Te hamstraajat, jotka...
...säästätte kaiken rikkinäisistä sukista eripari kahvikuppeihin; ajatteletto koskaan säästämisvimmassanne niitä, jotka jonain päivänä joutuvat siivoamaan jälkenne ja tyhjäämään kotinne? Vai eikö sillä ole väliä, kun kuitenkin olette silloin jo kuolleet?
Meillä on nyt urakkana appivanhempien kuolinpesän tyhjääminen. Suuri omakotitalo täpötäynnä vuosikymmenien mittaan kertynyttä tavaraa. Kaikki kaapit, komerot, hyllyt, kipot ja lokerot täynnä roinaa ja vaatteita. Siis ihan täynnä. Ei yhtään paljasta pintaa missään. Kaikki on säästetty, kun mistään ei olla maltettu luopua.
Appivanhempien omien tavaroiden lisäksi talosta löytyy myös valtava määrä heidän omien vanhempiensa kuolinpesän tavaraa, kun sieltäkin on kaikki pitänyt säästää.
Ja voi että tuota vaatteiden määrää. Anoppi oli muotitietoinen nainen, joka tykkäsi shoppailusta. Ilmeisesti hän ei kuitenkan malttanut viedä vanhoja vaatteita pois uusien tieltä. Ei ihme että koko talo haisee tunkkaiselle, kun vanhoja tekstiilejä on joka puolella pölyyntymässä.
Itse olen päättänyt, että oma lapseni ei ikinä joudu tähän samaan tilanteeseen, joten kierrätän tai lahjoitan / heitän pois kaiken turhan. Kaikki kunnia edesmenneille appivanhemmilleni, toki rakastan heitä edelleen, mutta nyt juuri pistää vihaksi :(
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Aika vittumainen miniän täytyy kyllä olla jos sureva puoliso ei saa tuoda kotiin mitään muistoksi kuolleesta vanhemmasta
Onko pakko ottaa kaikki niin mustavalkoisesti. "Tuo kaiken mahdollisen romun muovirasioista lähtien" tai "Ei saa tuoda mitään muistoksi", näiden välillä olisi kyllä monta hyvää ja järkevää vaihtoehtoa.
Sata vanhaa Flora-rasiaa ei kenellekään liene mikään rakas muisto.
Vierailija kirjoitti:
Mä kauhulla odotan anopin kupsahtamista. Iso omakotitalo + vielä isommat piharakennukset täynnä tavaraa. Mitään ei heitetä pois. Jatkuvasti vaan haalii lisää.
Hei, jos tämä onkin ovela suunnitelma, että "eipähän ainakaan kukaan toivo ja odota kuolemaani"...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konmaritus on mahdollista, koska konmarittaja uskoo voivansa koska tahansa hankkia uuden poisheittämänsä tilalle. Useat yli 60v ikäiset tietävät, että välttämättä uuteen ei ole varaa. Vanha sukka kelpaa siivoukseen siinä missä mikrokuituliinakin ja vain tuhlailevat miniäs heittävät roskiin hyvää tavaraa.
Meillä ei veljen vaimo päässyt lainkaan tyhjentämään äitini kotia ja siitäkös sota syttyi: miksi hän ei pääse näkemään, mitä kaikkea arvokasta kannamme sieltä pois. Varmaan siksi, että hän ei ole perillinen.
Oletko koskaan käyttänyt mikrokuituliinaa siivoamiseen, jos vanha sukka ajaa mielestäsi saman asian??
Olen. Tiedän siis varsin hyvin, että esim. kenkien pyyhkimiseen vanha sukka kelpaa varsin hyvin ja sen voi samantien heittää roskiin. Mikrokuituliina ei ole kertakäyttöinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen pari hamstraajaa,
molemmat perheenäitejä.
He ovat kykenemättömiä tunnistamaan roskaa, eivätkä sisäistä, että jokaisella käyttöesineellä on käyttöikä,
jonka jälkeen se on syytä heittää roskikseen.
Heidän kotinsa on täynnä haisevia, kulahtaneita lumppuja,
lehtiä, purkkeja, vanhoja papereita, rikkinäistä romua, rikkinäisiä esineitä, haisevia astioita, homeisia loppuunhiutuneita tavaroita ja toukkiakuhisevia jauhoja, kasoittain löyhkäävää likapyykkiä,
toisella on lisäksi vihertäviksi mädäntyneitä ruokia lattiat täynnä.
Mitään kodinhoitotaitoja ei ole.
