Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Mitä haluaisit sanoa kiusaamallesi ihmiselle?

  • ylös 4
  • alas 1

Kommentit (15)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Aika harva muistaa tai haluaa muistaa olleensa kiusaaja. Se on ajat sitten selutetty itselle parhain päin, esim. murrosiän kuohunnalla tai vaikeilla kotioloilla tai vaikealla lapsuudella. Ei kai kukaan pystyisi tulemaan normaaliksi täysjärkiseksi aikuiseksi kiusaajan identiteetillä.

  • ylös 12
  • alas 2
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Aika harva muistaa tai haluaa muistaa olleensa kiusaaja. Se on ajat sitten selutetty itselle parhain päin, esim. murrosiän kuohunnalla tai vaikeilla kotioloilla tai vaikealla lapsuudella. Ei kai kukaan pystyisi tulemaan normaaliksi täysjärkiseksi aikuiseksi kiusaajan identiteetillä.

Joo. Joko se on tämä tai sitten se (mitä pelkäsin täältä lukevani) ylevä asenne, että vika oli kiusatun omassa herkkyydessä. Eli kiusaaja tiedostaa käytöksensä ja sen vaikutukset, mutta ei pidä itseään syyllisenä tai ei välitä siitä.

Ne oikeasti pahoittelevat, syyllisyydentuntoiset ex-kiusaajat taitavat olla harvemmassa kuin nuo kaksi ryhmää: ne jotka eivät edes tunnusta itselleenkään olleensa kiusaajia, ja ne jotka tunnustavat mutta eivät ole pahoillaan.

Vierailija

Itse jätin porukan ulkopuolelle tytön joka ensin kiusasi minua sekä levitti aina ihme juoruja. Näin aikusena toivoisin, että olisin puhunut asiat kunnolla selviksi kyseisen tytön kanssa.

Vierailija

Kiusaamista ei selitä mikään no kun oli vaikeeta. Kiusaaminen on aina ihmisen oma alhainen valinta. Kukaan ei syyttömänä ajaudu kiusaamaan.

Vierailija

Näen lapsuuden aikojeni julman kiusaajan lehdissä, tvssä ja pysäkkien mainoksissa, vieläpä radiossakin. Hän on nykyään koko kansan suosikkeja. Väillä tuntuu raskaalta nähdä se naama.

Vierailija

Ekaluokalla tulin itkien kotiin, kun mua oli lyöty. Äiti nauroi ja käski mun lyödä takaisin. Löin muita vähästäkin vinoilusta  nelisen vuotta ennenkuin tajusin sen olevan väärin. Hei, en todellakaan itse valinnut kiusaamista ekalla luokalla! Mutta silti edelleen hävettää.

Helvettiä en pelkää

No nehän samat jatkaa sitä kiusaamista työpaikoilla. Ei sitä muuten voi selittää että selväpäinen aikuinen ihminen kohtelee kolleegojaan niin ylimielisesti ja epäinhimillisesti kuin ehkä luonnevammalla. On niin itsekeskeinen ja heikkoluonteinen että ei oo muuta keinoa pönkittää omaa egoaan.
"Musta tuntu paskalta ite niin tein sit sun lapsuudesta helvettiä, mut en oo vastuussa koska......"
Niin. Miksi?

Mun ihku queen bee kiusaaja työskentelee nyt pedagoogina. Arvatkaa vaan miten paljon tekis mieli ihan vaan lipsauttaa menneisyydestä. Lapsellista? No ehkä en olis jos ei hän ois systemaattisesti tehnyt ala-asteesta totaalista helvettiä. Huolestuttaa niidenkin lasten puolesta. Tiedän myös miltä tuntuu kun opettaja valitsee kiusaajan puolen. Se onkin sitten jo ihan toisen asteen petturuutta.

Olin 11 kun ensimmäisen kerran halusin todella tappaa itseni. Kiitos L siitäkin.

