Haluaisin ymmärtää kvanttifysiikkaa, mutta äly ei tahdo riittää :(

Toisinaan sinun pitää ajatella laatikon ulkopuolelta ymmärtääksesi jotain uutta. Kvanttifysiikan osalta tämä tarkoittaa sitä, että sinun pitää unohtaa aiemmin opittua. Tämä johtaa siis kognitiivisten teorioiden polkuihin, joiden avainidea on perspektiiviriippuvuus.

Ihmiset oppivat liikkumaan maastossa muodostamalla siihen polkuja, jolloin ilman perspektiiviä oleva maasto saa perspektiivin. Polut ovat sekä ulkoisia, aineellisia jälkiä että sisäisiä representaatioita. Kun polkujen ja niiden risteyksien määrä kasvaa, muodostuu vakiintunut verkosto. Ihminen alkaa suhtautua koko verkostoon yhtenä isomman maaston maamerkkinä tai kiintopisteenä. Verkon vakiintuminen johtaa sen jäykistymiseen (sinun tilanteesi nyt). Kun tapahtuu toiminnallista muutosta, vakiintunut verkko alkaa rajoittaa navigointia muuttuneessa maastossa. Uuden perspektiiviriippuvuuden saavuttaminen edellyttää verkon järkyttämistä tai aukaisemista.

Pystyäksesi aukaisemaan tai järkyttämään polkujasi (aiemmin oppimaasi ja kokemaasi), tulee sinun pohtia millaisen transferenssin kohteeksi olet joutunut aiemmin (transferenssi on siirtovaikutus).

Kysymys on siitä, kuinka sekundaarisessa sosialisaatiossasi, kuten koulussa opittu tieto, on saatu siirtymään osaksi käytännön elämääsi, palvelemaan arjen tehtävissäsi ja ongelmien hallinnassasi. 

Kognitiivinen taloutemme vaatii, että uskomme käsitteiden olevan mahdollisimman selvärajaisia ja toisistaan erillisiä. Esimerkiksi jos minä kirjoitan "tarkoitan palloa", ymmärrät sinä millainen pallo on. Tähän perustuu formaaleihin tuntomerkkeihin perustuvien näkemysten yleisyyteen ja sitkeähenkisyyteen.

Käytännössä käyttämämme käsitteet ovat suuressa määrin päällekkäisiä eikä niiden yksiselitteinen ja tyhjentävä määrittely ole todellisuudessa mahdollista. Mikä tahansa käsite sisältää rajattoman määrän mahdollisia määritteleviä piirteitä tai ominaisuuksia, eli ehdottomien rajojen vetäminen on toivoton tehtävä. Tästä kohtaa löydät syyn miksi kvanttifysiikan monet eri tilat kahden loogisen tilan sijaan ovat niin outoja.

Käsitteet voidaan luoda tyypillisimpien tai selkeimpien esimerkkien ympärille, mutta silloin ne riippuvat kontekstista eivätkä ne ole universaaleja piirteitä. Empiiriset todisteet ovat olioiden ulkoisiin tuntomerkkeihin perustuvia määritelmiä ja luokituksia. Teoreettiset käsitteet ovat tapoja hahmottaa olioita ja ilmiöitä kehittyvinä systeemeinä.

Vierailija kirjoitti:

Todellinen ymmärtämys menee jo abstraktinkin ajatuskyvyn ulkopuolelle. Siinä täytyy hylätä kaikki mikä olisi suhteellisesti ottaen juuri puusta pudonneen kädellisen järjellä ajateltavissa tai kuviteltavissa.

Tämä oli mielenkiintoista. Minä varmaan sitten ymmärtäisin kvanttifysiikkaa, kun en oikein ymmärrä mitään muuta.

Kvanttifysiikka on teoreettista fysiikkaa ja se ei ole fysiikkaa vaan matematiikkaa. Teoreetikot vääntää kaavoja ja koittaa, että sopisiko ne selittämään jotain havaittuja luonnonilmiöitä.

