Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää näitä ystävien avioeroja!
16.05.2017 |
Pitkään yhdessä olleita pariskuntia on nyt viime aikoina eronnut ystäväpiirissämme useita. Ja tuntuu, että kaikissa eroissa on yhteisenä piirteenä se, että ystävien pitää valita "puolensa" eronneiden osalta. Mutta mitäs sitten kun olet ystävä heidän molempien kanssa? Miksi minä en "saa" olla enää ystävä molempien kanssa? Viimeksi viime viikolla yhden eronneen pariskunnan toinen osapuoli teki selväksi, ettei halua olla enää missään tekemisissä kanssani, koska olin ollut yhteydessä hänen ex-puolisoonsa.
Kyseessä ei ole edes (tietääkseni) mikään kovinkaan dramaattinen ero eikä nyt puhuta mistään teineistä vaan nelikymppisistä ihmisistä.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Ajattele asiaa vaikka näin: sinulla olisi hyvä ystävä jolle uskoutuisit. Tällä ystävällä olisi lähipiirissä vihamiehesi. Miltä tuntuisi?
Tekopyhä ja väärä kysymys.
.
Sinulla on 2 hyvää ystävää. Ne riitelivät keskenään. Nyt näistä toinen vaatii , että en saa olla enää toisen ystävä, kun hän on riidoissa tämän kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kukaan eronneista ystävistäni ei ole vaatinut minua valitsemaan "puolta", niin onhan se selvää, että ystävästäni tuntuisi pahalta, jos jatkaisin yhteydenpitoa hänen ex-puolisonsa kanssa. Ystävä kuitenkin kertoo luottamuksella aika intiimejä asioita eroprosessin aikana exästään ja itsestään. Asialliset välit ystävien ex-puolisoihin toki säilyvät, mutta ei tulisi mieleenkään kutsua ystävän exää käymään tai tapailla tätä muuten. Paitsi jos kyse on sukulaisen - esim. oman veljen tai siskon - ex-puolisosta ja parilla on yhteisiä lapsia, silloin voi joutua tapailemaan tiiviimmin ihan lasten vuoksi.
Entäs sitten jos on oikeasti ollut ystävä ihan pariskunnan molempien osapuolten kanssa ja silti uhkaillaan pistää välit poikki ellei valitse puolta?
Kysyn vilpittömästi että todellako sinulla on samanlainen ystävyyssuhde molempien kanssa? En ole niitä joiden mielestä nainen ja mies eivät voi olla ystäviä. En kuitenkaan tajua että jonkun pariskunnan molemmat osapuolet ovat ikäänkuin samalla viivalla. Aina jompikumpi on läheisempi.
En oikein ymmärrä miksi ystäviä pitäisi edes arvottaa sen mukaan onko toinen hitusen läheisempi kuin toinen.
Tilanne voi olla myös se että pari on ns. perhetuttu minä olen hyvä ystävä ystäväni kanssa ja puolisoni läheinen ystävä ystäväni puolison kanssa. Pitäisikö ystävän puolisoa kieltää pitämästä yhteyttä missään olosuhteissa minuun tai käymässä meillä ystävänsä luona kylässä?
Samaa mieltä. Ystävänä 20 vuotta (nelikymppisistä puhuu).
.
Voi olla lapsen kummi.
Aikuiset ihmiset joutaisivat opetella käyttäytymään. Todella lapsellista olettaa, että ystäväpiirin pitää hylätä mies, jos ero tulee. Meidän kaksi kaveria tutustuivat aikanaan meidän kautta ja siitä seurasi vakavampi suhde.Eron tullessa naista selvästi vaivasi, että oltiin edelleen exän ja myöhemmin tämän uuden puolison kanssa tekemisissä. Näytti kokonaan unohtaneen, että oltiin exän ystäviä jo ennen kuin he olivat edes tavanneet.
Ottaisin etäisyyttä exään, jos olisi käyttäytynyt niin, että en voisi ihmisenä arvostaa, esim. ollut väkivaltainen. Muuten en katso, että minun kuuluu ottaa kenenkään eroon mitään kantaa. Kuunnella toki voin, jos ystävä haluaa purkaa sydäntään, enkä kerro mitä sanovat toisistaan.
