Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nimimerkki Onnellisesti lapseton: Lapseton elämä on yhtä olennainen osa identiteettiäni kuin seksuaalisuuteni
20.05.2017 |
"[T]odennäköisyys sille, että tulen haluamaan lapsia, on tismalleen sama kuin homoseksuaalista yhtäkkiä kolmikymppisenä kuoriutuisi hetero. Reaktioista päätellen tätä ajatusta on monen vaikea käsittää."
Hieno ja hyvin samastuttava kirjoitus! Harmillista vain, että kirjoittaja katsoi tarpeeksi vakuutella ettei hän ole lapsivihaaja. Ihan kuin lapsettomat olisivat vastuussa lisääntyjien tunteista.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä yhtäkään ihmistä, jota kiinnostaisi toisten lastensaanti.
No hyvin olet välttynyt uteluilta. Liikutko missään kotisi ulkopuolella? Minulta on kyselty varmaan sata kertaa että joko niitä lapsia tulee ja tentattu sitten että no miksi ei.
No kyllä olet herkkä ja raskas ihminen jos pidät sitä painostamisena jos joku kysyy miksi. "otatko kahvia?" "en kyllä nyt pysty.." "ai, mikä sitten on?" ÄLÄ PAINOSTA, TÄMÄ ON MINUN HENKILÖKOHTAINEN PÄÄTÖKSENI YHYY HYY.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuolla selitellään itselleen jotakin. Yksi tuttu +30 nainen jaksaa aina jauhaa tuota, miten hoivavietti puuttuu jne ja inhoaa lapsia, mutta silti lässyttää ja paapoo kliseisesti kahta kissaa kuin pikkuvauvoja.
No katsos kun _vauvoihin_ kohdistuva hoivavietti on aivan eri asia kuin esim. eläimiin kohdistuva. Näin lemmikillisen velan näkökulmasta mikä tahansa lemmikki on helppohoitoisempi, palkitsevampi ja parempaa seuraa kuin lapsi. Koska velalla ei ole pakottavaa lisääntymisviettiä, tällaisiakin näkökulmia tulee väkisinkin mietittyä kun hormonihuurut eivät sumenna järkeä.
Lisäksi ainakin minusta eläinvauvat ovat paljon söpömpiä kuin ihmisvauvat. Pieniä karvapalleroita jotka eivät huuda eivätkä vaadi vieressä olemista koko valveillaoloaikaansa. Lemmikit myös aikuistuvat nopeasti ja niille on paljon helpompi opettaa sisäsiisteyden tapaiset jutut. Ei se ettei tahdo lapsia tarkoita ettei tahtoisi leikki- ja lenkkikaveria, paijattavaa, jotain jolta saa huolenpidon vastineeksi rakkautta. Näiden saamiseksi ei kuitenkaan tarvitse tehdä lasta!
Olen vasten tahtoani lapseton. Rakas lapseni menehtyi yllättäen 3vk sitten 22 vuotiaana. Nytkö voin elää sitä vela elämää täysillä? Tällaiset keskustelut on turhanpäiväisiä. Tehkööt jokainen miten parhaaksi näkee. Olkaa onnellisia siitä mitä teillä on tai on olematta. Velat aikakin säästyy tältä hirveältä tuskalta, kun se pahin mahdollinen tapahtuu. Älkää riidelkö turhista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla selitellään itselleen jotakin. Yksi tuttu +30 nainen jaksaa aina jauhaa tuota, miten hoivavietti puuttuu jne ja inhoaa lapsia, mutta silti lässyttää ja paapoo kliseisesti kahta kissaa kuin pikkuvauvoja.
No katsos kun _vauvoihin_ kohdistuva hoivavietti on aivan eri asia kuin esim. eläimiin kohdistuva. Näin lemmikillisen velan näkökulmasta mikä tahansa lemmikki on helppohoitoisempi, palkitsevampi ja parempaa seuraa kuin lapsi. Koska velalla ei ole pakottavaa lisääntymisviettiä, tällaisiakin näkökulmia tulee väkisinkin mietittyä kun hormonihuurut eivät sumenna järkeä.
