Miksi kotiäidit ulkoilevat lapsineen vain aamupainotteisesti?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ulkoilu on Suomessa niin tärkeää? Muissa maissa ei ulkoilla, ei ole edes mitään taloyhtiöiden hiekkalaatikoita ja keinuja.

Suomessa on EU:n pienimmät asunnot, johtuen korkeista rakennusvaatimuksista ja ankarasta ilmastosta. Itselläni on 6- ja 4-vuotiaat pojat, ja noin klo 18-19 heillä on joka ilta niin sanotut iltajuoksut. Sisällä joutuisi koko ajan kieltämään, ulkona voin vaikka ottaa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastenpäivärytmi:

herätään aamulla seittemän pintaan, siitä amupala ja ollaan hetki sisällä.  Sisälle tullaan ennen puoltapäivää jolloin on ruuan valmistaminen, syöminen ja PÄIVÄUNET. Tässä menee tovi- ehkä kahteen saakka.

Sitten siistiydytään pissavaipoista ja tehdään ihonrasvausta yms. jonka jälkeen valmistetaan välipalaa. 

Sitten jotain sisäpuuhaa. Kuten aamun pieni hetki kun on hetki aikaa: joko pitää yhteyttä muihin ihmisiin TAI siivotaan TAI leikitään lapsen kanssa TAI käydään kaupassa lapsen kanssa niin ei tarvitse illalla enää lähteä kun mies tulee kotiin. 

Mies pääsee lähtemään kolmelta ja  tahdon että ruoka on ennen neljää valmiina niin sen valmistaminen menee tähän kyselemääsi väliin. 

Mitä tuo ihonrasvaus on? Onko  teillä atoopikkolapsia?

Älä tartu yksityiskohtiin, siinä oli YNNÄ MUUTA.. Eli rasvausta, hiuksista karstanhoitoa, kynsien leikkuut, haluatko vielä tarkempaa listaa vai ymmärrätkö ynnä muut? :) Se on siis hetki päiväunien jälkeen kun lapsi on vaipoissaan/alkkareillaan juuri heränneenä ja siihen menee jonkun aikaa että päästään välipalalle ja taas täynnä meinenkiä. Itse siis tykkään että voi loikoilla lapsen kanssa ja hoitaa häntä näin. Kannattaa testata mukava läheisyyslisä! 

Meillä yksi lapsi joka nukkuu yheksään tai kymmeneen, sitten aamupalan jälkeen leikii sisällä mitä leikii, piirretään luetaan jne.

Klo 12-13 lounas, koska haluaa päikkäreille jo silloin.

Herää klo 14-15 jonka jälkeen ehkä välipalaa ja lähtö ulos ja kauppaan kun mies tulee töistä, joskus lähdetään ulos vasta viiden tai kuuden aikaankin, ei siis todellakaan aamupainotteisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastenpäivärytmi:

herätään aamulla seittemän pintaan, siitä amupala ja ollaan hetki sisällä.  Sisälle tullaan ennen puoltapäivää jolloin on ruuan valmistaminen, syöminen ja PÄIVÄUNET. Tässä menee tovi- ehkä kahteen saakka.

Sitten siistiydytään pissavaipoista ja tehdään ihonrasvausta yms. jonka jälkeen valmistetaan välipalaa. 

Sitten jotain sisäpuuhaa. Kuten aamun pieni hetki kun on hetki aikaa: joko pitää yhteyttä muihin ihmisiin TAI siivotaan TAI leikitään lapsen kanssa TAI käydään kaupassa lapsen kanssa niin ei tarvitse illalla enää lähteä kun mies tulee kotiin. 

Mies pääsee lähtemään kolmelta ja  tahdon että ruoka on ennen neljää valmiina niin sen valmistaminen menee tähän kyselemääsi väliin. 

Mitä tuo ihonrasvaus on? Onko  teillä atoopikkolapsia?

Älä tartu yksityiskohtiin, siinä oli YNNÄ MUUTA.. Eli rasvausta, hiuksista karstanhoitoa, kynsien leikkuut, haluatko vielä tarkempaa listaa vai ymmärrätkö ynnä muut? :) Se on siis hetki päiväunien jälkeen kun lapsi on vaipoissaan/alkkareillaan juuri heränneenä ja siihen menee jonkun aikaa että päästään välipalalle ja taas täynnä meinenkiä. Itse siis tykkään että voi loikoilla lapsen kanssa ja hoitaa häntä näin. Kannattaa testata mukava läheisyyslisä! 

