Ei meillä yli nelikymppisillä naisilla tee mitään

Olen miettinyt että olisi kiva olla fwb-tyyppisessä suhteessa 40-50v naisen kanssa, sellainen kypsä kuuma puuma. Vietettäisiin aikaa yhdessä läheisyyden merkeissä myös sängyn ulkopuolella. 

Välillä näkee sellaisia ilmestyksiä tuossa ikäluokassa että sukat pyörii jaloissa.

Ongelma tietenkin on että mitään todella vakavaa siitä ei ikinä voisi syntyä, koska haluan myös omia lapsia.

M27

Vierailija kirjoitti:

Suomen kulttuurielämä pyörii keski-ikäisten naisten rahoilla.

Väärin: raha tulee ennemminkin yksityisen sektorin nettoveronmaksajilta ja loput valtionvelkana ulkomailta. Nimellisen pääsylipun toki asiakkaat maksavat. Ja jos asiakas saa palkkansa/tukensa valtiolta/kunnalta, niin maksaja on siltäkin osin edellä mainittu:)

No, jos antaa itsensä rupsahtaa ja katkeroitua, niin ehkä se sillon on ihan ymmärrettävää että tuntee itsensä turhaksi.

Vierailija kirjoitti:

No voi viddu eikö elämässä muuta ole kuin miehet?? olen itse 28-vuotias(hetero) sinkku nainen. Viihdyn tosi hyvin nelikymppisten ja kaiken ikäisten naisten kanssa. Ihan loistavaa seuraa. Miesten perään itkijät on aika tylsiä.

Sinulla niin vähän ikää mittarissa ettei sulla mitään hätää olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt että olisi kiva olla fwb-tyyppisessä suhteessa 40-50v naisen kanssa, sellainen kypsä kuuma puuma. Vietettäisiin aikaa yhdessä läheisyyden merkeissä myös sängyn ulkopuolella. 

Välillä näkee sellaisia ilmestyksiä tuossa ikäluokassa että sukat pyörii jaloissa.

Ongelma tietenkin on että mitään todella vakavaa siitä ei ikinä voisi syntyä, koska haluan myös omia lapsia.

M27

Nelikymppisen naisen perspektiivistä ei ne naisetkaan ainakaan kaikki muuta sinulta kaipaa kuin seksiä ja kevytdeittailua. Ainakin minä jos nyt eroaisin ajattelen että olisi juuri passelia parin viikon, kuukauden tai vuoden seksisuhde jonkun nuoremman kanssa. Missään tapauksessa en rupeaisi mitään pesää rakentamaan.

Vierailija kirjoitti:

Niin. Eikö ole ihanaa! Kukaan ei tee meillä mitään. Ei tarvitse miellyttää ketään. Lapsetkin alkavat jo pärjätä itsenäisesti. Vihdoin voi alkaa elää ihan omaa elämää.

Mun lapset ei pärjää itsenäisesti 8 v ja 5 v. On tosi vaikea nyt löytää uutta miestä joka alkaisi isäpuoleksi. En halua mitään vanhaa miestä,ei hän pienten lasten kanssa pärjää.

No työmarkkinoilla 40-v nainen on yleensä tosi haluttu, on kokemusta ja ei ihan pieniä muksuja enää (vaikka se ei saisi vaikuttaa, niin c'moon, vaikuttaa se) ja ammattitaito parhaimmillaan.

Miehiäkin tämä maailma on pullollaan. Mutta ehkäpä se itsetunto ja elämisen tarkoitus kannattaa hakea itsestään, ei toisen ihmisen kautta?

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa, olen korviani myöten ihastunut 46v naiseen. Turhaan tosin. Mutta tekisin mitä vaan jotta saisin hänet.

Mikä hänessä viehättää? Mitä olet yrittänyt saadaksesi hänet? Vai onko hän varattu?