Lisäksi ainakin minusta eläinvauvat ovat paljon söpömpiä kuin ihmisvauvat. Pieniä karvapalleroita jotka eivät huuda eivätkä vaadi vieressä olemista koko valveillaoloaikaansa. Lemmikit myös aikuistuvat nopeasti ja niille on paljon helpompi opettaa sisäsiisteyden tapaiset jutut. Ei se ettei tahdo lapsia tarkoita ettei tahtoisi leikki- ja lenkkikaveria, paijattavaa, jotain jolta saa huolenpidon vastineeksi rakkautta. Näiden saamiseksi ei kuitenkaan tarvitse tehdä lasta!
Tyypillinen velan toisten päätöksiä vähettelevä kirjoitus. Huomasitko itse? "minulle ne hormonihuurut ei sumenna järkeä.. Olen siis viisas kun en lisäänny, sinä lisääntyvä olet tyhmä ja seuraat vain viettejäsi." vielä joku kakara sana tai porsiminen tuohon niin avot!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain kyllä syytöksiä parilta velalta, miten olinkin nyt petturi ja valehtelija.
Öh, olivatko nuo kaverisikin yli kolmekymppisiä? Aika lapsentasolle jääneitä itsekin, jos näin on.
Jep, +40 ja +50 -vuotiaita. Mutta ovat kyllä persooninakin sellaisia, että on vaikea hyväksyä muiden mielipiteitä tai arvovalintoja tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä yhtäkään ihmistä, jota kiinnostaisi toisten lastensaanti.
No hyvin olet välttynyt uteluilta. Liikutko missään kotisi ulkopuolella? Minulta on kyselty varmaan sata kertaa että joko niitä lapsia tulee ja tentattu sitten että no miksi ei.
No kyllä olet herkkä ja raskas ihminen jos pidät sitä painostamisena jos joku kysyy miksi. "otatko kahvia?" "en kyllä nyt pysty.." "ai, mikä sitten on?" ÄLÄ PAINOSTA, TÄMÄ ON MINUN HENKILÖKOHTAINEN PÄÄTÖKSENI YHYY HYY.
No koen kyllä senkin painostamiseksi, jos sadatta kertaa tyrkytetään kahvia, vaikka olen 20 vuotta jo sanonut etten juo sitä, ja sitten vielä joka kerta tentataan että mikset juo. Semmoista se meidän herkkien elämä on, kiva kun sä jaksat selittää iloisesti vielä sen kahdennensadannenkin kerran.
Tämä lapsettomuudesta kouhkaaminen on Suomessa hassua. Monissa muissa maissa Euroopassa ei lapsia saada alle 35 vuotiaina, Suomessa saadaan nuorempinakin kiitos sosiaaliturvan. Siksi täällä myös alle 30 vuotiaat voisivat teoriassa lisääntyä ja lisääntyvätkin, jonka vuoksi myös osa ei sen ikäisinä lapsia haluavia pohtii ko. asiaa ja julistaa kantaansa suuntaan ja toiseen. Ei monissa muissa Euroopan maissa edes mietitä lapsen hankkimista alle 30 vuotiaana tai jatkuvasti pohdita olenko vela vai en. Alle 30 vuotiaiden kuuluu matkustella, bilettää, nauttia elämästä, opiskella, tehdä töitä, perheen perustamisen aika on vasta myöhemmin. Ei teidän alle 30 vuotiaiden tarvitse miettiä ja julistaa kantaanne, katsotaan sitten kun olette 40 vuotiaita, oletteko veloja vai ette.
Jotenkin nauratti 25 vuotias sukulaistyttö joka julisti olevansa vela taannoisissa sukujuhlissa. Ei sen ikäisen kuulu edes miettiä lasten tekoa tai tuollaisia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo oli ihan hyvin kirjoitettu ja perusteltu. Nämä ovat jokaisen omia valintoja, eikä niistä kenenkään kuuluisi udella tai syyllistää. Hienoa että hän sanoo suoraan kyselijöille, ettei halua lapsia.
