Mikä on hoikan naisen painoindeksi?

Yksi tuttu, joka on 180cm, näyttää hoikalta jopa painoindeksillä 25. Johtuu varmaan siitä, että pitkät raajat luovat hoikan vaikutelman.

Up

Eräällä suomalaisella tubettajalla se on 0.

Hoikan, mutta isoluisen, perus-av-mamulin painoindeksi on 25-30.

Vierailija kirjoitti:

Siroluisella ja isoluisella on eri ihannepaino, sanoohan sen järkikin että jos luut ovat monta senttiä leveämmät niin niiden päällä on vastaavasti enemmän, noh, ihmistä. Rotevalla sama paino jakautuu laajemmalle kuin sirolla, joten sirorakenteinen näyttää läskiltä siinä painossa, jossa isoluinen on vain vähän pehmeä.

Miksi alapeukku? Yleensä ihmiset sentään tajuavat, että samalla logiikalla pidemmät luut => pidempi ihminen => enemmän massaa.

Leveyssuunnassa luut ovat ilmeisesti joidenkin ihnisten käsityksen mukaan painottomia, tai ainakaan niitä ympäröivä kudos ei voi olla kuin läskiä. :,D

Vierailija kirjoitti:

Ennen painoindeksiä, ihannepainon sanottiin olevan pituus miinus 105-110. Eli 170 cm pitkällä 60-65 kg on sopiva paino.

Juuri näin. Nykyään tosin lihavuus on normaalia, joten tuo harvan kohdalla pitää enää paikkansa.. T. 170cm, 62kg.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siroluisella ja isoluisella on eri ihannepaino, sanoohan sen järkikin että jos luut ovat monta senttiä leveämmät niin niiden päällä on vastaavasti enemmän, noh, ihmistä. Rotevalla sama paino jakautuu laajemmalle kuin sirolla, joten sirorakenteinen näyttää läskiltä siinä painossa, jossa isoluinen on vain vähän pehmeä.

Miksi alapeukku? Yleensä ihmiset sentään tajuavat, että samalla logiikalla pidemmät luut => pidempi ihminen => enemmän massaa.

Leveyssuunnassa luut ovat ilmeisesti joidenkin ihnisten käsityksen mukaan painottomia, tai ainakaan niitä ympäröivä kudos ei voi olla kuin läskiä. :,D

Hyvä, että joku tajuaa tämän. Itse en ole koskaan ajatellut, että "isot luut" tarkoittaa, että ne luut painaa enemmän, vaan juuri tätä, että leveämmän luuston ympärillä on luonnollisesti enemmän massaa, koska ihminen ei ole ontto.

Painoindeksin sijaan kannattaisi mitata vyötärönympärys. Siinä kohdalla kun ei ole

 luita hämäämässä mittaustuloksia. Naisen tavoitearvo on alle 80cm, miehellä alle 94cm.

http://www.painoindeksi.org/vyotaronymparys/

Olin hoikka painoindeksissä 21 (165 cm ja 57 kg). Normaalipainoni on kuitenkin 60-62 kg. Olen kai sitten tuomittu olemaan "normaali".

Kaivan tän vanhan ketjun kun asia on nyt mietityttänyt painon lähdettyä vähän yllättäen lipsumaan alaspäin imetystä lopetellessa.

Olen 161 cm pitkä ja rakenteeltani jotenkin vanttera ja androgyyni, leveäharteinen ja pienirintainen ainakin, mutta siis jotenkin tuntuu että alhaisissakaan painoissa en ole ollut yhtään hento vaan silti tämmöinen ihme jäpikkä. Enemmän kettuterrieri kuin whippet, jos sallitte koira-analogian.

Nuorena mutta täyden pituuden jo saavuttaneena olin ensin jonkin aikaa 48-49-kiloinen, normaalipainon alarajan tuntumassa siis, ja jotenkin muistikuva on se että en minä mitenkään erityisen pieni silloinkaan ollut. Sitten paino nousi 52:een jossa se oli hyvän aikaa ja tuntui mukamas tosi pullealta olo. Mutta aikuisiällä (n. ikävuodesta 23->) paino on ollut jossain 60 tuntumassa, maksimissaan taisi olla 64. Eli kai vielä juuri normaalipainon puolella, mutta silloin olin kyllä jo varsin tanakka.