Vierailija

No mä en töissä kiusaa ketään. Mutta äitiä tosissaan uskoin ja tottelin alakoulussa. Äidin mielestä oli hyvä, että olin vahva ja pojat pelkäsi mua. 

12

Vierailija

Koska en itse halunnut kuulua siihen samaan pohjasakkaan kuin ne kiusatut. Sellainen olin ala-asteella, ja yläasteelle siirryttäessä ja luokan vaihtuessa pääsin vihdoin "jaloilleni". Eristämistä ja porukan ulkopuolelle jättämistä se enimmäkseen minun osaltani oli, oli helppo silloin selittää itselleen että no kaikkien kaveri ei ole pakko olla ja tuo tyyppi on tyhmä tms. Kotoa tuotu epävarmuus ja itseluottamuksen puute taustalla tietenkin.

Sanoisin näille kahdelle pohjasakaksi joutuneelle tytölle, että toivottavasti heillä menee nykyään hyvin eivätkä joudu murehtimaan menneisyyttään. Ja että toivottavasti koulussakin oli kuitenkin kivojakin juttuja, vaikka kurjiakin oli. Olen vähän sitä mieltä, että what done is done tämän osalta - kyllä harmittaa, että käyttäydyin paskamaisesti, mutten toisaalta voi sitä enää muuttaakaan. Ne olivat niitä aikoja, ja toimin niin kuin silloin parhaaksi (itselleni) näin, ja valitettavasti tilanne ei ollut uhriton. Olen kuitenkin iloinen siitä, etten ollut "paha" kiusaaja (vaikka kaikki kiusaaminen onkin väärin!), en osallistunut nimittelyyn tms "vakavampaan".

Vierailija

Helvettiä en pelkää kirjoitti:
No nehän samat jatkaa sitä kiusaamista työpaikoilla. Ei sitä muuten voi selittää että selväpäinen aikuinen ihminen kohtelee kolleegojaan niin ylimielisesti ja epäinhimillisesti kuin ehkä luonnevammalla. On niin itsekeskeinen ja heikkoluonteinen että ei oo muuta keinoa pönkittää omaa egoaan.
"Musta tuntu paskalta ite niin tein sit sun lapsuudesta helvettiä, mut en oo vastuussa koska......"
Niin. Miksi?

Mun ihku queen bee kiusaaja työskentelee nyt pedagoogina. Arvatkaa vaan miten paljon tekis mieli ihan vaan lipsauttaa menneisyydestä. Lapsellista? No ehkä en olis jos ei hän ois systemaattisesti tehnyt ala-asteesta totaalista helvettiä. Huolestuttaa niidenkin lasten puolesta. Tiedän myös miltä tuntuu kun opettaja valitsee kiusaajan puolen. Se onkin sitten jo ihan toisen asteen petturuutta.

Olin 11 kun ensimmäisen kerran halusin todella tappaa itseni. Kiitos L siitäkin.

Niin ne jatkaa työpaikoilla samaa rataa ja on sitä mieltä, että ei heissä vikaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Koska en itse halunnut kuulua siihen samaan pohjasakkaan kuin ne kiusatut. Sellainen olin ala-asteella, ja yläasteelle siirryttäessä ja luokan vaihtuessa pääsin vihdoin "jaloilleni". Eristämistä ja porukan ulkopuolelle jättämistä se enimmäkseen minun osaltani oli, oli helppo silloin selittää itselleen että no kaikkien kaveri ei ole pakko olla ja tuo tyyppi on tyhmä tms. Kotoa tuotu epävarmuus ja itseluottamuksen puute taustalla tietenkin.

