Lue keskustelun säännöt.
Mies epäavarma tunteistaan 3 kk tapailun/seurustelun jälkeen - annanko olla?
15.05.2017 |
Eli olen tapaillut erästä miestä noin 3 kk, en ole varma onko tämä nyt sitten jopa seurustelua ei olla sovittu tarkemmin. Kun näemme mies on tosi ihana haleja ja pusuja on paljon, huomioi, puhuu tulevaisuudesta ja olen tavannut hänen kavereitakin. Mies pitää yhteyttä ja haluaa nähdä ja meillä on mukavaa yhdessä.
Ongelma on kuitenkin alusta asti ollut se, että mies ei ole ollut varma onko hänen tunteensa riittävän voimakkaita. Hänellä ei ole ollut vakavia suhteita (ikää yli 35), mutta kuulemma on miettinyt, kun tässä ei ole nyt ollut sitä alkuhuumaa, mitä joskus nuoruuden ihastuksissa on ollut. Nyt olemme olleet tämän miehen kanssa siis pitkään ystäviä, ennen kuin suhde alkoi jotain tunteetkin on edennet rauhallisesti.
Kysyin tyytyykö hän nyt vaan minuun, koska ei ole muutakaan. Kuulemma ei, koska huonon suhteen olisi saanut aikaisemminkin.
Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella, teot ja sanat ovat nyt tosi ristiriitaisia, ja vieläpä "väärin päin". Yleensähän tulee sanoja mutta ei tekoja, nyt taas teot viestivät vakavammasta, mutta puhuu epävarmudesta. Mitä ihmettä teen? Kannattaako vaan luovuttaa ja etsiä miestä joka oikeasti on varma tunteistaan? Vai odotella vielä?
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Minä seurustelin vakavasti ensimmäisen kerran nelikymppisenä. Olen läheisyys- ja sitoutumiskammoinen (=pelkään kuollakseni hylätyksitulemista ja vältän joutumasta altiiksi sellaiselke) eli en lähde suhteisiin heittäytymällä. Tämä ainoa ja ensimmäinen oikea suhteeni kesti, koska mies osasi ottaa rauhassa eikä kiirehtinyt. Huomasin rakastavani häntä vasta yli vuoden seurustelun jälkeen, en käytä sellaisia sanoja kevyesti. Nykyään ollaan naimisissa ja hän on elämäni mies. Ehkä ap on tavannut miespuolisen castineen tällaiselle. Katso siis rauhassa suhdetta painostamatta. Tärkeintä oli minulle, ettämies sanoi usein, ettei ole hätää, ettei hän ole menossa mihinkään. Siten uskalsin alkaa rakastua. Eli minuun nuo ohjeet etäisyyden ottamisesta ja eron pohdinnasta olisivat vaikuttaneet niin, että olisin varmuuden vuoksi itse ehkä jopa päättänyt suhteen enkä ainakaan olisi päästänyt sitä osaltani syvenemään, eli huonoja neuvoja.
Osaistiko kertoa miten koit sitten seurustelun alkuajan? Epäilitkö suhdetta tms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdota että pitäisitte taukoa pari viikkoa. Jos ei halua jatkaa suhdetta niin hän ei ollut sinulle se oikea. Jos haluaa jatkaa niin sitten on miehellä jotain tunteita.
3kk ei todellakaan oli tuntemaan toista ihmistä, odottele. Jos vielä vuoden jälkeen tilanne on sama niin silloin voi jo eroa harkita.
Vierailija kirjoitti:
3kk ei todellakaan oli tuntemaan toista ihmistä, odottele. Jos vielä vuoden jälkeen tilanne on sama niin silloin voi jo eroa harkita.
