustasi?
Kai käsität että jos noin yksinkertaisenkon asian joutuu erikseen ohjeistamaan niin se koko koti on orjaleiri sille työnjohdolle. Missä työpaikassa sulatettaisiin tuollainen täydellinen aloitekyvyttömyys?
Sitäpaitsi meillä mies ei myöskään ekasta kerrasta kuuntele. Usein joutuu sanomaan 5-10kertaa, minkä jälkeen edelleen on eoäselvää, mitä pitikään tehdä.
Eli yhteen muovikassiin saa sitten menemään pari tuntia, se vaatii kymmenen tarkistusta ja muistutusta. Ja toista tämä ihan kaiken kanssa.
Eilen pyysin (kyllä, pyysin, viisi kertaa) miestä auttamaan kuorikatteen levittämisessä. Sanoin viisi kertaa, että voitko laittaa tuonne aidan viereen paksun kerroksen sanomalehtiä. Kasa sanomalehtä oli valmiina, olin ne lajitellut ja tuonut siihen valmiiksi. Menin hakemaan koiran pois etupihalta haukkumasta (koska tietenkäön mies ei pihatöissä kykene vahtimaan samalöa koiraa) ja kun palasin takaisin, mies oli levittäkyt ne lehdet väärin. Koko iso penkki ripoteltu täyteen. Olin jauhanut asiasta ennakkoon jo monta iltaa, että tarvitsen aoua ja että mitä siellä potää tehdä. Ja sen sekunnin kun olen piissa, pieleen meni.
Niiiiiin raskasta.
Minuakin pytdettiin eilen illalla tekemään yksi kotihomma, jonka mies olisi voinut itsekin tehdä. Tein sen kuitenkin. Kuulemma tein se väärin ja minulle nalkuttiin. Arvaa halukuuteni ottaa lisää käskyjä tai edes yrittää oma-aloitteisuutta?
Juu. Juuri noin se menee. Vaimolla aivot sulaa kaiken muistamisen kanssa.
Meillä mies aina "keskittyy" eli tekee aina vain tasan sitä hommaansa jonka haluaa tehdä. Jos teemme pihatöitä, lapset saa hukkua lampeen metrin päässä, koska hän keskittyy. Sen sijaan minun pitää tulla erikseen kasvihuoneesta kädet mullassa sadan metrin päästä pelastamaan ne lapaet, joita vaihdin silmät selässä seinän läpi.
Tällä viikolla olen seurannut neljä päivää poimiiko mies keskellä lattiaa olevan muovipussin vai odottaako kaikki että minä kerään sen sieltä...