Kvanttifysiikassa koitetaan yleensä selvittää energiatiloja koska se on useimmiten ainoa asia joka niista partikkeleista ja muista pystytään mittaamaan. Lue energiayhtälöt siinä järjestyksessä kun ne on kehitetty eli Lagrande, Hamilton ja Schrödinger. Se auttaa selvittämään mikä niissä on juju. Sitten operaattorimatematiikkaa, joka on oikeastaan vain merkintätapa, ja Hermiittisyys. Sitten kun luet mitä on havaittu eli reagointi magneettikenttään, törmäykset, liikemäärän ja energian säilyminen ym. niin ymmärrät mihin tässä pyritään ja mitkä ovat työkalut joita ensimmäisenä käytetään niitä selittämään. Joskus kaavat on niin hyviä, että niistä pystyy ennustamaan uusia asioita, niinkuin alkuaineiden jaksollinen järjestelmä joka ennusti alkuaineita joita ei ollut vielä löydetty. Stringiteoria on toinen.

Tämä lähestymistapa on minusta paljon parempi kuin yrittää ymmärtää jotain taiteilijoiden tekemiä visualisointeja joita nettikin on pullollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ymmärrättekö ne periaatteet kuvailtuna vai pyrittekö ymmärtämään matemaattisen puolen? Kumpi on tavoitteena?

Pystyneekö noita edes erottamaan toisistaan? Minulle on väitetty, että kvanttifysiikkaa ei voi ymmärtää muuten kuin juuri matematiikan kautta.

Minusta pystyy, riippuu tietysti vähän miten kvanttifyssaa haluaa ymmärtää. Jos sitä haluaa esimerkiksi tutkia ja kehittää eteenpäin, matematiikka on pakko ymmärtää ja osata, mutta jos haluat ymmärtää asiat käsitteinä, se on mahdollista kohtuullisen inhimillisellä matematiikan ymmärtämisellä.

Suurin hankaluus lienee siinä, että monet asiat ovat tietyllä tapaa täysin epäintuitiivisia eikä niitä ole mahdollista kuvata ja ymmärtää "arkijärjen" avulla, kun taas matemaattisesti niiden kuvaukset voivat olla (ainakin matemaatikolle) täysin selkeitä ja yksiselitteisiä.  Kun siitä arkivertailusta päästää irti, ja hyväksyy sen että tämmöistä tämä kvanttifysiikka on, pääsee jo pitkälle.

Jos ajatellaan vaikka sitä Schrodingerin kissaa (joka on tosin aika huono harhaanjohtava esimerkki) joka kuvaa kvanttitilojen superpositioita, niin ei siinä  ole pohjimmiltaan matemaattisesti mitään lukiotason ylittävää.

Systeemin tila (eli vaikka sen kissan tila) voidaan esittää useamman sille ominaisen tilan lineaarikombinaationa. Matemaattisesti tämä on erittäin simppeli yhtälö vaikkapa näin: systeemin tila=x*tila1+y*tila2+z*tila3.  Kissalle tämä tarkoittaisi kissa=x*kuollut+y*elävä

Yleensä asiaa tulkitaan niin, että systeemi on oikeastaan kaikissa tiloissaan tila1, tila2 ja tila3  (tai elävä ja kuollut). Kvanttifysiikan periaatteiden mukaan emme kuitenkaan voi mennä havaitsemaan näitä "yhtäaikaistiloja" vaikuttamatta jotenkin systeemiin. Ja kun menemme tätä tilaa sörkkimään, se ei ole enää se kaikissa tiloissa oleva systeemi jota alunperin halusimme tarkastella. Vuorovaikutuksessa havainnoitsijan kanssa systeemi muuttuu, sen näyttää romahtavan johonkin sille ominaiseen tilaan (tila1, tila2 tai tila3) jonka me sitten havaitsemme.

Tätä romahdusefektiä ei puolestaan voi varsinaisesti todistaa tai johtaa mistään, se vain on yksi kvanttimekaniikan periaatteista. Se on vain uskottava paremman puutteessa, koska se toimii. Ja siksi kissan tai muun konkreettisen eliön käyttäminen analogiana on minusta todella huono idea, sillä jos asiaa yrittää ymmärtää sen naapurin kissan kautta, jumiutuu vain ajatukseen siitä, että millainen zombikissa muka on yhtäaikaa elävä ja kuollut ja juuri tämmöinen liian realistinen ajattelu tekee ymmärtämisestä hankalaa. Ennemmin kannattaa lähteä purkamaan asiaa vaikka siitä, että silmälle näkymätön hiukkanen ei ole mikään kikkare jolla voi heittää toista, vaan se on ennemminkin aaltomainen laajalle levinnyt kokonaisuus joka sitten vuorovaikutuksessa paikallistuu johonkin. Mutta tätä ei voi ymmärtää kissojen ja koirien avulla.