En ole tuo ihmettelijä, mutta ihan väliin huomautan, että meillä nuo toimet ovat ajoittuneet aina iltapesun yhteyteen. Toki läheisyys on hieno juttu mihin aikaan vain.

Vierailija kirjoitti:

No ne päiväunet vaan sattuu siihen 12-15 väliin. Ihan lapsen oma rytmi on sellainen, tuohon aikaan on parempi olla nukkumassa tai muuten on järjetön kiukku. Lapsi herää ihan omineen jossain seitsemän pintaan. Itse kyllä voisin ihan hyvin nukkua aamulla pidempäänkin.

Iltapäivällä taas usein on esim kauppareissua ja kotihommia, samoin kyläilyt tuttavaperheillä ja mummolasta sijoittuu yleensä tuohon kolmen jälkeen iltapäivällä.

Joskus aikaisemmin kun oli vielä kahdet päikkärit, niin ne sattui taas 9-11 ja 15-17 väliin. Kuitenkin jossain vaiheessa lapsi itse muutti rytmiään niin ettei noin aikasin tullut uni ja illan päiväunet jäi pois. Kotiäitinä oon muokannut tuota rytmiä iham lapsen oman vireystason mukaan, kun ei ole pakko mennä ulkoisten paineiden mukaisesti.

Ja tosiaan ei meillä käydä leikkikentällä kahdesti päivässä. Joskus toki voi olla että köydäänkin iltapäivällä leksalla. Mutta jos ohjelmassa on mummola, niin tosiaankaan siihen ei mahdu enää mitään leikkikenttäkäyntejä. Voidaan myös olla ihan vaan omalla pihalla. Tai sitten ei olla ja iltapäivä kuluukin jossain sisätiloissa. En ole pakkomielteinen ulkoilija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastenpäivärytmi:

herätään aamulla seittemän pintaan, siitä amupala ja ollaan hetki sisällä.  Sisälle tullaan ennen puoltapäivää jolloin on ruuan valmistaminen, syöminen ja PÄIVÄUNET. Tässä menee tovi- ehkä kahteen saakka.

Sitten siistiydytään pissavaipoista ja tehdään ihonrasvausta yms. jonka jälkeen valmistetaan välipalaa. 

Sitten jotain sisäpuuhaa. Kuten aamun pieni hetki kun on hetki aikaa: joko pitää yhteyttä muihin ihmisiin TAI siivotaan TAI leikitään lapsen kanssa TAI käydään kaupassa lapsen kanssa niin ei tarvitse illalla enää lähteä kun mies tulee kotiin. 

Mies pääsee lähtemään kolmelta ja  tahdon että ruoka on ennen neljää valmiina niin sen valmistaminen menee tähän kyselemääsi väliin. 

Mitä tuo ihonrasvaus on? Onko  teillä atoopikkolapsia?

Älä tartu yksityiskohtiin, siinä oli YNNÄ MUUTA.. Eli rasvausta, hiuksista karstanhoitoa, kynsien leikkuut, haluatko vielä tarkempaa listaa vai ymmärrätkö ynnä muut? :) Se on siis hetki päiväunien jälkeen kun lapsi on vaipoissaan/alkkareillaan juuri heränneenä ja siihen menee jonkun aikaa että päästään välipalalle ja taas täynnä meinenkiä. Itse siis tykkään että voi loikoilla lapsen kanssa ja hoitaa häntä näin. Kannattaa testata mukava läheisyyslisä! 

En ole tuo kysyjä, mutta varmaan hän vain ihan viattomasti ihmetteli ja kysyi, kun ei tiennyt?

Saksalainen tuttuni oli täällä ja ihasteli leikkipihoja. 

Oli sitä mieltä, että Suomen täytyy olla maailman lapsiystävällisin maa :)  Ellei ihan Helsingin kantakaupunkia huomioida, niin heti vähänkin liepeillä on joka talon kulmassa keinut, hiekkalaatikko ja vieläpä eriäniset liukumäet ja kiipelyteleneet. 

Hyvä näin! Vaikka lapseton olenkin. Kehui muuten suomalasilasten reippautta. Ei kuulemma Saksassa näe nelivuotiaita pyöräilemässä vanhempiensa kanssa omin jaloin tai ekaluokkalaisia kävelemässä itse kouluun. 

Eli ne ainaiset Suomen haukkujat olisivat pitäneet olla kuulolla. 

Vierailija kirjoitti:

Me ulkoilemme myös aamuisin ennen päikkäreitä noin klo 9-11. Sitten syömään ja päikkärit klo 12-14. Eikö teillä jotka teette kotitöitä iltapäivällä, lapset kaipaa toista ulkoilua päivässä? Vai ulkoiletteko illalla? Ap

Ulkoillaan illalla, kun mieskin on tullut töistä ja tulee mukaan tai hän menee lasten kanssa ulos. Ei lasten kanssa ulkoilu mun mielestä ole vain äitien hommaa. 

