Sinä keväänä 4-vuotias Markus lakkasi puhumasta - nyt 11 v. eikä vieläkään puhu

Minulla on ollut muskariryhmissä paljon lapsia jotka eivät ole halunneet puhua tunneilla ollenkaan. Olen päättänyt olla tekemättä asiasta mitään numeroa, jokaista kohdellaan samalla tavalla. Ja lapsi voi vastata kyllä tai ei vaikkapa nyökkäämällä, elehtimällä, jne. Joskus joku lapsi sanoo "hei" ensimmäisen kerran vasta puolen vuoden jälkeen. Mutta moni kuitenkin laulaa hiljaa tai äänettömästi mukana kun lauletaan. Ryhmässä yhtä aikaa laulaminen tuntuukin olevan monelle todella hyvä juttu harjoitella äänen käyttämistä muiden seurassa turvallisesti. Ja moni puhumaton lapsi kuitenkin uskaltaa rohkeasti soittaa muiden kuullen ja ilmaista itseään sitä kautta.

On loukkaavaa nimitellä ketään puolikuuroksi kun oikea sana on kuulovammainen. Viittomakieli on Suomen virallinen kieli. Vaikka lapsi ei puhu niin on hänelläkin tarve kommunikoida muiden kanssa ja silloin on luonnollista alkaa viittomaan.

Minulla on Mutismi ja olen 20 vuotias. Olen jollain tavalla oppinut pärjäämään sen kanssa. Kirjoitan vaikka kännykälle jos ei muuta

Hoitajatkin voivat olla niitä kiusaajia.

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodissa on myös puhumaton lapsi ja puoli kuuro joka viittoo. Hämmentävää on että puhumaton on alkanut viittoon ja keskustelee viittomalla.

Oman lapseni kanssa olen käyttänyt viittomia. Lapsella on vaikea kielellinen erityisvaikeus puheen ymmärtämisessä ja tuottamisessa. Silloin kun puhetta ei ole niin käytetään viittomia kommunikoinnissa. Täytyy löytyä jokin kanava kommunnikointiin esim. kuvat ja viittomat. Sehän on tosi hieno juttu että päiväkodin puhumaton lapsi on alkanut viittomaan!   

Kommunikointi keinoja kannattaa hyödyntää☺

Sana kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut jollain tavalla murroiästä lähtien, ainakin oma-aloitteisen puheen suhteen. On vieläkin joitakin ihmisiä, joiden seurassa ahdistaa puhua. Voi johtua siitäkin, että olen ihan jotain muuta kuin julkinen minäni näyttäisi olevan.

Minulla on selvästi taipumusta selektiiviseen mutismiin, ollut lapsuudesta lähtien, mutta se ei ole missään seurassa tai yhteisössä päässyt kokonaan "valtaamaan" käyttäytymistäni – joissain yhteisöissä olen puhunut vain vähän.

Boldaamani lause sisältää mielestäni olennaisen syyn puhumattomuuteen / vähäpuheisuuteen, ainakin minulla. Olin nuorena aikuisena töissä yhteisössä, jossa koin, että ennalta täysin tuntemattomat ihmiset suhtautuivat minuun ennakko-oletuksella, joka oli täysin ristiriidassa todellisen minuuteni kanssa. Sen sijaan, että olisin lähtenyt "riitauttamaan" heidän käsitystään minusta, menin jotenkin lukkoon ja yritin vain tunnollisesti heijastaa heidän virheellistä käsitystään minusta aina, kun minun oli pakko ilmaista itseäni jotenkin. Kaiken muun ajan olin hiljaa.

Ensimmäisten viikkojen ajan ajattelin, että jossain vaiheessa alan puhua enemmän ja olla rennommin oma itseni, mutta viikot ja kuukaudet vierivät siten, että persoonani oli "lukittuna" ja olin hiljaa. Lopulta koin, että olisi liian hämmentävää ja kiusallista  ja yhteisölle tuhoisaa, jos yhtäkkiä avautuisinkin ja alkaisin puhua. Siksi päätinkin mennä loppuun asti puhumattomana ja heijastaa väärää käsitystä itsestäni. Luonnehtisin kokemusta jopa traumatisoivaksi.