"Minulla on useita ystäväpariskuntia, joihin olen tutustunut pariskuntana. Kumpikaan heistä ei siis ole se alkuperäinen ystävä. Vaan molemmat on tullut tutuksi yhtä aikaa, ja on tavattu aina porukalla. Jos he eroaisivat, niin olisi aika mahdoton päättää kumman kanssa "jatkaa ystävänä", jos molempien kanssa ei muka saisi jatkaa ystävänä. Luultavasti jättäisin päätöksen heille."
Niin, näinhän se on minunkin kohdallani mennyt, että valinneet ovat olla olematta tekemisissä enää kanssani. Minä luulin ystäväkseni, mutta taisipa olla vain esitystä moinen :) Tottakai asia on eri jos molemmat ovat kavereita, tai toinen paras ystävä ja toinen oma veli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kukaan eronneista ystävistäni ei ole vaatinut minua valitsemaan "puolta", niin onhan se selvää, että ystävästäni tuntuisi pahalta, jos jatkaisin yhteydenpitoa hänen ex-puolisonsa kanssa. Ystävä kuitenkin kertoo luottamuksella aika intiimejä asioita eroprosessin aikana exästään ja itsestään. Asialliset välit ystävien ex-puolisoihin toki säilyvät, mutta ei tulisi mieleenkään kutsua ystävän exää käymään tai tapailla tätä muuten. Paitsi jos kyse on sukulaisen - esim. oman veljen tai siskon - ex-puolisosta ja parilla on yhteisiä lapsia, silloin voi joutua tapailemaan tiiviimmin ihan lasten vuoksi.
Entäs sitten jos on oikeasti ollut ystävä ihan pariskunnan molempien osapuolten kanssa ja silti uhkaillaan pistää välit poikki ellei valitse puolta?
Kysyn vilpittömästi että todellako sinulla on samanlainen ystävyyssuhde molempien kanssa? En ole niitä joiden mielestä nainen ja mies eivät voi olla ystäviä. En kuitenkaan tajua että jonkun pariskunnan molemmat osapuolet ovat ikäänkuin samalla viivalla. Aina jompikumpi on läheisempi.
En oikein ymmärrä miksi ystäviä pitäisi edes arvottaa sen mukaan onko toinen hitusen läheisempi kuin toinen.
Tilanne voi olla myös se että pari on ns. perhetuttu minä olen hyvä ystävä ystäväni kanssa ja puolisoni läheinen ystävä ystäväni puolison kanssa. Pitäisikö ystävän puolisoa kieltää pitämästä yhteyttä missään olosuhteissa minuun tai käymässä meillä ystävänsä luona kylässä?
Ehkä ystävyys on meille eri asioita. Minulle ystävä on henkilökohtainen ja läheinen. Ei ole mitään puolison kautta tulleita extroja. He ovat minulle pakollisia pahoja niin sanotusti. Mukavia ihmisiä ja toki yhteisiä asioita ja kivaa ajanvietettäkin on, mutta ystävyydestä en puhuisi. Tämä vaan kuuluu pakettiin kun yhdessä ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmahan on varmaan siinä, et tämä yhteinen ystävä alkaa juoruamaan asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kukaan eronneista ystävistäni ei ole vaatinut minua valitsemaan "puolta", niin onhan se selvää, että ystävästäni tuntuisi pahalta, jos jatkaisin yhteydenpitoa hänen ex-puolisonsa kanssa. Ystävä kuitenkin kertoo luottamuksella aika intiimejä asioita eroprosessin aikana exästään ja itsestään. Asialliset välit ystävien ex-puolisoihin toki säilyvät, mutta ei tulisi mieleenkään kutsua ystävän exää käymään tai tapailla tätä muuten. Paitsi jos kyse on sukulaisen - esim. oman veljen tai siskon - ex-puolisosta ja parilla on yhteisiä lapsia, silloin voi joutua tapailemaan tiiviimmin ihan lasten vuoksi.
Entäs sitten jos on oikeasti ollut ystävä ihan pariskunnan molempien osapuolten kanssa ja silti uhkaillaan pistää välit poikki ellei valitse puolta?
Kysyn vilpittömästi että todellako sinulla on samanlainen ystävyyssuhde molempien kanssa? En ole niitä joiden mielestä nainen ja mies eivät voi olla ystäviä. En kuitenkaan tajua että jonkun pariskunnan molemmat osapuolet ovat ikäänkuin samalla viivalla. Aina jompikumpi on läheisempi.
En oikein ymmärrä miksi ystäviä pitäisi edes arvottaa sen mukaan onko toinen hitusen läheisempi kuin toinen.
