Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nimimerkki Onnellisesti lapseton: Lapseton elämä on yhtä olennainen osa identiteettiäni kuin seksuaalisuuteni
20.05.2017 |
"[T]odennäköisyys sille, että tulen haluamaan lapsia, on tismalleen sama kuin homoseksuaalista yhtäkkiä kolmikymppisenä kuoriutuisi hetero. Reaktioista päätellen tätä ajatusta on monen vaikea käsittää."
Hieno ja hyvin samastuttava kirjoitus! Harmillista vain, että kirjoittaja katsoi tarpeeksi vakuutella ettei hän ole lapsivihaaja. Ihan kuin lapsettomat olisivat vastuussa lisääntyjien tunteista.
Kommentit (61)
Minusta on täysin ihmisen oma asia hankkiiko lapsia vaiko ei.
Jos joku ei hanki olkoot se hänen yksityisasia sa, samoin jos hankkii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo julistaminen on jotenkin outoa ja ihan normaalin valinnan selittely on turhaa.
Suomi on vapaa maa ja saa tehdä lapsia tai olla tekemättä. En minäkään huutele kylillä että olen äiti ja hetero ja elän ydinperheessä...oletan että ketään ei kiinnosta MINUN valintani ja elämäntyylini. Ei minuakaan hetkauta velat, homot, uskovaiset tai uusperheelliset ym ym jotka elävät omaa elämäänsä. Jos jokainen keskittyisi omaan elämäänsä eikä tyrkyttäisi omia arvojaan muille niin maailma pelastuu!
Sinun ei tarvitse kuuluttaa äitiyttäsi ja heterouttasi, koska ne ovat edelleen tämän yhteiskunnan lähtöoletuksia. Sinun ei tarvitse koskaan perustella, miksi halusit lapsia, oletko varma, ettet niiden hankkimisen jälkeen muuta mieltäsi, oletko varma, ettet vain luule olevasi hetero, koska et ole tavannut sitä oikeaa naista jne.
Olet väärässä, jos luulet ettei äitejä ja heteroita arvostella! Kyllä arvostellaan ja vieläpä erittäin rumasti. Jotkut ihmiset eivät vaan osaa käyttäytyä, ja pitävät itseään ylimpinä asiantutijoina ja tuomareina ihan joka asiassa. Esimerkiksi oma lapseni ei ole suunniteltu, vaan ns. vahinko. Olen kuitenkin hänestä tavattoman onnellinen ja koen hänet lahjaksi. Mutta mitä minulle sanottiin kerta toisensa jälkeen, etkö TIEDÄ että on ehkäisyä, miten on MAHDOLLISTA yllätysraskaus yms. typerää ja lapsellista. Raskautuessani oli jo 41-vuotias ja kärsinyt aiemmasta lapsettomuudesta jopa ihan avioeroon asti.
Minusta on surullista, että vapaaehtoislapsettomuutta pitää yhä perustella lehtien palstoilla tai muualla. Tärkeintä on, että ihminen on sinut valintojensa kanssa. Olin itse vapaaehtoisesti lapseton 35 vuotiaaksi saakka. Sitten mies halusikin lapsia ja vaikka oma vauvakuume ei herännytkään, niin tein lapsen rakkaudesta mieheeni. Ei se mulle mikään katastrofi ollut, vaikka olisin ollut onnellinen ilmankin. Olisin voinut vaihtaa miestä ja valita lapsettomuuden kuunnellen itseäni, mutta päätin toimia toisin. Sain kyllä syytöksiä parilta velalta, miten olinkin nyt petturi ja valehtelija. En tiennytkään, että olin vannonut jonkun lapsettomuuden valan, josta olisi pitänyt pitää kynsin hampain kiinni. En kuitenkaan tuntenut pettäneeni itseäni, joten so what? Mitä sitten jos ihminen muuttaa mielensä 10-20 vuotta myöhemmin? Ei mulla äitiyden myötä muuttunut käsitys itsestäni ei-äidillisenä tyyppinä. Pikemminkin vahvistui entisestään. Rakastan lastani enemmän kuin mitään, mutta edelleenkään en tunnista tuota mainittua äitigeeniä itsessäni. Elämä on valintoja. Kun miettii valintansa tarkkaan ja on sinut niiden kanssa, niin elämä on usein myös aika hyvää.
Oli tosi hyvä kirjoitus ja yhdyn tuohon!
Itse jo 40, ja ei vieläkään vauvakuumetta. Jo nuoresta asti tiesin kans etten ikinä tule haluamaan omia lapsia. Se ei (tietenkään) tarkoita että vihaisin lapsia tms. Eikä lapset takaa vanhuuden turvaa. Sen olen nähnyt monet, monet kerrat.
