Miksi jotkut laittaa täysin epäurheilullisia lapsia joukkueisiin?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä jotta heistä tulisi urheilullisia?

Lol. Ei kömpelöstä rillipäisestä paksukaisesta tule urheilullista sillä että hänet laietaan johonkin urheiluseuraan palloilemaan jäntevien ja nopeiden lasten sekaan.

Ehkä hän ei tähtää huipulle vaan hän loistaa koulussa.

semmoiset urheilulajit, joissa on paljon lajista kiinnostuneita kussakin ikäluokassa, niin isoimmilla paikkakunnilla voitaan helposti jakaa taitotason mukaan pelaajat joukkuisiin. parhaimmat yhteen joukuueeseen ja vähemmän taitavat ja vähemään hommasta kiinnostuneet samoihin. pienemmillä paikkakunnilla ja vähemmän suosituissa lajeissa joututaan peluuttamaan eritasoisia samassa joukkueessa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi et sinä, ap, sitten perusta niille urheilullisesti lahjakkaille lapsille jotain omaa ryhmää, jossa heitä piiskataan kohti ammattilaisuutta tms?

Nimenomaan niille liikunnallisesti lahjattomille lapsille pitää tarjota mahdollisuus harrastaa liikuntaa. Lapsella on oikeus liikkua, ja terveelliset elämäntavat opitaan nuorena.

Lapsella on oikeus liikkua, mutta onko niiden lahjattomien lasten ihan pakko tunkea urheiluseuroihin ja joukkueisiin? Miksi eivät liiku itsekseen tai keskenään sen sijaan että tulevat jarruksi parempien joukkoon? Ei se joukkueen numeropaita tai merkkiverskapuku heidän kuntoaan tai taitojaan kohenna.

Kaikki saa yrittää olla urheilullisia. En toivo lapsestani ammattilaista missään nimessä. Mutta kuka hyväksyisi esim kuvaamataidon harrastuksiin 3v lapsen joka kävisi sottaamassa muiden jo valmiin työn. Samalta tuntuu omasta lapsestani joukkueessa. Teet kaikkesi, parhaasi ja sitten pari taulapöötä vesittää koko pelin. No ehkä tämä kasvattaa sitä luonnetta kaikilla. Mutta ihmettelen myös vanhempien sokeutta siellä kentän laidalla! Eikö he näe että lapsi ei osaa, ei voi saada onnistumisia kun aina tilanteet päättyy siihen että hän mokaa. Ja oppimista ei voi tulla jos lapsi ei osaa edes juosta!!! Kyllä kotona pitäisi opettaa se perusurheilullisuus ja sitten siirtyä lajeihin! Meillä on liikuttu aina eri tavoin ja sen näkee lapsesta jo siinä vaiheessa kun aloittaa lajiharrastuksen.

Minusta tuo on laiskojen vanhempien tala ulkoistaa liikuntakasvatus! Ja se tapahtuu muiden kustannuksella.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Koska missään ei enää ole näille kyseisille lapsille paikkaa, missä pelata omin päin näitä lajeja. Ennen oli joka joutomaalla palloilevia lapsia, mutta nyt ne kaikki on jossain joukkueissa yrittämässä uusiksi Litmasiksi ja Selänteiksi (lajista siis riippuen). Jos lapsi haluaa pelata palloa tai kiekkoa, se on laitettava joukkueeseen, sillä lasten kesken ei enää ole sellaista kaverillista pelaamista omin nokkineen.

Olen asunut 20 vuotta tässä missä nyt asun. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tuossa viereisellä pallokentällä on käynyt huomattava muutos käyttäjäkunnassa. Alkuvuosina siinä palloili kaikki kylän lapset keskenään; pienet, isot, taitavat, taitamattomat. Joku toi pallon ja sitten vaan alettiin potkiskelemaan, iloa riitti aamuvarhaisesta iltamyöhään. Nyt siinä on vaan näitä joukkuita. Vanhemmat tuovat lapset paikalle autolla, kaikilla on viimeisen päälle vermeet ja joukkuepaidat. On valmentaja. Vanhemmat käyvät salaa tupakalla läheisessä metsässä ja jättävät tumpit siihen polulle. Tunnin välein uusi porukka. Suurimman osan päivästä kenttä on tyhjänä ja illalla töiden jälkeen alkaa tämä suunnitelmallinen harjoittelu ja pelaaminen.

