Onko oikeasti yksikään romanssi alkanut kaupan kassalta, bussipysäkiltä tms.?

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä, ongelma on myös se, että asumme lähiössä joten olen usein liikkeellä vain jossain farkuissa ja lenkkareissa ja ilman meikkiä - ja silloin aina näen hänet. Olen nätti kun laitan, mutten voi alkaa meikataan sitä varten että näkisin hänet kun piipahdan kaupassa.

En tiedä siis riittääkö pokka, mies on aika komea.

Jos näkisin hänet jossain baarissa niin uskaltaisin jutuille sanoen jotain että "mehän olemme naapureita". Mutta nyt.... enkä edes tiedä onko vapaa.

Siksi tämä taitaa jäädä fantasiaksi.

Minä ulkoilutin aikoinani koiriani verkkareissa, lenkkareissa ja täysin meikittömänä, ja silti muuan mies hakeutui koko ajan juttusille. Lopulta alkoi ehdotella lähempääkin tutustumista.

Valitettavasti tunsin ulkonäöltä myös hänen vaimonsa.

Mutta jos etsit miestä, jonka seurassa voit olla myös ilman meikkiä ja vapaa-ajan vaatteissa, niin se ei todellakaan ole ongelma, että hän näkee sinut lähikaupassa luomuna.

Kuntosalilla alkoi tämä minun elämäni rakkaus. Katsoin heti ovesta sisään tullessa että ompas komea mies minua vastassa. Heh. . Ei siitä sitten mitään tullut, mutta jäi kyllä vahvasti mieleen tämä rakkaus ensisilmäyksellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on alkanut kirjastosta. Hyvä suhde olikin, paras kaikista. Olin sekä aloitteentekijä että se joka mokasi koko jutun :'(

Vau! Mitä sanoit miehelle? Jotain kirjoista varmaankin..... Harmi että päättyi.

Oltiin muutaman viikon aikana törmätty samassa kirjastossa moneen kertaan. Sitten yhdellä kerralla ajattelin että jos se mies taas on siellä, minä menen juttelemaan. Ja siellä se oli!! Sydän hakkasi mutta menin ja sanoin jotain että kylläpä me nyt törmäillään. Kysyin että mitä jos käydään kahvilla joskus. Ja.... mies kieltäytyi!!!!

Voi häpeä. Oli kammottavaa käydä siellä kirjastossa. Luikin hyllyjen välissä. Kunnes noin viikon jälkeen tämä mies tuli vastaan kun olin lähdössä. Hän sanoi menneensä ihan lukkoon silloin aiemmin ja hän pahoitteli asiaa. Juteltiin siltä seisomalta pitkän aikaa ja siitä se lähti :)

Siis noin mulle varmaan just kävisi :) Siis kysyjänä JA kysyttynä. Menisin niin vaikeeksi että änkyttäisin jonkun iham syyn että bussi tyyliin lähtee kolmen minuutin päästä ja seuraavalla en voi mennä.

Siis vaikka haluaisin lähteä!

En tiedä, mutta itse toivoisin sen alkavan (lasten) koulun pihalta:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on alkanut kirjastosta. Hyvä suhde olikin, paras kaikista. Olin sekä aloitteentekijä että se joka mokasi koko jutun :'(

Vau! Mitä sanoit miehelle? Jotain kirjoista varmaankin..... Harmi että päättyi.

Oltiin muutaman viikon aikana törmätty samassa kirjastossa moneen kertaan. Sitten yhdellä kerralla ajattelin että jos se mies taas on siellä, minä menen juttelemaan. Ja siellä se oli!! Sydän hakkasi mutta menin ja sanoin jotain että kylläpä me nyt törmäillään. Kysyin että mitä jos käydään kahvilla joskus. Ja.... mies kieltäytyi!!!!