Aika pitkään saisi odotella...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä seurustelin vakavasti ensimmäisen kerran nelikymppisenä. Olen läheisyys- ja sitoutumiskammoinen (=pelkään kuollakseni hylätyksitulemista ja vältän joutumasta altiiksi sellaiselke) eli en lähde suhteisiin heittäytymällä. Tämä ainoa ja ensimmäinen oikea suhteeni kesti, koska mies osasi ottaa rauhassa eikä kiirehtinyt. Huomasin rakastavani häntä vasta yli vuoden seurustelun jälkeen, en käytä sellaisia sanoja kevyesti. Nykyään ollaan naimisissa ja hän on elämäni mies. Ehkä ap on tavannut miespuolisen castineen tällaiselle. Katso siis rauhassa suhdetta painostamatta. Tärkeintä oli minulle, ettämies sanoi usein, ettei ole hätää, ettei hän ole menossa mihinkään. Siten uskalsin alkaa rakastua. Eli minuun nuo ohjeet etäisyyden ottamisesta ja eron pohdinnasta olisivat vaikuttaneet niin, että olisin varmuuden vuoksi itse ehkä jopa päättänyt suhteen enkä ainakaan olisi päästänyt sitä osaltani syvenemään, eli huonoja neuvoja.
Osaistiko kertoa miten koit sitten seurustelun alkuajan? Epäilitkö suhdetta tms?
Selitin kaikille ystävillenikin kuinka se ei ole yhtään vakava suhde. Kunnes he ajan mittaan alkoovat sanoa, että haloo, taidat nyt pettää itseäsi, että kyllä sä vaikutat rakastuneelta ja että välität. Mulle oli iso henkinen kynnys ns myöntää, että tässä se on. Luulin ihan oikeasti esim, että mies olisi tyhmä tai ei riittävän samanlainen kuin mä, olin asenteellinen erilaisen koulutustaustan vuoksi. Ajan mittaan olen tajunnut häben olevan varmaan tasan yhtä älykös kuin itse olen tai jopa fiksumpi ja ollaan tehty erilaisia testejä, meidän arvomaailma ja mielipiteet vastaavat toisiaan 97 prosenttisesti... Alussa kesti pitkään tajura näitä ja ihan naurattaa, miten kummallisia epäluuloja mulla oli silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen aina viimeistään kolmen kuukauden tapailun jälkeen tiennyt, onko suhteessa ainesta vakavammaksi vai ei. Näissä päättyneissä suhteissa miehen kanssa oleminen on kuitenkin aina ollut jollain tavalla epäluontevaa ja olen vaistonnut, ettei kumpikaan ihan täysin rentoudu toisen seurassa. Kiinnittäisin siksi tässä tapauksessa puheita enemmän huomiota siihen, miten mies käyttäytyy seurassasi. Jos hän vaikuttaa siltä, että viihtyy ja pystyy oikeasti olemaan oma itsensä kanssasi, niin jatkaisin tapailua.
Tuntuu että tajuat ainakin alituisesti itsekin ettei tuosta mitään tule. Kyllä sen tietää kun kolahtaa, silloin ei vaan pysty kieltämään niitä tunteitaan tai olemaan erossa. Hitaasti eteneminen on ok mutta tuo kuulostaa enemmän jahkailulta ja siltä että kunhan nyt joku on. Pistäisin poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehdota että pitäisitte taukoa pari viikkoa. Jos ei halua jatkaa suhdetta niin hän ei ollut sinulle se oikea. Jos haluaa jatkaa niin sitten on miehellä jotain tunteita.
Tauko ei ole ikinä oikea ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
3kk ei todellakaan oli tuntemaan toista ihmistä, odottele. Jos vielä vuoden jälkeen tilanne on sama niin silloin voi jo eroa harkita.
Vuosi hukkaan heitettyä aikaa, kun mies vain jahkailee ja jahkailee! Kyllä kolmessa kuukaudessa jo tietää, haluaako siirtyä tapailusta seurusteluun tai voisiko jutulla olla jotain potentiaaliakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdota että pitäisitte taukoa pari viikkoa. Jos ei halua jatkaa suhdetta niin hän ei ollut sinulle se oikea. Jos haluaa jatkaa niin sitten on miehellä jotain tunteita.
Tauko ei ole ikinä oikea ratkaisu.
en itsekään halua taukoa...
Perusprinsessaharhat. Taas on ne harlekiinikirjat luettu ja sinkkuelämää-sarja katseltu dvd-bokseilta moneen otteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perusprinsessaharhat. Taas on ne harlekiinikirjat luettu ja sinkkuelämää-sarja katseltu dvd-bokseilta moneen otteeseen.
Mitä tuo tarkoittaa?
