Lue keskustelun säännöt.
Yliopiston pääsykokeista todella typerä kysymys
19.05.2017 |
Olisin kiitollinen, jos joku tietäjä voisi vastata.
Saako pääsykokeissa kirjoittaa esseevastauksiin omia kokemuksia? Esimerkiksi jos aiheena on vaikka joku vanhojen rakennuksien säilyttäminen, saako sinne kirjoittaa "kuten omassa kotikaupungissani vuosia sitten tapahtui sfkjsldkf".
Mielestäni saa, ystäväni väitti ettei missään nimessä saa, vaikka esimerkki pohjautuisikin aiheeseen ja se selitettäisiin pääsykoemateriaalin termeillä. En ymmärrä miksi ei saisi? Ystävä selitti sitä sillä, että esseet tulee olla neutraaleja ja perustua vain yleiseen pohdiskeluun esimerkiksi rakennusten suojelupäätöksestä. Siksi ei tulisi käyttää esseessään esimerkkejä jostain olemassa olevasta asiasta.
Miten siis on?
Kommentit (62)
Täällä yritetään sabotoida apn pääsykokeita 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä nyt selkeästi osalla on täysin hukassa, mitä yliopisto-opiskelu tarkoittaa. Se ei tarkoita sitä, että menet sinne kirjoittelemaan omaa liibalaabaa "koska musta asia on näin", ja sitten luennoitsija toimisi jonain ajatustuomarina. Ei.
Yliopistossa opiskelet alakohtaiset teoriat. Se tarkoittaa sitä, että syvennyt henkilön X teoriaan, tutkit sitä objektiivisesti. Tutustut kritiikkiin. Niiden pohjalta vastaat kurssikysymyksiin, jossa mitataan sitä, miten hyvin olet sisäistänyt tämän teorian. Kun sinulla on tarpeeksi laaja kuva tieteenalana, metodologia status ym olet valmis luomaan omaa tutkimusta.
Voi luoja, olet todellakin aivan kujalla... Kaikilla aloilla teoria on pohjana vastaukselle ja "koska musta asia on näin" -löpinä ei ole tieteellisesti pätevää. Mutta useilla aloilla teorian voi nitoa käytäntöön ja joillain aloilla se on suorastaan pakollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä nyt selkeästi osalla on täysin hukassa, mitä yliopisto-opiskelu tarkoittaa. Se ei tarkoita sitä, että menet sinne kirjoittelemaan omaa liibalaabaa "koska musta asia on näin", ja sitten luennoitsija toimisi jonain ajatustuomarina. Ei.
Yliopistossa opiskelet alakohtaiset teoriat. Se tarkoittaa sitä, että syvennyt henkilön X teoriaan, tutkit sitä objektiivisesti. Tutustut kritiikkiin. Niiden pohjalta vastaat kurssikysymyksiin, jossa mitataan sitä, miten hyvin olet sisäistänyt tämän teorian. Kun sinulla on tarpeeksi laaja kuva tieteenalana, metodologia status ym olet valmis luomaan omaa tutkimusta.
Varmaan hieman alakohtaista, mutta kyllä meillä yliopistossa on kursseja, joissa nimenomaan kannustetaan pohtimiseen ja kaikenlaisten ajatusten esille tuomiseen. Jotkut kurssit ovat todella keskustelevia ja opettaja toivoo kannanottoja.
Ainakin kasvatustieteessä voi kirjoittaa ihan vaan omia kokemuksiaan päivähoidosta, kouluista tai työelämästä. Hyviä arvosanoja olen saanut näin ja kieltämättä on järkyttänyt teknillisen puolen opintojen jälkeen tämä... :D Siis, että miten mutuilua koko tieteenhaara voi olla. Mutta sen toki näkee useimpien kasvatustieteilijöiden haastatteluissakin. Tasaisin väliajoin kertovat ties mistä vailla tieteellistä tutkimusta aiheesta.
