Uskovaiset (vl), mitä lapsenne harrastavat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä omatunto ohjaa uskovaista oikean ja sopivan harrastuksen löytämiseen.

Omantunnon ääntä kannattaa kuunnella aina kaikissa elämän tilanteissa. Jumala pitää omistaan hyvää huolta ja on luvannut hyvin siunata kuuliaiset lapsensa.

Jep, hyvä omatuntopa hyvinkin: siis seurakunnan ajatus hyvän omantunnon ilmenemisestä. Jos lapsi haluaa alkaa harrastaa viihdelaulua tai jazzia, niin omatunto on silloin väärässä. Ei voi uskovainen sellaista haluta. Paitsi että ei se ole oikea uskovainen silloin. Ainiin. Oikea uskovainen haluaa vain asioita, jotka seurakunta on hyväksynyt. Damn it.

Kyllä ainakin minä haluaisin joitain asioita, jotka käsitän synniksi, osaa en kaipaa koskaan. Ihmisenhän pitää muutenkin säännellä itseään, ei voi elää yli varojensa, ei voi syödä itseään palloksi, ei voi pettää puolisoa (suurin osa parisuhteista), pitää herätä aamulla töihin jne. 

Aika räikeä yleistys pettämisestä "suurin osa parisuhteista". Ja kyllä ei-uskovainenkin osaa olla syömättä, juomatta ja tuhlaamatta liikaa. Ja oho, kaikki ei heistä petäkkään! Tanssi nyt tunnetusti ei ole mikään rappioittava asia, jota pitäisi yrittää kaikin voimin säännellä.

Kirjoitin, että suurimmassa osassa parisuhteita ei voi pettää puolisoa. Ja jos on sovittu siitä, että voi, kutsutaanko sitä sitten enää pettämiseksi, ehkä ei. Eli periaatteessa kai missään parisuhteessa ei voi pettää puolisoa. Ja tarkoitin juuri sitä, että nämä kaikki lainalaisuudet koskevat ihan kaikkia eli ymmärsit kirjoitukseni ihan pieleen. Ilmeisesti ulosantini oli heikko.  

Pahoittelut, ymmärsin väärin. Olen silti sitä mieltä, että tanssi ei ole sellainen "synti", jonka toteuttamista vastaan pitäisi taistella, toisin kuin esimerkiksi pettäminen.

Niin, jokainen valitsee sen tason (enkä nyt tarkoita että joku taso olisi toista parempi), mille haluaa oman itsesäätelynsä asettaa ja millaisia arvoja elämässään noudattaa. Kuitenkin jokaisella niitä on, elämä menee tosi surkeaksi merkityksettömäksi porsasteluksi, jos heittäytyy elämään pellossa eikä kanna vastuuta itsestään ja tekemisistään. 

Minulle uskon säilyttäminen on tärkeämpi asia kuin tanssi, siksi jätän sen tekemättä, vaikka mieli tekisikin joskus tanssia. Vähän sama kuin että haluan pitää työni ja siksi menen työpaikalle joka aamu. 

Niin, olen kuullut lukemattomia perusteluja näin päin ja omasta tekemisestä. Mutta mitäpä sitten, jos joku HALUAA harrastaa tanssia ja EI koe, että se veisi hänen uskonsa. Olen vl-liikkeessä kasvanut ja tiedän kyllä, että vaikka sanoisit mitä, niin tälläinen tanssiminen kiellettäisiin tai sitä paheksuttaisiin. Kommenttini tarkoitus olis siis kritisoida sitä, että halustaan huolimatta uskovaisen pitää noudattaa seurakunnan yhteistä omatuntoa, vaikka kokisi, että hänelle tanssiminen ja usko kuuluvat yhteen.

