Kiusattu etuajassa kesälomalle - koulu ei pysty takaamaan turvallisuutta

Täällä ulkomailla (en viitsi maata mainita) on ihan samaa..

Mun tytön luokalla on yksi tyttö, joka on jo kiusaamisellaan aiheuttanut 2 tytön koulunvaihtamisen. Toki mukana on näitä hännystelijöitä eli ei ihan yksin ole kiusaamassa, mutta on se pääpiru.

Ja taas oli luokan vanhempain-ilta, jossa keskusteltiin tuosta kiusaamisesta. Ja jo kolmas tyttö on valmis vaihtamaan koulua. Ikinä ei ole ääneen sanottu luoka kokouksissa tuota pääpirua, eikä vanhemmille mitään erityispuhuttelua, kun ei kuulemma saa syyllistä hakea, vaan koko luokan pitää yhdessä ratkaista asiaa. Siellä sitten istutaan mekin, hyvinkasvatetun tytön vanhemmat ja kuunnellaan sitä paskanjauhantaa.... Ja odotetaan, koska seuraava tyttö vaihtaa koulua..

Pistäisivät sen yhden, kaikkien tietämän tytön johonkin laitokseen. Koko luokka vois hyvin. Ei olis sitä pahista, jota osa nyssyköistä seuraa kiusaamisessa eli ketään ei kiusattais.

Koulukiusaaminen on rikos. Se on pahoinpitelyä. Ei muissakaan rikoksissa syyllinen jää rankaisematta. Miksi siis koulukiusaamisessa? Homma ei ole moniselitteinen. Yleensä on aina se 1 tai muutama pääpiru ja näitä munattomia seuraajia, jotka asiaa harrastaa. Porukalla käydään sitten yhden kimppuun.

Kunnon rankaisu kiusaajille. Tai johonkin laitokseen. Jollain tapaa vajaitahan nuo kiusaajat on, mutta se ei oikeuta toisten elämän tuhoamiseen.😡

Jä mua ei ole ikinä kiusattu. Mä olen liian vahvaluonteinen siihen. Mun tyttöä yritti tuo luokan piru useampaan kertaan ottaa uhriksi, mutta onneksi tyttäreni on liian vahvaluontoinen ja lisäksi liian monen tykkäämä. Mun tytär yrittää olla noiden kiusattujen kaverina ja puolustaa, mutta rankkaa on kaikille luokassa, että siellä on noita oikeesti pahoja tyyppejä.

Heittäkää ne helevettiin normaalien ihmisten joukosta! 😡

onhan se hyvä ettei kiusaajia eroteta määräajaksi. kiusaajalle voi tulla siitä paha mieli.

Koulu ei ole suostunut puuttumaan asiaan, koska rehtori ei halua koulun maineen menevän. Siellä olisi voitu kiusaajat erottaa määräajaksi jo marraskuussa, mutta ei haluttu tehdä sitä, koska "olisi mennyt lasten elämä pilalle".

Mun tyttären opettaja soitti mulle yhtenä päivänä ja kertoi, että tytär oli ollut puhuttelussa pahoinpitelyn takia. Hän oli lyönyt yhtä koulunsa poikaa avokämmenellä poskelle niin, että poski oli kuulemma vielä illalla punoittanut ja ollut turvoksissa. Mun pitäisi tyttären kanssa puhua vakavasti.

Pikkasen olin ihmeissäni, koska tytärtäni en ihan ensimmäiseksi menisi koulukiusaajaksi mieltämään.

Kun asiaa selvitettiin, niin selvisi, että tämä poika (kavereineen) oli haukkunut ja kiusannut yhtä hiljaista ja ujoa tyttöä, jolla on fyysinen vamma. Mun tytär oli siitä suuttunut ja tempaissut tätä pahinta kiusaajaa avokämmenellä korville.

Otin kyllä tyttären puhutteluun siitä, mitä saa ja mitä ei saa tehdä.

Mutta lopulta kerroin hänelle ihan rehellisen mielipiteeni:

Mun mielestä kiusaaminen on saatava loppumaan alkuunsa tai se ei välttämättä lopu koskaan. Jos toisen puolustamiseksi pitää käyttää kovia keinoja niin mun puolesta niin saa tehdä. Olin ylpeä siitä, että tyttäreni meni väliin.