En ole kasvatustieteen opiskelija tai humanistiselta alalta, vaan ihan ns. kovemmaksi tulkitun tieteenalan edustaja. Tarkennan yllä olevaa vastaustani sen verran, että viittaamillani kursseilla omien ajatusten ilmi tuominen on tapahtunut tunneilla. Ja keskusteluun osallistumisesta todella palkitaan. Toki myös esseissä kriittisyys tulkitaan hyväksi. Kyse ei ole mutuilusta, vaan siitä että asioita voi soveltaa käytännössä monella tavalla - oikeammin ja vääremmin - ja asioissa on usein monia ulottuvuuksia, ei vain yksi. Keskustelu avustaa näkökulmien ilmi tulemisessa. Lisäksi osa teoreettisista malleista sisältää merkittäviä heikkouksia tai ristiriitaisuuksia toisiin malleihin nähden. Tällä keskustelulla pyritään valmentamaan opiskelijoita moniulotteiseen ajatteluun + pyritään ehkäisemään tulevaisuuden virheitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä nyt selkeästi osalla on täysin hukassa, mitä yliopisto-opiskelu tarkoittaa. Se ei tarkoita sitä, että menet sinne kirjoittelemaan omaa liibalaabaa "koska musta asia on näin", ja sitten luennoitsija toimisi jonain ajatustuomarina. Ei.
Yliopistossa opiskelet alakohtaiset teoriat. Se tarkoittaa sitä, että syvennyt henkilön X teoriaan, tutkit sitä objektiivisesti. Tutustut kritiikkiin. Niiden pohjalta vastaat kurssikysymyksiin, jossa mitataan sitä, miten hyvin olet sisäistänyt tämän teorian. Kun sinulla on tarpeeksi laaja kuva tieteenalana, metodologia status ym olet valmis luomaan omaa tutkimusta.
Varmaan hieman alakohtaista, mutta kyllä meillä yliopistossa on kursseja, joissa nimenomaan kannustetaan pohtimiseen ja kaikenlaisten ajatusten esille tuomiseen. Jotkut kurssit ovat todella keskustelevia ja opettaja toivoo kannanottoja.
Ainakin kasvatustieteessä voi kirjoittaa ihan vaan omia kokemuksiaan päivähoidosta, kouluista tai työelämästä. Hyviä arvosanoja olen saanut näin ja kieltämättä on järkyttänyt teknillisen puolen opintojen jälkeen tämä... :D Siis, että miten mutuilua koko tieteenhaara voi olla. Mutta sen toki näkee useimpien kasvatustieteilijöiden haastatteluissakin. Tasaisin väliajoin kertovat ties mistä vailla tieteellistä tutkimusta aiheesta.
Hyvä yliopisto-opetus ei ole vain monotonista asioiden ulkoa opettelua, vaan myös ymmärtämistä, kritiikkiä, vertailua, kannanottoa jne. Yliopisto-opiskelijan ei tarvitse eikä pidä olla ei-omatoimisesti ajatteleva, joka ottaa kaiken hänelle ohjatun normatiivisen tiedon vastaan pureksimatta ja kyseenalaistamatta.
Vierailija kirjoitti:
Sinä tentaattorina ymmärrät varmaan, että tässä on myös alakohtaisia eroja. Joillain aloilla pitää olla omia mielipiteitä ja pohdintaa tai vastaus on huono.
Minulla on kaksi tutkintoa ja toinen oli tiukkaa asiaa, toinen laajaa pohdintaa ihan "minä"-muodossa monesti.
No toki. Tämä oli vain yleisohje josta voi poiketa varsinkin jos kyseessä on nimenomaan soveltava kysymys jossa pääsykoekirjoissa ollutta teoria-ainesta pitää soveltaa käytännön tapaukseen.
Muuten, pääsykokeisiin vastaajalla ei yksinkertaisesti vielä ole sellaista teoreettista pohjaa jonka perusteella hän voisi tehdä asiantuntevia päätelmiä alaansa liittyvästä aiheesta. Ei vaikka pääsykoekirjat olivat kamalan paksuja ja pirullisen vaikeatajuisia. Oppiminen asiantuntijaksi alkaa sitten kun on päästy sisään. Pääsykoe mittaa mm. sitä malttaako ihminen opiskella. Ihmisille jotka jo tietävät kaikesta kaiken ja joilla on liian suuret luulot itsestään on vaikea opettaa mitään, ja kuka kaipaa sellaisia vähille opiskelupaikoille?