Ei ole siis mitään omaa tahtoa, vaan kollektiiviseen omantuntoon pitää sopeutua. Oikea uskovainen EI halua vl-seurakunnan mielestä tanssia, tai ainakaan toteuttaa sitä, joten tämä on vähän pattitilanne. Jos tanssit, et ole "oikea" vl. Ja siitä päästäänkin kuuluisaan olkinukke-argumenttivirheeseen :)

En osaa sanoa, koska 1. en ole kasvanut vl-kodissa 2. minä en koe, etteikö tanssi olisi vaaratonta. Sinun pitää käydä tuota keskustelua sellaisen henkilön kanssa, joka täyttää nuo esittämäsi ehdot. Minä vain haluaisin tanssia, mutta koen sen haitalliseksi ja hinnaksi, jonka olen valmis maksamaan uskostani. En osaa paremmin selittää kuin, että se on väärä mielentila.  Ehkä joku liihottaminen aaltoilevin käsivarsin ja sipsuttavin askelin klassisen musiikin tai jonkun  plimplim spa-taustamusiikin tahdissa voisi vielä mennä, mutta ei se ole sitä tanssia, mitä minä kaipaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä omatunto ohjaa uskovaista oikean ja sopivan harrastuksen löytämiseen.

Omantunnon ääntä kannattaa kuunnella aina kaikissa elämän tilanteissa. Jumala pitää omistaan hyvää huolta ja on luvannut hyvin siunata kuuliaiset lapsensa.

Jep, hyvä omatuntopa hyvinkin: siis seurakunnan ajatus hyvän omantunnon ilmenemisestä. Jos lapsi haluaa alkaa harrastaa viihdelaulua tai jazzia, niin omatunto on silloin väärässä. Ei voi uskovainen sellaista haluta. Paitsi että ei se ole oikea uskovainen silloin. Ainiin. Oikea uskovainen haluaa vain asioita, jotka seurakunta on hyväksynyt. Damn it.

Kyllä ainakin minä haluaisin joitain asioita, jotka käsitän synniksi, osaa en kaipaa koskaan. Ihmisenhän pitää muutenkin säännellä itseään, ei voi elää yli varojensa, ei voi syödä itseään palloksi, ei voi pettää puolisoa (suurin osa parisuhteista), pitää herätä aamulla töihin jne. 

Aika räikeä yleistys pettämisestä "suurin osa parisuhteista". Ja kyllä ei-uskovainenkin osaa olla syömättä, juomatta ja tuhlaamatta liikaa. Ja oho, kaikki ei heistä petäkkään! Tanssi nyt tunnetusti ei ole mikään rappioittava asia, jota pitäisi yrittää kaikin voimin säännellä.

Kirjoitin, että suurimmassa osassa parisuhteita ei voi pettää puolisoa. Ja jos on sovittu siitä, että voi, kutsutaanko sitä sitten enää pettämiseksi, ehkä ei. Eli periaatteessa kai missään parisuhteessa ei voi pettää puolisoa. Ja tarkoitin juuri sitä, että nämä kaikki lainalaisuudet koskevat ihan kaikkia eli ymmärsit kirjoitukseni ihan pieleen. Ilmeisesti ulosantini oli heikko.  

Pahoittelut, ymmärsin väärin. Olen silti sitä mieltä, että tanssi ei ole sellainen "synti", jonka toteuttamista vastaan pitäisi taistella, toisin kuin esimerkiksi pettäminen.

Niin, jokainen valitsee sen tason (enkä nyt tarkoita että joku taso olisi toista parempi), mille haluaa oman itsesäätelynsä asettaa ja millaisia arvoja elämässään noudattaa. Kuitenkin jokaisella niitä on, elämä menee tosi surkeaksi merkityksettömäksi porsasteluksi, jos heittäytyy elämään pellossa eikä kanna vastuuta itsestään ja tekemisistään. 

Minulle uskon säilyttäminen on tärkeämpi asia kuin tanssi, siksi jätän sen tekemättä, vaikka mieli tekisikin joskus tanssia. Vähän sama kuin että haluan pitää työni ja siksi menen työpaikalle joka aamu. 

Tämä aiheuttaa minulle aina hämmennystä vanhoillislestadiolaisissa. Kuinka se usko VOI olla niin heikko, että se on vaarassa romahtaa jostain aivan mitättömästä asiasta. Jos ottaisitkin jokusen tanssiaskeleen ja opettaisit lapsillesi jonkun piiritanssin, vaikka perinteistä kansantanssia, tanhua, niin siitäkö se usko nyt sitten loppuu? Paholainen tukee ja vie kertakaikkiaan. En ymmärtä tuota teidän uskonne ohuutta.

