Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää näitä ystävien avioeroja!
16.05.2017 |
Pitkään yhdessä olleita pariskuntia on nyt viime aikoina eronnut ystäväpiirissämme useita. Ja tuntuu, että kaikissa eroissa on yhteisenä piirteenä se, että ystävien pitää valita "puolensa" eronneiden osalta. Mutta mitäs sitten kun olet ystävä heidän molempien kanssa? Miksi minä en "saa" olla enää ystävä molempien kanssa? Viimeksi viime viikolla yhden eronneen pariskunnan toinen osapuoli teki selväksi, ettei halua olla enää missään tekemisissä kanssani, koska olin ollut yhteydessä hänen ex-puolisoonsa.
Kyseessä ei ole edes (tietääkseni) mikään kovinkaan dramaattinen ero eikä nyt puhuta mistään teineistä vaan nelikymppisistä ihmisistä.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse jouduin kiistakapulaksi siitä, kumman kaveri olen enemmän. Mm kielletiin kaveeraamasta toisen kanssa
Pitäisi sanoa että "bros before hoes" mutta kaverini ex-vaimo oli aina kohdellut minua reilusti, ja hän halusi pitää eronkin jälkeen yhteyttä (minulla oli ns oma nainen). Toisaalta se olisi ollut hyvin epäreilua vehkeillä kaverin selän takana, olisi varmasti kuullut lapseltaan että olin käynyt äiskällä...
Seuraus: lopetin yhteydenpidon kumpaankin osapuoleen koska en vaan halunnut olla se jonka "omistamisesta" tapellaan monen muun asian lisäksi. 15 vuoteen muutaman kerran moikkaissut kylillä, siinä kaikki.
Todellakin noin se pitääkin olla. Jos eroan vaimosta, ja oma kaverini (mies) alkaa hengata ex-vaimoni kanssa, niin se ei todellakaan käy päinsä. Toisen ex:ät jätetään rauhaan.
Et edes lukenut viestiä? Kyse ei ollut hengailusta tai seksistä: kyse oli saako edes tuntea; ystävyys kiellettiin.
Et saanut edes tuntea? Olisit voinut moikata tarvittaessa kaverisi exälle ja vaihtaa pari sanaa joskus. Muuten olisit pitänyt etäisyyttä, ja olisit jatkanut kaverina olemista omalle kaverillesi. En ymmärrä, miksi molemmat pitää heivata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset näköjään tarkoittavat ystävyydellä eri asioita. Itse tarkoitan ystävyydellä jotain syvempää, sellaista että toiseen voi aina luottaa. Se on ihminen jolle voi kertoa kaikki murheensa, eikä tarvitse mitään peitellä tai salata, ja jonka apuun voit luottaa. Ja sama tietysti toisin päin, se on ihminen jota haluat tukea ja auttaa tilanteessa kuin tilanteessa. Sitten on kavereita. Ihmisiä joiden kanssa on mukava hengailla, mutta joille nyt kuitenkaan ei niitä syvimpiä tuntoja jaeta. Jos ero sattuu, niin tottakai kavereiden kesken pyritään olemaan sivistyneesti ilman turhia draamoja. Ei tulisi mieleenkään laittaa kavereita valitsemaan puolia. Mutta jos joku läheinen ystäväni viettäisi paljon aikaa exäni kanssa syvällisiä keskusteluja käyden, niin kokisin tilanteen kyllä outona. Kyllä varmaan ihan itseäni suojellakseni ottaisin etäisyyttä tuollaiseen ystävään.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset näköjään tarkoittavat ystävyydellä eri asioita. Itse tarkoitan ystävyydellä jotain syvempää, sellaista että toiseen voi aina luottaa. Se on ihminen jolle voi kertoa kaikki murheensa, eikä tarvitse mitään peitellä tai salata, ja jonka apuun voit luottaa. Ja sama tietysti toisin päin, se on ihminen jota haluat tukea ja auttaa tilanteessa kuin tilanteessa. Sitten on kavereita. Ihmisiä joiden kanssa on mukava hengailla, mutta joille nyt kuitenkaan ei niitä syvimpiä tuntoja jaeta. Jos ero sattuu, niin tottakai kavereiden kesken pyritään olemaan sivistyneesti ilman turhia draamoja. Ei tulisi mieleenkään laittaa kavereita valitsemaan puolia. Mutta jos joku läheinen ystäväni viettäisi paljon aikaa exäni kanssa syvällisiä keskusteluja käyden, niin kokisin tilanteen kyllä outona. Kyllä varmaan ihan itseäni suojellakseni ottaisin etäisyyttä tuollaiseen ystävään.