Ei sitä tavis tallaaja ymmärrä vaikka miten selitetään tai luet.

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä tavis tallaaja ymmärrä vaikka miten selitetään tai luet.

Tietysti asiaa voisi ajatella niin päin että opettele ensin se perusfysiikka ja mieti sitten onko rahkeita jatkaa. Esimerkkinä voisi sanoam, että jos tavallinen tietokone toimii 0/1 periaatteella ja kvanttitietokoneessa jossa 0 voi olla samaan aikaa myös 1 niin kyllä tuo ainakin mulla pyyhkii yli kun ei meinaa tuota tavalliseen kompuutterinkaan toimintaa tajuta.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen kattomaan Youtubesta sellaista kanavaa kuin Veritasium, sillä on joitain videoita noista(kin) jutuista. Ainakin minua ne ovat auttaneet ymmärtämään jonkin verran.

Yksi hyvä youtube kanavan on myös Fermilab. Dr Don Lincoln on hyvä esiintyjä ja osaa yksinkertaistaa monimutkaiset asiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ymmärrättekö ne periaatteet kuvailtuna vai pyrittekö ymmärtämään matemaattisen puolen? Kumpi on tavoitteena?

Pystyneekö noita edes erottamaan toisistaan? Minulle on väitetty, että kvanttifysiikkaa ei voi ymmärtää muuten kuin juuri matematiikan kautta.

Minusta pystyy, riippuu tietysti vähän miten kvanttifyssaa haluaa ymmärtää. Jos sitä haluaa esimerkiksi tutkia ja kehittää eteenpäin, matematiikka on pakko ymmärtää ja osata, mutta jos haluat ymmärtää asiat käsitteinä, se on mahdollista kohtuullisen inhimillisellä matematiikan ymmärtämisellä.

Suurin hankaluus lienee siinä, että monet asiat ovat tietyllä tapaa täysin epäintuitiivisia eikä niitä ole mahdollista kuvata ja ymmärtää "arkijärjen" avulla, kun taas matemaattisesti niiden kuvaukset voivat olla (ainakin matemaatikolle) täysin selkeitä ja yksiselitteisiä.  Kun siitä arkivertailusta päästää irti, ja hyväksyy sen että tämmöistä tämä kvanttifysiikka on, pääsee jo pitkälle.

Jos ajatellaan vaikka sitä Schrodingerin kissaa (joka on tosin aika huono harhaanjohtava esimerkki) joka kuvaa kvanttitilojen superpositioita, niin ei siinä  ole pohjimmiltaan matemaattisesti mitään lukiotason ylittävää.

Systeemin tila (eli vaikka sen kissan tila) voidaan esittää useamman sille ominaisen tilan lineaarikombinaationa. Matemaattisesti tämä on erittäin simppeli yhtälö vaikkapa näin: systeemin tila=x*tila1+y*tila2+z*tila3.  Kissalle tämä tarkoittaisi kissa=x*kuollut+y*elävä

Yleensä asiaa tulkitaan niin, että systeemi on oikeastaan kaikissa tiloissaan tila1, tila2 ja tila3  (tai elävä ja kuollut). Kvanttifysiikan periaatteiden mukaan emme kuitenkaan voi mennä havaitsemaan näitä "yhtäaikaistiloja" vaikuttamatta jotenkin systeemiin. Ja kun menemme tätä tilaa sörkkimään, se ei ole enää se kaikissa tiloissa oleva systeemi jota alunperin halusimme tarkastella. Vuorovaikutuksessa havainnoitsijan kanssa systeemi muuttuu, sen näyttää romahtavan johonkin sille ominaiseen tilaan (tila1, tila2 tai tila3) jonka me sitten havaitsemme.

Tätä romahdusefektiä ei puolestaan voi varsinaisesti todistaa tai johtaa mistään, se vain on yksi kvanttimekaniikan periaatteista. Se on vain uskottava paremman puutteessa, koska se toimii. Ja siksi kissan tai muun konkreettisen eliön käyttäminen analogiana on minusta todella huono idea, sillä jos asiaa yrittää ymmärtää sen naapurin kissan kautta, jumiutuu vain ajatukseen siitä, että millainen zombikissa muka on yhtäaikaa elävä ja kuollut ja juuri tämmöinen liian realistinen ajattelu tekee ymmärtämisestä hankalaa. Ennemmin kannattaa lähteä purkamaan asiaa vaikka siitä, että silmälle näkymätön hiukkanen ei ole mikään kikkare jolla voi heittää toista, vaan se on ennemminkin aaltomainen laajalle levinnyt kokonaisuus joka sitten vuorovaikutuksessa paikallistuu johonkin. Mutta tätä ei voi ymmärtää kissojen ja koirien avulla.