Luuletko, että on jotenkin helppoa elää täysin vastavirrassa ympäröivän maailman ja elämänmenon kanssa? Etteikö se vetäisi ketään puoleensa? Voin kertoa, että kiusauksia on jokaisella ja joskus niitä voi olla enemmän ja joskus vähemmän, mutta itse en ainakaan koe hyväksi kerätä niitä itselleni tahallisesti, niitä tulee pyytämättäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä omatunto ohjaa uskovaista oikean ja sopivan harrastuksen löytämiseen.

Omantunnon ääntä kannattaa kuunnella aina kaikissa elämän tilanteissa. Jumala pitää omistaan hyvää huolta ja on luvannut hyvin siunata kuuliaiset lapsensa.

Jep, hyvä omatuntopa hyvinkin: siis seurakunnan ajatus hyvän omantunnon ilmenemisestä. Jos lapsi haluaa alkaa harrastaa viihdelaulua tai jazzia, niin omatunto on silloin väärässä. Ei voi uskovainen sellaista haluta. Paitsi että ei se ole oikea uskovainen silloin. Ainiin. Oikea uskovainen haluaa vain asioita, jotka seurakunta on hyväksynyt. Damn it.

Kyllä ainakin minä haluaisin joitain asioita, jotka käsitän synniksi, osaa en kaipaa koskaan. Ihmisenhän pitää muutenkin säännellä itseään, ei voi elää yli varojensa, ei voi syödä itseään palloksi, ei voi pettää puolisoa (suurin osa parisuhteista), pitää herätä aamulla töihin jne. 

Aika räikeä yleistys pettämisestä "suurin osa parisuhteista". Ja kyllä ei-uskovainenkin osaa olla syömättä, juomatta ja tuhlaamatta liikaa. Ja oho, kaikki ei heistä petäkkään! Tanssi nyt tunnetusti ei ole mikään rappioittava asia, jota pitäisi yrittää kaikin voimin säännellä.

Kirjoitin, että suurimmassa osassa parisuhteita ei voi pettää puolisoa. Ja jos on sovittu siitä, että voi, kutsutaanko sitä sitten enää pettämiseksi, ehkä ei. Eli periaatteessa kai missään parisuhteessa ei voi pettää puolisoa. Ja tarkoitin juuri sitä, että nämä kaikki lainalaisuudet koskevat ihan kaikkia eli ymmärsit kirjoitukseni ihan pieleen. Ilmeisesti ulosantini oli heikko.  

Pahoittelut, ymmärsin väärin. Olen silti sitä mieltä, että tanssi ei ole sellainen "synti", jonka toteuttamista vastaan pitäisi taistella, toisin kuin esimerkiksi pettäminen.

Niin, jokainen valitsee sen tason (enkä nyt tarkoita että joku taso olisi toista parempi), mille haluaa oman itsesäätelynsä asettaa ja millaisia arvoja elämässään noudattaa. Kuitenkin jokaisella niitä on, elämä menee tosi surkeaksi merkityksettömäksi porsasteluksi, jos heittäytyy elämään pellossa eikä kanna vastuuta itsestään ja tekemisistään. 

Minulle uskon säilyttäminen on tärkeämpi asia kuin tanssi, siksi jätän sen tekemättä, vaikka mieli tekisikin joskus tanssia. Vähän sama kuin että haluan pitää työni ja siksi menen työpaikalle joka aamu. 

Tämä aiheuttaa minulle aina hämmennystä vanhoillislestadiolaisissa. Kuinka se usko VOI olla niin heikko, että se on vaarassa romahtaa jostain aivan mitättömästä asiasta. Jos ottaisitkin jokusen tanssiaskeleen ja opettaisit lapsillesi jonkun piiritanssin, vaikka perinteistä kansantanssia, tanhua, niin siitäkö se usko nyt sitten loppuu? Paholainen tukee ja vie kertakaikkiaan. En ymmärtä tuota teidän uskonne ohuutta.