Vierailija kirjoitti:

Saksalainen tuttuni oli täällä ja ihasteli leikkipihoja. 

Oli sitä mieltä, että Suomen täytyy olla maailman lapsiystävällisin maa :)  Ellei ihan Helsingin kantakaupunkia huomioida, niin heti vähänkin liepeillä on joka talon kulmassa keinut, hiekkalaatikko ja vieläpä eriäniset liukumäet ja kiipelyteleneet. 

Hyvä näin! Vaikka lapseton olenkin. Kehui muuten suomalasilasten reippautta. Ei kuulemma Saksassa näe nelivuotiaita pyöräilemässä vanhempiensa kanssa omin jaloin tai ekaluokkalaisia kävelemässä itse kouluun. 

Eli ne ainaiset Suomen haukkujat olisivat pitäneet olla kuulolla. 

Lapseton tuttu ei taida tietää, että Saksassa on laitonta laittaa ekaluokkalainen ilman aikuista kävelemään kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saksalainen tuttuni oli täällä ja ihasteli leikkipihoja. 

Oli sitä mieltä, että Suomen täytyy olla maailman lapsiystävällisin maa :)  Ellei ihan Helsingin kantakaupunkia huomioida, niin heti vähänkin liepeillä on joka talon kulmassa keinut, hiekkalaatikko ja vieläpä eriäniset liukumäet ja kiipelyteleneet. 

Hyvä näin! Vaikka lapseton olenkin. Kehui muuten suomalasilasten reippautta. Ei kuulemma Saksassa näe nelivuotiaita pyöräilemässä vanhempiensa kanssa omin jaloin tai ekaluokkalaisia kävelemässä itse kouluun. 

Eli ne ainaiset Suomen haukkujat olisivat pitäneet olla kuulolla. 

Lapseton tuttu ei taida tietää, että Saksassa on laitonta laittaa ekaluokkalainen ilman aikuista kävelemään kouluun.

Tiesi tai ei, kuitenkin vaikutelma tämä. 

Ja jos tiesi, niin olisi kehunut Suomen lainsäädäntöä, joka ei rajoita lasten liikkumista. 

Tota, ekaksi mikä puisto? Tokaksi täällä on talvella niin pimeää ettei kello 16.00 jälkeen viitsi ulkoilla kun hukkaa lapset. Kesällä syödäänkin ulkona, mennään suoraan saunaan ja nukkumaan.

Samaa minäkin ihmettelen. Meillä 4-vuotias ei enää nuku päiväunia, jolloin iltapäivä/iltaulkoilu auttaa juuri siihen väsymykseen ja iltahepulit jää vähemmälle.

Aamulla otetaan rennosti. Minä niin nautin kun ei ole kiire mihinkään ja itsekin saa astua ovesta ulos edes vähän laittautuneena. Aamulla lapsi viihtyy yksinkin jonkun aikaa kun on pirteä. Keksii kaikenmaailman leikkejä eikä minulla ole tarvetta niitä keskeyttää. Teen kotitöitä myös mieluiten aamulla. On kiva kun illalla voi keskittyä yhdessäoloon.

Ulos lähdetään ekan kerran klo 12 ja ollaan aika pitkään. Toinen kerta ajoittuu vaihtelevasti jonnekin 16-18.30 välille. Tuo aamu-ulkoilun skippaaminen on siinäkin mielessä mukavaa, ettei ole niin kylmä.

Te, jotka kaipailette iltapäiväseuraa, niin kertokaa mistä ootte? Ehkä löydettäis toisemme tätä kautta paremmin. :-)

Aamulla on paras aika mennä ulos, maittaa unetkin sen jälkeen paremmin. Yhtenä syynä on juurikin se, että kavereita riittää silloin leikkikentällä, kun perhepäivähoitajatkin ulkoilevat hoitolasten kanssa.

Äiti voi sen jälkeen paremmalla omallatunnolla pestä pyykkiä ja tiskiä, sekä tehdä muita kotitöitä. Unien jälkeen tulee isompia lapsia koulusta, tarvitsevat apua läksyissä ja syödään välipalaa.