Pahimmillaan -ja tätä näkee aika paljon- vastaaja on siinä vaiheessa jossa on "keksitty vasara niin että kaikki maailman ongelmat näyttävät nauloilta". Jos tietää 100% varmasti että Rovaniemen keskuskaava on klassinen esimerkki Möttösen kaupunkirakentamisteoriasta, niin sen voi kertoa. Mutta jos kyseessä on oma huomio, on täysin mahdollista ellei peräti todennäköistä että pintapuolisesti Möttösen teorian mukainen kaava onkin hyvä esimerkki post-möttösläisestä teoriasta jossa Möttösen 90-lukulaisessa teoriassa havaitut ongelmat x,y ja z on korjattu 2006 N:n ja 2015 M:n toimesta ratkaisuilla a, b ja c. Jos tilanne on tämä, Möttösellä briljeeraaminen ei "ihan" tehnyt tarkastajaan vaikutusta.
t: se tentaattori
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riittää kun vastaat vain siihen, mitä kysytään. Ei siitä, että osaat keksiä tai kertoa erinomaisen seikkaperäisesti ja tiedollisesti jotain muuta aiheeseen liittyvää anneta pisteitä ja siten edesauta valituksi tulemisessa. Kaikki se tieto tai asia jota pääsykokeissa tulee osata pitäisi löytyä pääsykoemateriaalista, johon kuuluu monesti myös sitä ennen luettu nimenomainen pääsykoeaineisto tavallisimmin erilliset pääsykoekirjat. - Vaadittaviin tietoihin ja taitoihin kuuluu, myös se, että osaa riittävästi soveltaa pääsykoemateriaalista saamiaan tietoja ja asioita. Mutta jos kaksi tasavahvaa hakijaa, niin toiselle ei voida valuta siksi, että hän osasi elämänkokemuksensa tai muualta saamansa tiedon pohjalta kertoa ja rikastaa / täydentää omia vastauksiaan muualta saamiensa tietojen avulla.
Ihan järjettömiä vastauksia täällä. Tottakai saa ottaa esimerkin omasta elämästä jos kysytään omaa mielipidettä ja tarinasi tukee aihetta ja voit käyttää sitä perusteluna. Jos taas ennakkomateriaalissa on ollut jotain tuollaista, niin sitten varmaankin on tarkoitus kirjoittaa niissä olevista aiheeseen liittyvistä määräyksistä ja muuta vastaavaa.
Tietenkään ei kannata mennä liian syvälle aiheeseen, vaan mainita mitä tapahtui ja miksi se liittyy tähän aiheeseen ja mitä mieltä olet tällaisista toimintamalleista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riittää kun vastaat vain siihen, mitä kysytään. Ei siitä, että osaat keksiä tai kertoa erinomaisen seikkaperäisesti ja tiedollisesti jotain muuta aiheeseen liittyvää anneta pisteitä ja siten edesauta valituksi tulemisessa. Kaikki se tieto tai asia jota pääsykokeissa tulee osata pitäisi löytyä pääsykoemateriaalista, johon kuuluu monesti myös sitä ennen luettu nimenomainen pääsykoeaineisto tavallisimmin erilliset pääsykoekirjat. - Vaadittaviin tietoihin ja taitoihin kuuluu, myös se, että osaa riittävästi soveltaa pääsykoemateriaalista saamiaan tietoja ja asioita. Mutta jos kaksi tasavahvaa hakijaa, niin toiselle ei voida valuta siksi, että hän osasi elämänkokemuksensa tai muualta saamansa tiedon pohjalta kertoa ja rikastaa / täydentää omia vastauksiaan muualta saamiensa tietojen avulla.
Höpö höpö. Miksi kirjoitat asiaa varmana, vaikka se ei selvästikään pidä paikkaansa. On pääsykoekysymyksiä, joissa kysytään omaa mielipidettä. Esimerkiksi on teksti, josta pitää sitten sanoa oma mielipide esseemuodossa. Tottakai siinä pitää käyttää tekstissä ilmeneviä asioita, mutta ei se ole mikään referaatti tekstistä, vaan omien kantojen ilmaiseminen on pisteiden edellytys.