Luuletko, että on jotenkin helppoa elää täysin vastavirrassa ympäröivän maailman ja elämänmenon kanssa? Etteikö se vetäisi ketään puoleensa? Voin kertoa, että kiusauksia on jokaisella ja joskus niitä voi olla enemmän ja joskus vähemmän, mutta itse en ainakaan koe hyväksi kerätä niitä itselleni tahallisesti, niitä tulee pyytämättäkin. 

Se vastavirrassa eläminen on helppoa jos usko on oikeasti vahva, eikä ulkopuolelta muotoiltu kehys, jonka sisällä pitää pysyä ollakseen hyvä uskovainen. Ei, vaan se kestävä usko tulee itsestä ja suhteesta Luojaansa. Se suhde kestää maallisiakin asioita ihan hyvin, eikä kiusaukset hetkauttele "purtta".

Tiedän, että sinulle on vaikea tajuta, että muutkin ovat uskovaisia, teidän mukaannehan te olette niitä ainoita oikeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä omatunto ohjaa uskovaista oikean ja sopivan harrastuksen löytämiseen.

Omantunnon ääntä kannattaa kuunnella aina kaikissa elämän tilanteissa. Jumala pitää omistaan hyvää huolta ja on luvannut hyvin siunata kuuliaiset lapsensa.

Jep, hyvä omatuntopa hyvinkin: siis seurakunnan ajatus hyvän omantunnon ilmenemisestä. Jos lapsi haluaa alkaa harrastaa viihdelaulua tai jazzia, niin omatunto on silloin väärässä. Ei voi uskovainen sellaista haluta. Paitsi että ei se ole oikea uskovainen silloin. Ainiin. Oikea uskovainen haluaa vain asioita, jotka seurakunta on hyväksynyt. Damn it.

Kyllä ainakin minä haluaisin joitain asioita, jotka käsitän synniksi, osaa en kaipaa koskaan. Ihmisenhän pitää muutenkin säännellä itseään, ei voi elää yli varojensa, ei voi syödä itseään palloksi, ei voi pettää puolisoa (suurin osa parisuhteista), pitää herätä aamulla töihin jne. 

Aika räikeä yleistys pettämisestä "suurin osa parisuhteista". Ja kyllä ei-uskovainenkin osaa olla syömättä, juomatta ja tuhlaamatta liikaa. Ja oho, kaikki ei heistä petäkkään! Tanssi nyt tunnetusti ei ole mikään rappioittava asia, jota pitäisi yrittää kaikin voimin säännellä.

Kirjoitin, että suurimmassa osassa parisuhteita ei voi pettää puolisoa. Ja jos on sovittu siitä, että voi, kutsutaanko sitä sitten enää pettämiseksi, ehkä ei. Eli periaatteessa kai missään parisuhteessa ei voi pettää puolisoa. Ja tarkoitin juuri sitä, että nämä kaikki lainalaisuudet koskevat ihan kaikkia eli ymmärsit kirjoitukseni ihan pieleen. Ilmeisesti ulosantini oli heikko.  

Pahoittelut, ymmärsin väärin. Olen silti sitä mieltä, että tanssi ei ole sellainen "synti", jonka toteuttamista vastaan pitäisi taistella, toisin kuin esimerkiksi pettäminen.

Niin, jokainen valitsee sen tason (enkä nyt tarkoita että joku taso olisi toista parempi), mille haluaa oman itsesäätelynsä asettaa ja millaisia arvoja elämässään noudattaa. Kuitenkin jokaisella niitä on, elämä menee tosi surkeaksi merkityksettömäksi porsasteluksi, jos heittäytyy elämään pellossa eikä kanna vastuuta itsestään ja tekemisistään. 

Minulle uskon säilyttäminen on tärkeämpi asia kuin tanssi, siksi jätän sen tekemättä, vaikka mieli tekisikin joskus tanssia. Vähän sama kuin että haluan pitää työni ja siksi menen työpaikalle joka aamu. 

Tämä aiheuttaa minulle aina hämmennystä vanhoillislestadiolaisissa. Kuinka se usko VOI olla niin heikko, että se on vaarassa romahtaa jostain aivan mitättömästä asiasta. Jos ottaisitkin jokusen tanssiaskeleen ja opettaisit lapsillesi jonkun piiritanssin, vaikka perinteistä kansantanssia, tanhua, niin siitäkö se usko nyt sitten loppuu? Paholainen tukee ja vie kertakaikkiaan. En ymmärtä tuota teidän uskonne ohuutta.

