Työskentely julkisella sektorilla

Vierailija kirjoitti:

Olen eräässä isossa organisaatiossa terveydenhoitopuolella asiantuntijatehtävissä toimistossa. Ap

Esim. lastensuojelun sossun ovat myös asiantuntijoita julkisella puolella. Vaihdoin itse hommia, koska en jaksanut sitä, että henkisesti kuormittavaa asiakastyötä ja erittäin vaativaa kirjoittamista (hallinto-oikeuteen ei kannata räpeltää mitä sattuu) oli niin paljon, että joka päivä piti joko jäädä tekemään 1-2 h normaalin työajan päälle tai jättää vain hyvin suuri osa töistä tekemättä. 

Ei ole mitenkään järkevää verrata asiantuntijatehtäviä toimistossa ilman asiakkaita niihin, joissa on tiukat aikarajat ja vaatimus tehdä siinä ajassa kaikki, vaikka sitten viikonloppuisin ylityömääräyksellä jos aika ei muuten riitä.

Olen huomannut saman, kuin ap. Mikä tässä on ehkä kaikkein huolestuttavinta, on se että kaikki pomot julkisella puolella valittavat resurssipulaansa, vaikka väkeä riittää kaiken maailman turhanpäiväisyyksiin ja projektit ovat ylimiehitettyjä :D siis mitä ttua????!!

Olen julkisella töissä. Meillä tehottomuus menee organisaatiouudistuksen piikkiin. Esimies- ja prosessityötä on eriytetty, huonoin tuloksin. Organisaatiomalli on saneltu jossain korkealla, työryhmä (luultavasti todella moni sellainen) on kehittänyt uudistuksen ja sanellut säännöt sekä puitteet, joiden mukaan uudistus tulee toteuttaa. Käytännön toteuttaminen on jätetty kuitenkin toimistotasolle, jolloin sen onnistuminen on ihan niiden toimistossa työskentelevien varassa. Ja jos heillä ei ole osaamista toteuttaa muutosta, homma menee pieleen.

Lisäksi valtakunnallinen työsuunnittelu tekee työn tekemisestä hankalaa, ennakoiminen menee pieleen, suunnitelmat ei toteudu. Osaamisen hyödyntäminen ja lisääminen menee pieleen, koska resursseja kohdennetaan väärin.

Mutta mikään näistä ei omassa toimiessani ole tavallisen virkailijan syytä. Meillä töitä tehdään täysillä ja motivaatio on korkealla. Kahvi- ja lounastaukoja on kyllä ne tes:n mukaiset mutta ei sen enempää. Sen oikean työn tekeminen vaan on välillä haastavaa, kun iso osa ajasta menee työn suunnitteluun ja suunnitelmien muuttamiseen ja kaikkeen muuhun oheiseen.

Siirryin yksityiseltä julkiselle eläkkeelle jäävän tilalle n. 10 vuotta sitten. Tuolloin homma oli todella tehotonta ja porukkaa liikaa. Näiden 10 vuoden aikana tehostamista on tapahtunut tosi paljon ja eläkkeelle jäävien tilalle ei ole otettu ketään, vaan hommat on jaettu.

Suurimmalla osalla alkaa nyt työt olla mitoitettuna oikein, mutta silti työpaikalla on vielä jäljellä näitä vanhan liiton ihmisiä, jotka eivät osaa käyttää työhönsä kuuluvia ohjelmistoja, ja joiden päivän pääsisältö koostuu yksityispuheluista yms. hommailusta. Työtavat ovat suoraan 70-luvulta.

Varmaankin jossakin vaiheessa tulee tilanne, kun julkista rahoitusta yhäti leikataan, että aletaan ihan oikeasti tarkastella, kuka tekee ja mitä.

