Onko oikeasti yksikään romanssi alkanut kaupan kassalta, bussipysäkiltä tms.?

Ap tässä, ongelma on myös se, että asumme lähiössä joten olen usein liikkeellä vain jossain farkuissa ja lenkkareissa ja ilman meikkiä - ja silloin aina näen hänet. Olen nätti kun laitan, mutten voi alkaa meikataan sitä varten että näkisin hänet kun piipahdan kaupassa.

En tiedä siis riittääkö pokka, mies on aika komea.

Jos näkisin hänet jossain baarissa niin uskaltaisin jutuille sanoen jotain että "mehän olemme naapureita". Mutta nyt.... enkä edes tiedä onko vapaa.

Siksi tämä taitaa jäädä fantasiaksi.

Kertoo aika paljon ihmisestä ja porukoista missä pyörii, jos pitää selvinpäin tuntemattomille juttelevia hulluina. Tai pelkää ainakin vaikuttavansa sellaiselta.

Mun piireissä humalahakuista örveltämistä ja kännisäätämistä pidetään outona :-) . Kokeilkaa hymyillä enemmän kaupoissa ym. ja harjoitelkaa pientä jutustelua, on mukavaa päivänpiristystä vaikkei muuhun johtaisikaan.

Kaveri on naimisissa miehen kanssa joka kävi kaupassa asiakkaana, kaveri kassalla töissä.

Alkuun flirttiä ja lopulta mies pyysi treffeille.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä, ongelma on myös se, että asumme lähiössä joten olen usein liikkeellä vain jossain farkuissa ja lenkkareissa ja ilman meikkiä - ja silloin aina näen hänet. Olen nätti kun laitan, mutten voi alkaa meikataan sitä varten että näkisin hänet kun piipahdan kaupassa.

En tiedä siis riittääkö pokka, mies on aika komea.

Jos näkisin hänet jossain baarissa niin uskaltaisin jutuille sanoen jotain että "mehän olemme naapureita". Mutta nyt.... enkä edes tiedä onko vapaa.

Siksi tämä taitaa jäädä fantasiaksi.

Tietysti vaatii pokkaa yrittää mitään ei-laittautuneena,mutta voihan olla että mies tykkää luonnollisista naisista.Jos törmäät mieheen kaupassa,voi sielläkin tehdä tikusta asiaa juuri siksi,että olette naamatuttuja valmiiksi.Virität vain keskusteluk,kyllä sen sitten huomaa onko toinen kiinnostunut ja vapaa.

Happyhappy kirjoitti:

Kertoo aika paljon ihmisestä ja porukoista missä pyörii, jos pitää selvinpäin tuntemattomille juttelevia hulluina. Tai pelkää ainakin vaikuttavansa sellaiselta.

Mun piireissä humalahakuista örveltämistä ja kännisäätämistä pidetään outona :-) . Kokeilkaa hymyillä enemmän kaupoissa ym. ja harjoitelkaa pientä jutustelua, on mukavaa päivänpiristystä vaikkei muuhun johtaisikaan.

Haluaisin olla samaa mieltä, mutta kyllähän Suomessa ihmistä pidetään hieman erikoisena tai ainakin kovin impulsiivisena ja ehkä yksinäisenäkin jos alkaa puhua tuntemattomalle. Ehkei nyt kuitenkaan hulluna mutta... outona. Siis jos tämä  juttelu alkaa kaupan kassalla eikä ns. luonnollisessa tilanteessa kuten vaikka yliopiston luennolla.

Niin se vain on. Minuakin on lähestytty kadulla nuorena ja tuotu puhelinnumeroita ja pidin näitä kavereita kyllä ehkä vähän outoina, ikävä kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on alkanut kirjastosta. Hyvä suhde olikin, paras kaikista. Olin sekä aloitteentekijä että se joka mokasi koko jutun :'(

Vau! Mitä sanoit miehelle? Jotain kirjoista varmaankin..... Harmi että päättyi.

Oltiin muutaman viikon aikana törmätty samassa kirjastossa moneen kertaan. Sitten yhdellä kerralla ajattelin että jos se mies taas on siellä, minä menen juttelemaan. Ja siellä se oli!! Sydän hakkasi mutta menin ja sanoin jotain että kylläpä me nyt törmäillään. Kysyin että mitä jos käydään kahvilla joskus. Ja.... mies kieltäytyi!!!!