Silti, kun olen niin monituisen monta "en tule ikinä haluamaan lapsia" tyyppiä nähnyt sitten kuitenkin nelikymppisenä haluavan sen lapsen. Yksi tuttu oli oikein aktivisti sille, että steriloinnin ikärajaa ja muita ehtoja pitää laskea. Pyöräytti sitten 38-vuotiaana esikoisen ja pari vuotta sen jälkeen syntyi kuopus. Olen nyt 45-vuotias enkä tunne ketään vapaaehtoisesti lapsetonta, parisuhteessa olevaa. On sinkkuja, mutta hekin ovat sitten vanhemmiten toivoneet lasta. Ja sitten on tahattomasti lapsettomia. En silti väitä että tuttavapiirini olisi koko maailma, mutta hyvin, hyvin yleistä tuo mielen muuttuminen on.
Julistaminen on jotenkin hönttiä, varsinkin kun ikää on 24 vuotta.
Sitäpaitsi Suomessakin on monta ihan julkkisnaista, jotka ovat heterosuhteesta vaihtaneet suhteeseen naisen kanssa. Eli kyllä se mieli voi tässäkin asiassa muuttua.
Nimenomaan. Tuo ikäisenä tiedetään kaikki, ja omistetaan varmat, vankkumattomat ja ikuisesti muuttumattomat mielipiteet asiasta kuin asiasta. Eikä oikeasti uskota, että itsekin on joskus keski-ikäinen.
Aiheeseen muuten sanoakseni, minua ei kiinnosta hankkiiko joku lapsia vai ei, mutta en silti siedä asiasta junttimaista kielenkäyttöä: äpärä, kersa, yms. Joo, en itsekään tykkää äänekkäistä ihmisistä, oli ikä mikä hyvänsä, mutta en koe tarpeelliseksi mennä hieromaan rumin sanoin sitä päin näköä, vain koska en itse tykkää. Käytöstapoja odotan kaikenikäisiltä, mutta erityisesti aikuisilta.
Harrastan erästä lajia jossa tehdään hommia talkootyöllä. Nyt porukassa on 4 30- v "velaa" jotka avoimesti yököttelevät lapsille tässä 10 hengen porukassa jossa 5 meistä on lapsia. Me äiti- ihmiset emme puhu lapsistamme mitään, sen olen oppinut etten avaa lapsista suutani ettei joku loukkaannu, mutta silti nämä velat katsovat tarpeelliseksi keskustella lapsista jatkuvasti: "en halua lapsia koskaan, ei ole vauvakuumetta, lapset oksettavat" jne. Omituista. Heitä tuntuu häiritsevän asia että meillä on lapsia kotona? 2 heistä on koira ja yhdellä kissa, joten tiedän mistä puhun seuraavan kerran ja mikä minua "yököttää".
Olen törmännyt usein samantapaiseen käytökseen "veloiksi" julistautuneiden osalta. Vaikka lapsista ei näkyisi jälkeäkään, ei puheissa tai muuten, haluavat keskustella asiasta jos ovat kuulleet että minulla on lapsia. Välillä tuntuu provosoinnilta, esim. junassa jossa ei ole lapsia koko vaunussa ja joku tulee sinne esim. lastenvaunujen kanssa alkaa heti naaman vääntely ja valitus kuinka lapset metelöivät) vaikka lapsi olisi hiljaa. En tiedä miksi ja mistä ko käytös johtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä yhtäkään ihmistä, jota kiinnostaisi toisten lastensaanti.
No hyvin olet välttynyt uteluilta. Liikutko missään kotisi ulkopuolella? Minulta on kyselty varmaan sata kertaa että joko niitä lapsia tulee ja tentattu sitten että no miksi ei.
No kyllä olet herkkä ja raskas ihminen jos pidät sitä painostamisena jos joku kysyy miksi. "otatko kahvia?" "en kyllä nyt pysty.." "ai, mikä sitten on?" ÄLÄ PAINOSTA, TÄMÄ ON MINUN HENKILÖKOHTAINEN PÄÄTÖKSENI YHYY HYY.
No koen kyllä senkin painostamiseksi, jos sadatta kertaa tyrkytetään kahvia, vaikka olen 20 vuotta jo sanonut etten juo sitä, ja sitten vielä joka kerta tentataan että mikset juo. Semmoista se meidän herkkien elämä on, kiva kun sä jaksat selittää iloisesti vielä sen kahdennensadannenkin kerran.