Kuntien viroissa näitä laiskureita on luultavasti enemmänkin, koska virasta irtisanominen on todella vaikeaa. Tuo on epäkohta, joka pitäisi poistaa: pitäisi voida antaa kenkää ihmiselle, joka ei tee mitään / tekee työnsä huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Siirryin yksityiseltä julkiselle eläkkeelle jäävän tilalle n. 10 vuotta sitten. Tuolloin homma oli todella tehotonta ja porukkaa liikaa. Näiden 10 vuoden aikana tehostamista on tapahtunut tosi paljon ja eläkkeelle jäävien tilalle ei ole otettu ketään, vaan hommat on jaettu.

Suurimmalla osalla alkaa nyt työt olla mitoitettuna oikein, mutta silti työpaikalla on vielä jäljellä näitä vanhan liiton ihmisiä, jotka eivät osaa käyttää työhönsä kuuluvia ohjelmistoja, ja joiden päivän pääsisältö koostuu yksityispuheluista yms. hommailusta. Työtavat ovat suoraan 70-luvulta.

Varmaankin jossakin vaiheessa tulee tilanne, kun julkista rahoitusta yhäti leikataan, että aletaan ihan oikeasti tarkastella, kuka tekee ja mitä.

Kuntien viroissa näitä laiskureita on luultavasti enemmänkin, koska virasta irtisanominen on todella vaikeaa. Tuo on epäkohta, joka pitäisi poistaa: pitäisi voida antaa kenkää ihmiselle, joka ei tee mitään / tekee työnsä huonosti.

Just tämä, et on vanha liiton porukkaa. 80-luvulla rekryttyjä, joilla ei ehkä ole tutkintoa eikä ole jaksaneet yhtään kouluttaa itseään lisää. Olemuskin on pönäkkä. Näitä on esimiehinäkin paljon torppaamassa kehitystä. Nämä ei lennä yt.issä ulos. Kaverit pitää toistensa puolta. Salaisuuksia, ylimielisyyttä, pomottamista.

No sitten taas seuraava sukupolvi: tutkinto (jopa kaksi) on itsestäänselvyys, pätkätyöt aiheuttaa stressin koko ajan päivittää tietoja, ei voi päästää itseään lösähtämään, kun nurkan takana on taas kohta uusi työn haku ja kilpailussa ei ylipainoiset selviä. Lasten teko viivästyy ym. Näitä noi em. sitten kadehtii, kun nämä on nuoria ja nättejä. Huoh.. Maailmat ei kohtaa.

No tuli täällä sentään muutama komppaava mielipidekin... ja tämä ei tosiaan ollut yleistystä kaikille julkisen sektorin työpaikoille ja työtehtäviin. Enkä siis ole sossu vaan kauppatietelijä joka on ollut reilut 10v yksityisissä yrityksissä töissä ja siirtyi hetki sitten julkiselle. Tuolla toimistossa on asiat kyllä todella retuperällä ja nyt niitä kovasti on alettu vihdoin jätkiperäistää ja tehostaa, sen takia on alettu myös palkata uutta porukkaa yksityiseltä sektorilta jotka toisivat sitä näkemystä yritysmaailmasta. Ap

Kaveri sanoo ihan samaa. On valtionhallinnossa hyvässä virassa ja ihmettelee, millaista porukkaa siellä on töissä. Kaveri teki uran yksityisellä ennen valtiota ja ei voi käsittää, millaisia työpaikkoja osalla porukasta on. On perustettu vaikka 80-luvulla joku "rahasihteerin" virka ja siinä tuo sama nainen kököttää suojatyöpaikassaan, vaikka työtä ei oikeastaan enää ole tietokoneiden takia. Työtehtävä voi olla näpytellä 20 laskua verkkopankkiin viikossa ja lopun ajan palloilee. Samalla rutisee kiireitä.

Toinen kaveri kertoi valtiolta, että määräaikaiset on kovilla monesti, koska heidän pitää tehdä ne työt. Vakituisista osa on ahkeria, osa laiskoja, mutta kaikki saavat pitää työnsä. Kertoi mm. kokoussihteeristä, joka ei pysty järjestämään kokouksia, koska ei suostu opettelemaan esimerkiksi dataprojektorin kytkemistä toimimaan. Hokee vaan nauraen "mä en tajua näistä mitään". Useista koulutuksista huolimatta ei vaan opi muutamaa työtehtävää, kun "inhoaa koneita". Jostain yksityiseltä lentäisi ulos 30 vuotta töissä ollut ihminen, jos ei alkeellisia uusia työtehtäviä opi useista perehdytyksistä huolimatta. Valtiolla on kuitenkin ok kieltäytyä opettelemasta uusia asioita.

