Kannattaako minun suorittaa opiskelut loppuun?
Olen nyt 36-vuotias, oikis jäi kesken mielenterveysongelmien takia. Oman alan työkokemusta pari hassua pätkää, niistäkin vuosia. Olisin 38 kun valmistuihin. Näinköhän minut joku vielä palkkaisi. Niitä mielenterveysongelmia en ainakaan halua työhaastatteluissa esiin nostaa, eikä ole lapsiakaan joilla selitellä tätä fiaskoa.
Kannattaisiko vaan vaihtaa alaa?
Kommentit (37)
En sanonut olevani ikisinkku enkä sanonut ikisinkkuuden olevan ongelma. Toivoisin asiallisia vastauksia mielestäni ihan asialliseen kysymykseen.
Ap
Opiskele loppuun. Uskon että työllistyt kyllä. Jos et Suomessa niin ulkomailla.
Totta kai kannattaa opiskella loppuun koska saat ne nopeammin valmiiksi kuin alusta aloitetut. Paitsi jos haluat vaihtaa alaa!
Ehdottomasti kannattaa, jos oikeustiede kiinnostaa sinua. Nykyaikana 38-vuotias on vielä nuori ihminen. Pari vuotta menee nopeasti.
Saatko jatkettua koulua vai pitääkö hakea sisälle? Onko mt-ongelmia nyt? Mites valmistumisen jälkeen? Onko sairaus uusiva?
Miksei kannattaisi. Mutta ota realistisempi aikataulu valmistumiselle. - Jos opinnoista on jo kulunut useampi vuosi ja olet saanut kasaan vain vähän opintoja tähän mennessä, niin älä kuvittele että nyt voisit muuttaa kaiken heti tai hyvin vaivattomasti saattaa valmiiksi. - Toki se voi olla mahdollista. Mutta jos suhtaudut opintojen loppuun saattamiseen rauhallisemmin, niin et joudu pettymään ja sitä kautta ajaudu lukkoon jollei kaikki menekään "heti" kuin strömsössä. - liian vanha et ole jatkamaan opintojasi loppuun.
Jos ala ei kiinnosta niin kannattaa vaihtaa alaa, jos kiinnostaa niin ei muuta kuin koulunpenkille.
En tiedä. Itse valmistun aivan samassa tilanteessa 35-vuotiaana ja pelkään kuollakseni, että olen liian vanha ensimmäisiin oman alan töihin. Mutta teen nyt tuon gradun pois, olenpahan sitten edes jotain elämässäni saanut aikaiseksi.
Totta kai kannattaa. Sittenhän sinulla on tuoreet maisterin paperit. Se on paljon parempi vaihtoehto kuin että olisit valmistunut 10 vuotta sitten ja ollut sen jälkeen koko ajan pois työelämästä.
Siskoni teki lapset ja asui ulkomailla vuosikymmenen. Opiskeli loppuun lähempänä 40 vuotta ja pääsi heti alansa töihin.
Jos ala kiinnostaa ja voimavaroja löytyy, ilman muuta kannattaa opiskella loppuun. Muutoin alanvaihto. Olet vielä nuori ja sinulla on elämä edessäsi :)
Tässä lisää motivaatiota oikeustieteen opiskeluun:
1. Juristeista voi tulla superneuvonantajia, kun he työskentelevät keinoälyn kanssa, kertoo Stanford Law’n Legal Design Labin johtaja
https://pro.almatalent.fi/juristikirje/2016/12/tutkija-margaret-hagan/
2. Juristien työllisyys parani kymmenen kuukautta peräkkäin
https://pro.almatalent.fi/juristikirje/2017/01/juristien-tyottomyys-mar…
3. Juristien määrä julkisella sektorilla kasvanut
https://pro.almatalent.fi/juristikirje/2016/06/juristien-maara-julkisel…
4. Juristinaisten asema parani päättäjäpörssissä
https://pro.almatalent.fi/juristikirje/2016/05/juristinaisten-asema-par…
5. Juristien palkka nousi kuntasektorilla
https://pro.almatalent.fi/juristikirje/2016/06/palkka-nousi-mutta-juris…
https://pro.almatalent.fi/pro-uutiset/juristi-sinulla-menee-hyvin/
Saan jatkettua, ihme kyllä. Muutamia täydentäviä tenttejä pitää tehdä niiden jäljellä olevien lisäksi, mutta opinto-ohjaajan mukaan valmistuisin kahdessa vuodessa.