Voi häpeä. Oli kammottavaa käydä siellä kirjastossa. Luikin hyllyjen välissä. Kunnes noin viikon jälkeen tämä mies tuli vastaan kun olin lähdössä. Hän sanoi menneensä ihan lukkoon silloin aiemmin ja hän pahoitteli asiaa. Juteltiin siltä seisomalta pitkän aikaa ja siitä se lähti :)

Vierailija kirjoitti:

Mun veljeni oli 15 vuotta naimisissa naisen kanssa, jonka auton kolaroi peräänajossa.

Oman puolisoni olen tavannut töissä. Baarista en ole koskaan lähtenyt kenenkään matkaan, haluan tutustua selvin päin.

:-))))  Kunnon tyrmäys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä, ongelma on myös se, että asumme lähiössä joten olen usein liikkeellä vain jossain farkuissa ja lenkkareissa ja ilman meikkiä - ja silloin aina näen hänet. Olen nätti kun laitan, mutten voi alkaa meikataan sitä varten että näkisin hänet kun piipahdan kaupassa.

En tiedä siis riittääkö pokka, mies on aika komea.

Jos näkisin hänet jossain baarissa niin uskaltaisin jutuille sanoen jotain että "mehän olemme naapureita". Mutta nyt.... enkä edes tiedä onko vapaa.

Siksi tämä taitaa jäädä fantasiaksi.

Tietysti vaatii pokkaa yrittää mitään ei-laittautuneena,mutta voihan olla että mies tykkää luonnollisista naisista.Jos törmäät mieheen kaupassa,voi sielläkin tehdä tikusta asiaa juuri siksi,että olette naamatuttuja valmiiksi.Virität vain keskusteluk,kyllä sen sitten huomaa onko toinen kiinnostunut ja vapaa.

Arvaa olenko miettinyt mitä voisin sanoa! Onko tämä tuote hyvä heh heh.... mutta siis ihan oikeasti: mitä hänelle voisi sanoa? Jos en olisi kiinnostunut voisin jotain keksiäkin tuntemattomalle mutta nyt menen ihan puihin kun näen hänet.

Monet jutut ovat siis alkaneet kaupan kassalta niin, että asiakas ja aloitteentekijä on ollut mies. Muakin yritetttiin usein iskeä kun olin tarjoilija, ehkä kassoja ja tarjoilijoita sitten sopii lähestyä?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et vaan uskalla.. poot pot-pot poot pot-pot

Kyllä voisin muuten uskaltaakin, mutta liikun tässä kaupoilla yms. aika usein ihan meikittä lenkkareissa - ei ole siis ulkonäöllistä itsetuntoa...

Ja mitä sanoisin hänelle? MOI?

Olen nainen joten mies voisi mennä tosi hämilleen ja pitää hulluna, kun eiväthän naiset tee kauheasti alotteita. Paitsi just hullut ja juopot.

"Suomen Gallupista päivää, meillä on tällainen testi, jossa suomen parhaat parisuhde-ehdokkaat lähestyvät kansalaisia arkivaatteissa ja laittautumatta. Testin tarkoituksena on mitata sitä, osaavatko suomalaiset havaita parisuhdeloton päävoiton edessään ilman keinotekoisia lisäyksiä. Haluaisitteko osallistua testiin? Siinä on n. 20 kysymystä ja se voidaan käydä läpi kahvikupin ääressä".

Saa käyttää.

M46

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on alkanut kirjastosta. Hyvä suhde olikin, paras kaikista. Olin sekä aloitteentekijä että se joka mokasi koko jutun :'(

Vau! Mitä sanoit miehelle? Jotain kirjoista varmaankin..... Harmi että päättyi.

Oltiin muutaman viikon aikana törmätty samassa kirjastossa moneen kertaan. Sitten yhdellä kerralla ajattelin että jos se mies taas on siellä, minä menen juttelemaan. Ja siellä se oli!! Sydän hakkasi mutta menin ja sanoin jotain että kylläpä me nyt törmäillään. Kysyin että mitä jos käydään kahvilla joskus. Ja.... mies kieltäytyi!!!!