Joku kommenteissa piruili että lapsia haluamattomat on jotain fitness-ihmisiä jotka vaan keskittyy itseensä tai bilettäjiä. No ei todellakaan ole.
Joku kommentoija kirjoitti auttaneensa paljon suvun vanhuksia. Niin olen tehnyt minäkin. Miksei vanhusten auttamista kunnioiteta ja arvosteta samoin kuin lasten? Lapset on tulevia veronmaksajia ei kelpaa syyksi. Joo, vanhukset taas entisiä, tai siis monihan maksaa ison veron pienestä eläkkeestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joiltakin veloilta kyllä kuulee niitä "vain idiootit hankkii lapsia, mäpäs voinkin bilettää joka viikonloppu enkä oo vastuussa menoistani nännäsnää!"- tyylisiä kommentteja joiden takia kaikki vapaaehtoisesti lapsettomat leimataan itsekkäiksi k-päiksi. Pieni ja äänekäs ääripää riittää antamaan koko joukolle huonon maineen, ikävä kyllä.
Mikä vitun ääripää? Ei kenelläkään ole velvollisuutta myötäillä lisääntyjiä tai huolehtia siitä, etteivät he pahoita mieltään.
Tajuatko oikeasti miten autistiselta kuulostat lisääntyjinesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joiltakin veloilta kyllä kuulee niitä "vain idiootit hankkii lapsia, mäpäs voinkin bilettää joka viikonloppu enkä oo vastuussa menoistani nännäsnää!"- tyylisiä kommentteja joiden takia kaikki vapaaehtoisesti lapsettomat leimataan itsekkäiksi k-päiksi. Pieni ja äänekäs ääripää riittää antamaan koko joukolle huonon maineen, ikävä kyllä.
Mikä vitun ääripää? Ei kenelläkään ole velvollisuutta myötäillä lisääntyjiä tai huolehtia siitä, etteivät he pahoita mieltään.
Tajuatko oikeasti miten autistiselta kuulostat lisääntyjinesi?
Ensimmäinen pahoitti jo mielensä.
Vierailija kirjoitti:
Jankutujankutijankutijankuti. Jos sen oman valintansa kanssa on sinut, siitä ei tarvitse koko ajan tehdä numeroa. Olkaa ihan vapaasti lapsettomia, ihan mistä syystä hyvänsä. Ei yhtään kiinnosta muiden elämänvalinnat. Lapsettomuudesta on näköjään tehty uskonnon kaltainen hurmosliike. Ei riitä, että omasta tavasta elää ja sen paremmuudesta vouhkataan, sen lisäksi yritetään jopa käännyttää muita ajattelemaan samoin...
Tämä ihan vitusti. Ei minuakaan kiinnosta, hankkivatko muut lapsia vai eivät, mutta nyppii oikein tosissaan se naamaan hierominen. Sama kuin veganismissa siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Minulta kertakaikkisesti puuttuu äidillinen hoivavietti ja ”äitigeeni”. Lapsenakaan en välittänyt vauvanukeista tai perheleikeistä."
Mikä" äitigeeni"? Ei voimakas hoivavietti varsinaisesti liity siihen, haluaako lapsia vai ei. Ne naiset, joilla on luonnostaan hoivaamiseen taipuva persoonallisuus, usein haluavat omia lapsia - mutta eivät aina. On niitä, jotka haluavat omistautua täysillä vaikkapa urallaan hoivaamiseen ja perhe ei siihen yhtälöön sovi. En minäkään koskaan pienenä välittänyt perheleikeistä tai hoivaamisesta, silti halusin lisääntyä. On muitakin syitä tehdä lapsia. Vauva-aikana hormonit toimivat herättäen riittävän mielihyvän hoitamisesta. Myöhemmin olen kasvattajana ollut enemmän looginen kuin empaattinen, eli korvaan muilla ominaisuuksilla epä-äitimäisyyttäni. Persoonallisuutta äitiys ei muuttanut.
Tuolla selitellään itselleen jotakin. Yksi tuttu +30 nainen jaksaa aina jauhaa tuota, miten hoivavietti puuttuu jne ja inhoaa lapsia, mutta silti lässyttää ja paapoo kliseisesti kahta kissaa kuin pikkuvauvoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo julistaminen on jotenkin outoa ja ihan normaalin valinnan selittely on turhaa.