Päätin etten enää ikinä päästä tilannetta siihen, mutta päätöksestä kiinni pitäminen ei ole ihan niin helppoa. Tämä käyttäytymismalli on aivoissani kummittelemassa aina, kun liityn uuteen yhteisöön.

En tiedä virallisesti diagnosoidusta selektiivisestä mutismista paljoakaan, mutta uskoisin, että minun kokemukseni saattaisi olla ainakin sukua sille.

Sama kokemus eräästä työyhteisöstä. Toisaalta asemani oli heikompi kuin muiden (määräaikainen, lyhyt pesti) enkä kokenut, että olisin ollut kovin kiinnostava. Kukaan ei toivottanut "tervetulleeksi" ja minusta vain tuli sitten se hiljainen tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Hoitajatkin voivat olla niitä kiusaajia.

Hoitajat, opettajat, avustajat, ns. ammattilaiset. 😑

Oikeastaan aika hauska nimitys tuo selektiivinen mutismi, eli Mute päälle kun astuu ovesta ulos. Lienee suhteellisen uusi ilmiö ja peräisin elektroniikasta, jossa on mute-toiminto, miksei sitten ihmiselläkin.

Taitaa olla eräällä tutulla naisella tuollainen vaiva,olen tuntenut sen lapsesta saakka ja aina ollut yhtä hiljainen,hyvin lyhyesti vastaa jos jotain kysyy,tervehtii ym.,mutta turha kuvitellakaan että sen kanssa voisi jutella mitään.

Sitä olen ihmetellyt että mistä ja miten on miehen löytänyt,kysyä en ole viitsinyt eihän se mulle kuulu.

Oma lapsi ollut hoidossa naisen luona ja pojalta kun kysyy miten on mennyt,se vastaa aina että tosi hyvin ja on ollut kivaa,lapsi on aika energinen,villi ja itsepäinen,mutta osaa myös rauhoittuakin paikalleen,ilmeisesti puhuu lasten kanssa? Omia lapsia sillä ei ole.

Lapseni lakkasi puhumasta päiväkodissa. Syynä ei ollut kiusaaminen vaan häntä ahdisti suuret ryhmät ja meteli. Oli hiljaa lähes koko esikoulun ajan, ohjaajat pohtivat pitäisikö hänen mennä erityisluokalle. Koulun väki oli eri mieltä ja hänet laitettiin tavalliselle luokalle, jossa pärjäsikin oikein hyvin. Puhui, mutta vähän.

Yläasteella tilanne taas paheni, lapsi ei puhunut juurikaan, vastaili hyvin hiljaisella äänellä jos joku kysyi. Ahdistui suurissa ja hyvin äänekkäissö ryhmissä.

Tämä on hänen luonteenpiirteensä jonka olemme kaikki hyväksyneet. Kotona kyllä käyttää ääntään, mutta yhtä usein vetäytyy hiljaisuuteen.

Kiusaamista ei ole ollut.

Nyt opiskelee alaa jossa saa olla hiljaa ja työskennellä paljon yksin :)

Kyllä se puhumattomuus ihan siitä kiusaamisesta johtui ja myös päiväkodin henkilökunta osallistui kiusaamiseen olen muuten tuon pojan äiti

Sinä keväänä 4-vuotias Markus lakkasi puhumasta - nyt 11 v. eikä vieläkään puhu

Mutistin_äiti

klo 13:43 | 21.5.2017

Nyt on tarpeellinen juttu. Omalla lapsella tämä sairaus ja päiväkodissa ollaan ihan sormi suussa!

http://yle.fi/uutiset/3-9624636

Selektiivinen mutismi EI ole sairaus vaan se on häiriö.

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan aika hauska nimitys tuo selektiivinen mutismi, eli Mute päälle kun astuu ovesta ulos. Lienee suhteellisen uusi ilmiö ja peräisin elektroniikasta, jossa on mute-toiminto, miksei sitten ihmiselläkin.

Olin yli 20v päivähoidossa ja jo silloin alkuaikoina oli mutismia,ei se mikään uusi ilmiö ole.