Olen töissä julkisella sektorilla. Paljon tehottomuudesta johtuu saksalaistyyppisestä byrokratiasta, johon on pakko julkisen avoimuuspolitiikan vuoksi sitoutua. Ihan perus valtio-oppia. En pidä byrokratian hidastavasta vaikutuksesta ja hallinnollisista himmeleistä, mutta ne ovat ylhäältä määrättyjä joten ei voi mitään. Se ei ole niinkään työntekijöistä kiinni.

Nyt on joku ottanut kohteekseen julkisen alan työntekijät. Luepa vähän hallintotieteitä, niin ymmärrät asioita hiukan laajemmin. Tule sitten huuteleen.

Vierailija kirjoitti:

Kaveri sanoo ihan samaa. On valtionhallinnossa hyvässä virassa ja ihmettelee, millaista porukkaa siellä on töissä. Kaveri teki uran yksityisellä ennen valtiota ja ei voi käsittää, millaisia työpaikkoja osalla porukasta on. On perustettu vaikka 80-luvulla joku "rahasihteerin" virka ja siinä tuo sama nainen kököttää suojatyöpaikassaan, vaikka työtä ei oikeastaan enää ole tietokoneiden takia. Työtehtävä voi olla näpytellä 20 laskua verkkopankkiin viikossa ja lopun ajan palloilee. Samalla rutisee kiireitä.

Toinen kaveri kertoi valtiolta, että määräaikaiset on kovilla monesti, koska heidän pitää tehdä ne työt. Vakituisista osa on ahkeria, osa laiskoja, mutta kaikki saavat pitää työnsä. Kertoi mm. kokoussihteeristä, joka ei pysty järjestämään kokouksia, koska ei suostu opettelemaan esimerkiksi dataprojektorin kytkemistä toimimaan. Hokee vaan nauraen "mä en tajua näistä mitään". Useista koulutuksista huolimatta ei vaan opi muutamaa työtehtävää, kun "inhoaa koneita". Jostain yksityiseltä lentäisi ulos 30 vuotta töissä ollut ihminen, jos ei alkeellisia uusia työtehtäviä opi useista perehdytyksistä huolimatta. Valtiolla on kuitenkin ok kieltäytyä opettelemasta uusia asioita.

Tuttua, niin tuttua!

Osa voi todellakin kieltäytyä tietyistä työtehtävistä. Määräaikaiset joutuvat sitten joustamaan ja tekemään näiden fossiilien puolesta kaiken.

Tiedän tasan tarkkaan mistä AP puhuu. Olin aikoinaan Kelassa kolme vuotta palveluntuottajien tilityksiä tekemässä. Kahden ensimmäisen kuukauden jälkeen tein tuplasti töitä, kuin pitkään olleet työntekijät. Pian minut siirrettiinkin tekemään haasatavampia erikoistehtäviä ja sain pahoja katseita, kun "pääsin" tekemään niitä. Minulle oli järkytys huomata, että siellä oli sellaisiakin työntekijöitä, jotka eivät osanneet lähettää sähköpostia saatikka käyttää MS-office ohjelmia. Niille järjestettiin usean päivän mittainen koulutus sitä varten, joka oli silkkaa rahan ja ajan haaskausta. Ihan perus Word tai Excel tiedostoja, ei mitään hifiä ja silti eivät osanneet eivätkä halunneet niitä käyttää. "Ei olla ennenkään tarvittu".