Miksi tällainen kehitys muuten on tapahtunut? Mun lapsi on vasta 2v, mut jo pitkään oon ihmetellyt tätä.

Ensin valitetaan kun lapset eivät liiku, mutta sitten kun he liikkuvat, sekin on väärin.

Ap voinee viedä lapsensa kunnon kilpajoukkueeseen, jossa on vain tähtiä eikä heikompaa kastia ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki saa yrittää olla urheilullisia. En toivo lapsestani ammattilaista missään nimessä. Mutta kuka hyväksyisi esim kuvaamataidon harrastuksiin 3v lapsen joka kävisi sottaamassa muiden jo valmiin työn. Samalta tuntuu omasta lapsestani joukkueessa. Teet kaikkesi, parhaasi ja sitten pari taulapöötä vesittää koko pelin. No ehkä tämä kasvattaa sitä luonnetta kaikilla. Mutta ihmettelen myös vanhempien sokeutta siellä kentän laidalla! Eikö he näe että lapsi ei osaa, ei voi saada onnistumisia kun aina tilanteet päättyy siihen että hän mokaa. Ja oppimista ei voi tulla jos lapsi ei osaa edes juosta!!! Kyllä kotona pitäisi opettaa se perusurheilullisuus ja sitten siirtyä lajeihin! Meillä on liikuttu aina eri tavoin ja sen näkee lapsesta jo siinä vaiheessa kun aloittaa lajiharrastuksen.
Minusta tuo on laiskojen vanhempien tala ulkoistaa liikuntakasvatus! Ja se tapahtuu muiden kustannuksella.
Ap

Siksi sitä kutsutaan joukkuelajiksi. Ehkä sinun lapsillesi sopisi paremmin se yksilöurheilu.

Vierailija kirjoitti:

Ap voinee viedä lapsensa kunnon kilpajoukkueeseen, jossa on vain tähtiä eikä heikompaa kastia ollenkaan.

todennäköisesti ei olisi riittävän hyvä. tuollaisiin joukkuisiin pääsee ainoastaan parhaista paraimmat. erinomainen suoritus ei vielä riitä, kun monella muulla joukkueeseen pyrkivällä on vähintään samat taitot.

Ap voisi keskittyä itsensä ja lapsen henkiseen kehittämiseen työelämän ja ihmissuhteiden haasteita varten eikä askarrella jonkun urheiluharrastuksen parissa. Ei Suomi nouse jalkapalloa potkimalla tai kiekkoa jäällä työntelemällä.

Ei suomalaisten lasten pahoinvointi lopu sillä että rillipää pistetään penkille istumaan, kun Audi-miehen lapsi juoksee ympyrää nurtsilla pallon perässä.

Miksi jotkut aikuiset ovat lapsellisempia kuin lapset itse?

Ihmettelen näitä urheilujoukkueissa usein häärääviä käsittämättömän lapsellisia ryppyotsia, joille 8-vuotiaiden futisjoukkue on elämää suurempi asia. Ovat useimmiten itse lihavia duunarisohvaperunoita, joiden elämässä kuka leipoo mokkapalat ja kenen peliasu on oikeanlainen ovat kohtuuttoman suuressa roolissa. Kentän laidalla motkotetaan ja ollaan niin h***tin tosissaan ja vakavissaan.

Unohtuu, että lapset ovat pelaamassa, koska liikunta on terveellista, jalkapallon pitäisi olla hauskaa, lapsi tykkää pelata jalkapalloa, eivätkä v***u siksi, että Kökkömäen futisjoukkue Kökkömäen Posaus 09-junnujoukkue voittaisi mahdollisimman tehokkaalla suorituksella naapurikunta Jörppövaaran Tusauksen.