Ruoka syödään kylmänä suoraan paketista, koska hella ja uuni on täynnä saastaa ja tavaraa. Vessa on tukossa ja kylpyhuone täynnä likaista, homeista lumppua.
Miten joku kehtaa vihjaistakaan ap:lle, että hän "ei saa heittää pois toisten tavaroita"?
Ette edes tiedä, mitä se hamstraus-niminen tauti tarkoittaa.Itse hermoilen näiden perheiden lasten takia, ja äitien tietysti myös. Ei voi olla kovin onnellista elämää.
Nämä perheenjäsenet haisevat itsekin kauttaaltaan pistävästi lumpulta ja pahentuneelta ruoalta,
sekä suoraan sanoen ulosteelta.
Opettajatkin ovat väsyneet tilanteeseen ja soittelevat koteihin - ei tulosta.
Ei kaikkea tarvitse säästää!
Ihmiset heittävät aivan liian vähän huonoa tavaraa roskiin. Moni kellarikomero esimerkiksi on pelkkä roskasäiliö. Kun ei raaski heittää loppuunkäytettyä pois.
Kaikki roskiin vaan ja äkkiä.Herranjumala tee lastensuojeluilmoitus! Tuo on lapsille epäterveellinen asuinympäristö
En ole ilmiantaja.
Minusta on halpamaista soitella heti viranomaisille, jis lapsia kuitenkin kohdellaan hyvin.
Näitä lapsia kuljetellaan harrastuksiin ja heille ostetaan leluja & viedään erittäin usein ulos syömään. Ei lyödä tai jätetä yksin, kodeissa ei ole koskaan alkoholia.
Likaisuus suututtaa, koska he asuvat naapurissa ja ovat tartuttaneet meillekin tuhohyönteisiä. Rauhoitan kuitenkin itseni, väkisin, enkä soittele suutuspäissäni mihinkään, vaan puhdistan ja myrkytän oman kotini.
Epätoivo tosin alkaa pilkistää...
Siivousapuni ei kelpaa näille perheille, en kuulemma tiedä mikä on heille roska.
Kouluterveydenhoitajaan otin kerran yhteyttä, kun näiden lasten täitä ei osattu/ jaksettu hoitaa pois. Tarkistin itse naapurin lasten päät, kun olivat meillä leikkimässä ja ostin täigeeliä heillekin.
Ikävä kyllä äiti ei hoitanut sitä omaa päätään lainkaan. Tällä hetkellä rajoitan lasten yhdessäleikkimistä. Tuntuu väärältä ja ilkeältä soittaa lastensuojeluun.
Kun kieltäytyy myös perinnöstä, niin ei miniöiden tarvitse vaivautua myöskään siivoamaan kuolleen jäämistöä, tappeluhan niistä rojuista useimmissa kuolinpesissä lopulta tulee.
Toisaalta on hyvä, jos huusholli on täynnä rojua, ne voi kipata nopeasti kaatopaikalle meneviin.
Meillä on ongelmana appivanhempien lapset. Vaikka tavara on ihan krääsää, niin aina löytyy joukosta joku jonka mielestä juuri tuo paita tai maljakko pitää säästää.
Jokainen voi kuvitella, miten käyttökelpoisia noin 90-vuotiaitten vanhat vaatteet ovat. Tai miljoonat rihkamapikkuesineet ja lastenlasten piirustukset, jotka ovat haalistuneet seinillä. Tilanne siis se, että edesmenneitten appivanhempien asunnosta ei ole maltettu heittää mitään pois. Vuotava kastelukannukin on arvokas aarre.
Toi on just tota, kun ihmiset asuu iän kaiken samassa paikassa. Itse olen muuttanut suht usein, joten ylimääräistä roinaa ei ole, vaan ne on aina hävitetty muuttojen yhteydessä. Enkä muutenkaan ymmärrä tuota, että tavarat pitää säilyttää vaikkei niitä käyttäisikään!
Tykkään avarasta asunnosta, joten kotonakaan ei ole liikaa huonekaluja tai roinaa - mun lapset ei siis toivottavasti joudu moista kokemaan kuin ap!
Harva varmaan ihan kaikkea säästää. Itse ajattelen ekologisesti, ja jos jotain olen hankkinut, pyrin käyttämään sen loppuun asti. Tietysti järjen rajoissa, eli liian pieniä housuja en säästele jne. Mutta eriparikupeistakin voi juoda, ei ole pakko heivata niitä ja ostaa yhtenäisiä astiastoja. En ole vaihtanut kännykkää uuteen malliin, vaikka se on hidastunut ja akku heikentynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ajattele perillisiä. Multa jää sen verran riihikuivaa rahaakin perinnöksi, että sillä kuitataan kevyesti palvelu, jossa joku firma tyhjentää koko mun asuntoni maksua vastaan.