Tilanne voi olla myös se että pari on ns. perhetuttu minä olen hyvä ystävä ystäväni kanssa ja puolisoni läheinen ystävä ystäväni puolison kanssa. Pitäisikö ystävän puolisoa kieltää pitämästä yhteyttä missään olosuhteissa minuun tai käymässä meillä ystävänsä luona kylässä?Ehkä ystävyys on meille eri asioita. Minulle ystävä on henkilökohtainen ja läheinen. Ei ole mitään puolison kautta tulleita extroja. He ovat minulle pakollisia pahoja niin sanotusti. Mukavia ihmisiä ja toki yhteisiä asioita ja kivaa ajanvietettäkin on, mutta ystävyydestä en puhuisi. Tämä vaan kuuluu pakettiin kun yhdessä ollaan.
Kenellekään muulle ystävä ei sitten olekaan henkilökohtainen ja läheinen?
.
Sinä et näköjään saa uusia ystäviä: esillä oli, että jotkut meistä ovat tutustuneet pariskuntaan yhtäaikaa ja kummastakin on tullut ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse jouduin kiistakapulaksi siitä, kumman kaveri olen enemmän. Mm kielletiin kaveeraamasta toisen kanssa
Pitäisi sanoa että "bros before hoes" mutta kaverini ex-vaimo oli aina kohdellut minua reilusti, ja hän halusi pitää eronkin jälkeen yhteyttä (minulla oli ns oma nainen). Toisaalta se olisi ollut hyvin epäreilua vehkeillä kaverin selän takana, olisi varmasti kuullut lapseltaan että olin käynyt äiskällä...
Seuraus: lopetin yhteydenpidon kumpaankin osapuoleen koska en vaan halunnut olla se jonka "omistamisesta" tapellaan monen muun asian lisäksi. 15 vuoteen muutaman kerran moikkaissut kylillä, siinä kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Ongelmahan on varmaan siinä, et tämä yhteinen ystävä alkaa juoruamaan asioista.
No onko tämä henkilökohtainen ja läheinen ystävä myös juoruaja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tuo menee ohi. Annat ajan kulua niin eivät kanna enää kaunaa toisilleen ja unohtavat vaatimukset ystävilleen. Kun et puhu mitään myöskään.
Vierailija kirjoitti:
Itse jouduin kiistakapulaksi siitä, kumman kaveri olen enemmän. Mm kielletiin kaveeraamasta toisen kanssa
Pitäisi sanoa että "bros before hoes" mutta kaverini ex-vaimo oli aina kohdellut minua reilusti, ja hän halusi pitää eronkin jälkeen yhteyttä (minulla oli ns oma nainen). Toisaalta se olisi ollut hyvin epäreilua vehkeillä kaverin selän takana, olisi varmasti kuullut lapseltaan että olin käynyt äiskällä...
Seuraus: lopetin yhteydenpidon kumpaankin osapuoleen koska en vaan halunnut olla se jonka "omistamisesta" tapellaan monen muun asian lisäksi. 15 vuoteen muutaman kerran moikkaissut kylillä, siinä kaikki.
.Eli epäreilua ystävää kohtaan .
Ystävältä vaaditaan, että pitäisi alkaa vihata tappelupukarien tappelukumppania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikuiset ihmiset joutaisivat opetella käyttäytymään. Todella lapsellista olettaa, että ystäväpiirin pitää hylätä mies, jos ero tulee. Meidän kaksi kaveria tutustuivat aikanaan meidän kautta ja siitä seurasi vakavampi suhde.Eron tullessa naista selvästi vaivasi, että oltiin edelleen exän ja myöhemmin tämän uuden puolison kanssa tekemisissä. Näytti kokonaan unohtaneen, että oltiin exän ystäviä jo ennen kuin he olivat edes tavanneet.
Ottaisin etäisyyttä exään, jos olisi käyttäytynyt niin, että en voisi ihmisenä arvostaa, esim. ollut väkivaltainen. Muuten en katso, että minun kuuluu ottaa kenenkään eroon mitään kantaa. Kuunnella toki voin, jos ystävä haluaa purkaa sydäntään, enkä kerro mitä sanovat toisistaan.
Näin juuri.
Avioeroajat tosin käyttäytyy yleensä lapsellisesti ja mustasukkaisesti: et saa putää siitä kun mäkään en tykkää! Ei kai sitä eroa muuten tulisikaan?
"Sä et enää voi olla mun kaa jos sä oot viel ton kaa".