Salli mun nauraa. Miehet ovat keskimäärin aika tyhmiä ja täysin ohjailtavissa. Niitä kun on tarpeeksi pyörittänyt, ei niistä oikein mitään iloa enää saa. Oman elämän tarkoitus on ihan varmasti muualla kuin miehissä, vaikka kohdalle sattuisi millainen ihanuus. Se voi olla kiva sen aikaa kun hormonit hyrrää, mutta parhaimmillaankin huumavaihe kestää korkeintaan vuoden tai pari.

Olen 43-vuotias ja tällä viikolla olen saanut kaksi parisuhdetarjousta ns. kunnollisilta, hyviksi havaituilta kohteliailta miehiltä (toinen itseäni aika paljon nuorempi, toinen samanikäinen), eikä kumpikaan kiinnosta. Ei tässä iässä enää tarvitse miestä mihinkään. Rahaa on ja laitteissa löytyy. Ystäviltä ja lapsilta saa ihan riittävästi älyllistä stimulaatiota, ja seksiä nyt voi tarvittaessa harrastaa vaikka noiden parisuhdekandidaattien kanssa.

Ottaisin kyllä mielellään nelikymppisen naisen, mutta kun mulla on jo viiskymppinen ja ylikin :)

Höpsis, alat juuri lähestyä naisen parhaita vuosia. Itse olen viisikymppinen ja tunnen eläväni ehdottomasti elämäni parasta aikaa. Tosin 10 v vanhempi siskoni sanoo, että elämä vaan paranee, kun tulee lisää vuosia. NO, jossain vaiheessa se paras vaihe on sitten ohi naiseltakin, äitini sai sairaskohtauksen 84-vuotiaana ja tuumasi, että nyt alkaa alamäki ja niin kävi. Siihen asti eli erittäin antoisaa ja onnellista elämää. Ja oli niitä miesseuralaisiakin riittämiin isämme kuoltua, äidille vaan harvat kelpasi.

Miehelläs on joku kriisi, niinhän monille miehille käy, kun eivät voi hyväksyä ikääntymistä. Harmi, moni pilaa elämänsä kun pitää yrittää etsiä sitä taaksejäänyttä nuoruutta, eivät ymmärrä, että aikansa kutakin. Keski-iässä alkaa kuin uusi nuoruus, mutta viisautta vaan on kertynyt vuosien myötä. Jos miehes häippäsee, niin tottakai se on surullista perheen kannalta, mutta voit olla varma, että sinä olet siinä tapauksessa voittaja. Nainen selviää kutakuinkin aina, miehiä on maailma täynnä, ei ole mikään homma löytää uutta, parempaa miestä. Ja mikä pakko se mies edes on? Ilmankin pärjää vallan hyvin ja nuoren rakastajan löytää silmänräpäyksessä, jos pelkkää seksiä haluaa. Lapset ovat puolellasi, miehesi sen sijaan menettää palan isyydestään. Sanotaan mitä hyvänsä, niin lapset ovat yleensä äidille läheisempiä kuin isälle ja erotilanteessa tuo kuilu vain kasvaa. Aikuisena lapset voivat jopa alkaa halveksumaan isäänsä ja tämän valintoja. Ehkä saat jonain päivänä olla myös mummo, miehesi ei tule koskaan olemaan "täyspappa", vaan jää vähän sivuun siinäkin. Niin monesti nähty nämä asiat, poikkeuksiakin tietysti on, mutta näin se ylivoimaisen enemmistön kohdalla menee.

Sulla on edessäsi kokonaan uusi, mahdollisuuksia täynnä oleva ihana elämä, oikea seikkailu! Miehelläsi todennäkösesti pettymys viimeistään muutaman vuoden kuluttua ja ehkä hyvinkin yksinäinen vanhuus. Kunhan selviät tästä tilanteesta, huomaat miten upeaa elämää voit elää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Eikö ole ihanaa! Kukaan ei tee meillä mitään. Ei tarvitse miellyttää ketään. Lapsetkin alkavat jo pärjätä itsenäisesti. Vihdoin voi alkaa elää ihan omaa elämää.

