Muita, jota kolhineet miehensä auton? Ja miten ukko suhtautunut?

Appi totes, että ens kerralla kun meet rattiin, voit potkasta autoa toiseen kylkeen niin on symmetrinen ;-D anoppi haki likööriä kaapista ja kilauteltiin laseja, niin mulle tuli parempi mieli (olin tosi nolona ja vähän paniikissa). Kiva anoppi ja appi :-)

Ensimmäisellä kerralla, kun auto oli 2kk, vanha, siitä nousi jumalaton mekkala. Maksoin tietty, mutta kun se ei ollut olevinaan riittävä. Anoppi ja appi huomautti asiasta vielä 10v jälkeenkin päin.



Toisella kertaa, kun auto oli jo vanha, mies kuittasi lähinnä, että se onkin menossa ylimaalaukseen.



Kolmannella kertaa mies totesi, ettei enää kyllä tehdä mitään - ajettiin ovi lommolla monta vuotta - edelleen.



Neljännellä kerralla ajoin pienen peltikolarin toisen auton kanssa - ei siis ollut betonia vastassa. Mies korjasi kiltisti - kysyi minulta jopa, kelpaako sellainen ja sellainen jälki.



Nyt tuo vanha auto on kakkosautona ja yht rohkeasti ajan uudemmalla, mutta toivon silti, etten kaikkia tolppia parkkihalleista löytäisi.

ekalla kerralla auto meni sivuluisussa pellolle asti ja miehen tullessa kotiin kerroin varovasti. Meni tarkastamaan auton ja sisääntultuaan totesi, että hyvä ettei mulle käynyt mitenkään.



Toisella kerralla peruutin päin ruusupuskaa, jonka juuressa oli ruohon seassa kivetyslaattoja. Puskuriin tuli jälki, mies ei ollut moksiskaan.



Jos olen omaa autoani kolhinut, niin olen ollut monta päivää pahan tuulinen ja kuittailua en kestä ollenkaan ;)

Lähdin tiukasta parkista peruuttamaan ja _käänsin_ rattia, totta kai pyyhkäisi nokka kiinni parkkeerannutta autoa. Sitten tyhmä tyyräsin takasin (toinen raapaisu). Nousin autosta ja katsoin, ettei meidän autoon tullut mitään. Jotain naarmua näkyi olevan viereen tunkeilleessa autossa. Kyydissä oli 7 kk vauva, paskat housuissa, äitini ja lapsenlikka. En kehdannut mennä viereiseen liikkeeseen haastamaan, että kenenkäs auto se, vaan äkkiä kotiin.



Kotiin tullessa kuulin, että puhelin soi, pian mies tuli askareilta sisälle selvittämään asiaa. Joku oli ottanut rekisterinumeron ylös ja autolla matkassa ollut vakuutusvirkailijahan löysi pian omistajan tiedot.



Mies puhuttelin kuin lasta ikään, että ajaa pian polisiit perässä ja puhalluttaa, jos poistuu noin paikalta...

Noloa.

Ai niin, vakuutus korvas ja meni kai jotani bonuksiakin. Sitten ei olekaan tapahtunut viiteen vuoteen mitään, kop-kop.

ja autokatoskin hiukan vaurioitui. Jäin pihaan auton kanssa ja itkuhan siinä pääsi. Mies tuli hetken päästä paikalle, kysyi mitä on tapahtunut. Kerroin, sitä rupes naurattamaan ja halas ja sano, että peltiähän toi vaan on...

Sittemmin ei ole mitään tullut, mutta en osaa kuvitella, että mies siitä alkaisi ärhentelemään, vaikka jotain tulisikin. On se itse tehnyt paljon suurempia vahinkoja muille koneille. Esim. peruutti puimurin kiveen, ja siitä tuli tosi kallis lasku. Ja lukuisia pienempiä turhia juttuja.



Joku kauhisteli, että omituista, jos mies ei suutu. Kun rahallista menetystä tulee, niin kyllähän se suututtaa, mutta jotkut miehet ovat jopa niin fiksuja, etteivät silti ala vaimolle siitä ärhentelemään. Asioista voi puhua myös rauhallisesti tai purkaa suuttumuksen muuhun. Ja oikeasti pellistä ei ole syytä kovin isosti suuttuakaan.

useamminkin kerran, nimenomaan omaan pihaan ajaessa jos vaikkka mihkä pylvääseen... Toistaiseksi suhtautunut huumorilla toheloon vaimoonsa...