Lisäisin tähän sen, että matematiikka on vain yritys abstrahoida asia/ilmiö ymmärrettäväksi ja vielä tarkemmin tietokoneiden ymmärtämäksi tilaksi. Suurinta osaa elämästä ei voida abstrahoida täydelliseksi kaavaksi koskaan ja ehkäpä juuri siitä syystä kokonaisuuksia pitää pilkkoa niin pieniin osiin, että lopulta jonkin ilmiön abstrahointi onnistuu.

En ymmärrä aiheesta mitään, mutta tää palsta on niin mahtava, jopa insinöörit ja matemaatikot paljastuvat av-mammoiksi.

Vierailija kirjoitti:

Kvanttifysiikkaa ei voi varsinaisesti opiskella. Siihen eivät päde mitkään nykyfysiikan lait. Kvantti sijaitsee samanaikaisesti jokaisessa universumin ja rinnakkaisuniversumien pisteessä-myös ajassa ,niin tulevassa kuin menneessä.

Mitään ei ole olemassa ilman havannoijaa.

No mitä hittoa. Kaksi ensimmäistä lausetta eivät yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Kvanttifysiikka itsessäänhän on erittäin oleellinen osa nykyfysiikkaa. Tarkoitit ehkä klassista fysiikkaa, sitä missä pallo vierii kallistettua lautaa alas? Ne lait eivät sellaisenaan useimmiten tosiaan toimi.

Nuo kaksi seuraavaa lausetta puolestaan ovat tulkintoja muiden joukossa. Noille monimaailmatulkinnoillekin on kannattajansa tutkijoiden joukossa, mutta ei niitä mitenkään kiveenhakattuna faktana voi pitää (jos nyt mitään voi tällä alalla).

Saapa nähdä mitä itselle tulee käymään ensi vuonna, menin lukemaan fysiikkaa Helsingin Yliopistoon, kun totesin että olen paska humanistisissa aineissa ja välivuosi on no go.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä tavis tallaaja ymmärrä vaikka miten selitetään tai luet.

Tietysti asiaa voisi ajatella niin päin että opettele ensin se perusfysiikka ja mieti sitten onko rahkeita jatkaa. Esimerkkinä voisi sanoam, että jos tavallinen tietokone toimii 0/1 periaatteella ja kvanttitietokoneessa jossa 0 voi olla samaan aikaa myös 1 niin kyllä tuo ainakin mulla pyyhkii yli kun ei meinaa tuota tavalliseen kompuutterinkaan toimintaa tajuta.

Tässäpä se. On jännä pohtia sitä, että kun tietokoneessa on tilat tosi (1) ja epätosi (0), niin onko se johtanut myös ihmisajattelun mukautumiseen binääritietokoneiden "joko/tai"-ajatteluun (tähän voisi toki liittää myös Church Turingin teesin) https://fi.wikipedia.org/wiki/Churchin%E2%80%93Turingin_teesi

... johtaako sitten kvanttikoneiden tulo jollain tavoin moniulotteisempaan ajatteluun jää nähtäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä tavis tallaaja ymmärrä vaikka miten selitetään tai luet.

Minusta tämä on kamala asenne oppimiseen. "Onpa paskaa ja vaikeeta, älä nyt luule itestäs liikoja ja  yritä tommosta". Älä ap hitossa masennu tämmöisestä, perusteisiin pääsee kyllä jokainen lukion käynyt kiinni jos halua riittää. Kvanttifysiikan suurin haaste on se, että se on niin arkiajattelun vastaista jolloin ajatusmaailmaansa on pakko vähän ravistella.

Ihan tavis tallaajia ne fyysikotkin ovat, he vain nimenomaan ovat lukeneet ja kuunnelleet selityksiä asiasta kerran jos toisenkin. Murto-osa tutkijoista on nimensä historiankirjoihin saattavia neroja. Suurin osa on tavallisia perheenisiä ja äitejä.