Miksi ihmeessä ap:n esimerkkitapauksessa pitää edes mainita että kyseessä on kotikaupunki, eihän sillä ole mitään väliä. "Mikkelin vanha kellotapuli on esimerkki kulttuurihistoriallisesti merkittävästä jne" versus "Kotikaupunkini Mikkelin vanha kellotapuli on...".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riittää kun vastaat vain siihen, mitä kysytään. Ei siitä, että osaat keksiä tai kertoa erinomaisen seikkaperäisesti ja tiedollisesti jotain muuta aiheeseen liittyvää anneta pisteitä ja siten edesauta valituksi tulemisessa. Kaikki se tieto tai asia jota pääsykokeissa tulee osata pitäisi löytyä pääsykoemateriaalista, johon kuuluu monesti myös sitä ennen luettu nimenomainen pääsykoeaineisto tavallisimmin erilliset pääsykoekirjat. - Vaadittaviin tietoihin ja taitoihin kuuluu, myös se, että osaa riittävästi soveltaa pääsykoemateriaalista saamiaan tietoja ja asioita. Mutta jos kaksi tasavahvaa hakijaa, niin toiselle ei voida valuta siksi, että hän osasi elämänkokemuksensa tai muualta saamansa tiedon pohjalta kertoa ja rikastaa / täydentää omia vastauksiaan muualta saamiensa tietojen avulla.
Höpö höpö. Miksi kirjoitat asiaa varmana, vaikka se ei selvästikään pidä paikkaansa. On pääsykoekysymyksiä, joissa kysytään omaa mielipidettä. Esimerkiksi on teksti, josta pitää sitten sanoa oma mielipide esseemuodossa. Tottakai siinä pitää käyttää tekstissä ilmeneviä asioita, mutta ei se ole mikään referaatti tekstistä, vaan omien kantojen ilmaiseminen on pisteiden edellytys.
Huomaatko, mitä kirjoitit itse? - Eli jos pääsykoekysymyksessä kysytään kirjoittajan omaa mielipidettä tai kannanottoa, jostain niin silloin tietysti pitää kirjoittaa mielipide tai kannanotto asiasta ja silloin tullaan vastatuksi itse kysymykseen oikein. Mutta tällöinkin tulisi vastauksen ainakin osaksi pohjautua pääsykoemateriaalissa kerrottuihin tietoihin ja asioihin. Yritin -ilmeisen epäonnistuneestikko sitten- edellä tähdentää sitä, ettei pääsykoe ole tai sen ei ainakaan pitäsi olla paikka, jossa hakijoilta odotettaiin "oikean laisia" mielipiteitä, jossa painaisi enemmän muualta opittu tai omaksuttu kuin se, mitä pääsykoemateriaali pitäisi sisällään. - Ellei sitten pääsykoe materiaalisssakin ole kerrottu, että materiaali on vain oheislukemista, mutta valinta perustuu vain ellei nyt suoraan pärstäkertoimeen, niin siihen kuka tai ketkä osaavat pääsykokeissa "vastata" parhaimmalla tavalla siihen, mitä nyt valinnasta päättäjät sattuvat keksimään, tai pyytämään juuri sillä hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riittää kun vastaat vain siihen, mitä kysytään. Ei siitä, että osaat keksiä tai kertoa erinomaisen seikkaperäisesti ja tiedollisesti jotain muuta aiheeseen liittyvää anneta pisteitä ja siten edesauta valituksi tulemisessa. Kaikki se tieto tai asia jota pääsykokeissa tulee osata pitäisi löytyä pääsykoemateriaalista, johon kuuluu monesti myös sitä ennen luettu nimenomainen pääsykoeaineisto tavallisimmin erilliset pääsykoekirjat. - Vaadittaviin tietoihin ja taitoihin kuuluu, myös se, että osaa riittävästi soveltaa pääsykoemateriaalista saamiaan tietoja ja asioita. Mutta jos kaksi tasavahvaa hakijaa, niin toiselle ei voida valuta siksi, että hän osasi elämänkokemuksensa tai muualta saamansa tiedon pohjalta kertoa ja rikastaa / täydentää omia vastauksiaan muualta saamiensa tietojen avulla.
