Totuuksia, joita teistä ei uskoisi päällepäin?

Vierailija kirjoitti:

Olen henkisesti oikeasti todella hajalla. Esitän, että kaikki on loistavasti ja ihmiset kertovat positiiviseksi puolekseni usein, että olen niin iloinen persoona.

Kuuntelen vain metallimusiikkia. En kuitenkaan näytä hevarilta, päin vastoin.

Mulla vähän sama. Ensimmäinen enemmän, jälkimmäinen osittain. 

Olen myös metallimusiikin suurkuluttaja ja sen lisäksi rakastan rockia ja muuta raskaampaa musiikkia. Olen yleisesti ottaen todella naisellinen, mutta tyylissäni on usein vähän särmää ja rock-henkisyyttä. Muuten tykkäänkin sitten kaikesta siitä mistä yleensä naiset tykkäävät; meikeistä, muodista, hiustenlaitosta ja kauneudesta ylipäätään. Tämä tuntuu olevan joillekkin täysin mahdoton yhtälö. :D 

Minulla on ehkä jonkinasteinen aivovaurio. Saatu vauvaiässä. Olen kuitenkin ällän ylioppilas ja minulla on yliopistotutkinto. 

Vierailija kirjoitti:

Minua kiihottaa mahdottomasti naisten pissanpidättely. Tästä syystä laitan aina silloin tällöin naiseni ruokaan nesteepoistolääkettä. Yleensä ennen jotain matkaa. Matkaksi ostan ison pullon cokista, ja otan usein hörppyjä samalla tarjoan naiselleni. Jossain kohtaa, hänelle iskee voimakas hätä ja minua vain kiihottaa se pidättelyn katseleminen ja tavoitteena on tietenkin naisen pissavahinko. Valitsen usein myös matkareitit niin, ettei vessoja ole lähellä. Ihan kauheaahan tämä on ja aina päätän, että nyt oli viimeinen kerta. Teen tätä vain noin kerran kaksi vuodessa. Ja vahingon sattuessa, olen naiselleni hellä ja kiltti. Ja autan siivoamaan sotkut. En nöyryytä sen enempää.[/M

Mua kiihottaa se, kun havaitsen, että jollain on kova pissahätä, kota pidättelee. Jopa lapsella. Mutta ei tietenkään omalla.

Nytkin olen ihan märkänä kun luin ylläolevan viestin.

Voin muls 'järjestää' tilanteita niin, että pääsen seuraamaan pidätystä.

Ja olen seurakunnan työntekijä 57-v nainen vieläpä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olen normaali hetero isämmaallinen mies tykkään runkatessa katsoa uniformuhomopornoa. Monesti, jos ohjelmaan ei kuulu saunomista on minulla tappi anuksessa, kun olen kavereilla kylässä, kerran kävi baarissa flaksi ja pääsin p:n päälle unohdin tapin eukon vessaan. Eipä. Oo eukosta kuulunut mitään sen jälkeen vaikka lupas soittaa ja oman puhelimensaki on vaihtanu.

Hei, ookse sinä, J.?

Olen homoseksuaali.

Olen sairaanhoitaja useamman vuoden työkokemuksella. Päässäni pyörii jatkuvasti itsetuhoisia ajatuksia. Jopa lääkärinkierron aikana mieli harhailee siihen että tekee mieli hypätä ikkunasta tai ottaa yliannostus morfiinia suoneen.

En ole kuitenkaan tekemässä mitään. Ne on vain ajatuksia, synkkiä sellaisia mutta hallitsen oman käyttäytymiseni. Jaksan hymyillä ja olla empaattinen potilaille vaikka samalla koen halua kuolla. Koen myös aitoa iloa ja minulla on suuri muiden miellyttämishalu.

Ette arvaisi päällepäin "söpöstä" nuoresta hoitajasta. Haluaisin päästä puhumaan jollekin mutta minulla ei ole aikaa, resursseja, ja pelkään että tulee saikkua/tieto työpaikalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olen normaali hetero isämmaallinen mies tykkään runkatessa katsoa uniformuhomopornoa. Monesti, jos ohjelmaan ei kuulu saunomista on minulla tappi anuksessa, kun olen kavereilla kylässä, kerran kävi baarissa flaksi ja pääsin p:n päälle unohdin tapin eukon vessaan. Eipä. Oo eukosta kuulunut mitään sen jälkeen vaikka lupas soittaa ja oman puhelimensaki on vaihtanu.

Hei, ookse sinä, J.?

En.