Voi häpeä. Oli kammottavaa käydä siellä kirjastossa. Luikin hyllyjen välissä. Kunnes noin viikon jälkeen tämä mies tuli vastaan kun olin lähdössä. Hän sanoi menneensä ihan lukkoon silloin aiemmin ja hän pahoitteli asiaa. Juteltiin siltä seisomalta pitkän aikaa ja siitä se lähti :)

Siis noin mulle varmaan just kävisi :) Siis kysyjänä JA kysyttynä. Menisin niin vaikeeksi että änkyttäisin jonkun iham syyn että bussi tyyliin lähtee kolmen minuutin päästä ja seuraavalla en voi mennä.

Siis vaikka haluaisin lähteä!

Mutta hyvät ihmiset, olkaa rohkeita. Vaikka miten jännittäisi. Ei siihen kuole :P Päinvastoin, voitte kohdata jotain arvokasta (mekin olemme siis ystäviä edelleen).

Mulla on alkanut 2 suhdetta siten, että minä olen ollut myyjä/kassa.

Toinen suhde kesti 15 vuotta. Oli elämäni rakkaus. Hän jätti minut, koska ei voinut luottaa minuun. Kaipaan häntä edelleen joka päivä. Erosta kulunut 18 vuotta.

Torilla. Menin ystäväni kanssa torinpoikki pelleillen ja vastaan tuli kaveriporukka. Aloimme jutella ja pelleillä. Siinä oli ihana mies jonka kanssa sitten seurustelin vuosia.

Itse en uskalla kadulla/kaupassa/tms. iskeä miestä jos se mies onkin ihan erilainen ja mentäisiin kahville mutta huomaisin että se on ihan idiootti tai muuta sellaista :D

Pitäisi tietää toisesta edes jotain ennen kuin uskaltaisi pyytää numeroa.

Parhaat jutut on alkanut kun tapaa jonkun miehen kaverin kautta. Silloin tietää toisesta vähän.

Olen joskus nuorempana kadulla antanut numeron söpölle miehelle (tein siis aloitteen) ja kävimme treffeillä mutta se oli ihan kamalaa. Ei tultu ollenkaan juttuun! Hävettää vieläkin kun se koko tilanne oli ihan totaalisen kiusallinen ja nolo. :D

Minun avoliittoni (nyt yli seitsemän vuotta yhteistä taivalta takana) alkoi huoltoaseman kaupan kassalta, emmekä tunteneet toisiamme lainkaan tuota kohtaamista ennen. Eli kyllä se on täysin mahdollista, varsinkin jos molemmat ovat bonganneet toisensa sieltä kaupasta/pysäkiltä jo aiemminkin. Kun kerran onnistuu tuntemattomienkin kesken varsin mainiosti.

Mä olin 34v nätti ja siro yh kun olin lähimarketissa ostoksilla. Tosi söötti mies kurkki mua hyllyjen välistä ja viereiseltä kassalta. Lähti sitten kävelemään samaan suuntaan kuin minä. Minä vaan kiihdytin vauhtia kauhuissani ja kiersin toisen talon kautta kun pelkäsin mennä omaan talooni ettei tuo "hullu" näkisi mihin menen.

Lopulta mies huusi minulle ettei ole mikään sekopää vaan haluaa vain jutella: Eikö sulle ole koskaan tullut tunnetta että olisi vain pakko tutustua toiseen? No lopulta tutustuttiin ja hänestä tuli ihana 8v nuorempi laastarisuhde mun elämääni:D Tapasimme senkin jälkeen ystävinä vielä vuoden kunnes muutin muualle.

Nykyisen mieheni tapasin 22v sitten työhaastattelussa, hän haastatteli ja minä ihmettelin miten joku voi olla niin kipsissä. Oli jo mennyttä miestä;D

Mun ja mun miehen romanssi alkoi täällä vauva palstalla. 😊 Törmättii yhessä keskustelussa ja vaihdettiin sähköpostit ja alettiin juttelemaan ja huomattiin että meillä synkkaa hyvin ja nyt ollaan seurustelu 2v. En itsekkään tajua miten kävi näin hyvä tuuri ja vielä täältä. 😀

Opinnoissa yli 20 vuotta sitten.