Nyt vähän yllättäen paino lipuu hiljalleen alaspäin kun imetys alkaa loppua, tällä hetkellä aamupaino on 57 kilon tuntumassa ja siis tunnen itseni ihan hoikaksi! Vaikka järjellä ajateltuna tiedän että nyt olen vasta sellaisessa hyvässä peruspainossa ja hoikkuuteen on vielä useampi kilo matkaa, laihuuteen kymmenen.

Liekö se sitten tätä aikuisuutta vai onko lapsen saanti muuttanut kehon mittasuhteita, mutta tosi vaikea ajatella että olisin mitenkään hyvävointinen siellä BMI 18 kieppeillä. Mitä te alle 20-BMI:ssä olevat neljääkymmentä ikävuotta lähestyvät naiset tuumaatte, pysyttekö helposti siinä painossa, oletteko energisiä ja mikä on vartalotyyppinne?

Oli joskus 16, vaan reilusti alipainoinen..

En muista ulkoa. Te jotka muistatte, laskekaa mun, mä oon hoikka/laiha. 157cm ja 48 kg.

Vierailija kirjoitti:

Kaivan tän vanhan ketjun kun asia on nyt mietityttänyt painon lähdettyä vähän yllättäen lipsumaan alaspäin imetystä lopetellessa.

Olen 161 cm pitkä ja rakenteeltani jotenkin vanttera ja androgyyni, leveäharteinen ja pienirintainen ainakin, mutta siis jotenkin tuntuu että alhaisissakaan painoissa en ole ollut yhtään hento vaan silti tämmöinen ihme jäpikkä. Enemmän kettuterrieri kuin whippet, jos sallitte koira-analogian.

Nuorena mutta täyden pituuden jo saavuttaneena olin ensin jonkin aikaa 48-49-kiloinen, normaalipainon alarajan tuntumassa siis, ja jotenkin muistikuva on se että en minä mitenkään erityisen pieni silloinkaan ollut. Sitten paino nousi 52:een jossa se oli hyvän aikaa ja tuntui mukamas tosi pullealta olo. Mutta aikuisiällä (n. ikävuodesta 23->) paino on ollut jossain 60 tuntumassa, maksimissaan taisi olla 64. Eli kai vielä juuri normaalipainon puolella, mutta silloin olin kyllä jo varsin tanakka.

Nyt vähän yllättäen paino lipuu hiljalleen alaspäin kun imetys alkaa loppua, tällä hetkellä aamupaino on 57 kilon tuntumassa ja siis tunnen itseni ihan hoikaksi! Vaikka järjellä ajateltuna tiedän että nyt olen vasta sellaisessa hyvässä peruspainossa ja hoikkuuteen on vielä useampi kilo matkaa, laihuuteen kymmenen.

Liekö se sitten tätä aikuisuutta vai onko lapsen saanti muuttanut kehon mittasuhteita, mutta tosi vaikea ajatella että olisin mitenkään hyvävointinen siellä BMI 18 kieppeillä. Mitä te alle 20-BMI:ssä olevat neljääkymmentä ikävuotta lähestyvät naiset tuumaatte, pysyttekö helposti siinä painossa, oletteko energisiä ja mikä on vartalotyyppinne?

Miksi sinun tulisi olla noin alhaisessa BMI:ssä, jos se ei tunnu itsellesi luontaiselta? Ihmiset ovat erilaisia ja suurin osa suomalaisista naisista ei ole niin siroja, että näyttäisivät hyvältä noin laihana - puhumattakaan siitä että olisi tervellistä kituutella niukalla ravinnolla, jos se laihuus ei tule luonnostaan.

Ja itse siis olen geneettisesti laiha ja olen voinut syödä aina niin paljon kuin ikinä vain tekee mieli ja BMI:ni ei ole silti noussut ikinä yli 18, vaikka olen jo 35-vuotias. Minä en ymmärrä käsitettä "liikaa syöminen", se on itselleni yksinkertaisesti mahdotonta, en jaksa syödä niin paljon että painoni nousisi. Kerron tämän siksi että ymmärtäisit että jos sinulta vaatii kovaa työtä saada laskettua BMI:si alle tietyn rajan niin se tarkoittaa että se paino ei ole sinulle luontainen eikä sinun kuulu tavoitella niin alhaista painoa, todennäköisesti näytät myös paljon paremmalta kun et ole laiha. Saman olen joutunut myös itse hyväksymään, minusta ei tule ikinä naisellisen muodokasta enkä jaksa uhrata koko elämääni pelkälle syömiselle, että saisin nostettua BMI:ni sellaiseksi joka on muiden mielestä hyväksyttävä, kun voin tässäkin painossa ihan hyvin.