Luulin, että nämä jutut jäivät alakouluun. Vaikka kuinka tuskainen ero olisi takana, täytyisi ihmisten jaksaa tulla ystäviensä kanssa sen verran juttuun, etteivät pakota "valitsemaan puolia". Tuollaisesta maaperästä juuri koulukiusaaminen nousee kasvuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse jouduin kiistakapulaksi siitä, kumman kaveri olen enemmän. Mm kielletiin kaveeraamasta toisen kanssa
Pitäisi sanoa että "bros before hoes" mutta kaverini ex-vaimo oli aina kohdellut minua reilusti, ja hän halusi pitää eronkin jälkeen yhteyttä (minulla oli ns oma nainen). Toisaalta se olisi ollut hyvin epäreilua vehkeillä kaverin selän takana, olisi varmasti kuullut lapseltaan että olin käynyt äiskällä...
Seuraus: lopetin yhteydenpidon kumpaankin osapuoleen koska en vaan halunnut olla se jonka "omistamisesta" tapellaan monen muun asian lisäksi. 15 vuoteen muutaman kerran moikkaissut kylillä, siinä kaikki.
Todellakin noin se pitääkin olla. Jos eroan vaimosta, ja oma kaverini (mies) alkaa hengata ex-vaimoni kanssa, niin se ei todellakaan käy päinsä. Toisen ex:ät jätetään rauhaan.
Vierailija kirjoitti:
"Sä et enää voi olla mun kaa jos sä oot viel ton kaa".
Luulin, että nämä jutut jäivät alakouluun. Vaikka kuinka tuskainen ero olisi takana, täytyisi ihmisten jaksaa tulla ystäviensä kanssa sen verran juttuun, etteivät pakota "valitsemaan puolia". Tuollaisesta maaperästä juuri koulukiusaaminen nousee kasvuun.
Jokaisessa ihmisessä on tollanen sisäinen pikkulapsi, joka tulee sit esille tietyissä tilanteissa. Toiset ihmiset tulee paremmon sen pikkulapsen kanssa toimeen kuin toiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse jouduin kiistakapulaksi siitä, kumman kaveri olen enemmän. Mm kielletiin kaveeraamasta toisen kanssa
Pitäisi sanoa että "bros before hoes" mutta kaverini ex-vaimo oli aina kohdellut minua reilusti, ja hän halusi pitää eronkin jälkeen yhteyttä (minulla oli ns oma nainen). Toisaalta se olisi ollut hyvin epäreilua vehkeillä kaverin selän takana, olisi varmasti kuullut lapseltaan että olin käynyt äiskällä...
Seuraus: lopetin yhteydenpidon kumpaankin osapuoleen koska en vaan halunnut olla se jonka "omistamisesta" tapellaan monen muun asian lisäksi. 15 vuoteen muutaman kerran moikkaissut kylillä, siinä kaikki.
Todellakin noin se pitääkin olla. Jos eroan vaimosta, ja oma kaverini (mies) alkaa hengata ex-vaimoni kanssa, niin se ei todellakaan käy päinsä. Toisen ex:ät jätetään rauhaan.
Mut pitäskö se oma exäkin jättää rauhaan, kun näyttäs monilla sellasta eroamisen tajuamosen ongelmaa olevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse jouduin kiistakapulaksi siitä, kumman kaveri olen enemmän. Mm kielletiin kaveeraamasta toisen kanssa
Pitäisi sanoa että "bros before hoes" mutta kaverini ex-vaimo oli aina kohdellut minua reilusti, ja hän halusi pitää eronkin jälkeen yhteyttä (minulla oli ns oma nainen). Toisaalta se olisi ollut hyvin epäreilua vehkeillä kaverin selän takana, olisi varmasti kuullut lapseltaan että olin käynyt äiskällä...
Seuraus: lopetin yhteydenpidon kumpaankin osapuoleen koska en vaan halunnut olla se jonka "omistamisesta" tapellaan monen muun asian lisäksi. 15 vuoteen muutaman kerran moikkaissut kylillä, siinä kaikki.
Todellakin noin se pitääkin olla. Jos eroan vaimosta, ja oma kaverini (mies) alkaa hengata ex-vaimoni kanssa, niin se ei todellakaan käy päinsä. Toisen ex:ät jätetään rauhaan.
