Mitä te muut työttömät teette päivisin?
Olen työttömänä nyt ensimmäisestä kertaa 6 vuoteen ja en saa millään päiviä kulumaan. Joka päivä etsin työpaikkoja ja laitan hakemuksia, mutta ei niilläkään koko päivä kulu. Haluaisin jo niin kovasti päästä töihin etten tylsistyisi kotona. Miten te muut saatte päivänne kulumaan?
Kommentit (99)
Neulon paljon, täytän ristikoita ja olen netissä. Joskus lähden muutamaksi päiväksi saaristoon mökille.
Heti aamusta pari Xanoria naamaan ja muutama bisse. Kavereiden kans firmalla hengailua ja lisää kaljaa, jos jaksaa niin rautatientorille suorittamaan kansalaisvelvollisuutta ja syömään mäkkäriin tai johonki karvarannekebabilaan. Jos aika käy pitkäksi niin jotain pikku kepposteluu keskustassa ja riidanhaastoa yms yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivät kuluu hienosti koiran kanssa "seurustellessa" ja ulkoillessa, telkkaria katsellessa, lueskellessa. Välillä käyn tietty kaupoissa tai lounaalla, joskus lähden päiväreissulle johonkin lähistölle, käyn jossain museoissa, katselen paikalliset kaupat ja käyn syömässä. Kyläilen kavereilla ja käyn äitiäni tervehtimässä. Ei mitään ongelmaa, 2,5v nyt ollut kotona.
Kuulostaa ihan samalta kuin minun arki (+käyn töissä joitain päiviä/kk ja lisäksi auttelen isovanhempia). Itsellä nyt jatkunut vuoden ja olen totaalisen kyllästynyt, enkä ymmärrä miten ihmiset jaksaa masentumatta? Itse siis kauhulla mietin, että jos vielä toinen vuosi menee näin.. Kiinnitin vaan huomiota tuohon, että "ei ongelmaa", niin mietin että miten sen teette :D
Mulle on aina ollut helppoa olla jouten. Ei tarvitse koko aikaa touhuta. Ja onneksi tilanne on sellainen että pystyn käymään ulkona syömässä, matkustelemaan ym.
Vierailija kirjoitti:
Heti aamusta pari Xanoria naamaan ja muutama bisse. Kavereiden kans firmalla hengailua ja lisää kaljaa, jos jaksaa niin rautatientorille suorittamaan kansalaisvelvollisuutta ja syömään mäkkäriin tai johonki karvarannekebabilaan. Jos aika käy pitkäksi niin jotain pikku kepposteluu keskustassa ja riidanhaastoa yms yms.
Tää ois kivaa,mutta kun 4 lasta ja 3 vielä alle kouluikäisiä niin ei kyllä ehdi :/
Opiskelen seuraavaa tutkintoa, kirjoitan työhakemuksia, monilapsisessa perheessä puuhaa riittää liiaksikin asti.
Etsin tapoja ansaita rahaa mikä on oikeastaan ollut aika opettavainen kokemus. Lähetelen joka viikko niin monta mahdollista työhakemusta kuin voin ja soittelen paikkoihin mut ei kuulu töitä :/ Vituttaa oikeestaan olla työtön.
Aika outoahan tää aluksi oli 5-kymppiselle, joka on ollut töissä lähes 30 v, äitiyslomia lukuunottamatta. Viime syksynä jäin työttömäksi ja ihan pikkasen on persuuksissa sellainen tunne, että töitä en tule enää saamaan, ellei jokin tässä maassa muutu melkoisen radikaalisti. Jokohan se työvoimapula on ohi? Pitäis kuulemma opiskella uusi ammatti, mutta kun ei täällä maalla mitään opiskelupaikkkoja ole, amiksessa on kampaaja, kosmetologi, joku käsityöammatti ja "miesten" aloja. Naapurikunnassa voi opiskella lähäriksi. Yrittäjäksi en halua enää näillä vuosilla ja sitähän nuo amiksen koulutkset lähinnä olis ja ei tämmösellä pikkupaikkakunnalla loputtomasti oo töitä kosmetologeille. Lähäriksi oon myös mielestäni liian vanha, enkä ollenkaan sopiva alalle. Toimistotöitä oon melkein koko ikäni tehnyt, lasten ollessa pieniä olin pph.
Ai niin, mitäkö teen päivisin...laitan ruokaa, pyykkään, siivoan, leivon, tiskaan, käyn kaupassa ja kirjastossa. Lapset (nuoret) asuu vielä kotona, joten kyllä tuota pyykkiäkin riittää ja ruokaa uppoaa aikamoiset määrät. Käsitöitä teen aika paljon, neulon, ompelen ja virkkaan. Luen pari-kolme kirjaa viikossa. Käyn joka päivä lenkillä koiran kanssa, kerran viikossa kuntosalilla ja joogassa. Pyöräilykaudenkin aloitin. Käyn auttamassa iäkästä äitiäni joka päivä, joskus tunnin, joskus kaksi ja hoidan nyt oikeastaan kaikki hänen asiansa.
Aloitin myös askarteluharrastuksen, tein tuulikellon, unisiepparin ja "aurinkosiepparin" vai mikä se suomeksi on, sun catcher, sitten maalasin kivikissoja ja siilejä puutarhaan. Kunhan kelit lämpenee, niin aloitan puutarhan kuopsuttelun. Kasa kuormalavoja odottelee varastossa, ajattelin niistä värkätä terassille jonkinmoisen hyllykön.