En ole niin ääliö että kahdennensadannen kerran menisin kahville ihmisten luo kenen tiedän aina kysyvän miksen kahvia juo. Toiset ne vaan valittaa ja toiset tekee elämästään sellaista kun haluaa, niin erilaisia meitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä lapsettomuudesta kouhkaaminen on Suomessa hassua. Monissa muissa maissa Euroopassa ei lapsia saada alle 35 vuotiaina, Suomessa saadaan nuorempinakin kiitos sosiaaliturvan. Siksi täällä myös alle 30 vuotiaat voisivat teoriassa lisääntyä ja lisääntyvätkin, jonka vuoksi myös osa ei sen ikäisinä lapsia haluavia pohtii ko. asiaa ja julistaa kantaansa suuntaan ja toiseen. Ei monissa muissa Euroopan maissa edes mietitä lapsen hankkimista alle 30 vuotiaana tai jatkuvasti pohdita olenko vela vai en. Alle 30 vuotiaiden kuuluu matkustella, bilettää, nauttia elämästä, opiskella, tehdä töitä, perheen perustamisen aika on vasta myöhemmin. Ei teidän alle 30 vuotiaiden tarvitse miettiä ja julistaa kantaanne, katsotaan sitten kun olette 40 vuotiaita, oletteko veloja vai ette.
Jotenkin nauratti 25 vuotias sukulaistyttö joka julisti olevansa vela taannoisissa sukujuhlissa. Ei sen ikäisen kuulu edes miettiä lasten tekoa tai tuollaisia asioita.
Tämäpä juuri! Tässä on syy siihen, miksi en ota alle 30-vuotiaita veloja tosissaan - ei siksi, etteikö asiasta voisi päättää jo nuorena, mutta siksi, että ainakin kaupungissa alle 30-vuotiaana lisääntyminen on paljon harvinaisempaa kuin lapsettomuus tuossa iässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä lapsettomuudesta kouhkaaminen on Suomessa hassua. Monissa muissa maissa Euroopassa ei lapsia saada alle 35 vuotiaina, Suomessa saadaan nuorempinakin kiitos sosiaaliturvan. Siksi täällä myös alle 30 vuotiaat voisivat teoriassa lisääntyä ja lisääntyvätkin, jonka vuoksi myös osa ei sen ikäisinä lapsia haluavia pohtii ko. asiaa ja julistaa kantaansa suuntaan ja toiseen. Ei monissa muissa Euroopan maissa edes mietitä lapsen hankkimista alle 30 vuotiaana tai jatkuvasti pohdita olenko vela vai en. Alle 30 vuotiaiden kuuluu matkustella, bilettää, nauttia elämästä, opiskella, tehdä töitä, perheen perustamisen aika on vasta myöhemmin. Ei teidän alle 30 vuotiaiden tarvitse miettiä ja julistaa kantaanne, katsotaan sitten kun olette 40 vuotiaita, oletteko veloja vai ette.
Jotenkin nauratti 25 vuotias sukulaistyttö joka julisti olevansa vela taannoisissa sukujuhlissa. Ei sen ikäisen kuulu edes miettiä lasten tekoa tai tuollaisia asioita.
Tämäpä juuri! Tässä on syy siihen, miksi en ota alle 30-vuotiaita veloja tosissaan - ei siksi, etteikö asiasta voisi päättää jo nuorena, mutta siksi, että ainakin kaupungissa alle 30-vuotiaana lisääntyminen on paljon harvinaisempaa kuin lapsettomuus tuossa iässä.
Vähän sama kuin 30 vuotiaana ajattelee ettei halua elää vaikka 70 vuotiaaksi kun sen ikäisenä on jo vanha ja raihnainen. Kummasti se mieli muuttuu kun se 70 v lähenee. Ei sitä haluakaan luopua elämästä, ne mielenkiinnon kohteet ja se tapa miten elämää elää ja mitä pitää hyvänä elämänä, muuttuu.