Valmistumisen jälkeinen aikahan se pelottaakin. Minulla on lääkitys kunnossa, mitään sekoamisen pelkoa ei ole ja ihan hyvin minä nykyisissä 'hanttihommissa' olen jaksanut tehdä täyttä työaikaa. Ahdistaa vain että miten ihmeessä työllistyisin, CV on aika aukkoinen ja olematon.
Ulkomaat tuskin vaihtoehto, ei erityisemmin tietämystä kansainvälisestä tai eu-oikeudesta, jostain paikallisista puhumattakaan.
No tottakai kannattaa. Jos et suorita, niin kaikki tähän astinen opiskelusi menee hukkaan. Siis jos ala tuntuu oikealta. Jos ei, niin sitten ehkä kannattaa harkita alan vaihtamista.
Vierailija kirjoitti:
Miksei kannattaisi. Mutta ota realistisempi aikataulu valmistumiselle. - Jos opinnoista on jo kulunut useampi vuosi ja olet saanut kasaan vain vähän opintoja tähän mennessä, niin älä kuvittele että nyt voisit muuttaa kaiken heti tai hyvin vaivattomasti saattaa valmiiksi. - Toki se voi olla mahdollista. Mutta jos suhtaudut opintojen loppuun saattamiseen rauhallisemmin, niin et joudu pettymään ja sitä kautta ajaudu lukkoon jollei kaikki menekään "heti" kuin strömsössä. - liian vanha et ole jatkamaan opintojasi loppuun.
Mihinköhän sun realismikäsityksesi pohjaa? Oletuksiin :)
Uskon että jos sinua oikeasti kiinnostaisi ala, olisit jaksanut sinnitellä opiskeluja eteenpäin mt-ongelmista huolimatta. Tärkeintä olisi mielestäni keskittyä mt-ongelmiesi hoitamiseen ja samalla pohtia mahdollisia muita alavaihtoehtoja. En usko että tutkintoa kannattaa opiskella vain tutkinnon vuoksi jos ei erityisemmin kiinnosta tehdä alan töitä.
Vierailija kirjoitti:
Uskon että jos sinua oikeasti kiinnostaisi ala, olisit jaksanut sinnitellä opiskeluja eteenpäin mt-ongelmista huolimatta. Tärkeintä olisi mielestäni keskittyä mt-ongelmiesi hoitamiseen ja samalla pohtia mahdollisia muita alavaihtoehtoja. En usko että tutkintoa kannattaa opiskella vain tutkinnon vuoksi jos ei erityisemmin kiinnosta tehdä alan töitä.
Sinä et näemmä paljoa mt-ongelmista tiedä. Ap myös kertoi nykyisen tilanteensa.
T: Vakasvasta masennuksesta parantuneen äiti
Tottakai kannattaa! En tiedä juristien (?) työtilanteesta mutta vaikka kävisi niin, että työtä et saisi. (mikset saisi) Niin jo pelkästään oman itsesi takia. Varmasti itsetuntoa nostattavaa, kun saat tutkinnon suoritettua loppuun. OIkeustieteen tutkinto on kuitenkin ns. perustutkinto siinä mielessä, että siitä on hyötyä kyllä esim. kaupallisella puolella.
Ap, tilastojen valossa juristien työtilanne näyttää aika hyvältä. Eikä taida olla mitään pakkoa eläköityä aikaisin kuin julkisen puolen viroista. Go for it - jos itse haluat!
Osaatteko te ihmiset lukea. Ap mietti työllistymistään, ei motivaatiopohjaansa. Lisäksi ihme hatusta vedettyjä oletuksia ap:n epärealistisista opintosuunnitelmista ja mt-ongelmien kiinnostusten kohteista 🙄
Ongelmasi ei näytä olevan ikisinkkuudessa vaan jossain muualla.