PS: Sitä tyttöä ei enää kiusata koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun rinnakkaisluokalla oleva kaveri toi neljännellä luokalla leipäveitsen koulurepussa kouluun ja joutui siirretyksi aikuisten toimesta tarkkailuluokalle. Sillä ei ollut mitään väliä että se oli mukana itsepuolustukseksi ja poika oli erittäin rankasti kiusattu. Aikuiset näkee ja kuulee hyvin valikoidusti sen mitä haluavat.

Niin? Miksi pojan kiusaamiseen ei puututtu?

Kyllähän ne omasta mielestään puuttui. Siirsivät 'hullun pojan' (leipäveitsi) tarkkailuluokalle. Ja varmasti osa vanhemmista on näin halunnut. Onhan se leipäveitsi ollut muille pelottava asia. Kun nämä asiat ei ole helppoja. Monesti sama lapsi voi olla kaikissa rooleissa, välillä kiusattu, välillä kiusaaja ja välillä se hännystelijä. Opettajat näkee vain murto-osan lasten välisestä vuorovaikutuksesta, kaverisuhteista ja osa ei ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun tyttären opettaja soitti mulle yhtenä päivänä ja kertoi, että tytär oli ollut puhuttelussa pahoinpitelyn takia. Hän oli lyönyt yhtä koulunsa poikaa avokämmenellä poskelle niin, että poski oli kuulemma vielä illalla punoittanut ja ollut turvoksissa. Mun pitäisi tyttären kanssa puhua vakavasti.

Pikkasen olin ihmeissäni, koska tytärtäni en ihan ensimmäiseksi menisi koulukiusaajaksi mieltämään.

Kun asiaa selvitettiin, niin selvisi, että tämä poika (kavereineen) oli haukkunut ja kiusannut yhtä hiljaista ja ujoa tyttöä, jolla on fyysinen vamma. Mun tytär oli siitä suuttunut ja tempaissut tätä pahinta kiusaajaa avokämmenellä korville.

Otin kyllä tyttären puhutteluun siitä, mitä saa ja mitä ei saa tehdä.

Mutta lopulta kerroin hänelle ihan rehellisen mielipiteeni:

Mun mielestä kiusaaminen on saatava loppumaan alkuunsa tai se ei välttämättä lopu koskaan. Jos toisen puolustamiseksi pitää käyttää kovia keinoja niin mun puolesta niin saa tehdä. Olin ylpeä siitä, että tyttäreni meni väliin.

PS: Sitä tyttöä ei enää kiusata koulussa.

Eli sinäkin vain uskoit omaa lastasi, opettajan ilmoituksesta huolimatta. Ehkä tyttösi puolusti kiusattua, mutta ehkäpä ei. Yhtä hyvin sinun tyttösi on se pääkiusaajapiru. Ja siellä pahoinpidellyn pojan kotona on mietitty miksi koulu ei saa väkivaltaa kuriin ja miten turvallista heidän pojan on käydä koulua. Pojille on tosi korkea kynnys kertoa joutuneensa pahoinpidellyksi, tytön pahoinpitelemäksi.

Pitäisikö perheen palkata pojalle henkivartija vai ottaa poika pois koulusta kun turvallisuutta ei voida taata.

Sinusta tuli siis mieleen perusäiti joka ei välitä vaikka koulusta ilmoitetaan että sinun lapsesi on käyttäytynyt väkivaltaisesti, paijaat vaan tyttöäsi ja kannustat jatkamaan väkivaltaisella tiellään.

Koululta, opettajilta on viety kaikki valta puuttua tehokkaasti. Eihän voi muuta kuin sanoa ystävällisesti "älä kiusaa".

No - tässäkin on nyt sitten poliisit mukana ja rikosepäily. Kun opettajat eivät saa lakien mukaan olla tiukkoja tai suorittaa mitään rankaisevia toimenpiteitä (jälki-istunto, erottaminen).