Vähän sama kuin lapsensaamisessa. Ei sitä 30 vuotiaana matkustelevana sinkkuna edes ajattele itseään äitinä, en tuntenut ketään joka edes ajatteli lapsia silloin, ei sitä ajateltu suuntaan tai toiseen. Siksi on OUTOA tämä nykyinen keskustelu, vähän sama kuin julistaisin etten halua vanhainkotiin, tai en halua tekareita tms, hei, ne asiat eivät ole vielä ajankohtaisia.
Otan tosissani vasta yli 40 vuotiaat velat jotka ovat hyvässä, pitkässä suhteessa ja toimeentulo tasainen.
On niin nähty kun 39 vuotiaille tulee kiire lapsen saamisen kanssa, tunnen useita jotka ovat olleet ikävuodet 35-30 "veloja" ja sitten hups lapsi tuli. Eli toisin sanoen silloin alkanut se biologinen kello tikittämään sen matkustelun ja biletyksen jälkeen jota tehty 15 vuotta :) Ja onneksi on tehty, niin voi keskittyä perhe- elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No shit? Olisko jo jotain uutta taivaan alla? Joka päivä samaa jankutusta.
Vierailija kirjoitti:
No shit? Olisko jo jotain uutta taivaan alla? Joka päivä samaa jankutusta.
Velat näitä aloituksia tekee, perheellisiä ei kiinnosta muuten kuin kommentoida itseään koskevia oletuksia ja korostaen jokaisen valinnan vapautta tässä asiassa.
Velojen päässä ei pyöri kuin lapset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen vasten tahtoani lapseton. Rakas lapseni menehtyi yllättäen 3vk sitten 22 vuotiaana. Nytkö voin elää sitä vela elämää täysillä? Tällaiset keskustelut on turhanpäiväisiä. Tehkööt jokainen miten parhaaksi näkee. Olkaa onnellisia siitä mitä teillä on tai on olematta. Velat aikakin säästyy tältä hirveältä tuskalta, kun se pahin mahdollinen tapahtuu. Älkää riidelkö turhista asioista.
Osanottoni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä yhtäkään ihmistä, jota kiinnostaisi toisten lastensaanti.
No hyvin olet välttynyt uteluilta. Liikutko missään kotisi ulkopuolella? Minulta on kyselty varmaan sata kertaa että joko niitä lapsia tulee ja tentattu sitten että no miksi ei.
No kyllä olet herkkä ja raskas ihminen jos pidät sitä painostamisena jos joku kysyy miksi. "otatko kahvia?" "en kyllä nyt pysty.." "ai, mikä sitten on?" ÄLÄ PAINOSTA, TÄMÄ ON MINUN HENKILÖKOHTAINEN PÄÄTÖKSENI YHYY HYY.
No koen kyllä senkin painostamiseksi, jos sadatta kertaa tyrkytetään kahvia, vaikka olen 20 vuotta jo sanonut etten juo sitä, ja sitten vielä joka kerta tentataan että mikset juo. Semmoista se meidän herkkien elämä on, kiva kun sä jaksat selittää iloisesti vielä sen kahdennensadannenkin kerran.
En ole niin ääliö että kahdennensadannen kerran menisin kahville ihmisten luo kenen tiedän aina kysyvän miksen kahvia juo. Toiset ne vaan valittaa ja toiset tekee elämästään sellaista kun haluaa, niin erilaisia meitä on.
Sulla ei see oikeasti empatiakyky riitä asettumaan toisen asemaan tässä tilanteessa? Mieti itse omassa elämässäsi jotakin tekemääsi valintaa. Mieti kuinka saat yleensä noin 20 vuotta kuulla, kuinka tekemäsi valinta on huono, kuinka tulet katumaan sitä, ja kuinka itsekäs ihminen oletkaan. Kuvittele meneväsi töihin, paikkaan jossa olet korkeammin koulutettu, älykkäämpi, ja pääosin muutenkin tietämykseltäsi korkeammalla tasolla kuin suurin osa työkavereistasi. Silti saat työkavereiltasi kuulla, vielä kun olet lähes 40 vuotias, kuinka et ymmärrä elämästä yhtään mitään, tämän valintasi takia. Huolimatta siitä, että sisaresi on tehnyt itsemurhan, äitisi on alkoholisti, olet eronnut narsistista, et siltikään ymmärrä elämästä yhtään, siis yhtään mitään, koska sulla ei ole lapsia. Koska olet vielä keski-iässäkin liian nuori ja naiivi tekemään sellaista päätöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä yhtäkään ihmistä, jota kiinnostaisi toisten lastensaanti.
