Lue keskustelun säännöt.
Milloin on sopiva aika kihlautua? Kokemuksia!
15.05.2017 |
Kertokaa kokemuksianne, koska olette menneet kihloihin, kumman aloitteesta, kauanko seurustelua takana jne. :)
Pitääkö kihlautumista ajatella jotenkin ajallisesti? Eli että milloin olisi sopivinta mennä kihloihin? Vai onko se vain sitä, että kun tuntuu hyvältä ja sopivalta niin silloin mennään?
Ja onko kihlautumiselle ollut jokin erityinen syy, esim. raskaus?
Itse olen paljon tätä miettinyt, että onko ihmisillä jotakin vaatimuksia ajallisesti, koska on sopivaa kihlautua. Olen nyt raskaana ja alkanut ihmetellä myös miksi monet kiirehtivät kihloihin & naimisiin kun tietävät lapsen olevan tulossa. Varsinkin iäkkäämmät ihmiset ovat meitäkin jo tässä "hiillostaneet" että olisiko nyt aika mennä sitten kihloihin.
Olen jo hetken haaveillut miehen kosinnasta ja nyt raskaana sitä on alkanut toivoa entistä enemmän. Raskaana ollessa lähinnä vain siitä syystä että jotenkin perheemme tuntuisi täydellisen kokonaiselta sitten. En liitä ajatusta niinkään siihen että on "pakko" ainakin kihlautua, kun lapsi on tuloillaan. En haluaisi koskaan tehdä mitään sellaista vain koska se tuntuisi velvollisuudelta.
Ylipäätään kihlautumisesta olen haaveillut siksi, koska haluan aitoa sitoutumista ja ns. sinetöidä rakkautemme. En osaa sitä sen tarkemmin selittää. :D
Olemme pian seurustelleet 2 vuotta enkä ole miestä asiasta painostanut. Pienessä päässäni vain kaikkea miettinyt. Ehkä kosaisen häntä itse, jos mitään ei ala tapahtumaan. ;-)
Toivottavasti ymmärsitte jotakin sepustuksestani!
Kommentit (29)
Miksi pitää mennä kihloihin. Vanhanaikaista hapatusta. Naimisiin vaan suorilta, kun aika on kypsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia ollaan valmiit tekemään mutta kihloihin ei mennä? Lapsi on kumminkin suurempi sitoumus, oon tätä aina ihmetellyt.
Kuulostaa aika teinimeingiltä suoraan sanottuna. Yleensä naimisiinmenoa suunnitellaan ja kihlaus tulee siinä kaupanpäällä. Austavasta naimisiinmenosuunnitelmista itse naimisiinmenoon on kihloissa oloa. Eli kihloja tai kihloihin menoa eo tarvitse siunnittela, vaan naimisiinmenoa.
Me kihlauduttiin kuukausi seurustelun aloittamisen jälkeen ja naimisiin mentiin vuosi siitä. Kesällä tulee täyteen viisi vuotta yhteistä taipaletta 😊
Jos sun mielestä kihlaus on askel kohti sitoutumista, niin mitä se lapsen hankkiminen sitten on? Tää on niin tätä, lapsia hankitaan hetken mielijohteesta ja lyhyenkin suhteen jälkeen, mutta hei ei me nyt vielä olla oltu tarpeeksi kauaa yhdessä, että vois naimisiin mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeistään silloin kun on pulla uunissa juridisen suojan vuoksi (eli mikäli toinen kuolee vauvan odotusaikana tai sen jälkeen). Mutta juhliahan ei tarvitse pitää ikinä, ja naimisiin voi mennä vaikka lounastauolla vaan maistraatissa. Voittehan mennä naimisiin vaikka heti, vauvan elämän turvaamisen takaamiseksi, ja pitäö juhlat vasta myöhemmin ja hankkia sormukset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin, kun haluaa. Itse en ole kokenut kihlautumista tai naimisiinmenoa millään tavalla tärkeäksi, vaikka ikää ja lapsiakin on. Mielestäni romanttisempaa olla vaan yhdessä.
Tätäkin olen miettinyt, kun minusta tuntuu ettei miehelle naimisiinmeno ole niin tärkeä asia kuin minulle; miten löydetään kultainen keskitie?
Ei noissa parisuhdeasioissa oikein ole kultaista keskitietä: molempien pitää haluta.
En halua olla jälkiviisas, mutta jos sinun mielestäsi kihlaus/naimisiinmeno ja raskaus kuuluvat yhteen, niin asiasta olisi varmaan kannattanut puhua ennen lapsen alulle laittamista.
Minähän nimenomaan aloituksessa kirjoitin, että olen haaveillut kihlautumisesta jo ENNEN raskautta. Lisäksi kerroin että en liitä raskautta ja naimisiinmenoa toisiinsa, mutta nyt raskaus on saanut aikaan vahvemman tunteen siitä että olisi aika kihlautua.
Olemme yhdessä keskustelleet, että haluamme toistemme kanssa naimisiin joskus, MUTTA nimenomaan joskus eli ajankohdasta emme ole sopineet. Toivon että tämä aloite tulisi mieheltä, mutta kuten olen siitäkin jo kirjoittanut, en halua häntä asialla painostaa. Ja kuten nyt vielä tuossa aiemmin kirjoitin, hän ei pidä naimisiin menoa niin tärkeänä asiana kuin minä, eli hänellä ei välttämättä ole niin suurta "intoa" vielä sitä kohtaan.
Jokohan tämä menisi jakeluun. :-D
Kiitos kaikille kokemuksien jakamisesta ja asiallisista viesteistä!
Terkuin ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos sun mielestä kihlaus on askel kohti sitoutumista, niin mitä se lapsen hankkiminen sitten on? Tää on niin tätä, lapsia hankitaan hetken mielijohteesta ja lyhyenkin suhteen jälkeen, mutta hei ei me nyt vielä olla oltu tarpeeksi kauaa yhdessä, että vois naimisiin mennä.
Hohhoijaa. Suomessa on varmaan aika paljon näitä naimattomia pariskuntia, joilla on lapsia. Ovat silti jo toisiinsa sitoutuneet. Mikä siinä on niin hankalaa ymmärtää?
Joten menepäs av-mamma vanhoollisine ajatuksinesi kaivamaan vaikka lapiolla hiekkaa p*llustasi.
Ap:lle kaikkea hyvää. Ja kuten itsekin kirjoitit, voithan sinäkin kosia!
Mä odottelen että mies ostaisi sormuksen. Ulkoiseksi merkiksi siitä, että on sitoutunut. Naimisiin ei tarvitse mennä. Sen voi sitten ajatella vaikka hyyyyvin pitkäksi kihlaukseksi jos niin haluaa ;)
Yhdessä olemme, ja pysymme, siihen on luotto, enkä tarvitse mitään pönkittääkseni tätä keskinäistä suhdettamme. Sen sijaan haluaisin jo pikkuhiljaa että mies haluaisi näyttää ympärillä olevalle maailmalle sormuksellaan että hänellä on jo joku rakas. Tiedän että hän arpoo sitä, että on jo kerran ollut naimisissa, ja miten sitten kävikään. Olen sanonut ettei naimisiin tarvitsekaan mennä.