Muita, joita omat lapset eivät muistaneet mitenkään äitienpäivänä?

Selkään sietäisivät tuollaiset kakarat.

Monesti ne jotka ansaitsis eniten kiitosta ja onnitteluja, jää ilman muistamista.

Mun teini onnitteli. Okei, hän oli ollut koko viikon sairaana, ja hän pyysi, että siirretään ensi viikonloppuun.

Ei omakaan aikuinen poikani onnitellut, mutta juttelimme puhelimessa kaikkea muuta. Silti en kokenut olevani mitenkään huono tai unphdettu äiti. En ole mikään juhlia viettävä ihminen, joten lähdinkin oman äitini luo, jonne tuli tukua juhlimaan äiteinpäivää. Olen työelämässä ja vapaallakin saanut juhlia niin paljon, että pidän tavallisesta arkisesta pyhästä, se on minulle suurta juhlaa.

Mulla on äitini kanssa sopimus, että jätetään äitienpäivä niille, jotka muistaa äitiä vaan kerran vuodessa, minä rakastan häntä joka päivä. Eli emme huomioi kyseistä päivää koskaan.

Ehkä heistä alkoi tuntua äitienpäivä vähän lapsellista viettää niin kuin ennen ja uusia tapoja ei ollut kun ei ole toista aikuista ohjaamassa.

Ovatko poikia vai tyttöjä ?

Luulen, että olisin jossakin vaiheessa jäänyt pojalta ilman onnittelujen mutta siskot kyllä touhusivat ja poikain näin mukana.

En kuitenkaan epäile yhtään pojan suhdetta minuun huonoksi.

Onnea sinulle ja Hyvää äitinä oloa. Varmasti lapsesi välittävät sinusta. Ensi vuonna voisit ehkä hieman vihjaa lla tapaan... Mennäänkö piknikille /elokuviin äitienpäivänä. Jos eivät Onnittele, sano suoraan, että Hei, on äitienpäivä ja toivot onnittelut. Ei mitään lässynlässyn halauksia jos ne eivät tunnu luontevalta.

Minulla on sekä tyttö että poika.

Ap

Marttyyri-ap. Itse voit tosiaan ehdottaa, että hei tehtäiskö jotain kivaa yhdessä ensi sunnuntaina, kun on äitienpäivä? Ehkä teillä ei ole niin avoin ja lämmin suhde ja lapset eivät välttämättä tiedä, haluatko onnitteluja, mutta vielä on mahdollisuus luoda ihan erilainen suhde lapsiin.

Meillä lapset onnittelee ja rakastavat muutenkin juhlia, jokaista juhlaa ennen suunnitellaan yhdessä mitä syödään ja mitä tehdään.

Tuonikäisille voisi hyvin sanoa, että ihmisiä, myös äitejä, muistetaan juhlapäivinä tavalla tai toisella, siitä tulee hyvä mieli. Voi opettaa, että näissä juhla-asioissakaan lapset eivät ole vain saamapuolella, vaan hekin vuorollaan muistavat muita - vanhempiaan, kummejaan, isovanhempia, ystäviä. En tietenkään tarkoita lahjoja, vaan asennetta, toisten ilahduttamista. Kasvatuskeskustelun paikka!!

Kyllähän tyttöni kinusi minulta, että lähdettäisiin ulos syömään, koska hänen tekisi mieli brunssia. Ei lähdetty, koska olin äitienpäivän kuumeessa. Olisin vaan toivonut, että hän olisi edes esittänyt asian niin, että haluaisivat juhlistaa äitienpäivää minun vuokseni. Ja olisin minä ne tehdyt kortitkin halunnut saada. Olisin minä niistä ilahtunut, mutta ilmeisesti en ole lapsilleni edes korttien arvoinen.

Ehkä on lapsellista surra tällaista, mutta en voi sille mitään että mieli on tosi paha ja itkettää. En edes kehtaa kertoa tästä kenellekään.

Ap

Minä sain kortit ja lakeripussin. Se riitti vallan mainiosti. Tenavat tietävät, että mutsi tykkää lakerista, joten sitä sitten. Oltiin kotosalla ja syötiin porukalla, ihan meni päivä lupsakasti. 

Ja olen myös yh ja tuon ikäisten lasten äiti, kuten myös liudan aikuisiakin, mutta ei meillä tästä äitienpäivästä tehdä mitään suoritusta. Olenhan heidän äiti joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on äitini kanssa sopimus, että jätetään äitienpäivä niille, jotka muistaa äitiä vaan kerran vuodessa, minä rakastan häntä joka päivä. Eli emme huomioi kyseistä päivää koskaan.

Mun ei tarvitse hetkeäkään epäillä etteikö mun lapseni (3/4 jo aikuisia) rakasta mua vilpittömästi ja joka päivä mutta silti äitienpäivä on hyvä "tekosyy" kokoontua yhteen kaikkien suvun äitien ja lasten kanssa ja viettää aikaa yhdessä. Nyt meitä oli pöydässä 15 henkeä.