No hyvin olet välttynyt uteluilta. Liikutko missään kotisi ulkopuolella? Minulta on kyselty varmaan sata kertaa että joko niitä lapsia tulee ja tentattu sitten että no miksi ei.
No kyllä olet herkkä ja raskas ihminen jos pidät sitä painostamisena jos joku kysyy miksi. "otatko kahvia?" "en kyllä nyt pysty.." "ai, mikä sitten on?" ÄLÄ PAINOSTA, TÄMÄ ON MINUN HENKILÖKOHTAINEN PÄÄTÖKSENI YHYY HYY.
No koen kyllä senkin painostamiseksi, jos sadatta kertaa tyrkytetään kahvia, vaikka olen 20 vuotta jo sanonut etten juo sitä, ja sitten vielä joka kerta tentataan että mikset juo. Semmoista se meidän herkkien elämä on, kiva kun sä jaksat selittää iloisesti vielä sen kahdennensadannenkin kerran.
En ole niin ääliö että kahdennensadannen kerran menisin kahville ihmisten luo kenen tiedän aina kysyvän miksen kahvia juo. Toiset ne vaan valittaa ja toiset tekee elämästään sellaista kun haluaa, niin erilaisia meitä on.
Sulla ei see oikeasti empatiakyky riitä asettumaan toisen asemaan tässä tilanteessa? Mieti itse omassa elämässäsi jotakin tekemääsi valintaa. Mieti kuinka saat yleensä noin 20 vuotta kuulla, kuinka tekemäsi valinta on huono, kuinka tulet katumaan sitä, ja kuinka itsekäs ihminen oletkaan. Kuvittele meneväsi töihin, paikkaan jossa olet korkeammin koulutettu, älykkäämpi, ja pääosin muutenkin tietämykseltäsi korkeammalla tasolla kuin suurin osa työkavereistasi. Silti saat työkavereiltasi kuulla, vielä kun olet lähes 40 vuotias, kuinka et ymmärrä elämästä yhtään mitään, tämän valintasi takia. Huolimatta siitä, että sisaresi on tehnyt itsemurhan, äitisi on alkoholisti, olet eronnut narsistista, et siltikään ymmärrä elämästä yhtään, siis yhtään mitään, koska sulla ei ole lapsia. Koska olet vielä keski-iässäkin liian nuori ja naiivi tekemään sellaista päätöstä.
Et sinä ymmärräkkään mitä elämä lasten kanssa on tai mitä on se syvin rakkaus. Sellaista se on, kaikkea ei voi saada.
Mua ihan yrjöttää joskus ihmisten lapset.
Ja suorastaaan ällöttää aikuiset jotka kuvittelee, että heidän lapsensa kiinnostaa kaikkia, jopa tuntemattomien pitäisi olla haltioissaan...
Ei tee mieli saada lapsia näiden lällyn lällyn tuitui-vanhempienkaan vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä lapsettomuudesta kouhkaaminen on Suomessa hassua. Monissa muissa maissa Euroopassa ei lapsia saada alle 35 vuotiaina, Suomessa saadaan nuorempinakin kiitos sosiaaliturvan. Siksi täällä myös alle 30 vuotiaat voisivat teoriassa lisääntyä ja lisääntyvätkin, jonka vuoksi myös osa ei sen ikäisinä lapsia haluavia pohtii ko. asiaa ja julistaa kantaansa suuntaan ja toiseen. Ei monissa muissa Euroopan maissa edes mietitä lapsen hankkimista alle 30 vuotiaana tai jatkuvasti pohdita olenko vela vai en. Alle 30 vuotiaiden kuuluu matkustella, bilettää, nauttia elämästä, opiskella, tehdä töitä, perheen perustamisen aika on vasta myöhemmin. Ei teidän alle 30 vuotiaiden tarvitse miettiä ja julistaa kantaanne, katsotaan sitten kun olette 40 vuotiaita, oletteko veloja vai ette.