Suomi on vapaa maa ja saa tehdä lapsia tai olla tekemättä. En minäkään huutele kylillä että olen äiti ja hetero ja elän ydinperheessä...oletan että ketään ei kiinnosta MINUN valintani ja elämäntyylini. Ei minuakaan hetkauta velat, homot, uskovaiset tai uusperheelliset ym ym jotka elävät omaa elämäänsä. Jos jokainen keskittyisi omaan elämäänsä eikä tyrkyttäisi omia arvojaan muille niin maailma pelastuu!
Sinun ei tarvitse kuuluttaa äitiyttäsi ja heterouttasi, koska ne ovat edelleen tämän yhteiskunnan lähtöoletuksia. Sinun ei tarvitse koskaan perustella, miksi halusit lapsia, oletko varma, ettet niiden hankkimisen jälkeen muuta mieltäsi, oletko varma, ettet vain luule olevasi hetero, koska et ole tavannut sitä oikeaa naista jne.
Olisiko vaikka tuo, että kiitos vain itsestäänselvyydestä? Nykyinen yhteiskunta on rakentunut perheyksikön/heimon ympärille. Huoh... miksi kaikki pikku uniikit lumihiutaleet ovat niin kovin huomionkipeitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joiltakin veloilta kyllä kuulee niitä "vain idiootit hankkii lapsia, mäpäs voinkin bilettää joka viikonloppu enkä oo vastuussa menoistani nännäsnää!"- tyylisiä kommentteja joiden takia kaikki vapaaehtoisesti lapsettomat leimataan itsekkäiksi k-päiksi. Pieni ja äänekäs ääripää riittää antamaan koko joukolle huonon maineen, ikävä kyllä.
Näin lapsia hankkineena miehenä (joista ensimmäinen olinns vastentahtoinen "pilleriunohdus") pidän touhua suorastaan idioottimaisena miehen näkökulmasta.
Mutta pinpinhimo ja ns vakituisen sellaisen menettämisen pelossa sitten sorrutaan niihin naisen vaatimuksiin, kun oikeasti pitäisi ottaa ero ja tuhahtaa päälle "etsi joku töinen hölmö maksamaan haaveesi".
Tällaisia kirjoituksia kun vahingossa joutuu lukemaan, sitä osaa kuitenkin olla iloinen siitä, että valtaosa suomalaismiehistä kuitenkin haluaa perheen, olla hyviä isiä lapsilleen, hyviä puolisoita ja osallistua sekä perheen töihin että elättämiseen tasaveroisesti kumppanin kanssa.
Kukaan ei taida olla tutkinut, miten isolle osalle miehistä parisuhde = reikä ja perhe = reikä lompakossa.
"Minä minä minä MINÄ MINÄ minä minä. Minä!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo oli ihan hyvin kirjoitettu ja perusteltu. Nämä ovat jokaisen omia valintoja, eikä niistä kenenkään kuuluisi udella tai syyllistää. Hienoa että hän sanoo suoraan kyselijöille, ettei halua lapsia.
Silti, kun olen niin monituisen monta "en tule ikinä haluamaan lapsia" tyyppiä nähnyt sitten kuitenkin nelikymppisenä haluavan sen lapsen. Yksi tuttu oli oikein aktivisti sille, että steriloinnin ikärajaa ja muita ehtoja pitää laskea. Pyöräytti sitten 38-vuotiaana esikoisen ja pari vuotta sen jälkeen syntyi kuopus. Olen nyt 45-vuotias enkä tunne ketään vapaaehtoisesti lapsetonta, parisuhteessa olevaa. On sinkkuja, mutta hekin ovat sitten vanhemmiten toivoneet lasta. Ja sitten on tahattomasti lapsettomia. En silti väitä että tuttavapiirini olisi koko maailma, mutta hyvin, hyvin yleistä tuo mielen muuttuminen on.
Julistaminen on jotenkin hönttiä, varsinkin kun ikää on 24 vuotta.
Sitäpaitsi Suomessakin on monta ihan julkkisnaista, jotka ovat heterosuhteesta vaihtaneet suhteeseen naisen kanssa. Eli kyllä se mieli voi tässäkin asiassa muuttua.
Nimenomaan. Tuo ikäisenä tiedetään kaikki, ja omistetaan varmat, vankkumattomat ja ikuisesti muuttumattomat mielipiteet asiasta kuin asiasta. Eikä oikeasti uskota, että itsekin on joskus keski-ikäinen.
