Onko täällä muita jotka ovat henkisesti lapsekkaita?

Olen n. kolmekymppinen mutta toivon usein, että saisin olla lapsi. Joku huolehtisi ja tekisi päätökset puolestani. Olen kovin arka tekemään asioita. En esimerkiksi koskaan ole matkustanut yksin mihinkään. Olisi täysi paniikki päällä jos pitäisi yksin hypätä vaikka junaan, aina on ollut joku seurana. Tiedän kyllä sanomattakin että olen epänormaali ja muuta. Onko täällä ketään jolla on samanlaista lapsekkuutta aikuisiällä?