Jotenkin nauratti 25 vuotias sukulaistyttö joka julisti olevansa vela taannoisissa sukujuhlissa. Ei sen ikäisen kuulu edes miettiä lasten tekoa tai tuollaisia asioita.
Tämäpä juuri! Tässä on syy siihen, miksi en ota alle 30-vuotiaita veloja tosissaan - ei siksi, etteikö asiasta voisi päättää jo nuorena, mutta siksi, että ainakin kaupungissa alle 30-vuotiaana lisääntyminen on paljon harvinaisempaa kuin lapsettomuus tuossa iässä.
Vähän sama kuin 30 vuotiaana ajattelee ettei halua elää vaikka 70 vuotiaaksi kun sen ikäisenä on jo vanha ja raihnainen. Kummasti se mieli muuttuu kun se 70 v lähenee. Ei sitä haluakaan luopua elämästä, ne mielenkiinnon kohteet ja se tapa miten elämää elää ja mitä pitää hyvänä elämänä, muuttuu.
Vähän sama kuin lapsensaamisessa. Ei sitä 30 vuotiaana matkustelevana sinkkuna edes ajattele itseään äitinä, en tuntenut ketään joka edes ajatteli lapsia silloin, ei sitä ajateltu suuntaan tai toiseen. Siksi on OUTOA tämä nykyinen keskustelu, vähän sama kuin julistaisin etten halua vanhainkotiin, tai en halua tekareita tms, hei, ne asiat eivät ole vielä ajankohtaisia.
Otan tosissani vasta yli 40 vuotiaat velat jotka ovat hyvässä, pitkässä suhteessa ja toimeentulo tasainen.
On niin nähty kun 39 vuotiaille tulee kiire lapsen saamisen kanssa, tunnen useita jotka ovat olleet ikävuodet 35-30 "veloja" ja sitten hups lapsi tuli. Eli toisin sanoen silloin alkanut se biologinen kello tikittämään sen matkustelun ja biletyksen jälkeen jota tehty 15 vuotta :) Ja onneksi on tehty, niin voi keskittyä perhe- elämään.
Käynkö minä? Olen 43, sterilisaatiossa olen käynyt melkein 13 vuotta sitten ja tulot ovat tasaiset. Parisuhteessa en tosin elä, mutta olen tehnyt abortin ollessani avioliitossa 30-vuotiaana eli sitoutumisen asteestakaan lapsen haluaminen ei ole ollut kiinni.
Mitä enemmän maailmaa ja elämää näen, sitä tyytyväisempi olen päätökseeni. Sekä kiitollinen siitä, että olen saanut elää aikana, jolloin kotimaassani abortti ja sterilisaatio ovat ylipäänsä olleet mahdollisia.
Pirjoliisa kirjoitti:
Mua ihan yrjöttää joskus ihmisten lapset.
Ja suorastaaan ällöttää aikuiset jotka kuvittelee, että heidän lapsensa kiinnostaa kaikkia, jopa tuntemattomien pitäisi olla haltioissaan...
Ei tee mieli saada lapsia näiden lällyn lällyn tuitui-vanhempienkaan vuoksi.
Otan osaa ihmisvihasi vuoksi. Mua ei inhota lapset yhtään, enkä vihaa niitä Olen jopa päiväkodissa töissä, jossa "joudun" katselemaan muiden lapsia. Lapset ovat ihania ja aitoja. Täytyy olla musta ja märkivä sielu, jos vihaa lapsia.
T: lapseton
Alue: Aihe vapaa
Olen 40 ja tiennyt koko aikuisikäni etten halua lapsia. Parhaita puolia tässä iässä on, että asia alkaa vihdoin mennä ympäristöllekin jakeluun. "Kyllä sinä sitten mielesi muutat"-puheet ärsyttivät ihan suunnattomasti. Gynekologi totesi kerran, että kyllä minä sitten haluan lapsia kun tapaan oikean miehen. Olin tässä vaiheessa siis ollut päälle 5v naimissa nykyisen aviomiehen kanssa. Että tällaista.
Todellakin: miksi mielen muuttumisesta ei vihjailla niille jotka ovat tehneet nuorena päätöksen lisääntyä?