Mun lapset ei pärjää itsenäisesti 8 v ja 5 v. On tosi vaikea nyt löytää uutta miestä joka alkaisi isäpuoleksi. En halua mitään vanhaa miestä,ei hän pienten lasten kanssa pärjää.

Isot lapsethan ne jo on kuitenkin. Pari vuotta niin tilanne on jo paljon helpompi. Ja saat myös ihanaa omaa aikaa, kun lapset on iskällä.

Rupee nyt huolehtimaan itse itsestäsi. Parempaan kuntoon, hyvä ruoka ja uni ja lasten kanssa oleminen.

Älä vaivu itsesääliin. Nyt SINUA juuri tarvitaankin!

Nyt näytät itsellesi, että sinusta on vaikka mihin.

0/5

En tajua, miksi ap:n mielestä yh oli miehelleen huono valinta, onhan hän nyt itsekin sellainen. Myös kyseisen naisen on mies voinut jättää samalla lailla yllättäen kalliolle, ei se naisesta huonoa tee, vaan siitä miehestä.

Mutta asiaan, mulla on samanikäiset lapset kuin ap:lla, olen nelikymppinen yh itsekin ja miehiä pörrää ympärillä kiitettävästi, tosin vain yhtä tapailen. Iloinen ja reipas mieli naisella on sellainen miesmagneetti että oksat pois. Kun pääset tuosta suremisvaiheesta yli, niin saat olla innokkaita miehiä hätistelemässä pois.

Kommentoin melkein ensimmäisenä "moi setämies" ap:lle. Viesti on poistettu. 😂

Luulisi, että nämä "xxxxx naisella ei tee mitään" -aloitukset olisivat tuttuja niin monelle, että ei mentäisi trollaukseen mukaan. 😃

Vierailija kirjoitti:

No voi viddu eikö elämässä muuta ole kuin miehet?? olen itse 28-vuotias(hetero) sinkku nainen. Viihdyn tosi hyvin nelikymppisten ja kaiken ikäisten naisten kanssa. Ihan loistavaa seuraa. Miesten perään itkijät on aika tylsiä.

Just näin! Itse hiljattain eronnut ja elämä on oikeasti vapauttavaa ilman miestä/miehiä!

Voi kuule, jos miestä kaipaat, niin niitähän riittää, laatu toki vaihtelee, mutta aina vapaana on hyviäkin miehiä. Mun ystävän mies jätti ystäväni ja kahden vuoden kuluttua ystäväni meni naimisiin ikäisensä komistuksen kanssa. Entistä miestä kismittää niin vietävästi ja kuulemma kaikkein eniten se, että ex-vaimonsa uusi mies on rikas, sen pahempaa punaista vaatetta ei miehelle taida ollakaan. Ystäväni ex-mies puolestaan elää uuden kumppaninsa kanssa toista kierrosta perhe-elämää, entisten lasten lisäksi on siunaantunut peräti 3 uutta pienokaista, taloa ovat rakentaneet jo pari vuotta, ei näytä tulevan valmista. Mies näyttää nykyään joltain zombien ja katuojan pummin yhdistelmältä, on varmaan aika rasittavaa elää talonrakentajan ja pikkulapsiperheen arkea viisikymppisenä. Ex-vaimonsa sen sijaan elää melko vapaata elämää, kun lapset kohta aikuisia ja miehensä samoin, mökkeilevät, reissaavat, golfaavat, purjehtivat. 

On ikävä tosi asia että nainen jo ennen kuutta vuosikymmentä menettää halut ja kyvyt seksiin. Kaikkea se luoja järjestää.

Ikävä kuulla että sun olemassaolosi oikeutus vaatii jonkun miehen.. itse oon melkein 50v ja mua kyllä tarvitaan ihan joka päivä: 3 kouluikäistä lasta, ystävät, koti, työ.