Sanoisin näille kahdelle pohjasakaksi joutuneelle tytölle, että toivottavasti heillä menee nykyään hyvin eivätkä joudu murehtimaan menneisyyttään. Ja että toivottavasti koulussakin oli kuitenkin kivojakin juttuja, vaikka kurjiakin oli. Olen vähän sitä mieltä, että what done is done tämän osalta - kyllä harmittaa, että käyttäydyin paskamaisesti, mutten toisaalta voi sitä enää muuttaakaan. Ne olivat niitä aikoja, ja toimin niin kuin silloin parhaaksi (itselleni) näin, ja valitettavasti tilanne ei ollut uhriton. Olen kuitenkin iloinen siitä, etten ollut "paha" kiusaaja (vaikka kaikki kiusaaminen onkin väärin!), en osallistunut nimittelyyn tms "vakavampaan".


Alkoi kiinnostaa että millä perusteella päätiti että toiset on pohjasakkaa? Sekin on jännä että puhut epävarmuudesta, minä olen aina ollut tosi epävarma ja se on kyllä saanut minut käyttäytymään ihan muulla tavoin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska en itse halunnut kuulua siihen samaan pohjasakkaan kuin ne kiusatut. Sellainen olin ala-asteella, ja yläasteelle siirryttäessä ja luokan vaihtuessa pääsin vihdoin "jaloilleni". Eristämistä ja porukan ulkopuolelle jättämistä se enimmäkseen minun osaltani oli, oli helppo silloin selittää itselleen että no kaikkien kaveri ei ole pakko olla ja tuo tyyppi on tyhmä tms. Kotoa tuotu epävarmuus ja itseluottamuksen puute taustalla tietenkin.

Sanoisin näille kahdelle pohjasakaksi joutuneelle tytölle, että toivottavasti heillä menee nykyään hyvin eivätkä joudu murehtimaan menneisyyttään. Ja että toivottavasti koulussakin oli kuitenkin kivojakin juttuja, vaikka kurjiakin oli. Olen vähän sitä mieltä, että what done is done tämän osalta - kyllä harmittaa, että käyttäydyin paskamaisesti, mutten toisaalta voi sitä enää muuttaakaan. Ne olivat niitä aikoja, ja toimin niin kuin silloin parhaaksi (itselleni) näin, ja valitettavasti tilanne ei ollut uhriton. Olen kuitenkin iloinen siitä, etten ollut "paha" kiusaaja (vaikka kaikki kiusaaminen onkin väärin!), en osallistunut nimittelyyn tms "vakavampaan".


Alkoi kiinnostaa että millä perusteella päätiti että toiset on pohjasakkaa? Sekin on jännä että puhut epävarmuudesta, minä olen aina ollut tosi epävarma ja se on kyllä saanut minut käyttäytymään ihan muulla tavoin.

Pohjasakkaa on vain sanavalinta :) Tarkoitan siis sitä, että koululuokassa (ja missä tahansa muussakin ryhmässä) on aina jonkinlainen hierarkia, jossa joku on johtaja ja joku on alempana. Usein luokassa klikkiydytyään näiden hierarkioiden mukaisesti, esim. suositut, luokan hauskuuttajat, peruskivat tavikset, hiket/nörtit, kiusatut=pohjasakka=alimmassa asemassa. Nämä tietysti ovat yleistyksiä eikä monissakaan luokissa varmasti näin "selkeäpiirteisiä" jakoja loppujen lopuksi ole. Mutta kyllä muistan tämän selvästi erityisesti sieltä omalta ala-asteen luokaltani, jossa siis itse olin pohjasakkaa.

Muistahan myös se, että sinun epävarmuus ei ole samanlaista kuin minun epävarmuuteni. Ihmiset kokevat asioita eri tavoin ja reagoivat toisistaan poiketen, vaikka molemmilla olisikin "sama" ominaisuus. En yritä selitellä kotioloillani omaa huonoa käytöstäni, mutta kyllä vain niillä aika paljon vaikutusta kuitenkin on, kun tarkemmin ajattelee. Valintani käytökseni suhteen tulivat kuitenkin ihan omasta päästäni, vaikka kuinka olisi epävarmuus huudellut taustalla.

t. aiempi

Sisältö jatkuu mainoksen alla