Mitä voin tehdä, kun en halua hakea apua mt-ongelmiin ylöskirjaamisen vuoksi?
Pelottaa juuri tämä kauhutarina, mitä monet ovat kertoneet. Vielä 10 vuoden päästä masennusdiagnoosista (oletetaan että henkilö on jo parantunut) kaikki sairaudet laitetaan masennuksen piikkiin. Tarvitsen apua, koska olen päivittäin äärettömän ahdistunut ja saan paniikkikohtauksia. Kuitenkin tuntuu, että on parempi kärsiä yksinään kuin hankkia apua, kun kärsimys tuplaantuisi tietokantoihin kirjaamisesta...
Kommentit (8)
Mä en uskalla hakea apua masennukseen ls-ilmoituksen pelossa. Toimin kuin robotti, ja lasken vuosia siihen kun saan rauhassa romahtaa.
Jos menet yksityisen kautta psykoterapeutille niin mitään ei kirjata mihinkään.
Te itse osallistutte mt-ongelmien stigmatisointiin noilla puheilla ja toimillanne. Homot olisivat vieläkin kaapissa jos toimisivat kuten te.
Kyllä mä ainakin olin niin huonossa kunnossa masennukseni ja ahdistukseni kanssa että viimesenä murheena oli tollaset asiat. Halusin vaan itseni kuntoon.
Ei mulle ole ollut mitään ongelmaa diagnoosista. Olen saanut apua ja olen siitä hyvin kiitollinen. Ei edes lasten huoltajuuteen ollut merkitystä. Unipolar masennus ollut jo vuosia.
Minun tietojani on kirjailtu ylös kyllä vaikka kuinka mutten halua enää apua psykiatrialta muista syistä. Olen menettänyt uskoni siihen uskomusjärjestelmään ihan totaalisesti.
Kaikki sairaudet lyödään mt-ongelmien piikkiin, koska se on halvempaa kuin tutkiminen. Jos tämä meno jatkuu vielä pari vuotta 10 vuoden päästä rekisterit ovat kadoksissa Suomen kanssa.
Älkää viitsikö aloittaa näitä mielenterveystrolleja joka päivä montaa samanlaista. Tämä oli täällä jo pari tuntia sitten.