Yksi hyvä esimerkki oli puhelin. Kun tuli joku haaste esiin, niin rivityöntekijät ottivat esimieheen yhteyttä, sen sijaan, että olisivat soittaneet sille asiakkaalle ottaakseen selvää ja pyytääkseen tositteita. Työllistivät esimiestä aivan turhaan, kun samassa ajassa olisivat voineet tehdä sen itse. Ja sitten se ruikutus lomista ja vapaista. Missään yksityispuolen firmassa ei oloisi tullut mieleen valittaa, että saisin lomaa vuodessa niin vähän. Pitkään olleilla lomaa kertyi 3pv/kk ja siihen päälle tuli jotain muita myötiäisiä. Ja tarkkana olivat, että tauot oli mieluummin 5 min yli, kuin ali. Muutosvastaisuus oli läsnä joka ikisessä palaverissa ja se negatiivisuus oli arkipäivää. Siellä on laiska työmoraali ja monela oli selkeästi vain suojatyöpesti. Mitään oma-aloitteista eivät tehneet.

Kaveri on seurakunnassa. Siellä on tätejä töissä, jotka eivät halua käyttää tietokonetta. Nuoremmst pienemmällä palkalla sitten tekevät tätien työt kun tädit saa aikaan ehkä askarreltua koristeita seurakuntatalolle. Henki on tooodella hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä julkisella sektorilla. Paljon tehottomuudesta johtuu saksalaistyyppisestä byrokratiasta, johon on pakko julkisen avoimuuspolitiikan vuoksi sitoutua. Ihan perus valtio-oppia. En pidä byrokratian hidastavasta vaikutuksesta ja hallinnollisista himmeleistä, mutta ne ovat ylhäältä määrättyjä joten ei voi mitään. Se ei ole niinkään työntekijöistä kiinni.

Nyt on joku ottanut kohteekseen julkisen alan työntekijät. Luepa vähän hallintotieteitä, niin ymmärrät asioita hiukan laajemmin. Tule sitten huuteleen.

Tuo "byrokratia" pitäisi käydä läpi ja uudistaa.

Itsekin julkisella puolella töissä olevana tiedän, että on olemassa ihmisiä, joita tämä byrokratia jollakin tavalla rauhoittaa, ja jotka eivät siitä syystä siedä mitään muutosehdotuksia. Tehdään turhaa työtä ja suorastaan älyttömyyksiä, joita on "aina tehty".

Edistääkö tuo tarkoin vaalittu byrokratia sitten millään tavoin avoimuutta tai hyötyykö siitä kukaan yhtään millään tavalla (paitsi byrokraatilla itsellään on _tärkeitä tehtäviä_), onkin sitten kokonaan toinen kysymys.

Hoitoalasta. Työskentelen sijaisena sekä yksityisellä ja kunnallisella.

Yksityinen on tehokas, koska voittoa pitää tuottaa osakkeenomistajille. Ongelmaa tulee vain niille hoitajille, jotka haluavat tehdä laadukasta hoitotyötä. Mutta jos käyt vain palkkasi tekemässä, asia on ihan ok. Eli ylityötä et saa tehdä. Jos et ole ehtinyt hoitaa potilasta, niin hanskati tippuu tiskiin silti juuri kun kello napsahtaa työajan loppuun. Opit katsomaan ohitse, jos lakanoissa on paskaa tai kaapissa ei ole puhtaita vaatteita. Myös opit katsomaan ohi, jos lääkkeetkään ei ole niin ihan nappiin oikein jaettu, koska tehokkuus...

Kunnallisella tykkään siitä, että painotetaan hoidon laatuun eli siihen, että lähdetään asukaslähtöisestä työskentelystä. Jos hommaa ei ehdi tehdä loppuun työajan puitteissa, jatkat sen loppuun ja merkkaat listaan sen 20 minuuttia, mikä meni yli.  On myös ihana tehdä kunnallisella työtä, kun kaapista löytyy aina lakanat ja vaipat ja lääkkeet on jaettu oikein ja ruoka on tasalaatuista, eikä se riipu siitä, onko ruoanlaittajana ollut vastavalmistunut lähihoitaja, joka hädintuskin osaa makaroonit keittää. Ruoka tulee ulkopuolelta ja sen tekoa ei ole lisätty muun työn lisäksi.

