Milloin on sopiva aika kihlautua? Kokemuksia!
Kertokaa kokemuksianne, koska olette menneet kihloihin, kumman aloitteesta, kauanko seurustelua takana jne. :)
Pitääkö kihlautumista ajatella jotenkin ajallisesti? Eli että milloin olisi sopivinta mennä kihloihin? Vai onko se vain sitä, että kun tuntuu hyvältä ja sopivalta niin silloin mennään?
Ja onko kihlautumiselle ollut jokin erityinen syy, esim. raskaus?
Itse olen paljon tätä miettinyt, että onko ihmisillä jotakin vaatimuksia ajallisesti, koska on sopivaa kihlautua. Olen nyt raskaana ja alkanut ihmetellä myös miksi monet kiirehtivät kihloihin & naimisiin kun tietävät lapsen olevan tulossa. Varsinkin iäkkäämmät ihmiset ovat meitäkin jo tässä "hiillostaneet" että olisiko nyt aika mennä sitten kihloihin.
Olen jo hetken haaveillut miehen kosinnasta ja nyt raskaana sitä on alkanut toivoa entistä enemmän. Raskaana ollessa lähinnä vain siitä syystä että jotenkin perheemme tuntuisi täydellisen kokonaiselta sitten. En liitä ajatusta niinkään siihen että on "pakko" ainakin kihlautua, kun lapsi on tuloillaan. En haluaisi koskaan tehdä mitään sellaista vain koska se tuntuisi velvollisuudelta.
Ylipäätään kihlautumisesta olen haaveillut siksi, koska haluan aitoa sitoutumista ja ns. sinetöidä rakkautemme. En osaa sitä sen tarkemmin selittää. :D
Olemme pian seurustelleet 2 vuotta enkä ole miestä asiasta painostanut. Pienessä päässäni vain kaikkea miettinyt. Ehkä kosaisen häntä itse, jos mitään ei ala tapahtumaan. ;-)
Toivottavasti ymmärsitte jotakin sepustuksestani!
Kommentit (29)
Oletteko keskustelleet asiastaa avoimesti?
Sitten on hyvä aika kihlautua, kun molemmat tietävät haluavansa sitoutua toisiinsa ja mennä tuleivaisuudessa naimisiin.
Sitten kun on pulla uunissa. Näin meillä.
Ollaan keskusteltu ja puhuttu että haluamme molemmat naimisiin. Ajankohdasta emme niinkään.
Sopiva aika kihlaukselle on sitten, kun molemmat haluavat mennä naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun on pulla uunissa. Näin meillä.
Ihana kommentti. :-D
Kummanko aloitteesta vai yhdessäkö päätitte?
Ap
Silloin, kun haluaa. Itse en ole kokenut kihlautumista tai naimisiinmenoa millään tavalla tärkeäksi, vaikka ikää ja lapsiakin on. Mielestäni romanttisempaa olla vaan yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Ollaan keskusteltu ja puhuttu että haluamme molemmat naimisiin. Ajankohdasta emme niinkään.
Juu, mutta oletteko halukkaita menemään naimisiin keskenänne? Jos olette todenneet, että haluamme molemmat naimisiin (keskenämme), niin sittenhän te jo olette kihloissa.
Kihlaus tarkoittaa sopimusta naimisiinmenosta. Kihloissa oleminen ei edellytä, että vihkimispäivä on tiedossa.
Jaaa... No en tiiä, sitten kun haluaa? Meille se oli semmonen hammaslääkäriin verrattava velvollisuus 10 vuoden ja parin muksun jälkeen, avioliitto. Perheen juridinen turva mut ei kyllä MILLÄÄN meinattu saada aikaiseksi :D
Vierailija kirjoitti:
Silloin, kun haluaa. Itse en ole kokenut kihlautumista tai naimisiinmenoa millään tavalla tärkeäksi, vaikka ikää ja lapsiakin on. Mielestäni romanttisempaa olla vaan yhdessä.
Tätäkin olen miettinyt, kun minusta tuntuu ettei miehelle naimisiinmeno ole niin tärkeä asia kuin minulle; miten löydetään kultainen keskitie?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan keskusteltu ja puhuttu että haluamme molemmat naimisiin. Ajankohdasta emme niinkään.
Juu, mutta oletteko halukkaita menemään naimisiin keskenänne? Jos olette todenneet, että haluamme molemmat naimisiin (keskenämme), niin sittenhän te jo olette kihloissa.
Kihlaus tarkoittaa sopimusta naimisiinmenosta. Kihloissa oleminen ei edellytä, että vihkimispäivä on tiedossa.
... eikä kihloissa oleminen edellytä sormusta. Kihlaus tarkoittaa ainoastaan ja vain yhteistä sopimusta naimisiin menemisestä.
Suosittelen, että meette salaa naimisiin ettekä kerro kenellekään edes jälkikäteen. Homma hoidossa, ei höösäystä ja suvun vanhukset saa kauhistella paremman askareen puutteessa härkäparia. Näin me tehtiin
Me mentiin kihloihin kaksi kuukautta tapaamisesta ja naimisiin siitä reilu vuosi eteenpäin. Se vaan tuntui oikealta kummastakin.
Edelleen onnellisia yhdessä viidentoista vuoden jälkeen ensitapaamisesta.
En näe muuta vaihtoehtoa kuin ensin naimisiin, yhdessä vähintään kolme vuotta naimisissa, ja sitten voi harkita lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin, kun haluaa. Itse en ole kokenut kihlautumista tai naimisiinmenoa millään tavalla tärkeäksi, vaikka ikää ja lapsiakin on. Mielestäni romanttisempaa olla vaan yhdessä.
Tätäkin olen miettinyt, kun minusta tuntuu ettei miehelle naimisiinmeno ole niin tärkeä asia kuin minulle; miten löydetään kultainen keskitie?
Ei noissa parisuhdeasioissa oikein ole kultaista keskitietä: molempien pitää haluta.
En halua olla jälkiviisas, mutta jos sinun mielestäsi kihlaus/naimisiinmeno ja raskaus kuuluvat yhteen, niin asiasta olisi varmaan kannattanut puhua ennen lapsen alulle laittamista.
Jaa a, me ollaan oltu yli 10v. Yhdessä eikä olla kihloissa. Lapsia ei tule ennen naimisiin menoa siitä pidän kiinni.
Mun mielestä kahden vuoden suhde on vielä liian lyhyt kihlautumiselle. Tosin teille tulee jo lapsikin, joten mitäpä väliä.
1v ja 7kk melkein tarkalleen ehdittiin olemaan yhdessä ennen kuin mies kosi, kosinta tuli yllätyksenä yhteisellä lomamatkalla.
Oltiin kyllä sinä vuonna tehty jo isoja päätöksiä, sillä oltiin muutettu yhteen miehen asuntoon ja sitten oltiin juuri ennen tuota lomaa ostettu yhdessä talo.
Häitä juhlittiin 1v ja 1kk myöhemmin.
Nyt tulevana kesänä 8 vuotta yhdessä ja onhan meillä myös syntynyt kaksi lasta, 1v 11kk ja 3kk
Jos olette olleet yhdessä vasta kaksi vuotta, on ehkä hyvä aika kihlautua. Kosinnalle ja naimisiinmenolle sen sijaan tuntuu vielä hieman aikaiselta.