Voi häpeä. Oli kammottavaa käydä siellä kirjastossa. Luikin hyllyjen välissä. Kunnes noin viikon jälkeen tämä mies tuli vastaan kun olin lähdössä. Hän sanoi menneensä ihan lukkoon silloin aiemmin ja hän pahoitteli asiaa. Juteltiin siltä seisomalta pitkän aikaa ja siitä se lähti :)

Tää oli paras näistä stooreista ja kovin realistinen! Juuri noin usein käy, että ihminen menee ihan lukkoon kun tuntematon tulee jutuille eikä edes mieti vaan sanoo paniikissa EI. Tätä juuri pelkään.... Mutta repliikki "mehän törmäillään usein" on ihan hyvä, harmitonkin sopivasti. Ehkä kokeilen sitä vaikkei se sullakaan heti tärpännyt mutta olit kyllä rohkea! ap

Kaksi avioliittoa on tutuissani alkanut noin. Molemmat päättyivät eroon.

Vierailija kirjoitti:

Mun ystäväpariskunta on ollut naimisissa kaksikymmentä vuotta ja romanssi alkoi kaupan kassalta. Tosin tässä niin, että opiskelijapoika oli siis siinä kassalla töissä ja tyttö asiakkaana. Tyttö oli alunperin mun opiskelukaveri siis. Hänelle alkoi tulla yhä enemmän ja enemmän asiaa sinne kauppaan ja kuultiin aina vaan K-kaupan "Mikosta" :) Tietty hulluna tsempattiin, että nyt pyydät sitä treffeille.

Muistelen kuitenkin, että puhelinnumerot eivät vaihtaneet omistajaa siinä kassalla, vaan kohtasivat sitten jossain opiskelijariennossa ja se oli menoa sitten kertalaakista.

Meillä alkoi kahvilan tiskillä Nykyinen mieheni tuli ostamaan Kahvin ja punaisen nortin

Kummasti hän alkoi olla kulmilla kun pääsin töistä pois .Hups muutaman päivän päästä huomasin,että asuukin samassa talossa. Nyt ollaan oltu yhdessä 46v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun veljeni oli 15 vuotta naimisissa naisen kanssa, jonka auton kolaroi peräänajossa.

Oman puolisoni olen tavannut töissä. Baarista en ole koskaan lähtenyt kenenkään matkaan, haluan tutustua selvin päin.

:-))))  Kunnon tyrmäys.

Heh, tavallaan :) Vakuutustietojen vaihdosta se sitten kuulemma lähti. Kummasti oli epäselvää ja piti soitella moneen kertaan :)) Saivat kaksi nyt jo aikuista lastakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä, ongelma on myös se, että asumme lähiössä joten olen usein liikkeellä vain jossain farkuissa ja lenkkareissa ja ilman meikkiä - ja silloin aina näen hänet. Olen nätti kun laitan, mutten voi alkaa meikataan sitä varten että näkisin hänet kun piipahdan kaupassa.

En tiedä siis riittääkö pokka, mies on aika komea.

Jos näkisin hänet jossain baarissa niin uskaltaisin jutuille sanoen jotain että "mehän olemme naapureita". Mutta nyt.... enkä edes tiedä onko vapaa.

Siksi tämä taitaa jäädä fantasiaksi.

Tietysti vaatii pokkaa yrittää mitään ei-laittautuneena,mutta voihan olla että mies tykkää luonnollisista naisista.Jos törmäät mieheen kaupassa,voi sielläkin tehdä tikusta asiaa juuri siksi,että olette naamatuttuja valmiiksi.Virität vain keskusteluk,kyllä sen sitten huomaa onko toinen kiinnostunut ja vapaa.

Arvaa olenko miettinyt mitä voisin sanoa! Onko tämä tuote hyvä heh heh.... mutta siis ihan oikeasti: mitä hänelle voisi sanoa? Jos en olisi kiinnostunut voisin jotain keksiäkin tuntemattomalle mutta nyt menen ihan puihin kun näen hänet.

Monet jutut ovat siis alkaneet kaupan kassalta niin, että asiakas ja aloitteentekijä on ollut mies. Muakin yritetttiin usein iskeä kun olin tarjoilija, ehkä kassoja ja tarjoilijoita sitten sopii lähestyä?

ap

Tiedän tuon puihin menemisen tunteen,olin vähän aikaa sitten samantapaisessa tilanteessa 😲

Ehkä miehen ostioksista saa jutunjuurta,tyyliim "Ai ostat jauhelihas,mitäs kokkaat tänään?"