Luuletko, että on jotenkin helppoa elää täysin vastavirrassa ympäröivän maailman ja elämänmenon kanssa? Etteikö se vetäisi ketään puoleensa? Voin kertoa, että kiusauksia on jokaisella ja joskus niitä voi olla enemmän ja joskus vähemmän, mutta itse en ainakaan koe hyväksi kerätä niitä itselleni tahallisesti, niitä tulee pyytämättäkin. 

Se vastavirrassa eläminen on helppoa jos usko on oikeasti vahva, eikä ulkopuolelta muotoiltu kehys, jonka sisällä pitää pysyä ollakseen hyvä uskovainen. Ei, vaan se kestävä usko tulee itsestä ja suhteesta Luojaansa. Se suhde kestää maallisiakin asioita ihan hyvin, eikä kiusaukset hetkauttele "purtta".

Tiedän, että sinulle on vaikea tajuta, että muutkin ovat uskovaisia, teidän mukaannehan te olette niitä ainoita oikeita.

Kuvitteletko, ettei vl voi ymmärtää jonkun toisen olevan uskovainen? 

Hienoa, että jonkun usko on niin vahva ja järkkymätön, että sitä voi ihan huvikseen koetella. Itse olen valinnut varjelun, koska elämä on heittänyt niitä koettelemuksia ihan riittämiin muutenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua alkoi melkein itkettää tää aloitus! Mulla on 3 tyttöä jotka "tanssi" ennen kuin osasi edes kävellä! Kaikki musiikki jossa oli yhtään rytmiä, niin täydellinen rytmin mukainen, nopeatempoinenkin liike oli taattu. Ja se ilon määrä!

Mikään muu eliö kuin ihminen ei tanssi. Minusta se jos mikä on jumalan suomaa. Ja taaperoko syntinen?

Musiikki ja tanssi ovat osa ihmisyyttä. Syvällä meissä ja kaikissa kulttureissamme. Ilon ja itseilmaisun muoto, ihmisyyden esiin tuontia!

Ihan säälittää, hävettää ja ITKETTÄÄ että riistätte tuon lapsiltanne.

Ei tulisi mieleenkään riistää tanssin iloa lapsiltani. Kyllä se on ihan toisenlaista tanssia, tai enemminkin "tanssia", joka on syntiä.

Turha syytellä asioista, jos ei tiedä.

Vl-äiti

Mihin perustat määritelmäsi, että joku on tanssia ja joku "tanssia"? Kiinnostavaa miten joku vl osaisi tämän tehdä, tai ylipäätänsä kukaan randomihminen.

Ja jos kerran et aio riistää lapseltasi tanssin iloa, miten aiot reagoida jos lapsi joskus haluaa alkaa harrastaa tanssia, sanotaan vaikka balettia? Baletti on kuitenki ihan tanssia, eikä "tanssia".

Meidän perheessä baletti olisi ihan sallittu harrastus – tosin ko. harrastuksessa on varmaan aika kovat ulkonäköpaineet, siksi en toivo tuota harrastusta lapsilleni.

"Tanssilla" tarkoitin lähinnä baari-, disco- tai bile"tanssimista. Siellä on epäsopivaa musiikkia, paheellinen ympäristö ja meidän näkökulmastamme vääränlaista seksuaalisuutta. Siksi se on kielletty. Toki jotkut perheet tiukempia ja tässä ja mikään muukaan tanssi ei ole sallittua heillä.

Vl-äiti

Mun lapsen luistelu maksaa 500 e/kk, epäilen ettei useamman lapsen lestaperheessä siihen riitä varat

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsen luistelu maksaa 500 e/kk, epäilen ettei useamman lapsen lestaperheessä siihen riitä varat

Onhan niitä rikkaita yrittäjä/johtajaperheitäkin, mutta harva varmaan on niin rikas, että saa itselleen jääaikaa harrastamatta kilpaurheilua, joka katsotaan tanssin lisäksi haitalliseksi sekin.