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Aalto-hiukkasdualismi

Schrödingerin kissa on Erwin Schrödingerin kehittelemä ajatuskoe, joka yrittää kuvata kvanttimekaniikan epätäydellisyyttä siirryttäessä atomitasolta makroskooppisiin systeemeihin.[1] Ajatuskokeen hän esitteli kolmiosaisessa esseessä nimeltä Die gegenwärtige Situation der Quantenmechanik vuonna 1935.[2] Kirjoitus julkaistiin saksalaisessa Naturwissenschaften-lehdessä.

Ajatuskokeen sisältö on seuraava: ”Suljetussa laatikossa on kissa. Laatikkoon on kytketty laitteisto, joka koostuu radioaktiivisesta ytimestä ja myrkkykaasuastiasta. Koe on järjestetty niin, että 50 prosentin todennäköisyydellä ydin hajoaa tunnin sisällä. Jos ydin hajoaa, se lähettää hiukkasen, joka käynnistää laitteiston avaten myrkkyastian, mistä syystä kissa kuolee. (Kvanttimekaniikan mukaan ei-havainnoitua ydintä kuvaillaan hajonneen ja hajoamattoman ytimen superpositioksi). Kuitenkin kun laatikko sitten avataan, nähdään vain joko ”hajonnut ydin / kuollut kissa” tai ”hajoamaton ydin / elävä kissa”.

Kysymys kuuluu: milloin systeemi lakkaa olemasta näiden kahden tilan sekoitus ja muuttuu vain toiseksi niistä?”

Kokeen tarkoituksena on osoittaa, että kvanttimekaniikka on epätäydellistä ilman sääntöjä, jotka kuvaavat, milloin aaltofunktio romahtaa ja kissa kuolee tai säilyy hengissä sen sijaan, että olisi kumpaakin.

Vastoin yleistä luuloa Schrödinger ei tarkoittanut tällä kokeella, että hänen mielestään kissa voisi olla sekä kuollut että elävä samanaikaisesti. Schrödinger oli ennemminkin sitä mieltä, että kvanttimekaniikan teoria oli epätäydellinen, eikä pystynyt kuvaamaan todellisuutta tässä tapauksessa. Koska kissan täytyy olla joko kuollut tai elävä, saman pitää päteä myös ytimeen: sen pitää olla joko hajonnut tai ehjä.[3]

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä tavis tallaaja ymmärrä vaikka miten selitetään tai luet.

Tietysti asiaa voisi ajatella niin päin että opettele ensin se perusfysiikka ja mieti sitten onko rahkeita jatkaa.

Minusta ei ole mitenkään itsestään selvää että klassinen fysiikka=helppoa, kvanttifysiikka=vaikeaa. Itselläni on fysiikan opinnoissa paljon työläämpää esimerkiksi vaihtovirtaan ja elektrodynamiikkaan liittyvien kurssien kanssa. Oma mielenkiintokin toki vaikuttaa.

Harva oikeasti ymmärtää kvanttifysiikkaa, toisaalta se ei ole aivan valmis teoria ja lähinnä sitä nykyään koitetaan kuvata kohtalaisen monimutkaisten matemaattisten himmeleiden avulla. Usein opiskelijat tuntuvat ottavan totena tietyt ilmiöt kun niitä ei oikeastaan (vielä?) osata selittää pohjimmiltaan siten että taviskin ne ymmärtää.

Ihan hyviä neuvoja täällä. Ilman muuta kannatan yrittämään niin kauan kuin jaksaa, jos asia kiinnostaa. Viimeinen, epätoivoisille tarkoitettu neuvo on tyytyä kohtaloonsa. Moni tahtoisi lentää, mutta kun ei ole siipiä. Halvaantunut tahtoisi kävellä, mutta jalat eivät kanna. Ja joskus se aivokapasiteetti ei sitten vain riitä. Aivot ovat kuitenkin muovautuva elin, joten toivoa ei kannata heittää. Sitkeä aivojumppa tuo varmasti tuloksia, joten älä turvaudu tuohon viimeiseen neuvoon ihan vielä.

Vierailija kirjoitti:

Schrödingerin kissa on Erwin Schrödingerin kehittelemä ajatuskoe, joka yrittää kuvata kvanttimekaniikan epätäydellisyyttä siirryttäessä atomitasolta makroskooppisiin systeemeihin.[1] Ajatuskokeen hän esitteli kolmiosaisessa esseessä nimeltä Die gegenwärtige Situation der Quantenmechanik vuonna 1935.[2] Kirjoitus julkaistiin saksalaisessa Naturwissenschaften-lehdessä.