Kiusaajien vanhemmat yleensä on samalaisia kusipäitä - -mistäpä muualtakaan nämä arvot olisi opittu, joten sieltä suunnalta ei tule kuin kannustusta kiusaajalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun tyttären opettaja soitti mulle yhtenä päivänä ja kertoi, että tytär oli ollut puhuttelussa pahoinpitelyn takia. Hän oli lyönyt yhtä koulunsa poikaa avokämmenellä poskelle niin, että poski oli kuulemma vielä illalla punoittanut ja ollut turvoksissa. Mun pitäisi tyttären kanssa puhua vakavasti.

Pikkasen olin ihmeissäni, koska tytärtäni en ihan ensimmäiseksi menisi koulukiusaajaksi mieltämään.

Kun asiaa selvitettiin, niin selvisi, että tämä poika (kavereineen) oli haukkunut ja kiusannut yhtä hiljaista ja ujoa tyttöä, jolla on fyysinen vamma. Mun tytär oli siitä suuttunut ja tempaissut tätä pahinta kiusaajaa avokämmenellä korville.

Otin kyllä tyttären puhutteluun siitä, mitä saa ja mitä ei saa tehdä.

Mutta lopulta kerroin hänelle ihan rehellisen mielipiteeni:

Mun mielestä kiusaaminen on saatava loppumaan alkuunsa tai se ei välttämättä lopu koskaan. Jos toisen puolustamiseksi pitää käyttää kovia keinoja niin mun puolesta niin saa tehdä. Olin ylpeä siitä, että tyttäreni meni väliin.

PS: Sitä tyttöä ei enää kiusata koulussa.

Eli sinäkin vain uskoit omaa lastasi, opettajan ilmoituksesta huolimatta. Ehkä tyttösi puolusti kiusattua, mutta ehkäpä ei. Yhtä hyvin sinun tyttösi on se pääkiusaajapiru. Ja siellä pahoinpidellyn pojan kotona on mietitty miksi koulu ei saa väkivaltaa kuriin ja miten turvallista heidän pojan on käydä koulua. Pojille on tosi korkea kynnys kertoa joutuneensa pahoinpidellyksi, tytön pahoinpitelemäksi.

Pitäisikö perheen palkata pojalle henkivartija vai ottaa poika pois koulusta kun turvallisuutta ei voida taata.

Sinusta tuli siis mieleen perusäiti joka ei välitä vaikka koulusta ilmoitetaan että sinun lapsesi on käyttäytynyt väkivaltaisesti, paijaat vaan tyttöäsi ja kannustat jatkamaan väkivaltaisella tiellään.

Kiusaajien vanhemmat yleensä on samalaisia kusipäitä - -mistäpä muualtakaan nämä arvot olisi opittu, joten sieltä suunnalta ei tule kuin kannustusta kiusaajalle.

Näin juuri: ei meidän lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun rinnakkaisluokalla oleva kaveri toi neljännellä luokalla leipäveitsen koulurepussa kouluun ja joutui siirretyksi aikuisten toimesta tarkkailuluokalle. Sillä ei ollut mitään väliä että se oli mukana itsepuolustukseksi ja poika oli erittäin rankasti kiusattu. Aikuiset näkee ja kuulee hyvin valikoidusti sen mitä haluavat.

Niin? Miksi pojan kiusaamiseen ei puututtu?

Kyllähän ne omasta mielestään puuttui. Siirsivät 'hullun pojan' (leipäveitsi) tarkkailuluokalle. Ja varmasti osa vanhemmista on näin halunnut. Onhan se leipäveitsi ollut muille pelottava asia. Kun nämä asiat ei ole helppoja. Monesti sama lapsi voi olla kaikissa rooleissa, välillä kiusattu, välillä kiusaaja ja välillä se hännystelijä. Opettajat näkee vain murto-osan lasten välisestä vuorovaikutuksesta, kaverisuhteista ja osa ei ollenkaan.

Mutta tuossakin tapauksessa kiusatun vanhemmat on halunneet puhua kaikkien mukana olleiden lasten ja heidän vanhempieen kanssa: nämä eivät ole suostuneet. Miten muuten näitä voisi selvitää, kun toiset ei edes suostu puhumaan asiasta? Tuomaan niitä näkökulmiaan ja totuuksia esille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haastavia tilanteita nuorille ja koululle. Harvoin on kyse että yksi on syyllinen ja yksi uhri. Asiat on paljon monimutkaisempia kuin yksinkertaistetussa mediassa ja somessa esitetään.