Höpö höpö. Miksi kirjoitat asiaa varmana, vaikka se ei selvästikään pidä paikkaansa. On pääsykoekysymyksiä, joissa kysytään omaa mielipidettä. Esimerkiksi on teksti, josta pitää sitten sanoa oma mielipide esseemuodossa. Tottakai siinä pitää käyttää tekstissä ilmeneviä asioita, mutta ei se ole mikään referaatti tekstistä, vaan omien kantojen ilmaiseminen on pisteiden edellytys.
Huomaatko, mitä kirjoitit itse? - Eli jos pääsykoekysymyksessä kysytään kirjoittajan omaa mielipidettä tai kannanottoa, jostain niin silloin tietysti pitää kirjoittaa mielipide tai kannanotto asiasta ja silloin tullaan vastatuksi itse kysymykseen oikein. Mutta tällöinkin tulisi vastauksen ainakin osaksi pohjautua pääsykoemateriaalissa kerrottuihin tietoihin ja asioihin. Yritin -ilmeisen epäonnistuneestikko sitten- edellä tähdentää sitä, ettei pääsykoe ole tai sen ei ainakaan pitäsi olla paikka, jossa hakijoilta odotettaiin "oikean laisia" mielipiteitä, jossa painaisi enemmän muualta opittu tai omaksuttu kuin se, mitä pääsykoemateriaali pitäisi sisällään. - Ellei sitten pääsykoe materiaalisssakin ole kerrottu, että materiaali on vain oheislukemista, mutta valinta perustuu vain ellei nyt suoraan pärstäkertoimeen, niin siihen kuka tai ketkä osaavat pääsykokeissa "vastata" parhaimmalla tavalla siihen, mitä nyt valinnasta päättäjät sattuvat keksimään, tai pyytämään juuri sillä hetkellä.
Kaikissa pääsykokeissa ei edes ole pääsykoemateriaalia muuta kuin se mikä jaetaan kokeessa, eikä siellä ole mitään valmiita mielipiteitä, joita sinä voit käyttää, vaan sinulla täytyy olla jotain ymmärrystä aiheesta, jota ei ennakkoon ole sinulle tarjottu. Näiden tietojen pitää kuitenkin olla niin yleispäteviä, että voidaan kertoa mielipide aiheesta ilman kohtuutonta perehtyneisyyttä aiheeseen.
Ei pääsykokeessa arvioida mielipiteitä, vaan sitä kuinka hyvin ne on perustellut ja ylipäänsä kuinka hyvin ne esittää. Tällä mitataan argumentointikykyä, eri näkökulmien huomioimista ja ylipäänsä sitä, että ymmärtääkö lukemaansa tekstiä, jotta osaa kirjoittaa oikeasta aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mille alalle ap hakeutuu?
Yleisenä ohjenuorana sanoisin, että opiskele pääsykoekirja(t) läpikotaisin ja opettele soveltamaan niissä annettua tietoa. Vastaa kirjallisiin kysymyksiin kirjassa annetun tiedon ja/tai mahdollisen kokeessa annetun aineiston pohjalta.
t. kahta tutkintoa yliopistossa opiskeleva
Vierailija kirjoitti:
Pääsykokeessa mitataan sitä, miten hyvin osaa kirjatiedon ja osaa soveltaa sitä. Henkilökohtaiset/paikalliset tiedot, mielipiteet tms. ei kuulu esseevastaukseen. Poikkeus: pyydetään soveltamaan tietyn kappaleen tiedot arkielämään.
Yhden maisterintutkinnon suorittaneena ja sitä ennen pääsykokeen esseet menestyksellä kirjoittaneena väitän vastaan.
Totta kyllä, että henkilökohtaiset MIELIPITEET eivät kuulu esseevastauksiin, mutta kyllä paikalliset tiedot ja kokemukset esseen aiheeseen liittyen voivat tuottaa täydet pisteet. Erään sellaisen vastauksen kirjoitin sillä riskillä, että voi hylätty tulla, kun väitin omien kokemusten ja havaintojen perusteella oikeastaan kaikkeen kirjatietoon vastaan. Ja siitä sain täydet pisteet.