Ajatuskokeen sisältö on seuraava: ”Suljetussa laatikossa on kissa. Laatikkoon on kytketty laitteisto, joka koostuu radioaktiivisesta ytimestä ja myrkkykaasuastiasta. Koe on järjestetty niin, että 50 prosentin todennäköisyydellä ydin hajoaa tunnin sisällä. Jos ydin hajoaa, se lähettää hiukkasen, joka käynnistää laitteiston avaten myrkkyastian, mistä syystä kissa kuolee. (Kvanttimekaniikan mukaan ei-havainnoitua ydintä kuvaillaan hajonneen ja hajoamattoman ytimen superpositioksi). Kuitenkin kun laatikko sitten avataan, nähdään vain joko ”hajonnut ydin / kuollut kissa” tai ”hajoamaton ydin / elävä kissa”.

Kysymys kuuluu: milloin systeemi lakkaa olemasta näiden kahden tilan sekoitus ja muuttuu vain toiseksi niistä?”

Kokeen tarkoituksena on osoittaa, että kvanttimekaniikka on epätäydellistä ilman sääntöjä, jotka kuvaavat, milloin aaltofunktio romahtaa ja kissa kuolee tai säilyy hengissä sen sijaan, että olisi kumpaakin.

Vastoin yleistä luuloa Schrödinger ei tarkoittanut tällä kokeella, että hänen mielestään kissa voisi olla sekä kuollut että elävä samanaikaisesti. Schrödinger oli ennemminkin sitä mieltä, että kvanttimekaniikan teoria oli epätäydellinen, eikä pystynyt kuvaamaan todellisuutta tässä tapauksessa. Koska kissan täytyy olla joko kuollut tai elävä, saman pitää päteä myös ytimeen: sen pitää olla joko hajonnut tai ehjä.[3]

Minä osaan mielestäni kvanttifysiikkaa ihan hyvin, mutta minusta tuossa kakkoskappaleen "selityksessä" ei ole päätä eikä häntää enkä minä ainakaan koe tuota millään lailla asiaa valaisevaksi (olen toki lukenut selityksen kirjallisuudesta useasti aiemminkin). Tiedän mitä Schrödinger tuolla yrittää valaista ja voin sen osaamiseni kautta ymmärtää,  mutta se että vaikkapa aloittelija saisi tuosta kiinni että mitä tässä yritetään avata niin ei kyllä ehkä onnistu. Vai?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä tavis tallaaja ymmärrä vaikka miten selitetään tai luet.

Tietysti asiaa voisi ajatella niin päin että opettele ensin se perusfysiikka ja mieti sitten onko rahkeita jatkaa. Esimerkkinä voisi sanoam, että jos tavallinen tietokone toimii 0/1 periaatteella ja kvanttitietokoneessa jossa 0 voi olla samaan aikaa myös 1 niin kyllä tuo ainakin mulla pyyhkii yli kun ei meinaa tuota tavalliseen kompuutterinkaan toimintaa tajuta.

Tässäpä se. On jännä pohtia sitä, että kun tietokoneessa on tilat tosi (1) ja epätosi (0), niin onko se johtanut myös ihmisajattelun mukautumiseen binääritietokoneiden "joko/tai"-ajatteluun (tähän voisi toki liittää myös Church Turingin teesin) https://fi.wikipedia.org/wiki/Churchin%E2%80%93Turingin_teesi

... johtaako sitten kvanttikoneiden tulo jollain tavoin moniulotteisempaan ajatteluun jää nähtäväksi.

Ihminen ajattelee luontaisesti aika sumeasti eli ei ole mitään binääriajattelua. Julkinen keskustelu, varsinkin nettiaikaan kun se on nopeaa, tuppaa kärjistymään kahteen ääripäähän jotka pitävät eniten mölyä. Pitää kuitenkin muistaa että suurin osa porukasta on jossain ääripäiden välillä vaikkeivat melua niin paljoa pidäkään.

Väärien ajatusten vainoaminen ja niistä rankaisu ei poista vääriä ajatuksia, ainoastaan vaimentaa niiden esittämisen julkisesti joten julkinen keskustelu kärjistyy entisestään ääripäihin joiden fanaatikot eivät välitä rangaistusten uhasta.

Kaikesta tästä huolimatta ihmisten päänsisäinen ajattelu ei ole sidottu tietokoneiden toimintaperiaatteeseen.