Kello on yleensä siinä vaiheessa sen verran, että pitää aloittaa päiväruoan teko. Haluan sen olevan valmis siihen kun mies tulee kotiin. Pienimmillä on jo isiä kova ikävä, joten olisi hassua jos olisimme leikkikentällä menossa miehen tullessa kotiin. Koen että kotiäitinä minun kuuluu huolehtia arkisin ruoanlaitosta ja on kivointa tarjota ruoka heti kun mies tulee. Sen jälkeen on perheen yhteistä aikaa. Ei lähdetä enää leikkikentälle myöhemmin. Pienemmät leikkii omalla pihalla, isommat kavereidensa kanssa milloin missäkin. Tai käydään vieraisilla/kaupassa/tms.

Näin siis yleensä arkena, rutiinit helpottaa kummasti elämää. Kesällä toki ulkoilut on helpompia ja ollaankin ulkona mahdollisimman paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saksalainen tuttuni oli täällä ja ihasteli leikkipihoja. 

Oli sitä mieltä, että Suomen täytyy olla maailman lapsiystävällisin maa :)  Ellei ihan Helsingin kantakaupunkia huomioida, niin heti vähänkin liepeillä on joka talon kulmassa keinut, hiekkalaatikko ja vieläpä eriäniset liukumäet ja kiipelyteleneet. 

Hyvä näin! Vaikka lapseton olenkin. Kehui muuten suomalasilasten reippautta. Ei kuulemma Saksassa näe nelivuotiaita pyöräilemässä vanhempiensa kanssa omin jaloin tai ekaluokkalaisia kävelemässä itse kouluun. 

Eli ne ainaiset Suomen haukkujat olisivat pitäneet olla kuulolla. 

Lapseton tuttu ei taida tietää, että Saksassa on laitonta laittaa ekaluokkalainen ilman aikuista kävelemään kouluun.

Tiesi tai ei, kuitenkin vaikutelma tämä. 

Ja jos tiesi, niin olisi kehunut Suomen lainsäädäntöä, joka ei rajoita lasten liikkumista. 

Montako lasta meillä vuosittain jääkään suojatiellä auton alle? Jokainen näistä olisi estetty, jos lapset eivät saisi yksinään liikkua vaarallisilla alueilla.

Vierailija kirjoitti:

Supermamma täällä!

Ulkoillaan kaksi kertaa yleensä, jos ei ole eritystä ohjelmaa. Eli 9-11 ja sitten iltapäivällä 14-16. Ja valoisana aikana vielä kolmannekin kerran seitsemän, kahdeksan aikaan. 

Erityinen ohjelma pitää sisällään esim. vierailut. Silloinkin pyrin sopimaan ulkonaoloa. Lapset voivat paljon paremmin, kun ulkoilua on kunnolla. Sen olen kahden vilkkaan pojan äitinä huomannut. 

Muut kotiäidit tekee yleensä päivän mittaan niitä kotitöitä, jotta illalla voidaan viettää rauhassa yhteistä aikaa perheen kanssa, vaikka ulkoillakin.

Joo, teen aamulla kotihommat ja lähdetään pihalle. Iltapäivällä syödään ja nukutaan ja tehdään läksyjä ja katotaan pikkukakkonen..

Näin talvella. Kesällä ollaan ulkona aina, mutta ei puistoissa.

Me ulkoillaan pitkin päivää, vielä ihan illallakin. Leikkipuistoillaan, käytetään koiraa, käydään kaupassa kävellen (lapsi rattaissa) ja matkalla pysähdytään puistoissa. Viihdyn itse ulkoilmassa ja niin näyttää viihtyvän lapsikin. Puhdas, raitis ilma on varmaan ihan terveellistäkin.

Lapsen isällä on kolmivuorotyö, joten eipä tarvitse useinkaan varata illaksi yhteistä aikaa tai tehdä ruokaa tiettyyn aikaan illalla. Silloin kun isä ei ole töissä, hän on itse asiassa usein lapsen kanssa juuri ulkona.

Kotitöitä tehdään joustavasti, tarpeen mukaan ja isän vapaapäivinä isoimmat siivoukset. Olen sen verran laiska, tunnustan, että mieluummin hieman tekemättömiä kotitöitä, kunhan saa lähteä ulos. Siellähän ne ei niin haittaa, pois silmistä jne. :D Ja kun toinen vanhempi on lapsen kanssa ulkona, toinen voi tehdä kotitöitä sillä aikaa kaikessa rauhassa.

Näin meillä, tosi mukava kuulla muidenkin tapoja. Perheitä ja tilanteita on niin erilaisia. :)

Meillä ei ole mitään kiveen kirjoitettua rytmiä, mutta tosi harvoin ulkoillaan tuollein iltapäivästä.