Vastaus ei tosiaan voi olla tyyliä " minun mielestäni Marx on väärässä tässä asiassa , koska ... " Jos kysymys kuitenkin on esimerkiksi "Marxin teorian soveltaminen Suomen työttömyyspolitiikassa" voit hyvin kertoa omia perusteltuja mielipiteitäsi. Sinun on kuitenkin ilmaistava ne sellaisessa muodossa, että kerrot hyvin yleisesti ja perustelet, miksi olet päätynyt sellaiseen tulokseen kuin olet, jotta vakuutat lukijan siitä, että asia on näin. Ei lukija ole kiinnostunut sinun mielipiteestäsi vaan siitä, onko esimerkkinä käyttämäsi rakennusperintökohde PÄÄSYKOEMATERIAALIIN liittyvä ja siksi asiaankuuluva.
Voi tietenkin riippua tieteenalasta. Helpommin omat kokemukset ja havainnot sallitaan ihmistieteissä, mutta oletettavasti tekniikassa ym. pysytään yleisissä faktoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin, että jos hakee ensimmäiseen tutkintoonsa, niin kannattaa vastata puhtaasti pääsykoemateriaalin pohjalta.
Jos on jo maisteri tai ainakin kandi, niin ehkä silloin voi valottaa siltä kannalta asiaa, jos se oikeasti tuntuu tarpeelliselta.
Pääsykokeessa pyritään erottelemaan ne, jotka pystyvät omaksumaan kohdealan tieteellistä tietoa niistä, joita ei kiinnosta, jotka eivät opi tai eivät osaa ilmaista tietämäänsä riittävän hyvin.
Veikkaisin, että 95 kertaa sadasta omat lavertelut = en oikeasti muista / osaa / lukenut / ymmärrä kysymystä ja siten eivät pointseja erityisemmin nosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä nyt selkeästi osalla on täysin hukassa, mitä yliopisto-opiskelu tarkoittaa. Se ei tarkoita sitä, että menet sinne kirjoittelemaan omaa liibalaabaa "koska musta asia on näin", ja sitten luennoitsija toimisi jonain ajatustuomarina. Ei.
Yliopistossa opiskelet alakohtaiset teoriat. Se tarkoittaa sitä, että syvennyt henkilön X teoriaan, tutkit sitä objektiivisesti. Tutustut kritiikkiin. Niiden pohjalta vastaat kurssikysymyksiin, jossa mitataan sitä, miten hyvin olet sisäistänyt tämän teorian. Kun sinulla on tarpeeksi laaja kuva tieteenalana, metodologia status ym olet valmis luomaan omaa tutkimusta.
Varmaan hieman alakohtaista, mutta kyllä meillä yliopistossa on kursseja, joissa nimenomaan kannustetaan pohtimiseen ja kaikenlaisten ajatusten esille tuomiseen. Jotkut kurssit ovat todella keskustelevia ja opettaja toivoo kannanottoja.
Mutta ne kannanotot pitää pystyä tieteellisesti perustelemaan. Sanoisin, että aika harva yliopistoon pyrkijä osaa jo pääsykokeessa riittävän tieteellistä tekstiä kirjoittaa. Heille on sitten opiskelu niin helppoa, että kandityö kelpaa graduksi. Pari sellaista olen tavannut.
Pääsykokeissa voi olla myös eräänlaisia kompia, joilla voidaan karsia kovin jyrkästi omia ja varsinkin "vääriä" mielipiteitä esittävät. Esimerkiksi jotain olennaista jätetään kertomatta, kuten esimerkkihenkilön sukupuoli. Voi olla, että siitä menee pisteitä, jos vastaa yksiselitteisesti vain toisen sukupuolen näkökulmasta.
Käyttäjä2628 kirjoitti:
Sanoisin, että jos hakee ensimmäiseen tutkintoonsa, niin kannattaa vastata puhtaasti pääsykoemateriaalin pohjalta.
Jos on jo maisteri tai ainakin kandi, niin ehkä silloin voi valottaa siltä kannalta asiaa, jos se oikeasti tuntuu tarpeelliselta.
Pääsykokeessa pyritään erottelemaan ne, jotka pystyvät omaksumaan kohdealan tieteellistä tietoa niistä, joita ei kiinnosta, jotka eivät opi tai eivät osaa ilmaista tietämäänsä riittävän hyvin.
Veikkaisin, että 95 kertaa sadasta omat lavertelut = en oikeasti muista / osaa / lukenut / ymmärrä kysymystä ja siten eivät pointseja erityisemmin nosta.