Ei siinä ole mitään haastavaa että kiusaaja laitetaan kuriin. Sitä ei vain haluta tehdä.

Ole hyvä vain ja mene itse kokeilemaan. Opettajilla ei ole enää nykyään mitään keinoja puuttua kiusaamiseen. Kiusaaja ja hänen vanhempansa tietävät sen. Syyttävät koulua syrjinnästä jos kiusaaja ei saa osallistua kaikkeen ja tehdä mitä haluaa. Kännykkää ei saa ottaa pois, ei saa laittaa ulos luokasta kun ei ole aikuista valvomassa ja tulee vanhemmilta syyte heitteillejätöstä yms.

Mun tekee ihan fyysisesti pahaa lukea tämmöistä. Mua kiusattiin 9-vuotta. Hakattiin, potkittiin, haukuttiin, eristettiin=minulle ei puhuttu. Eräs kiusaajani kertoi mulle, "olit niin helppo kiusattava, kun et koskaan puolustanut itseäsi" Ko. Kiusaaja pyysi anteeksi ja on jo kuollutkin. En puhunut kotona ja koulussa opettaja sitä mieltä, että on mun oma vika. Tässä olen ja ihmettelen Miksi?

Arvostan todella paljon näitä vanhempia, jotka ovat valmiita puolustamaan kiusattuja lapsiaan julkisuudessa ja ovat yhteydessä myös poliisiin. Lisää rohkeutta, niin ehkä jonakin päivänä kiusaajat saadaan vastuuseen tekemisistään. Jokainen kiusaamista vähättelevä aikuinen voisi miettiä, kestäisikö samanlaista kohtelua omalla työpaikallaan. Tuskinpa vain. Lapset, joiden psyyke ja itsetunto ovat vielä hauraassa kehitysvaiheessa, sen sijaan joutuvat kestämään ja raahaamaan sitä kuormaa mukanaan loppuelämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Alkaako massiivinen kampanja Saran ja Saran äidin lokaamiseksi ja todistelu että kiusaaminen onkin Saran itsensä syytä?

No ehkä ei koska kiusaajat taitavat olla ihan kantasuomalaisia...

Johan ne kiusaajat tätäkin yrittivät: Sara kuulemma kiusaa yksin isoa porukkaa ja ovat vain puolustautuneet. Saran äidistä tehty rikosilmoituksia ja vaikka mitä muuta.

Yhden kiusaajan äiti julkisesti paheksui lapsensa kielenkäyttöä somessa, ja totesi lapsensa vain puolustautuneen.

Sotilaat töihin

Mun tytärtä yksi tyttö syytti kiusaajaksi. Vuosien jälkeen kävi ilmi että "kiusattu"olikin se kiusaaja ja nyt oma tytär käy psykoterapioissa yms. Oma tytär joutui kiva koulu puhutteluihin joissa rehtorit j vaikka mitä työryhmiä joissa syyllistettiin ja pidettiin lasta suljetuissa kopissa yms.

Pahimmillaan kiusaaja saa muitten silmissä itsensä kiusatun asemaan, tarpeeksi narsisti kun on.

Valvontakamerat käyttöön!!!

Opettajiksi ei pitäisi valita nöyriä ja arkoja hissukoita, vaan parimetrisiä ja pelottavannäköisiä ukkoja tai todella ärhäköitä akkoja, jotka heittävät kiusaajat ulos luokasta. Ilmoitus vanhemmille jokaikisestä tapauksesta, vaikka suurin osa kiusaajien vanhemmista olisikin ns. sosiaalitapauksia.

Vierailija kirjoitti:

Mun tytärtä yksi tyttö syytti kiusaajaksi. Vuosien jälkeen kävi ilmi että "kiusattu"olikin se kiusaaja ja nyt oma tytär käy psykoterapioissa yms. Oma tytär joutui kiva koulu puhutteluihin joissa rehtorit j vaikka mitä työryhmiä joissa syyllistettiin ja pidettiin lasta suljetuissa kopissa yms.

Pahimmillaan kiusaaja saa muitten silmissä itsensä kiusatun asemaan, tarpeeksi narsisti kun on.