En minäkään tavaroiden määrän rajaamisella perillisiäni ajattele. Itsekkäänä ihmisenä oma viihtyvyys on etusijalla.
Siispä kummallakaan meistä ei jää perillisille mitään aloituksessa kuvattua ongelmaa. Oikeastaan voisin testamentata irtaimistoni sekä asunnon tyhjentämiseen tarvittavan summan jollekin ulkopuoliselle, sen verran kuitenkin antiikkia ja arvotavaraakin huushollista löytyy. Perillisille jäisi vain tyhjä asunto, jonka voisivat pistää myyntiin. Eikä mahdollisia miniöitäkään ärsyttäisi anopin irtaimisto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ajattele perillisiä. Multa jää sen verran riihikuivaa rahaakin perinnöksi, että sillä kuitataan kevyesti palvelu, jossa joku firma tyhjentää koko mun asuntoni maksua vastaan.
En minäkään tavaroiden määrän rajaamisella perillisiäni ajattele. Itsekkäänä ihmisenä oma viihtyvyys on etusijalla.
Siispä kummallakaan meistä ei jää perillisille mitään aloituksessa kuvattua ongelmaa. Oikeastaan voisin testamentata irtaimistoni sekä asunnon tyhjentämiseen tarvittavan summan jollekin ulkopuoliselle, sen verran kuitenkin antiikkia ja arvotavaraakin huushollista löytyy. Perillisille jäisi vain tyhjä asunto, jonka voisivat pistää myyntiin. Eikä mahdollisia miniöitäkään ärsyttäisi anopin irtaimisto.
Ihan sama ajatus juolahti mieleeni. Toisaalta omat vanhempani ovat ruvenneet jakamaan niitä parempia tavaroita sukulaisille jo hyvissä ajoin. Itse yritän kyllä pitää tavaroiden määrän kohtuullisena, mutta kieltämättä joskus harmittaa luopua joistakin nostalgisista esineistä vaikka niille ei käyttöä olisikaan.
Kyllä kunnioittaisin vanhuksen hamstrauksia, jos ne eivät ole terveysriskiksi muodostumassa. Aika halvalla saa palkattua jonkun raivaamaan roinat sitten kuoleman jälkeen. He ovat eläneet pula-ajan ja sitten se tavarapaljouden ihanuus on varmaan jotain alitajuista pelkoa, että voi taas tulla joku tilanne, että joutuu taas elämään yhdellä rikkinäisellä kenkäparilla jne. Kai se roju jonkunlaista turvaa tuo elämään. Ja mistäpä sen tietää näinä aikoina, ei se ihan mahdoton ajatus ole, että joku kriisi yllättää.
Vierailija kirjoitti:
Mikä oikeus sinulla on tuhota appivanhempiesi omaisuutta? Et ole edes perillinen.
Voi kun noiden rojujen tuhoaminen olisi oikein joku OIKEUS, ikävä kyllä se on monesti myös miniälle velvollisuus, kun ei tuollaisia isoja hamstraajien omakotitaloja kukaan putsaa yksinään.
Työni puolesta olen käynyt lukemattomissa ikäihmisten kodeissa ja ai perhana miten käykin perillisiä sääliksi joissakin paikoissa, aika monissakin. Ikivanhaa lumppua, lukemattomia kirjoja, rikkinäisiä astioita, pannuja, arvotonta toritaidetta niin että asunto on jo melkein terveysriski palokuorman ja pölyn vuoksi. Monesti talot vielä umpihomeisia pahviseinäisiä hökkeleitä, ei ihme jos lopulta perikunta jää miinukselle jos tunnollisesti maksaa kaikki kierrätyskulut, kun ei talosta saa käytännössä yhtään mitään.
Mielenkiintoinen ketju ollut lukea.
Itse olen ollut vuosia hamsteri ja nyt olen muutaman vuoden yrittänyt raivata pois ja kaapeista löytyy nolojakin mitä säilönyt, mutta itselleni ollut mukavaa penkoa tavaroita joita ei enää muistanut.
Samoin isot lapsemme on omia vanhoja leluja saaneet raivata ja muistella niitä eli omalla tavallaan suosittelen hamstraamaan jotain muistojakin.