Miten ihmeessä tuon ikäinen osaisi juhlistaa äitienpäivää, jos hänelle ei siitä kerrota ja ohjata?

Miten muistit omaa äitiäsi?

Miksi ihmeessä et ole opettanut lapsillesi mitä on antamisen ilo? Miten juhlistatte lasten nimi- ja syntymäpäiviä? Otatko toisen lapsen mukaan suunnittelemaan yllätystä toiselle?

Lapsille pitää opettaa asioita.

Minua, ovat lapset muistaneet sekin jälkeen kun jäin heidän yksinhuoltajakseen, heidän olleessaan 8v ja 10v. Alussa saivat kyllä pari viikkoa ennen äitienpäivää pientä vihjailua, oi kuinka ihanaa kun saan äitienpäivänä kahvit sänkyyn, mitähän kivaa minulle on tehty äitienpäiväksi jne.

Lisättäköön että mieluummin juon vahvempaa kahvia pöydän vieressä, jätän leipäni ilman puolen sentin voi kasaa, en tarvitse kurttuista kartonkikorttia, mutta tiedän kuinka tärkeää se on lapsille ja silloin se tekee asian minulle tosi tärkeäksi ja se kurttuun kutsuttu vohvelukangas tabletti on minulle rakkainta maailmassa.

Kunhan nyt joinakin vuosina muistaa. En itsekään kannata pakkojuhlimista. Aito kiitos ja halaus väärään aikaan vuodesta on paljon parempi kiitos äidille kuin pakkomuistaminen.

Teini ei muistanut mua äitienpäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tyttöni kinusi minulta, että lähdettäisiin ulos syömään, koska hänen tekisi mieli brunssia. Ei lähdetty, koska olin äitienpäivän kuumeessa. Olisin vaan toivonut, että hän olisi edes esittänyt asian niin, että haluaisivat juhlistaa äitienpäivää minun vuokseni. Ja olisin minä ne tehdyt kortitkin halunnut saada. Olisin minä niistä ilahtunut, mutta ilmeisesti en ole lapsilleni edes korttien arvoinen.

Ehkä on lapsellista surra tällaista, mutta en voi sille mitään että mieli on tosi paha ja itkettää. En edes kehtaa kertoa tästä kenellekään.

Ap

Niin, eli siis lapsesi kuitenkin ehdotti jotain vähän erityisempää tekemistä äitienpäiväksi. Sinä vain otit sen kinuamisena, kuten viestistä näkyy. Onko ihmekään, jos lapset eivät onnittele tai ehdota mitään, jos äiti kokee kaiken kinuamisena ja vastaavana?

Tuonikäisille voisi hyvin sanoa, että ihmisiä, myös äitejä, muistetaan juhlapäivinä tavalla tai toisella, siitä tulee hyvä mieli. Voi opettaa, että näissä juhla-asioissakaan lapset eivät ole vain saamapuolella, vaan hekin vuorollaan muistavat muita - vanhempiaan, kummejaan, isovanhempia, ystäviä. En tietenkään tarkoita lahjoja, vaan asennetta, toisten ilahduttamista. Kasvatuskeskustelun paikka!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tyttöni kinusi minulta, että lähdettäisiin ulos syömään, koska hänen tekisi mieli brunssia. Ei lähdetty, koska olin äitienpäivän kuumeessa. Olisin vaan toivonut, että hän olisi edes esittänyt asian niin, että haluaisivat juhlistaa äitienpäivää minun vuokseni. Ja olisin minä ne tehdyt kortitkin halunnut saada. Olisin minä niistä ilahtunut, mutta ilmeisesti en ole lapsilleni edes korttien arvoinen.

Ehkä on lapsellista surra tällaista, mutta en voi sille mitään että mieli on tosi paha ja itkettää. En edes kehtaa kertoa tästä kenellekään.

Ap

Niin, eli siis lapsesi kuitenkin ehdotti jotain vähän erityisempää tekemistä äitienpäiväksi. Sinä vain otit sen kinuamisena, kuten viestistä näkyy. Onko ihmekään, jos lapset eivät onnittele tai ehdota mitään, jos äiti kokee kaiken kinuamisena ja vastaavana?

Sii lapsi halusi jotain kivaa, eli kallista brunssia, jonka kipeänä ollut äiti maksaa?

Äidin olisi pitänyt olla kiitollinen?

Kyllähän nuo mallista oppii tuon muistamisenkin..

menen vähän aiheen sivuun.........

Minulla on aikuiset lapset ja tyttärellä jo kaksi omaakin lasta.Toivottivat skypen välityksellä hyvää äitienpäivää

Lontoosta.Toinen lapsi kävi pikaisesti muuttotouhuiltaan ja toivotti hyvää äitienpäivää.Ihan fine ja toivotetaan sitä hyvää jouluakin ja pääsiäistä esim.Mutta onko se sama kuin onnittelu ? Saivartelen tässä nyt ihan kunnolla ja sen myönnän.Jäin vaan miettimään......