Hyökkäys on paras puolustus. Kiusaaminen on kokoajan tapetilla joten jos nuori jää kiinni jostain mitä ei olisi pitänyt tehdä, esim. lintsauksesta niin helpointa on syyttää muita. Lintsaan koska minua kiusataan. Meidän lapsen koulussa oli yli vuoden kestävä draama yhden lintsarin kiusaussyytöksistä. Todella raskas vuosi koko luokalle. Syylliset vaihtuivat usein, myös opettajat ja asiaa selvitellyt kuraattori päätyivät loppujen lopuksi syytetyn penkille. Koko luokka jäi 'selvityksen' panttivankiksi ja yritettiin muistella kuka on tehnyt ja sanomut mitä vuosia aikaisemmin. Tarinat muuttuivat merkittävästi matkan varrella.

Tilanne oli niin tulehtunut, että meidän perhe vaihtoi lapsen toiseen kouluun yläkoulun alkaessa. Emme olleet ainoat, noin kolmannes luokasta vaihtoi koulua, yleensä jollekin painotetulle luokalle.

Selvyyden vuoksi: kiusaaminen on aina väärin ja tuomittavaa, mutta on aika naivia olla myöntämättä tämän lieveilmiöitä. 'Kiusaamista' käytetään lyömäaseena niinkuin natsikorttia aikoinaan ja kun tilanteita selvitetään ammattitaidottomasti niin se räjähtää helposti käsiin.

Vierailija kirjoitti:

Valvontakamerat käyttöön!!!

On jo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun tyttären opettaja soitti mulle yhtenä päivänä ja kertoi, että tytär oli ollut puhuttelussa pahoinpitelyn takia. Hän oli lyönyt yhtä koulunsa poikaa avokämmenellä poskelle niin, että poski oli kuulemma vielä illalla punoittanut ja ollut turvoksissa. Mun pitäisi tyttären kanssa puhua vakavasti.

Pikkasen olin ihmeissäni, koska tytärtäni en ihan ensimmäiseksi menisi koulukiusaajaksi mieltämään.

Kun asiaa selvitettiin, niin selvisi, että tämä poika (kavereineen) oli haukkunut ja kiusannut yhtä hiljaista ja ujoa tyttöä, jolla on fyysinen vamma. Mun tytär oli siitä suuttunut ja tempaissut tätä pahinta kiusaajaa avokämmenellä korville.

Otin kyllä tyttären puhutteluun siitä, mitä saa ja mitä ei saa tehdä.

Mutta lopulta kerroin hänelle ihan rehellisen mielipiteeni:

Mun mielestä kiusaaminen on saatava loppumaan alkuunsa tai se ei välttämättä lopu koskaan. Jos toisen puolustamiseksi pitää käyttää kovia keinoja niin mun puolesta niin saa tehdä. Olin ylpeä siitä, että tyttäreni meni väliin.

PS: Sitä tyttöä ei enää kiusata koulussa.

Eli sinäkin vain uskoit omaa lastasi, opettajan ilmoituksesta huolimatta. Ehkä tyttösi puolusti kiusattua, mutta ehkäpä ei. Yhtä hyvin sinun tyttösi on se pääkiusaajapiru. Ja siellä pahoinpidellyn pojan kotona on mietitty miksi koulu ei saa väkivaltaa kuriin ja miten turvallista heidän pojan on käydä koulua. Pojille on tosi korkea kynnys kertoa joutuneensa pahoinpidellyksi, tytön pahoinpitelemäksi.

Pitäisikö perheen palkata pojalle henkivartija vai ottaa poika pois koulusta kun turvallisuutta ei voida taata.

Sinusta tuli siis mieleen perusäiti joka ei välitä vaikka koulusta ilmoitetaan että sinun lapsesi on käyttäytynyt väkivaltaisesti, paijaat vaan tyttöäsi ja kannustat jatkamaan väkivaltaisella tiellään.

Kiusaajien vanhemmat yleensä on samalaisia kusipäitä - -mistäpä muualtakaan nämä arvot olisi opittu, joten sieltä suunnalta ei tule kuin kannustusta kiusaajalle.

Näin juuri: ei meidän lapsi.

Eikä meidän koulussa.