Rohkeutta se kyllä vaatii,mutta joskus se että ottaa riskin nolata itsensä,todellakin kannattaa😍

Kaksi lyhyttä suhdetta  alkanut bussissa/bussipysäkillä, selvinpäin, keskellä päivää, miehien aloitteesta, Suomessa. Kumpikaan suhde ei siis johtanut mihinkään vakavaan, oli seksipainoitteista.

Mun tutut on yhdessä väärään numeroon menneen tekstarin takia.  (+ Muutama selitysviesti; ei mitään noloa viestiä.)

Miestä oli alkanut kiinnostaa, että millainen nainen siellä toisessa päässä oikien on ja oli ehdottanut treffejä. Nyt varmaan 10 vuotta jo yhdessä ja 2 lasta.

Mulla on alkanut romanssit mm. juurikin bussipysäkillä, kadulla ja mäkkärin kassalla.

Selvinpäin siis ollut sekä itse että toinen näissä tilanteissa (en itseasiassa ole tutustunut humalassa/baarissa ikinä kehenkään).

Olen syntynyt 90-luvun alussa, eli eivät ole mitään "silloin ennen vanhaan" tapahtuneita asioita, vaan 2010-luvulla.:)

Omasta asenteesta ja ihmistyypistäkin riippuvaisia asioita, veikkaan.

Itselläni alkoi "vuosisadan" rakkaustarina ollessani töissä. Olin eräässä ruokapaikassa töissä, ja katsoin jo kameroista takahuoneessa, että sisälle tulee joku erittäin komea, hyvännäköinen mies.

Hymy korvilla astelin kassalle. Miehen huulille levisi hieno ja veikeä hymy, hymykuoppa kera. Vatsassa pyörähti, se oli rakkautta ensisilmäyksellä. En edes muista mitä mies osti, mutta numeron hän kysyi. Tätä ennen varmisti, että olenko sinkku.

Puolitoistavuotta sitten seurustelimme, joka olikin yhtä helvettiä ikävä kyllä.

Miehellä nimittäin oli _toinenkin_ tyttöystävä toisella paikkakunnalla, joka tietenkin selvisi minulle vasta kun olimme tapailleet jonkun aikaa. Väkivaltainenkin kaiken lisäksi. Onneksi pääsin eroon.

Jos jotain olen oppinut, tiedän ainakin minkälaisen miehen haluan, ja minkälaista miestä en halua.. Elämä opettaa.. Ei saa luotta sokeasti kuten minä.

Mua ehkä vähän hämää näissä sinänsä kivoissa kertomuksissa se, että aloitteentekijä on melkein aina mies (paitsi kirjastotyypillä ja sillä komistuksen bussipysäkiltä löytäneeltä). Siis MIES oli asiakkaana ja teki aloitteen, mies norkoili kulmilla....

Muistatteko miten Lipposen Paavokin iski Päivin stalkkaamalla sen pimeitä ikkunoita ja seuraamalla matkoille? Jos nainen tekisi noin, niin sitä pidettäisiin kai tosiaan stalkkerina ja vaikka minä. Miksi mies saa tehdä noin?

Miten nainen saa tehdä sitten aloitteen? Ripsiä räpäyttämällökö?

Voi, tästä ei ehkä oo apua sulle, kun vanhempi mamma kertoo. Mutta olin nuorena ihan samanlainen. Mietin kauheen yksityiskohtaisesti mitä vois jollekin kiinnostavalle sanoa.

Vanhempana kun on tullut matkusteltua ja asuttua ulkomailla, niin sillä ei edes ole väliä "mitä sanoo". Oppii sellaisen tyylin, että "kas ollaan tässä samassa tilanteessa", eikä välitä liikaa seuraako siitä lyhyt keskustelu, pidempi keskustelu vaiko treffipyyntö. Kannattaa mielestäni todeta vaan jotain tosi yksinkertaista, ja kehonkieli molempiin suuntiin kertoo onko kiinnostusta!

Olen muuten kerran nuorena ja ujona kohdannut tulevan seurustelukumppanin työkkärissä. Oltiin katselemassa saman alan koulutusmahdollisuuksista tietoa hetki ennen kuin kyseinen paikka meni kiinni!