Totuuksia, joita teistä ei uskoisi päällepäin?

Että kotini ei ole tiptop...

Olen hulluna yhteen pikkutyttöjen peliin. 0len jossain tasolla 400. Se on vaan niin koukuttava. En koskaan osta siinä mitään, koska en halua fuskata. Siksi saatan yrittää yhtä tasoa 20 kertaa.

Ehkä jäin vaan lapsena jotain vaille :-)

N50

Näytän varmaan ihan tavalliselta, nykyaikaiselta länsimaalaiselta sinkkunaiselta. Salaa haaveilen parisuhteesta, jossa olisi hyvin perinteiset roolit ja omistushaluinen mies pitäisi minut, kotirouvansa "kurissa". Tällainen suhde on kuitenkin vaikeasti saatavissa, koska käsittääkseni niihin liittyy usein fyysinen väkivalta ja lyömistä tai muuta pahoinpitelyä en kuitenkaan halua. Alistuminen miehen tahtoon tulisi siis ihan omasta halustani eikä pelon takia.

Valmistaudun kuitenkin jatkuvasti tähän tulevaan(?) suhteeseeni mm. pitämällä huolta kunniastani ja välttämällä kahdenkeskistä, mahdollisesti juoruja synnyttävää ja negatiivisesti maineeseeni vaikuttavaa toimintaa miesten kanssa :-D

En pysty rakastumaan, ihastumaan keneenkään. Minun on vaikea kokea minkäänlaista kiintymystä aikuisiin. Omat lapset ja omat eläimet ovat ainoat joihin koen kiintymystä. Minulla ei todellisuudessa ole oikeasti ikävä koskaa ketään ihmistä. Yleistä rakkautta ja empatiaa tunnen paljonkin ja kykenen myötätuntoon sekä läheisyys on minulle helppoa.

Ulkoapäin näytän käsittääkseni päinvastaiselta ihmiseltä.

Kärsin pahasta ahdistuksesta. Ulkoisesti olen nauravainen ja jaksan huolehtia ulkonäöstäni päivittäin. Hoidan kodin ja lapset yksin.

Olen entinen alkoholisti,lapseni on ollut lastenkodissa,olen velkajärjestelyssä eli luottotiedot menneet .Olen myös syömishäiriöinen ja inhoan ihmisiä.

Olen töissä lastenhoitajana.

Olen sairastanut vakavan masennuksen ja multa on luottotiedot menneet.

Opintojeni alkutaipaleella sairastuin masennukseen, jonka yhtenä oireena en jaksanut/pystyny avaamaan laskuja. Noin 2t velkaa ehti kertyä ennen kuin luottotiedot menivät. Velkaa en silloin pystynyt hoitamaan (masennus + opiskelijan rahatilanne). Kun opinnot jäivät hoitamatta ja Kela alkoi kysellä perään, jäin vihdoin sairaslomalle ja terapian + lääkkeiden avulla sain itseni kuntoon.

Pikkuhiljaa olen maksanut velkaa pois (sen mitä opiskelijana nyt edes pystyy) ja vuoden kuluttua tarkoitus olisi valmistua. Jos työllistyn, aion ensimmäisistä palkoista maksaa velan viimeistä senttiä myöten pois.

En enää käytä masennuslääkkeitä enkä käy terapiassa. Terapiasta sain kuitenkin eväät terveen itsetunnon rakentamiseen ja epäonnistumisista selviytymiseen. Olen nykyään positiivinen, sosiaalinen, ulospäinsuuntautunut ja tarkka raha-asioista. Olen tutustunut uusiin ihmisiin (masennus johtui mm. yksinäisyydestä, joten juurikaan ystäviä minulla ei ollut sairastaessa = moni ei tiedä tuosta ajasta...) enkä usko heidän arvaavan menneisyyttäni... tai miksi heille nyt tuollainen edes tulisi mieleen? Välillä itsekin havahdun siihen, miten nuo ajat tuntuvat olevan todella kaukana menneisyydessä - tapahtuiko niitä edes? No, ne menetetyt luottotiedot kyllä vahvistavat että tapahtui 😄

Minua kehutaan "ilopilleriksi", koska olen kuulemma aina hyvällä tuulella. Minulle ei kehdata puhua mitään seksistä jos se vaikka naisporukassa puheeksi tulee, koska vaikutan niin viattomalta. Neitsyeksi ja uskikseksi on luultu. Olen ns naapurintyttömäinen.