Onnellinen nainen kirjoitti:

Mun ja mun miehen romanssi alkoi täällä vauva palstalla. 😊 Törmättii yhessä keskustelussa ja vaihdettiin sähköpostit ja alettiin juttelemaan ja huomattiin että meillä synkkaa hyvin ja nyt ollaan seurustelu 2v. En itsekkään tajua miten kävi näin hyvä tuuri ja vielä täältä. 😀

Tämä oli yksi sympaattisimpia tarinoita tässä ketjussa <3 

Muutenkin ihania juttuja,jos ap on vielä palstalla tai jos joku muu epäröi lähestyä ihanaa tyyppiä, ehdottomasti kannattaa kerätä rohkeutensa,ettei kulje onnensa ohi.

Itselläni on romanssi vasta alkamassa,ei siis vielä tiedä mitä siitä tulee,mutta alkoi niin että kuukauden katselin uudessa työpaikassa työkaveria sillä silmällä ja yritin tehdä tikusta asiaa että pääsen juttelemaan.Sitten alettiin kulkea yhdessä kotiin kun asutaan samalla suunnalla,lopulta tyyppi pyysi treffeille.Selvisi,että hänkin on katsellut minua jo kuukauden,mutta ei ollut varma onko kiinnostus molemmin puolista,joten ei uskaltanut tehdä mitään.Ei nyt ihan sama kuin bussipysäkkikohtaamiset, mutta siis kannattaa ehdottomasti ainakin jotenkin lähestyä ihania tyyyppejä missä vain,jos toinen tykkää takaisin,kyllä se numeron pyytäminen ja treffeille kysyminen sujuu omalla painollaan.

Jos se kerran on naapuri, niin sanot ihan vaan joskus ohimennen "moi naapuri! Oot sen verran kivan näköinen, että lähdetkö kahville rupattelemaan?"

Nelisen vuotta sitten olin harjoittelussa kassalla ja ujo mies kysyi nimeäni. Aloimme juttelemaan Facebookissa ja siitä tuli sellainen kesäjuttu :-D noin 3 kk mittainen. Oli seksiä ja olimme kuin pariskunta, mutta mies ei halunnut kuitenkaan seurustella (onneksi niin, nyt kun mietin :-D)

Jälkeenpäin vähän ällöttää, mies ei todellakaan ollut ulkonäköihanteideni mukainen eikä muutenkaan minun tyyppiäni, mutta olin niin epävarma että annoin mahdollisuuden :-D Minun ei ulkonäköni puolesta tosiaan tarvitsisi olla epävarma, mutta minkäs teet.

'Ällö-setä' korttia ei vielä kukaan ole tuonut tähän  keskusteluun...

Minua ei ainakaan haittaisi jos joku nainen tulisi kaupassa juttelemaan,kaupassa voisi vaikka kysyä,että ostetaanko jäätelöt ja mennään pihalle juttelemaan tai vastaavaa.

Mulla on kyllä sitä vikaa että pitäisi toinen tietää jotenkin ennestään ettei mene ihan puihin.

Tuo meikittömyys ei todellakaan haittaa mitään.

Kaveri jätti käyntikortin hammaslääkärille ja ovat nyt asuneet 5v yhdessä.

Odotan innolla... kirjoitti:

'Ällö-setä' korttia ei vielä kukaan ole tuonut tähän  keskusteluun...

Miten ällö-sedät liittyy romansseihin,jotka ovat alkaneet muualla kuin baarissa? :O

Löysin mieheni kirjastosta. Mutta tuo onkin suomessa asuva ulkomaalainen. Ei suomalaismiehet tule tuollaisissa tilanteissa yleensä juttelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Odotan innolla... kirjoitti:

'Ällö-setä' korttia ei vielä kukaan ole tuonut tähän  keskusteluun...

Miten ällö-sedät liittyy romansseihin,jotka ovat alkaneet muualla kuin baarissa? :O

No eikös niiden ällö-setien pitänyt kytätä ihan  kaikkialla, minne tahansa meneekin...