Miksi aikuiset ovat pilanneet lapsilta mahdollisuuden PELATA ILMAN, ETTÄ PELAAMISEN PITÄÄ VÄLTTÄMÄTTÄ JOHTAA YHTÄÄN MIHINKÄÄN? On ok, jos pelataankin näissä sarjoissa ja kisataan toisia vastaan, mutta silloinkin pitäisi homma hoitaa lasten ehdoilla, eikä siksi, että lihava Sirkku Pötikäinen joukkueenjohtaja niin haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska missään ei enää ole näille kyseisille lapsille paikkaa, missä pelata omin päin näitä lajeja. Ennen oli joka joutomaalla palloilevia lapsia, mutta nyt ne kaikki on jossain joukkueissa yrittämässä uusiksi Litmasiksi ja Selänteiksi (lajista siis riippuen). Jos lapsi haluaa pelata palloa tai kiekkoa, se on laitettava joukkueeseen, sillä lasten kesken ei enää ole sellaista kaverillista pelaamista omin nokkineen.

Olen asunut 20 vuotta tässä missä nyt asun. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tuossa viereisellä pallokentällä on käynyt huomattava muutos käyttäjäkunnassa. Alkuvuosina siinä palloili kaikki kylän lapset keskenään; pienet, isot, taitavat, taitamattomat. Joku toi pallon ja sitten vaan alettiin potkiskelemaan, iloa riitti aamuvarhaisesta iltamyöhään. Nyt siinä on vaan näitä joukkuita. Vanhemmat tuovat lapset paikalle autolla, kaikilla on viimeisen päälle vermeet ja joukkuepaidat. On valmentaja. Vanhemmat käyvät salaa tupakalla läheisessä metsässä ja jättävät tumpit siihen polulle. Tunnin välein uusi porukka. Suurimman osan päivästä kenttä on tyhjänä ja illalla töiden jälkeen alkaa tämä suunnitelmallinen harjoittelu ja pelaaminen.

Miksi tällainen kehitys muuten on tapahtunut? Mun lapsi on vasta 2v, mut jo pitkään oon ihmetellyt tätä.

Ne jotka käyvät neljä kertaa viikossa harrastuksissa ja viikonlopun peleissä eivät jaksa enää vapaa-ajan palloilua. Nykypäivän harrastajia peluutetaan ihan käsittämättömiä määriä.

Tuo vapaa-ajan höntsäily ilman tuloskriittisä vanhempia olisi hauskaa, sääli ettei sitä enää ole.

Vierailija kirjoitti:

Miksi et sinä, ap, sitten perusta niille urheilullisesti lahjakkaille lapsille jotain omaa ryhmää, jossa heitä piiskataan kohti ammattilaisuutta tms?

Nimenomaan niille liikunnallisesti lahjattomille lapsille pitää tarjota mahdollisuus harrastaa liikuntaa. Lapsella on oikeus liikkua, ja terveelliset elämäntavat opitaan nuorena.

Etkö sinä vanhempana voi tarjota lapsellesi mahdollisuutta tarjota liikuntaa? Mieluummin jo ennen kouluikää, ettei jälkikasvullesi käy näin

http://www.is.fi/muutlajit/art-2000001041629.html

Taisi kolahtaa mut useampaankin henkilöön! Lapseni on 12v ja minä urheilen omaksi ilokseni säännöllisesti. Minulla on vakityö ja useampi oma lapsi joten kaikki ei pyöri tämän ympärillä.

Mutta minusta suurin osa lapsista on aivan uskomattoman huonokuntoisia. Ihan perusasiat hukassa. Ja silti iloisesti maksetaan 100e/kk ku on niin kiva kertoa työkavereille että lapsi liikkuu! Ap

AP ei liene koskaan kuullut ideologiasta "Kaikki pelaa", jonka kantavana ajatuksena on, että lasten ollessa kyseessä kaikille annetaan samanlainen mahdollisuus osallistua peliin. Kyse ei ole mistään MM-joukkueesta, vaan juurikin harrastustoiminnasta, jonka pääasia ei olekaan suurten starojen esiin nosto, vaan pikemminkin liikunnan tuoma hyvä olo. Kyllä ne huiput sieltä aikanaan löytävät tiensä huippujoukkueisiin. Ja ne tavikset toivottavasti ovat oppineet nauttimaan liikunnasta ja jatkavat sitä omien resurssiensa puitteissa.  