Oikeasti sairastan masennusta, eikä ole päivää milloin en toivoisi kuolevani. Minulla on myös sosiaalisten tilanteiden pelko, paniikkihäiriö ja syömishäiriö. Ihmisten seurassa vedän hymyn näkyviin ja yritän ainakin näyttää siltä, että minulla olisi kivaa.

Mites seksi? Neitsyt? Haha 😂 Aloitin aktiivisen seksielämän 16-vuotiaana ja pidän rajusta bdsm -seksistä ja anaalipanoista. Sattuu? Hyvä. Verta? Parempi.

En kuitenkaan ole mikään kevytkenkäinen, koska minulla on ollut vain kaksi seksikumppania. Ensimmäisen kanssa seurustelin kolme vuotta ja nykyisen kanssa ollaan oltu yhdessä vuosi.

20N

Vierailija kirjoitti:

Esim. itse saan paljon kehuja hyvästä asiakaspalvelusta, jopa paikallisen lehden kiitospalstoilla on kiitelty. Tosiasiassa vihaan asiakaspalvelua ja haluaisin tehdä töitä jossain luolassa täysin yksinäni.

Olen opportunisti, järjestelen asioita siten että itse hyödyn eniten vaikka tietäisin siitä aiheutuvan haittaa muille. Enkä edes tunne syyllisyyttä. Kerään etuja ikäänkuin pankkiin vaikka kyse olisikin vain teoreettisista asioista. Itsekin vihaan asiakaskohtaamisia. Tekisi mieli toivottaa asiakkaat hedvekkiin.

Minulls on silikonia toisessa rinnassa.

Olen syönyt masennuslääkkeitä ja en ole kovin rauhallinen tai pitkäpinnainen.

Töissä olen lauhkea kuin lammas, vaikutan siltä etten ole vastoinkäymisiä kohdannut koskaan elämässäni.

Vierailija kirjoitti:

Olen entinen alkoholisti,lapseni on ollut lastenkodissa,olen velkajärjestelyssä eli luottotiedot menneet .Olen myös syömishäiriöinen ja inhoan ihmisiä.

Olen töissä lastenhoitajana.

Sinut minä taidan tietää, aika hyvinkin. Tsemppiä! En uskalla paljastaa kuka olen, mutta lapsellasi menee nykyään hyvin, eikö vain? 

Aika moni on jarkyttynyt kun kuulevat minun harrastavan ilma-akrobatiaa (tanko, rengas, silkit) ja esiintyvan silloin talloin. Naytan kuulemma liian jayhalta/kiltilta/mitalie ja olen liian introvertti.

Mä olen jollain tasolla seksiriippuvainen. En edes yritä hakea apua. Pidän rajuista otteista ja kasvatin hiukseni pitkiksi, jotta niistä saa paremmin kiinni.

Olen uuspakana.

Kusin housuuni yöllä vielä 11 vuotiaana, pelkäsin laskevani alleni vielä 15 vuotiaanakin. Harrastan pornon katselua ja tyydytän itseäni tosi usein. Olen 30v nainen ja hyvässä asemassa

Minulla on kolme nänniä.

Inhoan aika montaa sukulaistani. Silti yritän olla heille ystävällinen. Mieluiten olen heistä erossa ( välttelen).Tekisi mieli oksentaa...

Narkomania.

Olen normaaliälyinen, kielellistä kykyä mittaavissa tehtävissä jopa hiukan keskimääräistä älykkäämpi. Kuitenkin tosielämässäni huomaan, että moni pitää minua henkisesti jälkeenjääneenä ja moni luulee minun asuvan jossain kehitysvammaisten asuntolassa. He ovat sitten todella ihmeissään, jos heille selviää, että asun yksin.