Okei aivan oikeassa, ei minun varmasti tarvitsekaan tavoitella sitä normaalipainon alarajaa enkä edes sitä tarkoittanut vaikka ilmaisin itseäni varmaan huonosti. Tämä vain tuli mieleen kun huomasin että tuntuu hoikemmalta > oho paino on 57 > miten voi tuntua hoikalta kun tämä sama keho on ollut myös sen 48 kiloa aikanaan ilman ihmeempää laihuuden maininkiä. Mutta ehkä se oli se nuoruus vaan 😄

Tästä aloin sitten miettiä hyvin hoikkia aikuisia naisia, teitä luontaisia whippettejä, ja totesin ettei niitä ole tuttvapiirissäni ja harvemmin kai muutenkaan tulee vastaan. Niin siis ihan vaan mielenkiintoista että miten se homma teillä toimii. Kiitos kun kerroit!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siroluisella ja isoluisella on eri ihannepaino, sanoohan sen järkikin että jos luut ovat monta senttiä leveämmät niin niiden päällä on vastaavasti enemmän, noh, ihmistä. Rotevalla sama paino jakautuu laajemmalle kuin sirolla, joten sirorakenteinen näyttää läskiltä siinä painossa, jossa isoluinen on vain vähän pehmeä.

Miksi alapeukku? Yleensä ihmiset sentään tajuavat, että samalla logiikalla pidemmät luut => pidempi ihminen => enemmän massaa.

Leveyssuunnassa luut ovat ilmeisesti joidenkin ihnisten käsityksen mukaan painottomia, tai ainakaan niitä ympäröivä kudos ei voi olla kuin läskiä. :,D

Hyvä, että joku tajuaa tämän. Itse en ole koskaan ajatellut, että "isot luut" tarkoittaa, että ne luut painaa enemmän, vaan juuri tätä, että leveämmän luuston ympärillä on luonnollisesti enemmän massaa, koska ihminen ei ole ontto.

Joo mut mä voin kertoo sulle että sen 200 kg luut ei ole siellä ihon tuntumassa vaan 1,5 metriä siellä läskin sisällä. Ei se paino siellä luurangon sisällä ole. Ja juuri nämä tapaukset selittää olevansa "isoluisia".

Mun BMI on 11! Voitanko nyt jonku mammiksen hoikkuuspalkinnon? Niin?

Salihirmumuskelimörssärinä vastaan että 172/88 on oikein hyvä paino. Rasva ei näy lainkaan ulospäin ja vain terveet lihakset erottuu jäntevässä ja notkeassa vartalossa.

Vierailija kirjoitti:

Siroluisella ja isoluisella on eri ihannepaino, sanoohan sen järkikin että jos luut ovat monta senttiä leveämmät niin niiden päällä on vastaavasti enemmän, noh, ihmistä. Rotevalla sama paino jakautuu laajemmalle kuin sirolla, joten sirorakenteinen näyttää läskiltä siinä painossa, jossa isoluinen on vain vähän pehmeä.

Juuri siksihän tuo BMI-taulukko antaa suuret painonvaihteluvälit. Ja voin myös kertoa, että jos yli 65-vuotiaan naisen BMI on alle 20 niin hän ei ole ainoastaan ruma korppu, vaan todennäköisesti myös fyysisesti sairas.

Vierailija kirjoitti:

Salihirmumuskelimörssärinä vastaan että 172/88 on oikein hyvä paino. Rasva ei näy lainkaan ulospäin ja vain terveet lihakset erottuu jäntevässä ja notkeassa vartalossa.

Wow. Olen aktiivinen salitreenaaja 171/58. Olen aina tiennyt että en saa helposti lihasta, mutta en mä tiennyt että olen näin lahjaton. Ei tähän runkoon kyllä 30 kiloa lihasta pystyisi rakentamaan. Olen onnellinen jos saan kolme.

Vierailija kirjoitti:

Yksi tuttu, joka on 180cm, näyttää hoikalta jopa painoindeksillä 25. Johtuu varmaan siitä, että pitkät raajat luovat hoikan vaikutelman.

Perinteinen painoindeksi taitaa muutenkin hieman heittää jos jos on pitkä tai lyhyt. Pätee parhaiten noin 165-170 cm pituudessa mielestäni. Johtuu juurikin siitä että ihmisen mittasuhteet ei muutu suoraviivaisesti pituuden muuttuessa.