Just nyt mua työllistää lapsen ylppäreiden laittaminen. Ompelin verhoja ja pöytäliinan, olen vähitellen siivoillut ja leiponut jo pikkuleivät. Sellainen idea on myös, että alan kirjoittamaan kirjaa, ihan huvikseni. Olen aina tykännyt kirjoittamisesta ja haaveillut kirjailijan urasta. Eihän sitä tiedä, vaikka näin vanhemmiten vielä uusi ura urkenisi ;D. Olispa aika mahtavaa!
Ja juu, oon minä töitäkin haeskellut, vaan tyhjästä on paha nyhjästä, kun ei vaan oo mitään. Kaikkia lähialueiden vapaita paikkoja oon hakenut, mutta eipä ole kutsuttu edes haastatteluun, vissiin rankkaavat heti iän takia ulos. Ja onhan nuorilla parempi koulutuskin. Hygieniapassin suoritin, että josko vaikka jonnekin elintarvikealan myyntityöhön tärppäisi. Kauppoihin olen käynyt paikanpäällä kysymässä, vaan eipä ole ollut mitään tarjolla.
Mutta ei mulla todellakaan tule aika pitkäksi, tekemistä riittää. Töihin kuitenkin haluaisin, on niin nöyryyttäävää olla työtön ja pelkona tosiaan se, että ei enää koskaan saa vakipaikkaa. Ja mihin tässä vielä voi joutua...ja rahatilannekin heikkenee ajan myötä koko ajan enemmän ja miten käy eläkkeen...
liian pitkä tuo edellinen ei jaksa lukea
itse rukoilen aamulla heti ja sitten roikun netissä, pelaan pokeria ja kuuntelen spotifyä
en käy ulkona edes joka päivä
ei kavereita ei ssosiaalista elämää
odotan maailmanloppua ja Jeesuksen paluuta ja sitä jos Jumala voitelisii lopunajan tehtäväänsä vielä kun menetin sen nuorena siis Voitelun
menikin tässä sitten 13 vuotta lähinnä kaljaa juodessa, eihän siihen vooi siunausta tulla kun elää synnissä
vain Voitelu ratkaisee elämän että saisi kipinän ja työtä Jumalta maallistakin työtä olisi kiva tehdä eli jotain fyysistä
muttei osaa hakea kun Jumala ei käske hakea, parempi paastota nyt aion paastota juhannukseen asti vedellä
ei uskovalla työttömällä varmaan paempaa kun elämme lopunajassa, itsekin joisin vaan jos ei olisi uskoa Jeesukseen ja toivoa
Jossain toisessa maassa minua ei edes pidettäisi työttömänä vaan tekisin hyvin tärkeää kokopäivätyötä nimeltä stay at home mom. Ei ole tylsiä hetkiä ja ihan kaikkeen mitä haluaisin saada tehtyä, ei millään riitä aika. Meillä on 4- ja 7-vuotiaat lapset, jotka käy päivähoidossa/eskarissa 3,5-4 tuntia päivässä. Kun lapset ovat hoidossa haen töitä, hoidan paperihommia, käyn jumpassa kahtena aamuna viikossa ja muina aamuina pyrin pitämään 30 min omaa aikaa. Ei lasten hoitopäivän aikana oikeastaan paljoa ehdi - kun pääsen päiväkodilta kotiin, minulla on 3 tuntia aikaa ennen kuin pitää jo lähteä hakemaan. Esim siivoamaan tai kokkaamaan en kyllä tuona aikana ehdi, se hoituu lasten kanssa/lasten leikkiessä.
Teen kai verrattaen suht paljon keikkatöitä huhtikuussa oli edellinen viikon pätkä. Silloin lapset ovat kokopäivähoidossa. Onneksi saavat silloinkin olla samassa ryhmässä, niin homma sujuu melko kivuttomasti.
Opiskelen (ihan luvan kanssa). 25op pitäisi suoritella tässä kesän aikana.
mulal on 2 yliopistotutkintoa vaan ei jaksa etsiä töitä kun ei osaa tehdä mitään
kirkkoon ei voi mennä edes töihin kun se olisi Baabelin tornin rakentamista ja tiedätte miten sille kävi
55 ja jotkut muutkin sanoi pelkäävänsä, ettei enää koskaan saa vakituista työpaikkaa. Itse en oikeastaan jaksa edes haaveilla vakituisesta kokopäivätyöstä. Sellaista tuskin tulen tässä työllisyystilanteessa saamaan (jollei muu perhe suostu muuttamaan mukanani jonnekin maaseudulle, jossa mies taas olisi työtön), joten turha tuhlata energiaa, kun voi keskittyä iloitsemaan niistä parin päivän- muutaman kuukauden sijaisuuksista.
Itsehän olen vasta reilu kolmikymppinen, joten kun lapset vähän kasvavat ehdin vaikka muuttaa sinne maalle yksinäni. Mutta nyt kun tilanne on mikä on ja jokaista avointa paikkaa hakee monta sataa muutakin hakijaa, täytyy vaan elää sen kanssa. Ja suoraan sanottuna, niin kauan kun ansiosidonnainen juoksee, ei tämä tilanne ole ollenkaan hullumpi, sillä saan viettää paljon aikaa lasteni kanssa.
t.58
Käyn asukastaloissa, retkeilen, käyn ilmaistapahtumissa. Tuossa nyt joitain juttuja.
No kun ei ole rahaa yhtään mihinkään, velkaa vaan. Kauheasti asioita joita voisi tehdä, jos olisi edes perustulot.. Ja lisäksi olen vasta viime vuonna valmistunut (akateeminen), kyllä omalla alalla työskentely kiinnostaisi. Aivotyötä on ikävä (sellaista mitä oli opiskellessa).