Tässäkin nyt menee osalla pointti ohi. On ihan ok, että sitä tavaraa on. Mutta satoja flora-rasioita ei tarvitse kukaan. Eikä niitä puhkipiertyjä verkkareita eikä niitä auringon polttamia verhoja, jotka on ollut ikkunassa viimelsi 1962. Edes jos noista käyttökelvottomista esineistä jos hankkiutuisi eroon, eikä alkaisi niitä hilloamaan nurkissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa kaikki on pelkkää romua. Tunnetko itse lainkaan esimerkiksi antiikkia, vaatteita tai astioita?
Noihinkin hommiin saa ammattilaisilta apua, mikään pakko ei ole kuolinpesää itse tyhjentää.
Moni kuvittelee kaiken vanhan olevan arvokasta antiikkia.
Voin kertoa, että ei ole.Missä niin sanoin? Viime vuonna joku osti kirppikseltä Sarpanevan Bambu-maljakon vitosella, arvo yli tuhat euroa. Tänään kerrottiin brittiläisestä 10 punnan kirpputorilöydöstä, 400 000 arvoisesta antiikkitimanttisormuksesta jota omistaja piti rihkamana. Siksi kannattaa oikeasti käyttää asiantuntijoita , jos ei tunnista muuta kuin muumimukit ja mariskoolit.
Just näin! Itse hävitin mummoni tavaroita ajalla ennen tietokoneita ja nyt kun olen perehtynyt puoliantiikkiin niin harmittaa penteleesti, niin moni arvotavara meni ihan pilkkahinnalla kirppiksellä. Ja jos ei tavaroilla olekaan antiikki- tai edes puoliantiikkiarvoa, sillekin voi uusi omistaja löytyä, kun vaan ihmiset viitsisi laittaa ilmoituksia nettiin tai lehtiin mihin tahansa. Moni tulisi ilmaiseksi hakemaan pois kun annettais mahdollisuus. Kaatopaikan pitäisi olla ihan vihonviimeinen loppusijoituspaikka tavaroille ja sehän maksaa. Miksi ei siis ennemmin lahjottaisi pois. Mikä yhdelle on silkkaa roskaa on toiselle aarre. Joku tuossa kertoi että kaapit oli täynnä pestyjä jogurttipurkkeja, niitäkin joku taimikasvattaja veisi mielellään pois :D
Isoäitini kätki satasen (markan) seteleitä pitkin kotiaan, joten sieltä ei kärrätty mitään kaatopaikalle varmistamatta, että samalla ei mennyt rahaa. Eläkettä ei ollut säästössä euroakaan, mutta kodistaan löytyi noin 40 000 markkaa eli 400 seteliä.
Minä suorastaan RAKASTAISIN tyhjentää kuolinpesiä, mitä aarreholveja, vuosikymmenien takaa!!!
Mitä enemmän tavaraa, sitä kiinnostavampi, paitsi jos suurin osa on jätettä ja haisee. Varsinkin jos perilliset ei ymmärrä antiikin päälle mitään ;)
Itse olen yksinelävä, mutta tulee silti ajateltua tuotakin. En ole minimalisti, mutta yritän varoa, ettei tavaraa nyt ihan älyttömästi kuitenkaan kertyisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen pari hamstraajaa,
molemmat perheenäitejä.
He ovat kykenemättömiä tunnistamaan roskaa, eivätkä sisäistä, että jokaisella käyttöesineellä on käyttöikä,
jonka jälkeen se on syytä heittää roskikseen.
Heidän kotinsa on täynnä haisevia, kulahtaneita lumppuja,
lehtiä, purkkeja, vanhoja papereita, rikkinäistä romua, rikkinäisiä esineitä, haisevia astioita, homeisia loppuunhiutuneita tavaroita ja toukkiakuhisevia jauhoja, kasoittain löyhkäävää likapyykkiä,
toisella on lisäksi vihertäviksi mädäntyneitä ruokia lattiat täynnä.
Mitään kodinhoitotaitoja ei ole.
Ruoka syödään kylmänä suoraan paketista, koska hella ja uuni on täynnä saastaa ja tavaraa. Vessa on tukossa ja kylpyhuone täynnä likaista, homeista lumppua.
Miten joku kehtaa vihjaistakaan ap:lle, että hän "ei saa heittää pois toisten tavaroita"?
Ette edes tiedä, mitä se hamstraus-niminen tauti tarkoittaa.Itse hermoilen näiden perheiden lasten takia, ja äitien tietysti myös. Ei voi olla kovin onnellista elämää.