Pitäisi olla erikseen hyvien joukkue ja sitten harrastejoukkue. Vitutti aina junnuna hävitä, kun joku peliälytön ja taidoton piti aina tunkea kentälle mokaamaan, jotta hänelle ei tule paha mieli. 

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi olla erikseen hyvien joukkue ja sitten harrastejoukkue. Vitutti aina junnuna hävitä, kun joku peliälytön ja taidoton piti aina tunkea kentälle mokaamaan, jotta hänelle ei tule paha mieli. 

Olet oppinut urheilusta paljon. Kaikki on aina toisten syytä.

Vierailija kirjoitti:

AP ei liene koskaan kuullut ideologiasta "Kaikki pelaa", jonka kantavana ajatuksena on, että lasten ollessa kyseessä kaikille annetaan samanlainen mahdollisuus osallistua peliin. Kyse ei ole mistään MM-joukkueesta, vaan juurikin harrastustoiminnasta, jonka pääasia ei olekaan suurten starojen esiin nosto, vaan pikemminkin liikunnan tuoma hyvä olo. Kyllä ne huiput sieltä aikanaan löytävät tiensä huippujoukkueisiin. Ja ne tavikset toivottavasti ovat oppineet nauttimaan liikunnasta ja jatkavat sitä omien resurssiensa puitteissa.  

Tästä syystä Suomessa pärjätään huonosti huippu-urheilussa. Muualla maailmassa homma on totista ja ammattimaista jo lapsesta lähtien. Täällä vaan pelaillaan. Itse olin nuorena todella lahjakas ja motivaationi koko touhuun tappoi täysin se, että touhu oli nimenomaan pelkkää pelailua, eikä mitään tehty tosissaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi olla erikseen hyvien joukkue ja sitten harrastejoukkue. Vitutti aina junnuna hävitä, kun joku peliälytön ja taidoton piti aina tunkea kentälle mokaamaan, jotta hänelle ei tule paha mieli. 

Olet oppinut urheilusta paljon. Kaikki on aina toisten syytä.

Se on sen syytä kenen syytä se oikeasti on. Jos joku ei osaa syöttää vapaalla olevalle miehelle, vaan menettää pallon ja vastahyökkäyksestä tulee maali, niin silloin syy on tuon henkilön, joka pallon menetti. Kaikki mokaavat joskus, mutta kun joillakin ei vain ole peliälyä ja kykyä ja mokaaminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Tällaisen henkilön ei tule olla kentällä jos kilpaillaan joukkueena. Harjoituksissa voi olla kentällä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi olla erikseen hyvien joukkue ja sitten harrastejoukkue. Vitutti aina junnuna hävitä, kun joku peliälytön ja taidoton piti aina tunkea kentälle mokaamaan, jotta hänelle ei tule paha mieli. 

Olet oppinut urheilusta paljon. Kaikki on aina toisten syytä.

Se on sen syytä kenen syytä se oikeasti on. Jos joku ei osaa syöttää vapaalla olevalle miehelle, vaan menettää pallon ja vastahyökkäyksestä tulee maali, niin silloin syy on tuon henkilön, joka pallon menetti. Kaikki mokaavat joskus, mutta kun joillakin ei vain ole peliälyä ja kykyä ja mokaaminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Tällaisen henkilön ei tule olla kentällä jos kilpaillaan joukkueena. Harjoituksissa voi olla kentällä. 

Ja mitä sitten jos se maali tulikin? Saipahan joku onnistumisen ilon, eikö se ole hienoa? 

Urheilu on leikkipeliä, ei sitä pidä niin herttaisen tosissaan ottaa.