Mäkään en oo ikinä kolhinu mutta miehelleni auto ei merkitse juuri mitään. Kulkee bussilla ja mä käytän sen autoa. puhuttiin kerran ja sanoi että jos kolhisin sen , sitä ei haittaa ollenkaan kunhan mulle tai lapsille ei vaan satu mitään. Ite se kerran kolhi auton ja ei kiroillut yhtään. sano vaan että onneksi ei tapahtunut mitään ja oli kamalan huolissaan lapsestamme joka oli mukana( ei kyllä käynyt mitään). Se ei kyllä koskaan suutu mistään. On avan ihana mies.

auton, enkä suuttunut siitä kun vahinkoja olivat. Tuskin mieskään suuttuisi jos minä rutaisin hänen auton vahingossa. Ihmellisiä miehiä joillakin kun noin kovat reaktiot muutamasta lommosta tai naarmusta.

päätellen kahdesta poikalapsestani, jotka 1-vuotiaana aloittivat lattialla auto kädessä päristelyn - ilman mitään mallin näyttämistä.



Eiköhän suurimmalla osalla vastanneista mies ole suht nopeasti leppynyt ja rauhoittunut. Ei siinä minun mielestäni mitään pahaa ole, jos ensi reaktio on harmistuminen, jos tulee satojen/tuhansien eurojen mälli. Ja siis harmistua voi, vaikka olisi samalla helpottunut&iloinen siitä, ettei ihmisille käynyt kuinkaan.



Oudompia mun mielestä melkein ovat nämä miehet, jotka " eivät osaa suuttua" ja ovat tilanteessa kuin tilanteessa lauhkeita kuin lampaat. Huhuuu - mitä ylipäänsä liikkuu tunne- ja tahtorintamalla, jos ei koskaan kuohahda..?



t. Erään temperamenttisen, ei-tossukan, rakastunut vaimo

Aika kamalalta kuulostaa, jos joudut maksamaan.. Kun teillä on yhteisiä lapsia, ala perimään hoitomaksuja mieheltäsi..

Naljailee siitä kyllä pitkään. Mutta mulla onkin kiltti mies. Exä laittoi mut maksamaan kun kolaroin hänen autonsa, asuttiin yhdessä, omat rahat.

Mies ei moittinut minua eikä muutenkaan hauku tällaisen takia. Toki oli erittäin harmissaan sen takia, ettei ole autoa käytössä. Sadatteli, että jos ne nesteet vaan olisi pysynyt sisällä, niin oltaisiin voitu ajella korjaukseen asti.

Olen kolhinut meidän autoa ennenkin, mutta silloinkaan mies ei moittinut.

Mies on muutenkin ihanan, ja ihana oli kuultuaankin. Totesi vain että rahaa se vain on ja hyvä ettei mulle ja vauvalle käynyt mitään.

marraskuussa,olin vielä raskaana.

ukko sanoi et mitäs nyt,kuka korvaa mitäkin...

veti herneet syvälle nenään, tasottui hetken päästä.

mut mietti vakuutuksen bonuksia enemmän ku sitä et mulle olis voinut käydä jotain.

Muistaa edelleen huomautella asiasta, kaksi vuotta vanha tapaus.

Mies kolhassu myös ite ja oli ihan puhdas vahinko, josta on aivan turha puhua.

Auto meni ihan kokonaan ruttuun. Mies ei kertaakaan surrut autoa, vaan iloitsi siitä että mä ja vauvamme selvittiin hengissä, vaikka sairaalassa jouduinkin pari viikkoa olemaan.

toisen kerran kun sattu... ei se mitään kyllä " pena" korjaa... Kolmannen kerran kun sattu: sano että kyllä " penalla" on paljon töitä... hyvä nainen...



Toi jo sattu... selvää vittuilua mieheltä ja lämäsin korville

vaan toteaa, että minkäpä sille mahtaa ja korjauttaa auton. Mulla on sen verta kiltti mies ettei se osaa edes suuttua =). Totuushan on, että ei se kolhua autossa kirjoilemalla ja raivoamalla miksikään muutu... tulee vaan entistä pahempi olo molemmille, jos vielä huudetaan, raivotaan ja riidellään.