Ehkä se on tosiaan parempi nyt ainakin ottaa etäisyyttä... Harmittaa ja itkettää kyllä, muta en tiedä mitä tässä nyt sitten tekisi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En katselisi tuollaista. Minä haluan olla miehelle erityinen, se oikea, en mikään ihan kiva ja paremman puutteessa. Opin kantapään kautta, sinä toivottavasti uskot helpommin.
Vierailija kirjoitti:
En katselisi tuollaista. Minä haluan olla miehelle erityinen, se oikea, en mikään ihan kiva ja paremman puutteessa. Opin kantapään kautta, sinä toivottavasti uskot helpommin.
Just noin!
Nyt on pakko kommentoida, vaikka saattaa vähän sivuta aiheesta.
Mitä tulee noihin "alkuhuumaan", suhteen hitaaseen kehittymiseen, prinsessaharhailuihin yms..voin todeta omalta kohdalta seuraavaa: Minä nainen, ikää 32, mieheni ikää 36, tapasimme viime vuonna alkutalvesta ja se tosiaan kolahti samantien. Oli rakkautta ensisilmäyksellä molemmin puolin ja kuumaa huumaa riitti. Molemmilla ollut huonoja suhteita aiemmin, hänellä yksi pidempi suhde 8 vuotta sitten ja minulla 4 vuotta sitten. Ja kun kohtasimme, tajusimme molemmat mitä rakkaus oikeasti on, millaista on kun oikesti haluaa olla ja jakaa toisen kanssa kaiken ja kaikki mitä kummallakin aiemmin on ollut, ei ollut mitään siihen verrattuna mitä olemme nyt yhdessä ja kaikki vanhat uskomukset ja vakaumukset lensi romukoppaan.
Kihlauduimme 2,5kk kuluttua tapaamisestamme, muutettiin yhteen ja kyllä, menimme naimisiin ihan äskettäin. Ja näinkin "lyhyen" yhdessä olon ajan aikana kaikki on ollut selvää ja on edelleen. Ja sitä huumaa riittää. Eli, kyllä sen vaan tietää kun se oikea tulee kohdalle.
Että kyllä näitä tosielämän harlekiini-tarinnoitakin löytyy. Onnekkaita ne, joitten kohdalle se osuu.
Voisin siis todeta, että oli kyseessä mies tai nainen, kyllä sen ihan 3kk jälkeenkin tietää haluaako tosissaan olla toisen kanssa vai ei. Ei se siitä märehtimällä ainakaan etene..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perusprinsessaharhat. Taas on ne harlekiinikirjat luettu ja sinkkuelämää-sarja katseltu dvd-bokseilta moneen otteeseen.
Mitä tuo tarkoittaa?
Sitä että naisilla pitää olla elokuviakin suurempaa rakkautta, huikeaa ilotulitusta, ritareita valkoisilla ratsuillaan ja disney-prinsessan elämää, että "rakkaus on aitoa". Lisäksi jauhatte ihan itse parisuhteenne atomeiksi, ei niitä enää siinä vaiheessa kasaan saa.
Mä lähtisin etsimään sellaista jolle olen se ykkönen
Minä seurustelin vakavasti ensimmäisen kerran nelikymppisenä. Olen läheisyys- ja sitoutumiskammoinen (=pelkään kuollakseni hylätyksitulemista ja vältän joutumasta altiiksi sellaiselke) eli en lähde suhteisiin heittäytymällä. Tämä ainoa ja ensimmäinen oikea suhteeni kesti, koska mies osasi ottaa rauhassa eikä kiirehtinyt. Huomasin rakastavani häntä vasta yli vuoden seurustelun jälkeen, en käytä sellaisia sanoja kevyesti. Nykyään ollaan naimisissa ja hän on elämäni mies. Ehkä ap on tavannut miespuolisen castineen tällaiselle. Katso siis rauhassa suhdetta painostamatta. Tärkeintä oli minulle, ettämies sanoi usein, ettei ole hätää, ettei hän ole menossa mihinkään. Siten uskalsin alkaa rakastua. Eli minuun nuo ohjeet etäisyyden ottamisesta ja eron pohdinnasta olisivat vaikuttaneet niin, että olisin varmuuden vuoksi itse ehkä jopa päättänyt suhteen enkä ainakaan olisi päästänyt sitä osaltani syvenemään, eli huonoja neuvoja.