Miksi suomalainen rikossarja Sorjonen floppasi?

Huh-huh mitä kuraa! Äskettäin ällistyin kun joku ihan amerikkalainen oli nostanut Sorjosen suureen arvoon, ja yksi peruste oli se, että ”ilmakuvat on niin hienoja”. Mielestäni aika käsittämätön peruste sarjan laadun arvioinnissa, varsinkin kun nykyisin drooni-näkökulmaa esitetään muutenkin ihan kaikissa mahdollisissa ulkokuvauksissa.

      Kyllä tässä on nyt peiliin katsomisen paikka näiden suomalaisten niin sanottujen ”nordic noir” –dekkareiden kanssa. Mitään muuta yhteistä näillä suomalaisilla kohelluksilla ei ole nordic noirin kanssa kuin se, että skandinaavien (ja muiden) idearikkaista, runsaista, nerokkaista, mehevistä, hypnoottisessa otteessaan pitävistä, henkeäsalpaavan hyvin toimivista juonista on vain apinoitu ja varastettu kaikki mahdollinen mitä ulkoisesti irti on saatu, ja sitten yritetty liimata se kaikki näiden kotikutoisten, sekavien, haukotusta aiheuttavien, tyrmistyttävän tyhjänpäiväisten ja mielikuvituksettomien jorinoiden päälle. Aina kliseisyyteen saakka omaksutusta apinoinnista kertoo esimerkiksi se, että ruotsalaisen legendaarisen Silta- sarjan jälkeen Sorjosen alkukuvissa – ja ajoittain itse filmeissä - on ihan pakko kuvata ilmasta itäsuomalaisia siltoja. Herää kysymys, ovatko tekijät kokeneet itsensä neroiksi oivaltaessaan, että ahaa, juuri ”silta” on se viisasten kivi ja avain kaikkeen!!! Silta sinne ja silta tänne, niin siinähän on jo mestariteos melkein tehtynä. Wau, vaikuttavaa!

       Ihmetyttää tekijöiden krooninen tilanne- ja tyylitajun puute. Kun on ollut ihan pakko omaksua ulkomaisista sarjoista se ainainen ja loputon poliisin työtä ymmärtämättömän poliisin vaimon marina, että aina töissä olevaa miestä ei näy kotona, niin Sorjosessa tämäkin pakkopulla viedään aivan uusiin sfääreihin. Kun muualla tällä ”poliisikin on vain ihminen” –tyyppisellä viestinnällä pyritään hetkittäin tuomaan realismin tuntua juonen käänteiden väliin, niin Sorjosessa tämän jargonin hokemisesta on tehty ihan tärkein asia. Kun muutenkin sekavan ja huonosti etenevän juonen keskeyttää jatkuvasti piiiitkä uppoutuminen avioliittoon ja perheenjäsenten keskinäisiin suhteisiin ja kaiken maailman epäoleellisuuksiin, haihtuu mielestä loputkin hämärästä juonesta. Lisäksi tulee tunne, että tämä totaalinen sekavuus on ollut tarkoituksellista, ikään kuin olisi todella mahtavaa esittää kuvakerrontaa, josta ei saa mitään otetta. Kuka jaksaa katsoa loputonta sekavuutta, jossa juuri mitään ei kiteydy ymmärrykselle?

       Näkemistäni suomalaissarjoista Karppi oli paras, koska siinä – muutamista epäuskottavista kohtauksista huolimatta – juoni sentään eteni ja toimi suht´ katsottavasti. Mutta lopulta siinäkään ei ollut mitään omaperäistä, ihan kaikki viimeisen päälle tuttua skandinaavisista, saksalaisista ja amerikkalaisista sarjoista opeteltua peruskauraa.

       Mutta summa summarum, kun nyt on päivänselvää, ettei tässä maassa juurikaan ole kykyä älykkäiden, syvällisten, kauniiden, jännittävien eikä kiinnostavien elokuvien (eikä oikeastaan minkään muunkaan asian) tekoon, niin eiköhän nyt suosiolla unohdeta nordic noirit ja muut hömpötykset ja palata suomalaisten omimmalle alueelle, arkisen ja mitäänsanomattoman tylsyyden ihmeelliseen ja kiehtovaan maailmaan Heikin ja Kaijan, Me Tammeloiden, Metsoloiden ja Kotikadun viitoittamalla tiellä!

Jatkoa edelliseen:

... Sorjosenkin voisi rakentaa uuteen rehelliseen aitosuomalaiseen  junttiformaattiin. Ehdotus: 80-osaisessa sarjassa Sorjonen eroaa ja muuttaa takaisin äitinsä luo peräkammarin pojaksi. Sorjonen osoittautuu Heikin ja Kaijan lapseksi ja alkaa viettää aikaansa paikallisessa perussuomalaisten junttien suosimassa flänäbaarissa. Sorjonen kohoaa kulmapöydän kingiksi ja ratkaisee kaljanhuuruisten ystäviensä kanssa uskomattomia ongelmia ja elämän ihmeitä, ja kokee kaikenlaista mitä nyt peräkammarin pojalle voi tapahtua kulkiessaan sen kammarin ja flänäbaarin väliä. Matkallaan Sorjonen saa piereskellessään sinisiä ajatuksia pysähtyessään miettimään elämää kylän jäteojan ylittävällä sillalla (Ja tätä kuvataan sitten droonilla, usein ja pitkään). Mitäs sanotte?

Nyt 7.10 nähty uusi jakso laitto kiinnostumaan sarjasta. Saa sit nähä jatkuuko kiinnostus.

Kuusi jaksoa katsottu kakkoskaudesta ja minusta on siinä on kiva persoonallinen ote.

Mietin, vaikeuttaakohan näyttelijöiden työtä noiden repliikkien väkinäinen murre, jonka ymmärtämiseksi tarvitsisi tekstityksen ja jota edes lappeenrantalaiset eivät tunnista Lappeenrannassa puhuttavaksi murteeksi. Muutoin lupaava sarja. Ehkä ulkomaalaisista puhe ei kuulosta väkinäiselle, kun eivät ymmärrä kieltä.

Naurettavaa p*skaa.

Erinomaisesti kuvattu tämä kakkoskausi, ääntä selkeytetty, siitä isoa plussaa verrattuna muihin suomalaistekeleisiin. Hyvä on ollut tähän asti. Pari epäjohdonmukaisuutta mutta kokonaisuutena erittäin hyvää työtä.

Esimerkiksi Koukussa sarja vaikutti paljon paremmalta kuin Sorjonen, vaikka todennäköisesti on paljon pienemmällä budjetilla tehty.

https://areena.yle.fi/1-4425708