Mutta tämä on siis vain oma kokemukseni. Yksityiselle en panisi omaistani ikinä hoitoon. Se on todella tehokasta ja ehdit työvuoron aikana hoitaa useamman hoidettavan, kuin kunnallisella. Mutta tuloksesta ei niin väliä, kunhan vain teet rahaa.

Olen julkissektorilla töissä. Suuri ongelma on huono organisointi ja ontuva työnjako. Hiukan katkeraksi vetää, kun itse paahtaa täysillä koko työpäivän (olen pitänyt puolen vuoden aikana ehkä yhden kahvitauon) ja vielä kotona illalla, lomat aina pätkissä jne. Kun samassa yksikössä on väkeä, joka viettää taukotilassa vähintään tunnin päivässä ja pitää kesällä kuuden viikon lomaputkia.

Hyvä työsuoritus palkitaan sillä, että saa lisää töitä. Huonoilta ei vaadita mitään.

Henkilöitä joiden kanssa on tullut työskenneltyä vuosien varrella julkishallinnossa:

1. Printtaa kaiken. Aivan kaiken. Sähköpostiin jos tulee mainos kokouspaikasta tai joku kuittaa saamansa viestin pelkällä ok:lla, tämä henkilö printtaa sen. Työtavat on muutenkin jostain kultaiselta kasarilta eikä ole pystynyt uudistumaan työelämän mukana.

2. Henkilön toimenkuvaan kuuluu asiat x ja y. Hän ei kuitenkaan kykene näihin tehtäviin, vaan ne hoitaa aina joku muu. Silti toimenkuvaa ei voi päivittää todellisuutta vastaavaksi.

3. Käy keskellä päivää omilla asioillaan leimaamatta itseään ulos ja on poissa jopa pari tuntia. Sitten syö lounaan klo 14 ja valittaa miten kiire koko ajan on ja miten mitään ei ehdi ja pomo on liian vaativa. Klo 16 on kuitenkin taas kahviossa lukemassa ip-lehtiä.

4. Ei osaa/halua käyttää sähköpostijärjestelmän kalenteria joten muut saavat aina ihmetellä missä henkilö on kun häneltä tarvittaisiin tietoa x ja kalenterin mukaan pitäisi olla paikalla mutta kukaan ei ole nähnyt sitten eilisen. Lopulta salapoliisityön jälkeen saadaan tietää että henkilö on koko aamupäivän jossain yhdentekevässä ei edes työasioihin varsinaisesti liittyvässä jutussa ja hän on kertonut tästä vain yhdelle henkilölle joka ei ole hänen esimiehensä. Olisihan se ollut liian paljon vaadittu että tekisi merkinnän kalenteriin poissaoloista.

5. Pitää joka vuosi viisi viikkoa kesälomaa jonka ajankohdasta ei voi joustaa, joten kaikki muut joutuvat aina sopeuttamaan omat lomansa tämän henkilön lomiin. Jos puhutaan että voisitko Irmeli edes tänä vuonna aloittaa lomasi pari viikkoa aiemmin tai kenties pitää 'vain' 4 viikkoa, jotta muutkin saisivat kerrankin haluamansa loman, aloitetaan mykkäkoulu ja käydään kielimässä pomon luona miten työkaverit kiusaa. Hänellä kun on oikeus pitää lomaa silloin kun hän haluaa.

Ylipäätään julkisella on liian paljon porukkaa, joka ei ole uudistushaluista tai edes kykenevää uusien työtapojen oppimiseen saati joustamiseen 'saavutetuista eduista'.

Vierailija kirjoitti:

Huh huh... pari kk olen nyt ollut töissä julkisella sektorilla 10 vuoden yksityisellä sektorilla työskentelyn jälkeen ja ei kyllä voi muuta sanoa kuin että miten h****tin tehottomasti niitä duuneja voi oikein hoitaa?! Okei, yksityisellä puolella on paine ihan erilainen ja yt:t kolkuttaa aina oven takana, mutta se miten julkisella sektorilla toimitaan ja suoraan sanoen tuhlataan meidän veronmaksajien rahoja - huh huh! Oon oikeasti pöyristynyt - hommat hyppäsi tietoteknisesti 90-luvulle, prosessit puuttuu ja hommissa ei ole järkeä ! Taidan alkaa taas katsella töitä takaisin yksityisen sektorin puolelta... en tiedä kestääkö pääni tuollaista tehotonta perseilyä...