Et edes lukenut viestiä? Kyse ei ollut hengailusta tai seksistä: kyse oli saako edes tuntea; ystävyys kiellettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kukaan eronneista ystävistäni ei ole vaatinut minua valitsemaan "puolta", niin onhan se selvää, että ystävästäni tuntuisi pahalta, jos jatkaisin yhteydenpitoa hänen ex-puolisonsa kanssa. Ystävä kuitenkin kertoo luottamuksella aika intiimejä asioita eroprosessin aikana exästään ja itsestään. Asialliset välit ystävien ex-puolisoihin toki säilyvät, mutta ei tulisi mieleenkään kutsua ystävän exää käymään tai tapailla tätä muuten. Paitsi jos kyse on sukulaisen - esim. oman veljen tai siskon - ex-puolisosta ja parilla on yhteisiä lapsia, silloin voi joutua tapailemaan tiiviimmin ihan lasten vuoksi.
Entäs sitten jos on oikeasti ollut ystävä ihan pariskunnan molempien osapuolten kanssa ja silti uhkaillaan pistää välit poikki ellei valitse puolta?
Kysyn vilpittömästi että todellako sinulla on samanlainen ystävyyssuhde molempien kanssa? En ole niitä joiden mielestä nainen ja mies eivät voi olla ystäviä. En kuitenkaan tajua että jonkun pariskunnan molemmat osapuolet ovat ikäänkuin samalla viivalla. Aina jompikumpi on läheisempi.
En oikein ymmärrä miksi ystäviä pitäisi edes arvottaa sen mukaan onko toinen hitusen läheisempi kuin toinen.
Tilanne voi olla myös se että pari on ns. perhetuttu minä olen hyvä ystävä ystäväni kanssa ja puolisoni läheinen ystävä ystäväni puolison kanssa. Pitäisikö ystävän puolisoa kieltää pitämästä yhteyttä missään olosuhteissa minuun tai käymässä meillä ystävänsä luona kylässä?Ehkä ystävyys on meille eri asioita. Minulle ystävä on henkilökohtainen ja läheinen. Ei ole mitään puolison kautta tulleita extroja. He ovat minulle pakollisia pahoja niin sanotusti. Mukavia ihmisiä ja toki yhteisiä asioita ja kivaa ajanvietettäkin on, mutta ystävyydestä en puhuisi. Tämä vaan kuuluu pakettiin kun yhdessä ollaan.
Todella varmasti tarkoittamme ystävyydellä eriasioita ja vaadimme ystävyydeltä erilaisia asioita. Minulle ystäviä on tullut myös uusia eikä vaatimus ole se että heidän täytyisi ajatella asioista samalla tavalla kuin minä. Ystävät ovat kyllä mnullekin läheisiä ja henkilökohtaisia. Samoin ei tulisi mieleenikään rajaoittaa sitä että puoliso ei voisi ystävystyä ystäväni puolison kanssa koska minä haluan että suhde ystävääni on henkilökohtainen eikä puoliso saa olla missään tekemisissä ystäväni tai hänen puolisonsa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse jouduin kiistakapulaksi siitä, kumman kaveri olen enemmän. Mm kielletiin kaveeraamasta toisen kanssa
Pitäisi sanoa että "bros before hoes" mutta kaverini ex-vaimo oli aina kohdellut minua reilusti, ja hän halusi pitää eronkin jälkeen yhteyttä (minulla oli ns oma nainen). Toisaalta se olisi ollut hyvin epäreilua vehkeillä kaverin selän takana, olisi varmasti kuullut lapseltaan että olin käynyt äiskällä...
Seuraus: lopetin yhteydenpidon kumpaankin osapuoleen koska en vaan halunnut olla se jonka "omistamisesta" tapellaan monen muun asian lisäksi. 15 vuoteen muutaman kerran moikkaissut kylillä, siinä kaikki.
Todellakin noin se pitääkin olla. Jos eroan vaimosta, ja oma kaverini (mies) alkaa hengata ex-vaimoni kanssa, niin se ei todellakaan käy päinsä. Toisen ex:ät jätetään rauhaan.
Tää on wt-kulttuuria, et minun valloittamalle reviirille ei ole muilla asiaa.
En oikein ymmärrä miksi ystäviä pitäisi edes arvottaa sen mukaan onko toinen hitusen läheisempi kuin toinen.
Tilanne voi olla myös se että pari on ns. perhetuttu minä olen hyvä ystävä ystäväni kanssa ja puolisoni läheinen ystävä ystäväni puolison kanssa. Pitäisikö ystävän puolisoa kieltää pitämästä yhteyttä missään olosuhteissa minuun tai käymässä meillä ystävänsä luona kylässä?