Nämä perheenjäsenet haisevat itsekin kauttaaltaan pistävästi lumpulta ja pahentuneelta ruoalta,
sekä suoraan sanoen ulosteelta.
Opettajatkin ovat väsyneet tilanteeseen ja soittelevat koteihin - ei tulosta.
Ei kaikkea tarvitse säästää!
Ihmiset heittävät aivan liian vähän huonoa tavaraa roskiin. Moni kellarikomero esimerkiksi on pelkkä roskasäiliö. Kun ei raaski heittää loppuunkäytettyä pois.
Kaikki roskiin vaan ja äkkiä.Herranjumala tee lastensuojeluilmoitus! Tuo on lapsille epäterveellinen asuinympäristö
En ole ilmiantaja.
Minusta on halpamaista soitella heti viranomaisille, jis lapsia kuitenkin kohdellaan hyvin.
Näitä lapsia kuljetellaan harrastuksiin ja heille ostetaan leluja & viedään erittäin usein ulos syömään. Ei lyödä tai jätetä yksin, kodeissa ei ole koskaan alkoholia.
Likaisuus suututtaa, koska he asuvat naapurissa ja ovat tartuttaneet meillekin tuhohyönteisiä. Rauhoitan kuitenkin itseni, väkisin, enkä soittele suutuspäissäni mihinkään, vaan puhdistan ja myrkytän oman kotini.
Epätoivo tosin alkaa pilkistää...
Siivousapuni ei kelpaa näille perheille, en kuulemma tiedä mikä on heille roska.
Kouluterveydenhoitajaan otin kerran yhteyttä, kun näiden lasten täitä ei osattu/ jaksettu hoitaa pois. Tarkistin itse naapurin lasten päät, kun olivat meillä leikkimässä ja ostin täigeeliä heillekin.
Ikävä kyllä äiti ei hoitanut sitä omaa päätään lainkaan. Tällä hetkellä rajoitan lasten yhdessäleikkimistä. Tuntuu väärältä ja ilkeältä soittaa lastensuojeluun.
et oo tosissasi. ei se pelkästään ole hyvää vanhemmuutta että on ystävällinen lapsille ja antaa ruokaa, hyvin kohteluun ja perustarpeista huolehtimiseen kuuluu myös se puhtaudesta ja terveydestä huolehtiminen. tee nyt hyvä ihminen se ilmoitus, ei se ole mitenkään ilkeää vaan tarkoitus hankkia heille apua. ei tuo nyt ihan terveeltä kuulosta.
"Joku tuossa kertoi että kaapit oli täynnä pestyjä jogurttipurkkeja, niitäkin joku taimikasvattaja veisi mielellään pois"
Tässä kiteytyy hamstraajien logiikka. Jos jollekin tavaralle voi keksiä mitä tahansa käyttöä, tavara kannattaa tämän logiikan mukaan säästää. Ja kas, sitten koko koti ja komerot ja kellarit ja mökit ja autotallit ovat täynnä jugurttipurkkeja - joita ei koskaan käytetä mihinkään.
Tunnistan sukupolven, jonka mielestä kuluneita t-paitoja voi ihan hyvin käyttää yöpaitoina ja kun ne ovat niin kuluneita, ettei niitä voi käyttää enää yöpaitoina, niistä saa lattiarättejä jne.
Mutta kuinka monta lattiarättiä ihminen tarvitsee?
Mitäs ihmettä? Kirppiksiä ja kierrätyskeskuksia on joka kaupungissa, ja hommahan vain kehittyy koko ajan nettikirppareiden ja Facebookin kirppis-, vaihto- ja lahjoitusryhmien myötä. Kierrätys on tosi suosiossa ja helppoa. Käytettynä (tai joltain käyttämättä jääneenä) voi ostaa lähes mitä vain, kodinkoneista ja merkkivaatteista vaikka kestositeisiin asti, jos haluaa.
En ymmärrä, mitä tarkoitat "tukemisella". Valtionko pitäisi maksaa kierrättäjille?
Johan siinä on tarpeeksi "tukea", kun uudenveroista ja joskus käyttämätöntäkin tavaraa saa eri kierrätyspaikoista paljon halvemmalla kuin kaupasta.
Ja onhan kierrätysmateriaalin keräys hienosti järjestetty Suomessa. Sinne vain lasin-, metallin-, tekstiilin- ja muovinkeräykseen kaikki tarpeeton roina, vaikka olisikin "vielä periaatteessa ehkä käyttökelpoinen, jos joskus tarvitsee". Siellä niistä on vielä oikeaa hyötyä.