Aiheeseen muuten sanoakseni, minua ei kiinnosta hankkiiko joku lapsia vai ei, mutta en silti siedä asiasta junttimaista kielenkäyttöä: äpärä, kersa, yms. Joo, en itsekään tykkää äänekkäistä ihmisistä, oli ikä mikä hyvänsä, mutta en koe tarpeelliseksi mennä hieromaan rumin sanoin sitä päin näköä, vain koska en itse tykkää. Käytöstapoja odotan kaikenikäisiltä, mutta erityisesti aikuisilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo oli ihan hyvin kirjoitettu ja perusteltu. Nämä ovat jokaisen omia valintoja, eikä niistä kenenkään kuuluisi udella tai syyllistää. Hienoa että hän sanoo suoraan kyselijöille, ettei halua lapsia.
Silti, kun olen niin monituisen monta "en tule ikinä haluamaan lapsia" tyyppiä nähnyt sitten kuitenkin nelikymppisenä haluavan sen lapsen. Yksi tuttu oli oikein aktivisti sille, että steriloinnin ikärajaa ja muita ehtoja pitää laskea. Pyöräytti sitten 38-vuotiaana esikoisen ja pari vuotta sen jälkeen syntyi kuopus. Olen nyt 45-vuotias enkä tunne ketään vapaaehtoisesti lapsetonta, parisuhteessa olevaa. On sinkkuja, mutta hekin ovat sitten vanhemmiten toivoneet lasta. Ja sitten on tahattomasti lapsettomia. En silti väitä että tuttavapiirini olisi koko maailma, mutta hyvin, hyvin yleistä tuo mielen muuttuminen on.
Julistaminen on jotenkin hönttiä, varsinkin kun ikää on 24 vuotta.
Sitäpaitsi Suomessakin on monta ihan julkkisnaista, jotka ovat heterosuhteesta vaihtaneet suhteeseen naisen kanssa. Eli kyllä se mieli voi tässäkin asiassa muuttua.
Olen ollut 30 vuotta parisuhteessa ja olemme vapaaehtoisesti lapsettomia.
No onneksi olkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jankutujankutijankutijankuti. Jos sen oman valintansa kanssa on sinut, siitä ei tarvitse koko ajan tehdä numeroa.
Toivottavasti lapselliset vielä joskus tajuavat tuon.
Montako pro lapsiperhe juttua olet lukenut? Yleensä ne sisältyvät ihmisestä kertovaan haastatteluun, eikä erikseen kirjoitettuun M-M-M-MÄ EN HALUU-tyyppiseen roskatekstiin.
Ihmiset jotka vastaavat aina näihin, että "olkaa vaan, mutta ei sitä tarvi koko ajan todistella/jankuttaa": Edelleen suurin syy näiden aloitusten ja tuollaisten kirjoitusten tekemiseen on se, että lapsettomuutta pidetään edelleen asiana, josta ihminen ei voi olla tarpeeksi henkisesti aikuinen päättämään. Ikinä. Vapaaehtoisesti lapseton nähdään AINA liian nuorena sanomaan mitään lopullisesti: Riippumatta siitä onko 15 vai 32, on vastaus vapaaehtoiseen lapsettomuuteen silti aina tuo "odotas kun löydät oikean miehen/kyllä se mieli muuttuu kun vanhenet/noin tuttunikin sanoi kunnes...". Ei tätä asiaa kukaan kokisi tarpeelliseksi "jankata", jos vastaus olisi "aha, ok.". Mutta kun ei ole.
Ja näitä maailman naiiveimpia perusteluja löytyy joka lähtöön, ehdottomasti suosituimpana tuo "kukas sinusta sitten huolehtii vanhana", aivan kuin vanhainkodit eivät olisi pullollaan lisääntyneitä ihmisiä, joita tullaan katsomaan kerran puolessa vuodessa jos silloinkaan, koska pyhäpäivät ja muut vietetään YDINperheen kesken, ja ne laitoksessa makaavat isovanhemmat unohtuvat.