Mulla ainoa syy elää on mun rakkaat jq lukuisat kotieläimet. Niistä pidän erittäin hyvää huolta, mutta jos niitä ei olisi, niin varmaan tappaisin itseni. Junan alle tai mereen, aseen jos saisin niin ampumalla.

Elämä on ollut lapsesta lähtien pelkkää selviytymistaistelua ja uskoa paremmasta tulevevaisuudesta, mutta nyt 40 vuotiaana tajuaa ettei tämä muuksi muutu ja että epäonnistuin täysin elämässäni, vaikka kuinka yritin löytää paikkani.

Puhun paskaa duunikavereiden selän takana ja nautin ku muut uskoo mun tarinoita.

Ainakin se, että sairastan ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriötä. Olen kuullut monesti kommentteja siitä, kuinka ihanan iloinen, positiivinen ja sosiaalinen olen ja kuinka elämäni vaikuttaa niin mukavalta, kun on työ, parisuhde, kiva koti, ystäviä, urheiluharrastus, kaunis ulkonäkö ja blablabla. Kärsin ahdistuksesta ja pahasta olosta päivittäin, itken joka ilta kotona sitä kuinka väsynyt olen, joudun säännöllisesti keksimään tekosyitä miksen tullutkaan illanviettoon, harrastukseen tms kun en kehtaa sanoa, että sain paniikkikohtauksen tai olin muuten vaan niin rikki, etten saanut aikaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Pukeudun surkeasti ja ajan vanhalla autolla. Kuitenkin nytkin pitäisi jaksaa hoitaa sijoituksia. Eli monikaan ei varmaan uskoisi että minulla on ihan reippaasti rahaa käytettävässä.

Sama juttu. Lisäksi koen varakkuuteni myöntämisen kiusalliseksi, koska pääosin hyvää tuuria. Oikea sijoitus oikeaan aikaan yms.

Palkkatulot ovat aina olleet alle keskitulon, mutta pääomaa ja pääomatuloja kertynyt hissukseen ensin pikku sijoituksilla, ja sitä kautta myöhemmin esim. vuokratuotoilla.

Nykyisen auton myyntiarvo kenties tonni, vaatteet ostan kirppikseltä aina jos mahdollista, vaikka pelkästään käyttötileillä kymppitonneja (JA: ennen besservissereiden sijoitusvinkkejä: tiedän etteivät pankkisäästöt tuota)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pukeudun surkeasti ja ajan vanhalla autolla. Kuitenkin nytkin pitäisi jaksaa hoitaa sijoituksia. Eli monikaan ei varmaan uskoisi että minulla on ihan reippaasti rahaa käytettävässä.

Sama juttu. Lisäksi koen varakkuuteni myöntämisen kiusalliseksi, koska pääosin hyvää tuuria. Oikea sijoitus oikeaan aikaan yms.

Palkkatulot ovat aina olleet alle keskitulon, mutta pääomaa ja pääomatuloja kertynyt hissukseen ensin pikku sijoituksilla, ja sitä kautta myöhemmin esim. vuokratuotoilla.

Nykyisen auton myyntiarvo kenties tonni, vaatteet ostan kirppikseltä aina jos mahdollista, vaikka pelkästään käyttötileillä kymppitonneja (JA: ennen besservissereiden sijoitusvinkkejä: tiedän etteivät pankkisäästöt tuota)

Jatkoa vielä ahdistus, paniikkohäiriö, mt- ongelmista avautuville:

Syy mm. kyseisiin ensimmäisiin järkeviin talouspäätöksiin oli puolen vuoden mt-sairasloma diagnoosina post traumaattinen stressihäiriö, yleistynyt ahdistuneisuus ja paniikkihäiriö.

Mt-ongelmat reaktiona mahdottomiin elämäntilanteisiin voivat myös poikia lopulta hyvää, jos ihminen saa irtioton muiden vallasta, aikaa toipua, levätä tms. ja ajatella sen jälkeen omilla aivoillaan omaa elämäänsä, arvojaan ja suunnitelmiaan.

Olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Asiasta ei tiedä kuin kumppani ja sisko. Muut luulee että olen pitkäaikaistyötön tai pitkällä saikulla.

Minulla on huume ongelma

Olen vakavasti masentunut, ahdistunut ja itsetuhoinen (näin syksyllä ja talvella ei näy, kesällä toki vähemissä vaatteissa näkyy kaikki arvet)

Kärsin edelleen syömishäiriöstä, vaikka olenkin ollut nyt hetken juuri ja juuri normaalipainossa. Tämä liian iso keho vaan pahentaa ahdistusta...