Julkinen sektori on sen takia tehoton koska tietoyhteydet katkomalla rajapinnoilla, on saatu varjeltua omaa lohkoa budjeteissa. 

Tämä tehottomuus on siis tahallista ja tehty oman momentin puolustamiseksi. Maan tapa ja  julkisella työskentelevän oma etu. Tosin pitää ihmetellä miten joku työntekijä henkisesti on jaksanut tehdä turhaa työtä vuosikymmeniä.

Julkinen sektori on vielä perkaamatta mutta toteutuu jossain vaiheessa kun kansa ei enää kykene elättämään tätä rälssiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh huh... pari kk olen nyt ollut töissä julkisella sektorilla 10 vuoden yksityisellä sektorilla työskentelyn jälkeen ja ei kyllä voi muuta sanoa kuin että miten h****tin tehottomasti niitä duuneja voi oikein hoitaa?! Okei, yksityisellä puolella on paine ihan erilainen ja yt:t kolkuttaa aina oven takana, mutta se miten julkisella sektorilla toimitaan ja suoraan sanoen tuhlataan meidän veronmaksajien rahoja - huh huh! Oon oikeasti pöyristynyt - hommat hyppäsi tietoteknisesti 90-luvulle, prosessit puuttuu ja hommissa ei ole järkeä ! Taidan alkaa taas katsella töitä takaisin yksityisen sektorin puolelta... en tiedä kestääkö pääni tuollaista tehotonta perseilyä...

Julkinen sektori on sen takia tehoton koska tietoyhteydet katkomalla rajapinnoilla, on saatu varjeltua omaa lohkoa budjeteissa. 

Tämä tehottomuus on siis tahallista ja tehty oman momentin puolustamiseksi. Maan tapa ja  julkisella työskentelevän oma etu. Tosin pitää ihmetellä miten joku työntekijä henkisesti on jaksanut tehdä turhaa työtä vuosikymmeniä.

Julkinen sektori on vielä perkaamatta mutta toteutuu jossain vaiheessa kun kansa ei enää kykene elättämään tätä rälssiä.

Lahtarien perilliset on miehittäneet kuntien julkisen puolen. Isäntien jälkipolvi tupailloissa kusilätäkössään istuen kuunelleet työläisten haukkumista illaasta toiseen  eikä sitten ole oikeaan työhön haluttu nöyrtyä vaan on pitänyt näille lahtarien laiskoille penikoille luoda hyväpalkkaiset virat.

Nyt ovat sitten kansan rasituksena ökypalkoilla ja eläkkeillä.

Vierailija kirjoitti:

Olen julkissektorilla töissä. Suuri ongelma on huono organisointi ja ontuva työnjako. Hiukan katkeraksi vetää, kun itse paahtaa täysillä koko työpäivän (olen pitänyt puolen vuoden aikana ehkä yhden kahvitauon) ja vielä kotona illalla, lomat aina pätkissä jne. Kun samassa yksikössä on väkeä, joka viettää taukotilassa vähintään tunnin päivässä ja pitää kesällä kuuden viikon lomaputkia.

Hyvä työsuoritus palkitaan sillä, että saa lisää töitä. Huonoilta ei vaadita mitään.

En voi käsittää ihmisiä, jotka tekevät marttyyrina töitä omalla ajallaan.

Työ on mitoitettu väärin, jos kaikkia töitä ei ehdi tekemään työajalla, ja  on sinun oma asiasi sanoa siitä esimiehellesi.

Olet oikeassa, kukaan ei kiitä työn sankaria ja sinut unohdetaan parissa viikossa sen jälkeen, kun olet vaihtanut työpaikkaa / jäänyt eläkkeelle. 

Sovipa siis tapaaminen esimiehesi kanssa, ja selitä tilanne.