Hyvänä kakkosena perustelu "et tiedä millaista on oikea rakkaus/kiintymys/onni ennen kuin sinulla on omia lapsia." - Kivasti lyttää ihmisen koko elämänkokemukset ja tunneskaalan sen yhden ainoan asian perusteella. Viis siitä millaiset vuosikymmenien sisarussuhteet, ystävyyssuhteet, suhteet vanhempiin jne. tällä ihmisellä on. Mikään niistä ei merkkaa mitään eikä ole samalla lailla TODELLISIA TUNTEITA kuin suhde omiin lapsiin olisi.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on surullista, että vapaaehtoislapsettomuutta pitää yhä perustella lehtien palstoilla tai muualla. Tärkeintä on, että ihminen on sinut valintojensa kanssa. Olin itse vapaaehtoisesti lapseton 35 vuotiaaksi saakka. Sitten mies halusikin lapsia ja vaikka oma vauvakuume ei herännytkään, niin tein lapsen rakkaudesta mieheeni. Ei se mulle mikään katastrofi ollut, vaikka olisin ollut onnellinen ilmankin. Olisin voinut vaihtaa miestä ja valita lapsettomuuden kuunnellen itseäni, mutta päätin toimia toisin. Sain kyllä syytöksiä parilta velalta, miten olinkin nyt petturi ja valehtelija. En tiennytkään, että olin vannonut jonkun lapsettomuuden valan, josta olisi pitänyt pitää kynsin hampain kiinni. En kuitenkaan tuntenut pettäneeni itseäni, joten so what? Mitä sitten jos ihminen muuttaa mielensä 10-20 vuotta myöhemmin? Ei mulla äitiyden myötä muuttunut käsitys itsestäni ei-äidillisenä tyyppinä. Pikemminkin vahvistui entisestään. Rakastan lastani enemmän kuin mitään, mutta edelleenkään en tunnista tuota mainittua äitigeeniä itsessäni. Elämä on valintoja. Kun miettii valintansa tarkkaan ja on sinut niiden kanssa, niin elämä on usein myös aika hyvää.
Öh, olivatko nuo kaverisikin yli kolmekymppisiä? Aika lapsentasolle jääneitä itsekin, jos näin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joiltakin veloilta kyllä kuulee niitä "vain idiootit hankkii lapsia, mäpäs voinkin bilettää joka viikonloppu enkä oo vastuussa menoistani nännäsnää!"- tyylisiä kommentteja joiden takia kaikki vapaaehtoisesti lapsettomat leimataan itsekkäiksi k-päiksi. Pieni ja äänekäs ääripää riittää antamaan koko joukolle huonon maineen, ikävä kyllä.
Mikä vitun ääripää? Ei kenelläkään ole velvollisuutta myötäillä lisääntyjiä tai huolehtia siitä, etteivät he pahoita mieltään.
Tajuatko oikeasti miten autistiselta kuulostat lisääntyjinesi?
Ensimmäinen pahoitti jo mielensä.
Aivan, loistava vastaheitto heti jos on eri mieltä. En edes ottanut kantaa mielipiteeseesi, ainoastaan autistiseen tapaasi ilmaista se.
"T-t-t-tolla meni t-t-tunteisiin hei"
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset jotka vastaavat aina näihin, että "olkaa vaan, mutta ei sitä tarvi koko ajan todistella/jankuttaa": Edelleen suurin syy näiden aloitusten ja tuollaisten kirjoitusten tekemiseen on se, että lapsettomuutta pidetään edelleen asiana, josta ihminen ei voi olla tarpeeksi henkisesti aikuinen päättämään. Ikinä. Vapaaehtoisesti lapseton nähdään AINA liian nuorena sanomaan mitään lopullisesti: Riippumatta siitä onko 15 vai 32, on vastaus vapaaehtoiseen lapsettomuuteen silti aina tuo "odotas kun löydät oikean miehen/kyllä se mieli muuttuu kun vanhenet/noin tuttunikin sanoi kunnes...". Ei tätä asiaa kukaan kokisi tarpeelliseksi "jankata", jos vastaus olisi "aha, ok.". Mutta kun ei ole.
Ji.
Mustatuista kohdista:
1. Noin se juuri on. Ei se tarkoita että muuttuisi, mutta usein muuttuu. Eikä koske vain lapsiasiaa.
2. Suurimmalle osalle se on juuri sen aha, ok. Olisiko niin, että vela itse on yliherkkä kaikille vastakkaisille mielipiteille? En tiedä yhtäkään ihmistä, jota kiinnostaisi toisten lastensaanti.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä yhtäkään ihmistä, jota kiinnostaisi toisten lastensaanti.
No hyvin olet välttynyt uteluilta. Liikutko missään kotisi ulkopuolella? Minulta on kyselty varmaan sata kertaa että joko niitä lapsia tulee ja tentattu sitten että no miksi ei.
Alue: Aihe vapaa
Mistä lähtien on mielestäsi tarpeeksi aikuinen päättämään omista lapsistaan? Pitäisikö meidän sitten kieltää myös lastenteko vaikka kaikilta alle 30-vuotiailta, koska heilläkin voi vielä mieli muuttua? Se, että jättää lapset tekemättä, on kuitenkin pienempi paha kuin että jos hankkii lapsia ja mieli muuttuukin vaikka syntymän jälkeen, jolloin lapsi kärsii vanhemmasta, joka katkeroituu tai masentuu ja purkaa pahan olonsa pahimmillaan siihen syyttömään lapseen.