Ihan aluksi tuntui hiukan oudolle kuunnella kun ystävä pariskunnan molemmat osapuolet kävi eroa läpi, mutta en missään vaiheessa kyllä kokenut että minun olisi pitänyt valita puoleni. Ystävänä koen että minun tehtävä on kuunnella ei etsiä ratkaisuja tai juoruta tai olla erotuomarina "ai mutta kun Matti sanoi eilen näin ja sinä sanot nyt näin näin niin kummankohan näkemys tässä nyt on oikein" tai seuraavana päivänä tilittää Matille mitä Maija eilen puhui. Eikä kyllä kummankaan puolelta tullut edes koskaan sitä viestiä että se että olen ystävä myös ex:n kanssa jotenkin häiritsisi heutä tai meidän ystävyyttä.
Opiskelukaverini Lasse ja Liisa olivat naimisissa. Lasse on lisäksi lapsuuden aikainen naapurini ja hänen vanhempansa asuvat edelleen omieni naapureina. Liisaan tutustuin opiskeluaikana. Olemme samalla alalla ja työasioiden kautta jatkuvasti yhteydessä. Lisäksi meillä on yhteinen harrastus. Lapsemme ovat paljon tekemisissä keskenään ja yhteisiä harrastuksia on myös. Lisäksi lapsemme leikkivät keskenään myös mummolassa käydessään.
En itse pysty valitsemaan puolta. Homma meni eron tullessa niin, että en ottanut kantaa koko eroon, enkä valitettavasti varmasti myöskään pystynyt olemaan erityisemmin tukena kummallekaan, kun oli läheinen kummankin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
En itse pysty valitsemaan puolta. Homma meni eron tullessa niin, että en ottanut kantaa koko eroon, enkä valitettavasti varmasti myöskään pystynyt olemaan erityisemmin tukena kummallekaan, kun oli läheinen kummankin kanssa.
Miksi ystävän eroon sitten pitäisi ottaa kantaa. Tukena oleminen ei ainakaan itselleni ole sitä että minä hirveästi puuttuisin siihen mitä tai miten ystävä asian näkee. Minun tehtävä on lähinnä kuunnella ja ymmärtää se mitä hän kertoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lukunsa ovat sitten nämä, jotka itse kokevat asiakseen valita puolensa vaikkei olisi tarvetta.
Oman eron jälkeen osa sukulaisista ja tutuista yritti tivata syitä ja samalla ilmeisesti juoruja. En suostunut tähän, sillä meillä entisen mieheni kanssa lapsia. Vaikka ero tuli, yritimme ja yritämme edelleen olla hyvissä väleissä keskenämme lasten hyvinvoinnin vuoksi. Ei siis haukkumista, mustamaalaamista tai tappeluita julkisesti.
Tämähän ei sitten osalle sopinut.
Osa päätti itse valita puolensa ja aloitti samalla sen toisen osapuolen mustamaalaamisen. Eivät vain olleet ottaneet huomioon, että olemme olleet koko ajan puheväleissä keskenämme. Huvittavia ilmeitä ja kauhisteluja tuli sukujuhlissa sitten vastaan.
Surullista sinänsä, osa "omista" kääntyi siis itsenäisesti minua vastaan, sama entisellä miehelläni. Ymmärrän, että kaikki eivät voi erota yhtä asiallisissa väleissä kuin me, mutta miksei sitten myöskään ymmärretä että osa siihen kuitenkin kykenee?
Meillä erossa ystäväni eivät alkaneet hylkiä ketään. Käytännössä ihmiset jotka olivat tulleet ystäviksi miehen kautta, nykyään kutsuvat häntä saunailtoihin, eivät minua. Ystävät jotka olin tuntenut ennen miestä tai naispuoliset ystävät jotka olin löytänyt sen aikana, kutsuvat minua kutsuille.
Muuten he tapaavat molempia, joten vain näissä pienimuotoisissa tapahtumissa ovat joutuneet valitsemaan ettei ole liian kireä ilmapiiri.
Isompiin juhliin meidät on kutsuttu puolisoineen molemmat. Olemme sitten vaivihkaa olleet eri puolilla salia.
Yhdenkin tuttavaperheen nainen näkee enemmän minua ja mies enemmän exää. Olen silti molempien ystävä.
Valitettavasti exän sukua en enää näe.
Mitä *tun wt-kulttuuria? Jos olen ollut naisen kanssa 10 vuotta yhdessä. Meillä on läheinen historia ja tunnemme toisistamme asioita, joista kukaan muu ei tiedä. Sitten on kaverini, jonka kanssa on omat juttumme, ja jonka kanssa olen puinut omaa eroani jne. Niin eihän nyt nuo kaksi voi alkaa minusta erillään olemaan ystäviä. Silloinhan tavallaan menetän molemmat. Kyllä sillä ex:ällä ja omalla kaverillani varmasti riittää muitakin ystäviä, ettei tarvitse tuollaista kuviota järjestää. Kaveri menisi ikäänkuin haaskalle. Säälittävää.