No varmaan monessa paikassa onkin.

En itse ainakaan vielä ole työskennellyt päiväkodissa, missä hommat toimisi. Tehokkuutta kyllä vaaditaan. Minusta jotain kertoo se kun infottiin pomolle että ei saada vuoroja toimimaan; liian vähän käsipareja, liikaa lapsia äärivuoroissa, liikaa erityisiä tarpeita. Pomon vastaus oli että oma on ongelmanne, hoidatte itse työaikajärjestelynne. Tai vaaditaan kirjaamisia, lappusia, infoja ja sitä sun tätä, mutta kuuden ryhmän käytössä on kaksi vanhaa tietokonetta.

Oma kokemus ruohonjuuritason työntekijänä on se että kaikkeen turhanpäiväiseen hommaan puututaan ja kytätään (tyyliin sanamuodot mitä käytät hoitotyössä), mutta johtaminen ei toimi ja isot kuviot on levällään. Ja pahantuulen työntekijät saa elää kuin pellossa ihan liian usein. Yksi akka voi terrorisoida koko taloa.

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä julkisella sektorilla. Paljon tehottomuudesta johtuu saksalaistyyppisestä byrokratiasta, johon on pakko julkisen avoimuuspolitiikan vuoksi sitoutua. Ihan perus valtio-oppia. En pidä byrokratian hidastavasta vaikutuksesta ja hallinnollisista himmeleistä, mutta ne ovat ylhäältä määrättyjä joten ei voi mitään. Se ei ole niinkään työntekijöistä kiinni.

Nyt on joku ottanut kohteekseen julkisen alan työntekijät. Luepa vähän hallintotieteitä, niin ymmärrät asioita hiukan laajemmin. Tule sitten huuteleen.

Yleistäminen on pahasta puolin ja toisin. Itse olen sairaalassa paperinpyörittäjänä ja meidän työpaikka on kyllä suojatyöpaikka, josta ei pistetä ketään pois, vaikka ei tekisi juuri mitään töissä. Samaa palkkaa saamme, vaikka joku hoitaa samassa ajassa 20 tapausta, joku 50 ja joku 100. Se on todellakin väärin. Ymmärrän jos joskus on huono päivä, on väsynyt tai kipeä, mutta joillain 20 % työteho on ihan normi vuodesta toiseen. Itse en yllä kaikista nopeimpien vauhtiin, mutta ahkeruudella pääsen hyvästi yli keskitason, sanoisinko 75 %:iin huippuvauhtisiin verrattuna. Tämä tehottomuuden hyväksyminen esimiesten puolelta on vielä niin tökeröä senkin takia, että kunkin ihmisen tekemien töiden määrä näkyy helposti listaukset katsomalla kunkin päivän kohdalta. Juu, meidän työmme on sinänsä melko tylsää ja ymmärrän, jos joku jaksa ihan täysillä motivoitua samaan hommaan vuodesta toiseen, mutta minusta juuri jonkinlaisiin tavoitteisiin pyrkiminen auttaa jaksamaan työpäivät, ettei töissäolo ole vaan epämääräistä hengailua. Lasken välillä kuinka paljon olen saanut tapauksia hoidettua ja olen tyytyväinen, kun olen saavuttanut "perustason". Sen jälkeen on yleensä vielä pari tuntia työaikaa jäljellä ja tuntuu hyvältä, kun tietää sen olevan vaan bonusta, kun puskee siitä eteenpäin ja jos on jotain omaa hommaa hoidettavana, voi viimeisen puoli tuntia käyttää siihen hyvällä omallatunnolla. Tuossa on sekin puoli, että JOS joku päivä joku katsoo noita tilastoja ja JOS iso luuta alkaa lakaista vaikka SOTE:n myötä, niin eipä ole sanomista minun työnteostani. Minä en kyllä oikeasti usko, että ketään uskalletaan laittaa vastuuseen laiskottelustaan ja jos niin yritetään tehdä, ne 20 % teholla töitä tekevät vetävät kunnan oikeuteen syrjinnästä. Näin se vaan menee.