Aamulla heräillään klo 7-8, ysiltä ollaan aamuhommat tehty. Aamupäivällä joko puuhaillaan kotona (leikkiä, kotitöitä tms., ulkoillaan omalla pihalla, tavataan kavereita retkeilyn merkeissä, käydään avoimella päiväkodilla tai kerran viikkoon on kuopuksen kerhopäivä jolloin usein mennään isomman kanssa esim. uimaan, pyöräilemään, hiihtämään tai ostoksille tms. mikä sujuu paremmin ilmam nuorempaa ja isompi pääsee esim. aikuisten altaaseen uimaan tai aaa hiihtää/pyöräillä odottelematta. Lounas 11-12.

Jos on aamupäivämenoja, tullaan usein syöneinä kotiin vasta klo 13, ja iltapäivä menee pienemmän päivälevolla ja kotona puuhastellessa. Jos taas on esikoisen kerhopäivä, eli kerho alkaa klo 13:30 niin tarpeen mukaan kuopus lepäilee ennen tai jälkeen kerhoon viennin, mutta jos ei olla tehty mitään erityistä aamusta niin lähdetään ehkä ulos klo 12 ja ulkoillaan matkalla kerhoon (ja kuopuksen kanssa kotimatkalla). Kerta viikkoon käydään esikoisen kerhon aikaan kuopuksen kanssa avoimessa päiväkodissa, muuten klo 14-16 on se varmin aika että ollaan kotona. Jos esikoiselle tulee kaveri kylään tai hän mener kaverille niin 13-16 on todennäköisin aika.

Päivällinen 16-17 ja sen jälkeen on 2h aikaa, joskus ulkoillaan, käydään kaupoilla, pelataan, saunotaan, koomataan...

Esim. tänään ei olla erikseen ulkoiltu lainkaan, aamulla käytiin nukketeatteriesityksessä pyöräillen ja iltapäivällä kerhossa/avoimessa kävellen, plus esikoisella oli kerhossa retkipäivä, ja aika reporankoja lapsia makaa nyt sohvalla :D Jos vielä vähän pihahommissa kävisi porukalla.

Säännöllisestä puistoilusta luovuttiin kauan sitten, siellä ei ole koskaan seuraa ja se on ainakin mulle kuolettavan tylsää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ulkoilu on Suomessa niin tärkeää? Muissa maissa ei ulkoilla, ei ole edes mitään taloyhtiöiden hiekkalaatikoita ja keinuja.

Tätä samaa mietin. Lasten kanssa saatetaan mennä kävelylle kaupuginosapuistoon, mutta varsinaisia leikkikenttiä on vähän. Vain suomalaislasten on pakko ulkoilla, muuten ne hypii seinille? Onneksi oma mies on sveitsistä, joten lapset eivät mene pilalle, vaikka joka päivä ei ulkoiltaisi ja toisaalta kun ulkoillaan, voidaan olla 5-6 tuntia "vaeltamassa" eli eväät mukaan ja kaupungin ulkopuolelle kävelylle.

Omat lapseni ovat jo kouluikäisiä, mutta muistan ajat, jolloin koin huonoa omaatuntoa siitä, kun emme ulkoilleet säntillisesti ns. oikeina aikoina. Jossain vaiheessa sitten tajusin, että jos vääntäisin joka päivä poikkeuksetta sellaista "perhepäivähoitajarytmiä", en ikinä ehtisi tekemään kotitöitä. Hoidin aika pitkälti lapset vielä yksin, enkä halunnut aina jättää kaikkia siivoamisia iltaan. Pyrin jaksottamaan töitä niin, että lapset eivät tuntikausia nököttäneet omissa oloissaan, mutta en todellakaan ehtinyt koko ajan olemaan vain lapsiani varten. Se, miten keksii tekemistä, riippuu varmaan lapsen luonteestakin ja siitä, miten on opetettu. Jotkut vanhemmat ovat tosi meneväisiä, touhuavat, ulkoilevat ja huokailevat, kuinka kotona seinät kaatuvat niskaan - kyllä siinä lapset voivat oppia ajattelutavan, että joku rakentelu, kirjojen lukeminen/selaaminen ovat tylsää, vain sitten on kivaa, kun "mennään". Omista lapsistani etenkin toinen oli sellainen, että saattoi pikkuautoilla leikkiä tai legoilla rakennella tosi pitkiäkin aikoja kerrallaan, eikä todellakaan tylsistynyt. Ja etenkin pienempänä ulkoilu oli paljolti hiekkalaatikossa istumista ja autoteiden rauhallista rakentamista, ei juurikaan juoksemista. No, saihan siinä raitista ilmaa, mutta ei "purkanut energiaa".