Käytän huumeita, mutta vain viihteellä. Kannabista polttelen tosin lähes päivittäin.

Terveydenhuoltoalalla, ikää 23.

Minulla on absoluuttinen sävelkorva, mutta nykyään en tinnituksen ja kuulovaurioiden vuoksi kuule paljon paskaakaan.

Jos on paljon taustamelua, en esim. baarissa saa kenenkään puheesta yleensä juuri mitään selvää. Hymyilen tyhmän näköisenä ihmisten jutuille ja yleensä kaikki pitää mua ensin pelkästään dorkana.

Olen kyllästynyt selittämään, että ihan oikeasti en saa mitään selvää siitä, mitä mulle yritetään höpöttää.

Aiheen ohi, mutta :

Miksi ketjussa näyttäisi olevan paniikkihäiriöt, ahdistuneisuus, (myös seksuaalisuuteen liittyvät ja syömishäiriöt) yleisimpiä? Ovatko yleisiä ongelmia vai yleisiä vaiettuja ongelmia?

Itse olen sairastanut syömishäiriön, paniikkihäiriön ja ahdistuneisuushäiriön. Yhtä aikaa. Tuolloin häpesin, nyt en enää. En mainosta, mutta ei myöskään ehdoton salaisuus. Olin tuolloin alle kolmikymppinen, nyt viisikymppinen. Avioero (turvakodin kautta) helpotti oireisiini paremmin kuin lääkitys.

Omaa tyhmyyttäni eropäätökseni hitauteen häpeän nyt jälkeenpäin. Helpotti myös lasten elämää, jonka ymmärtämättömyyttä tuolloin myös häpeän.

Epäonnistumisiaan ei kannata kaikialle toitottaa, mutta pitää myös olla itse tselleen armollinen. Jotkut kestävät enemmän, jotkut vähemmän.

Miksi keskittyä oireeseen ja sen salailun jos syylle voi tehdä jotain?

Olen nationalisti.

T. Pullantuoksuinen perheenäiti

No ei kovin ihmeellinen, mutta minun ei päällepäin uskoisi pitävän hevimusiikista. Näytän kuulemma enemmän siltä, että kuuntelisin vaan tyyliin Britney Spearsia. :D

Vierailija kirjoitti:

Aiheen ohi, mutta :

Miksi ketjussa näyttäisi olevan paniikkihäiriöt, ahdistuneisuus, (myös seksuaalisuuteen liittyvät ja syömishäiriöt) yleisimpiä? Ovatko yleisiä ongelmia vai yleisiä vaiettuja ongelmia?

Itse olen sairastanut syömishäiriön, paniikkihäiriön ja ahdistuneisuushäiriön. Yhtä aikaa. Tuolloin häpesin, nyt en enää. En mainosta, mutta ei myöskään ehdoton salaisuus. Olin tuolloin alle kolmikymppinen, nyt viisikymppinen. Avioero (turvakodin kautta) helpotti oireisiini paremmin kuin lääkitys.

Omaa tyhmyyttäni eropäätökseni hitauteen häpeän nyt jälkeenpäin. Helpotti myös lasten elämää, jonka ymmärtämättömyyttä tuolloin myös häpeän.

Epäonnistumisiaan ei kannata kaikialle toitottaa, mutta pitää myös olla itse tselleen armollinen. Jotkut kestävät enemmän, jotkut vähemmän.

Miksi keskittyä oireeseen ja sen salailun jos syylle voi tehdä jotain?

Tämä on hyvä huomio. Mulla oli samat asiat. Sairastuin syömishäiriöön lukioiässä. Syitä löytyi varmasti ihan lapsuudenkodista. Sitten valitsin vääränlaisen puolison (isäni kaltaisen, näin jälkikäteen). Suhdetta oli mahdoton pitää kasassa yksin, sairastuin paniikkihäiriöön ja ahdistuneisuushäiriöön. Lopulta niin, että normaali elämä vaikeutui täysin.

Todella kumma, sillä kun erosin (oli vieläpä kaksi lasta), kaikki oireilut parani. Ihan yrittämättä ja niihin huomiota kiinnittämättä. Olen samaa mieltä myös siitä, että ei kannata toitottaa ihmisille kaikkea. Olen kantapään kautta oppinut senkin. Edes hyvillekään ystäville tarvitse kaikkea kertoa, jos haluaa päästä asioista oikeasti yli ja eteenpäin. Ehkä sellainen ihminen voi ymmärtää aidosti, jolla samanlaisia kokemuksia.