Se, että osaa soveltaa pääsykoemateriaalia siinä mainitsemattomiin asioihin osoittaa kyllä paljon laajempaa ymmärrystä kuin joku referaatti.
Vastaa siihen mitä kysytään eikä runoile omiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä nyt selkeästi osalla on täysin hukassa, mitä yliopisto-opiskelu tarkoittaa. Se ei tarkoita sitä, että menet sinne kirjoittelemaan omaa liibalaabaa "koska musta asia on näin", ja sitten luennoitsija toimisi jonain ajatustuomarina. Ei.
Yliopistossa opiskelet alakohtaiset teoriat. Se tarkoittaa sitä, että syvennyt henkilön X teoriaan, tutkit sitä objektiivisesti. Tutustut kritiikkiin. Niiden pohjalta vastaat kurssikysymyksiin, jossa mitataan sitä, miten hyvin olet sisäistänyt tämän teorian. Kun sinulla on tarpeeksi laaja kuva tieteenalana, metodologia status ym olet valmis luomaan omaa tutkimusta.
Varmaan hieman alakohtaista, mutta kyllä meillä yliopistossa on kursseja, joissa nimenomaan kannustetaan pohtimiseen ja kaikenlaisten ajatusten esille tuomiseen. Jotkut kurssit ovat todella keskustelevia ja opettaja toivoo kannanottoja.
Ainakin kasvatustieteessä voi kirjoittaa ihan vaan omia kokemuksiaan päivähoidosta, kouluista tai työelämästä. Hyviä arvosanoja olen saanut näin ja kieltämättä on järkyttänyt teknillisen puolen opintojen jälkeen tämä... :D Siis, että miten mutuilua koko tieteenhaara voi olla. Mutta sen toki näkee useimpien kasvatustieteilijöiden haastatteluissakin. Tasaisin väliajoin kertovat ties mistä vailla tieteellistä tutkimusta aiheesta.
Alan taas ymmärtää, miksi suhtaudun joihinkin aloihin hieman penseästi. Syynä yksinkertaisesti se, että täällä osa onnistuu antamaan sen kuvan, että "jo" pääsykokeissa voi aloittaa hieman kärjistäen satuilun. On eriasia opintojen edetessä mahdollisesti esittää omia näkemyksiään ja mielipiteitään muiden muassa tentti tai essee vastauksessa, jos ja kun osaa mielipteensä kestävästi ja hyvin perustella (argumentoida) mutta pääsykokeissa niiden tuomisessa suhtautusin pieneen varovaisuuteen, ellei niitä nimenomaisesti kehoiteta esittämään.
Yliopistot ovat naisistuneet, ja tämä näkyy ylivarovaisuutena. Pelätään vastuuta eikä oteta riskejä, sama homma työelämässä. Naisvaltaisilla aloilla asiat halutaan ratkaista tiimeissä, niin ettei kukaan vain joudu henkilökohtaisesti vastuuseen.
Tottakai omia tietojaan voi käyttää, vaikka ne tiedot olisivat pääsykoekirjojen ulkopuolelta. Kyse ei aloittajan tapauksessa ole omista kokemuksista ja mielipiteistä, kellotapuli on kellotapuli ja paikkakuntakaan, jossa kyseinen tapuli sijaitsee, ei ole mielipidekysymys.
Se voi olla totta, että lisäpisteitä et lisätietämyksestä saa, mutta niin kauan kuin esitystapasi on neutraali etkä jauha asiaankuulumattomia, sinulta ei voida pisteitä rokottaakaan siksi, että sovellat muualta saamaasi tietoa. Tällaisen pisteiden vähennyksen voi ilman muuta riitauttaa, ja kannattaakin.
Ei kukaan järkevä ja tajuissaan oleva vastausten arvostelija rankaise toista siitä, että tämä osoittaa tietävänsä kysymyksen aiheesta enemmänkin kuin vain pääsykoekirjan sisällön.
Sinä tentaattorina ymmärrät varmaan, että tässä on myös alakohtaisia eroja. Joillain aloilla pitää olla omia mielipiteitä ja pohdintaa tai vastaus on huono.
Minulla on kaksi tutkintoa ja toinen oli tiukkaa asiaa, toinen laajaa pohdintaa ihan "minä"-muodossa monesti.